Muuttunut käytäntö Kalifornian ajokorttikokeessa

Aina silloin tällöin putkahtelee tietooni, että blogiani lukevat Kaliforniaan tai muualle Yhdysvaltoihin muuttavat tai muuttoa suunnittelevat henkilöt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut Kalifornian ajokortin suorittamisesta omien kokemuksieni kautta ja ajokokeen suorittamisesta voi lukea täältä ja teoriakokeesta täältä. Nyt kuitenkin ajokorttikoekäytäntöihin Kaliforniassa on tullut muutoksia, joten on päivittävän postauksen paikka.

Huomioitavaa

Muiden osavaltioiden kohdalla käytännöt ja odotusajat ajokortin suorittamisessa voivat olla täysin erilaiset, joten ne kannattaa osavaltiokohtaisesti tarkistaa. Sen ainakin tiedän, että muissa osavaltioissa löytyy DMV:n toimipisteitä, joihin ei tarvitse kuin marssia sisälle ja pääsee esimerkiksi ajokoetta suorittamaan hetimmiten. Piilaakson toimipisteissä sen sijaan on aina ruuhkaa, joten niin teoria- kuin ajokokeeseeenkin täytyy varata etukäteen aika. Ja koskapa alueelle muuttaa koko ajan uusia ajokortittomia, seuraava vapaa aika näihin vaadittuihin kokeisiin voi olla vasta useamman viikon päässä. Ainakin Piilaaksossa kannattaa siis varautua siihen, ettei Kalifornian ajokortin hankinta onnistu välttämättä aivan suitsait sukkelaan.

Tässä kuvaa yhdestä Piilaakson DMV:n (Department of Motor Vehicle) toimistosta. Populaa riittää. Ja kröhöm, DMV:n toimistossahan sisällä ei saisi valokuvata.

Muuttunut käytäntö Kaliforniassa

Mutta sitten käytäntöön, joka on ollut Kaliforniassa voimassa jo pitkästi vuoden 2017 puolella. Nykyään Kaliforniassa ajokokeeseen mennessä kokeen suorittajalla täytyy olla ajokortillinen saattaja mukana. Ajokokeen suorittaja ei siis saa sääntöjen mukaan ajaa autoa DMV:lle, josta ajokokeen suorittaminen alkaa. Tämä on mielestäni melkoisen hölmö vaatimus, sillä eiköhän ajokokeen suorittaja ole ajanut autoa paikallisessa liikenteessä ilman saattajaa jo ennen ajokokeeseen tuloakin. Kyseessä on melkeinpä yhtä hassu sääntö kuin sekin, että jos ajokokeen aikoo ajaa vuokraamon autolla, pitää ajokokeen suorittajalla olla autovuokraamon kirjallinen lupa, että autoa saa käyttää ajokokeessa. Höperöä tämä on siksi, että tokihan auton vuokrannut henkilö on ajanut vuokra-autoa jo ennen ajokoettakin, heti autovuokraamolta lähtiessään. No, molemmissa vaatimuksissa taustalla on varmastikin taas näitä vastuu- ja vakuutuskysymyksiä. Ja säännöt on säännöt, joten niillä mennään.

Kokemukset uudesta käytännöstä

Uusi käytäntö tuli omalla tavallaan ajankohtaiseksi meillekin, kun ukkokullan vastikään Piilaaksoon muuttanut kollega pyysi ensin autoamme lainaan omaan ajokokeeseensa. Kerroimme hänelle, että DMV:llä on ajokokeisiin tulijoille nykyään myös tämä vaatimus saattajan mukanaolosta. Kollega suunnitteli ensin menevänsä ajokokeeseen ilman saattajaa ajatuksella, että tuskinpa ne sitä kyselevät, mutta kerroin kuulleeni huhuja, että saattaja todellakin vaaditaan ja asia tarkistetaan ennen kuin ajokoetta pääsee edes suorittamaan. Ja näinhän siinä todella oli käynyt. 

Ukkokulta lähti kollegalleen tällaiseksi paikallisen ajokortin omaavaksi saattajaksi ja ajokokeeseen ilmoittautumisen yhteydessä ukkokullan ajokortti oli todella tarkistettu. Ilmoittautumisen jälkeen sekä ajokokeen suorittajan että saattajan molempien piti vielä mennä autoon odottamaan ajokokeen alkua ja vasta, kun ajokokeen ajattaja tuli autoon, oli saattaja ns. nakattu autosta pihalle. Varsinaisessa ajokokeessa ei siis saattaja sentään saanut olla mukana.

Niinpä tämä käytäntö tiedoksi muillekin Kaliforniassa ajokorttiaan suorittaville. Saattaja todella vaaditaan. Ja ainakin täällä Piilaaksossa saattajan suhteen taidetaan olla todella tarkkana, kuten olin huhuja kuullutkin. Lisäksi ukkokulta nimittäin kertoi, että heidän ilmoittautuessaan viereisellä tiskillä oli ollut mies ilman saattajaa. Kun DMV:n virkailija oli kysynyt saattajasta, oli mies mutissut saattajan jääneen etsimään parkkipaikkaa, mutta olevan tulossa. Miehen ajokokeeseen ilmoittautuminen tyssäsi siihen eli saattajan ilmaantumista tiskille oltiin jääty odottamaan. Tarina ei kerro, oliko miehellä oikeasti saattaja vai keksikö mies hätäpäissään mielikuvituskaverin päästäkseen tilanteesta, mutta siihen oli mies jäänyt vielä yksin tiskille notkumaan, kun ukkokullan kollegan asia oli jo hoidettu loppuun saakka. 

Iloiseksi lopuksi voin kertoa, että ukkokullan kollega sai ajokokeensa onnistuneesti läpi. Hyvin ajettu! Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kalifornian ajokorttia ajamassa, osa 3

Vihdoinkin! Yli kuusi viikkoa ensimmäisestä yhteydenotostani Kalifornian DMV:lle oli kulunut ja lopultakin edessäni oli ajokortin suorittamisen viimeinen vaihe, ajokoe. Siitä kerron teille tällä kertaa.

Jotkut tykkää laittaa vähän tarroja autoonsa.

Kauhutarinat ennakkoon

Jälleen oli siis pitkä aika odottaa omaa testiaikaa ja tottahan toki aihe tuli puheeksi seurueessa jos toisessa. Niinpä siinä ehti kuulla jälleen monenlaista tarinaa ja kokemusta DMV:n toiminnasta. Osa kokeen jo läpikäyneistä toki sanoi, että helppohan se on, ei paniikkia. Ja onneksi sai kuulla myös niitä onnistumistarinoita. 

Omaa kurkkuani alkoi kuitenkin puristaa sitä enemmän mitä lähemmäksi oman kokeeni h-hetki tuli. Etukäteen oli mm. varsin yleinen käsitys, ettei ajokokeessa koskaan ajateta moottoritielle. No, viikko ennen omaa ajokoettani tämäkin romuttui, sillä yksi ystävistämme pääsi huristelemaan moottoritielle ajokokeessaan. Jälleen yksi esimerkki lisää siitä, että DMV on varsin yllätyksellinen! Yllätyksiä täynnä kuin Kinder-muna näin pääsiäisen lähestyessä!

Yhden suomalaisen ajokoe puolestaan kesti täällä huikeat kolme metriä! Hän ei siis päässyt edes DMV:n pihasta autonsa kanssa, kun muka katsottiin tapahtuneen niin törkeä virhe, että ajokoe hylättiin siihen paikkaan. Hänellä osui liikkeelle lähtiessä rengas ajoliuskan reunaan tai rengas lipesi liuskalta tai jotain ja se oli siinä. Kiitos ja näkemiin! Ensi kerralla sitten uudestaan.

Yhdellä suomalaisella taas riitti se, kun tietä ylittävä jalankulkija oli jo poistumassa suojatieltä vastaantulevien kaistalla, mutta kantapäänsä oli vielä kadun puolella ja kaveri lähtikin jo ajamaan, OMG! Tämä katsottiin taas kerran ns. critical driving error -arvoiseksi virheeksi, joten hylsy tuli. Eli otapas ja varaa uusi aika ja katsotaan ajamistasi sitten uudemman kerran.

Eli vaikka me suomalaiset ja suomalaisen autokoulun käyneet olemme varmasti piilaaksolaisessa liikenteessä kuskeja parhaimmasta päästä, niin kylläpä vain DMV:n mielestä kerrassaan vakavia virheitä teemme. Ja kyllä, tuon kehun suomalaisista uskallan sanoa, sillä kyllä täällä niin surkeita ajajia näkee, että huh huh. 

Lisäksi käytäntönä DMV-toimistoissa on, että jos ei kaikki lippuset ja lappuset ole ilmoittautuessa mukana, niin uusiksi menee. Kun ukkokulta suoritti ajokorttiaan, oli käytössämme vielä silloin vuokra-auto. Jos ajokokeen ajaa vuokraamon autolla, tulee DMV:n toimistossa näyttää lisävakuutus ja kyseisen vuokraamon antama lupa auton käytölle ajokokeessa. Tämä on kyllä kummallinen käytäntö, koska ajaisihan henkilö autolla joka tapauksessa, oli sitten kyseessä ajokoe tai ei. Noh, ukkokullalla ei tuota lupalappua ollut, mutta kyseinen vuokraamo sijaitsi lähellä DMV:n toimistoa. Niinpä ukkokulta ehdotti, että hän kyllä ehtisi hakea lupalapun ennen kuin oma ajokoeaika koittaa. Ei käynyt päinsä. Uusi aika oli varattava ajokokeelle. 

Salakuva moottoripyöräpoliisista.

Näiden kokemusten saattelemana tarvitsin hiukan etukäteistsemppiä ja sen seurauksena syntyi tämä:

Kotirouvan palkitsemisjärjestelmä

Olin kehitellyt mielessäni itselleni kolmiportaisen palkitsemisjärjestelmän ajokortin ajokokeen onnistuessa. Se meni näin: Jos saan ajokokeen ensimmäisellä yrittämällä läpi, saan ostaa itselleni lohkon amerikkalaista, yli-imelää, mutta ah, niin ihanaa porkkanakakkua. Jos taas ensimmäisellä ajokoekerralla tulee hylsy ja saankin kokeen läpi vasta toisella kerralla, olen oikeutettu lasilliseen shampanjaa. Kohonnut jurppimiskäyrä luonnollisesti tarvitsee lepyttäjänsä ja mojovan palkinnon. ;-) Jos taas tulee käymään niin ohrasesti, että ajokoe menee vasta kolmannella yrityksellä ns. pulkkaan, saan pullollisen shampanjaa sen henkisen kivun ja säryn lievitteeksi. ;-)

No, tällä kertaa kävi niin, että porkkanakakulla pääsin itseäni hemmottelemaan. Toisin sanoen, läpi meni! Voittajan on helppo hymyillä! Korpela vs. Californian DMV 1-0. Jee! :-)

Palkintoni.

Esivalmistelut

Tällä kertaa kaikkien tarvittavien dokumenttien tarkistamiseen kotona tarvittiin enää kaksi kertaa. Sen sijaan, tällä kertaa panostin tehodödöön. Olihan kohta tiedossa suorastaan kuumottavat tilanteet. Millainen se inssikin lienee, noin niin kuin henkilönä. Iiks!

Olin DMV:n toimistossa jälleen hiukan etuajassa, noin vartin verran. Täällä kertaa ei kuitenkaan passitettu pois ja jonon päähän uudelleen, vaan pääsin papereineni heti eteenpäin. Huh!

Tässä odotan vuoroani ajokokeeseen.

Koetta suorittamassa

Hyvä tuurini jatkui. Sain oikein ystävällisen inssin ajokoettani tarkastamaan. Yhtä hyvin ei käynyt minua edeltävällä kuskilla. Hänelle sattui ankara täti tarkastajaksi. Kuulin kun täti käskytti kuskipoloista kuin koiraa ennen kuin lähtivät ajo-osuutta suorittamaan. Huh, kerrankin näin päin.

Ajokokeessa ennen varsinaista ajo-osuutta tarkastetaan auton hallintalaitteiden käyttö ja toimivuus. Näitä ovat tuulilasinpyyhkijät, ns. defroster, käsijarru (täällä nimellä emergency brake), ajo- ja jarruvalot, vilkut ja hätävilkut. Lisäksi pitää osata näyttää tietyt käsimerkit. Nyt en kuitenkaan tarkoita sitä kansainvälisesti tunnettua käsimerkkiä, vaan auton ikkunasta kuskin käsivarrellaan näyttämät merkit mihin aikoo autollaan kääntyä. Ikään kuin suuntavilkun korvaajat. Näitä pitää ohjekirjan mukaan käyttää, jos aurinko häikäisee autojen ikkunoista niin, ettei muut kuljettajat näe vilkkuasi. Lieneeköhän tämäkin sääntö ajalta ennen aurinkolasien keksimistä? Täytyy kyllä sanoa, että tätä liikennemäärää katsoessa ja tuntien millaisia törttöilijöitä siellä kaahailee, ei kyllä tee yhtään mieleni ojentaa käsivartta pitkälle ulos ikkunasta. Niinpä allekirjoittaneen kohdalla taisi nuo näytetyt käsimerkit olla ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta siinä DMV:n pihassa.

Varsinaista ajamista en niinkään ajokokeessa jännittänyt, kunhan nyt vain se ajonopeus pysyisi aisoissaan. Se, mitä eniten jännitin kokeessa eteen tulevaksi oli peruutustesti. Kokeessa pitää ajaa auto peruuttaen parkkiin katukiveyksen viereen. Peruutus voi tapahtua suoraan taaksepäin, mutta jos autonrengas osuu kiveykseen, tulee kokeesta välittömästi hylsy. Toisaalta taas, renkaan tulee olla alle 18 tuuman etäisyydellä kiveyksestä. Ihmeen tarkkoja ovat tästä säännöstä täällä. Jos minulta kysytään, niin tuo on kyllä pelkkää nipotusta. Mutta eihän minulta tietenkään kysytä. ;-) 

Mutta peruutustestinkin kohdalla minulla oli tuuri mukanani. Ajoreitin varrella ei nimittäin ollut vapaata kohtaa peruutustestin tekemiseksi. Kun palasimme n. 20 minuutin ajon jälkeen takaisin DMV:n pihaan, inssi kertoi tämän syyn, miksi ei peruutustestiä voinut minulle teettää. Totesi sitten minulle, että no kyllähän sinä nyt toki suoraan osaat peruuttaa. Minä vastasin kirkkain silmin: "Tottahan toki!"

Inssin täyttämä arviointilomake ajokokeestani. Oikeassa yläkulmassa näkyy tekemieni virheiden määrä: 2 kpl.

Jälkisäikäytykset

Itse ajokoe oli nyt siis onnistuneesti takana ja huokaisin helpotuksesta. Mutta mitä vielä? Inssi oli juuri noussut kyydistäni DMV:n parkkipaikalla ja kokosin autossa papereita toimistoon vietäväksi. Yhtäkkiä auton varashälytin alkoi huutamaan, vilkut välkkyivät ja sitä rataa! Koko parkkipaikka raikui. En edes tiedä, mitä siinä tapahtui, mutta taas kerran pääsi polla punastumaan moisesta törttöilystä. Meni nimittäin hetki, ennen kuin sain auton vaikenemaan. Onneksi inssi jutteli jo jonkun kollegansa kanssa, eikä kääntynyt kannoillaan ja perunut koko koetta perustellen, että ethän sinä nyt näytä hallitsevan tätä autoasi et sitten ollenkaan. 

Eikä tässä vielä kaikki. Hoidin paperiasiat toimistossa loppuun ja lähdin ajamaan kotiin. Matkalla oli rautatien tasoristeyksen ylitys. Edessäni oli letka autoja, eikä rautatien toisella puolella ollut tilaa minun autolle. Jäin odottamaan kaistalleni ylittämättä rautatietä, aivan kuten oikeaoppisesti kuuluukin tehdä, kunnes tilaa junaradan toisella puolella oli vapautunut tarpeeksi ja lähdin vasta sitten jatkamaan ajoani. Tämä muutaman sekunnin odotus oli nähtävästi takanani ajavalle meksikaanolle liikaa. Herra kaahasi rautatien ylityksen jälkeen viereiselle kaistalle, ja oikeasti aivan pelottavan lähelle minun autoa, pui minulle vimmatusti nyrkkiään avonaisesta ikkunasta ja huusi raivon vallassa: "Fuck you!" Että näin.

Vaikka toden teolla säikähdin sitä nyrkkinsä heristelijää, toimi tämä hyvänä muistutuksena siitä, että vaikka tässä nyt ajokortti on pian taskussa (kortin pitäisi tulla postitse kymmenen päivän sisällä) ja itse ajaisit sääntöjen mukaan, voi liikenteessä olla aina joku hullu, joka vaaratilanteen sekä itselleen että muille aiheuttaa.

Tässä parkkiruudussa se varashälytin sitten pauhasi.

Lopuksi vielä yksi seikka, joka kannattaa Amerikan liikennekulttuurista tietää.

Osavaltioilla omat ajolupansa

Ajokortti on Yhdysvalloissa osavaltiokohtainen, sillä liikennesäännöt eroavat osavaltioittain jonkin verran. Ainakin yksi tiedossani oleva ero liikennesäännöissä on punaisella liikennevalolla oikealle kääntyminen. Se ei kaikissa osavaltioissa ole sallittua. Tämä liikennesääntöjen erilaisuus kannattaa matkailijankin muistaa. Erot aiheuttavat myös sen, että jos vaikkapa tänne Kaliforniaan muuttaa toisesta Yhdysvaltain osavaltiosta, tulee henkilön suorittaa paikallinen ajokortti ihan samalla tavoin kuin minunkin. 

Blogissa pieni tauko jälleen luvassa

Seuraavaksi blogipostauksissani onkin luvassa jälleen totuttua pidempi tauko. Perhepiirissäni vietetään nimittäin merkkipäivää, joten edessä on kymmenen päivän visiitti Suomeen! Mutta malttakaahan odottaa, amerikkalaisia kummajaisiakin on taas osunut kohdalle pitkä liuta.


Mutta hei, kohta siellä Suomessa kiukaat kuumiksi, sillä täältä tullaan!

Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kalifornian ajokorttia ajamassa, osa 2

Edellisessä postauksessani kirjoittelin, millainen ajokortin hankkimisprosessi täällä Kaliforniassa ylipäätään on ja millaisessa mittakaavassa Kaliforniassa ja Piilaaksossa näissä ajokorttiasioissa liikutaan. Tällä kertaa kerron teille omista kokemuksistani ajokortin suorittamisesta, sillä eihän se ihan mutkatonta, vaivatonta, eikä paniikitonta ole tähän mennessä ollut. Itselläni on siis tällä hetkellä ajokortista ensimmäinen, teoriakoeosuus suoritettuna ja aikaa ensimmäisestä yhteydenotosta ajokortin hankkimiseksi on hujahtanut nyt kuusi viikkoa. 

Kun koeaikani viimein koitti

Kun teoriakoeaikani viimein koitti, en tiedä panikoinko kokeeseen mennessä enemmän itse koetta, vaiko DMV:n toimistoa ja sen henkilökuntaa! Veikkaan jälkimmäistä, sillä sen verran kauhujuttuja olin paikallisten DMV-toimistojen henkilökunnasta ehtinyt kuulemaan: mielivaltaista pomottelua, ynseää palvelua, simputusta, ei joustoa, kuri ja järjestys. Ja auta armias, jos jokin tarvittava dokumentti puuttuu! Käännytys pois ja on varattava uusi aika. Näin kävi kertaalleen ukkokullallekin. 

Ajokortin voi täällä mennä suorittamaan vaikka San Josen DMV-toimistolle. Kuvassa San Josen kaupungintalo. 

Omat kompastuskiveni

Paniikin vähentämiseksi päätin itse tutustua ihan kunnolla tuohon 100-sivuiseen liikennesääntöjen opukseen ja luin sen kertaalleen läpi. Osa teoriakokeeseen menijöistä laskee vain netistä löytyvien esimerkkikokeiden varaan ja pänttää tärpit esimerkkikokeiden kysymyksistä ja niiden oikeista vastauksista. Moni asiahan on toki ihan tuttua, kun on autoillut ja suorittanut ajokortin Suomessa ja monet tilanteet pystyy päättelemään maalaisjärjellä. Mutta sitten on se nippelitiedon osasto, josta jo kerroinkin. 

Itselleni opusta lukiessa eniten päänvaivaa taisivat tuottaa etäisyyksiin liittyvät tilannekysymykset. Täällä kun ne ilmoitetaan ja kokeessa myös kysytään käyttäen mittayksikkönä jalkaa (feet). Tyyliin, kuinka monta jalkaa ennen risteystä tulee laittaa vilkku päälle? Samoin nopeusrajoitukset eri alueilla, kuten asumis- ja bisneskortteleissa tai moottoriteillä, tulee teoriakokeessa tietää. Nekin ilmoitetaan täällä paikalliseen tapaan käyttäen mittayksikkönä maileja tunnissa (mph). Niinpä nämäkin kysymykset vaativat allekirjoittaneelta normaalia enemmän muistikapasiteettia, koska nopeuksiakaan ei voinut suoraan verrata suomalaisiin nopeusrajoituksiin.

Invapaikat on merkitty sinisellä katukiveyksellä. Vain oikeanlaisen luvan omaavilla on tälle parkkiruudulle asiaa.

Kokemukseni DMV:stä

Oma aikani ajokortin teoriakokeeseen oli klo 10. Lähdin hyvissä ajoin, jos sattuu olemaan vaikka ruuhkaa tai parkkipaikan etsimisessä meneekin huomattavan kauan aikaa. Siihen täällä nimittäin pitää aina vähän varautua. Kaikki DMV:lle tarvittavat dokumentit olin tarkistanut vielä aamulla ainakin viiteen kertaan ja silti takaraivossa jyskytti, että jos sittenkin joku puuttuu ja täti tai setä käskee minun palata häntä koipien välissä kotiin. Ei ruuhkaa ja parkkipaikkakin löytyi melkeinpä piikkipaikalta. Olin siis etuajassa. Astelin sisään toimistoon ja valitsin jononi. Jono ei ollut pitkä ja kello oli 9.30, kun oma vuoroni tuli. Kysyttiin, moneltako oma aikani oli. Vastasin, että klo 10. Mitä?! Klo 10 ja sinä olet jonossa jo nyt! Tule vartin päästä uudelleen jonoon! Okei...

Odotin vartin ja tietenkin käytin tuon aikani seuraten toimiston meininkiä. Paikalla oli yhtä aikaa 40 - 50 asiakasta. Yritin ottaa sisätiloista kuvankin tähän blogiini, mutta se ei nähtävästi ollut luvallista, sillä armeijan tyyliin minua käskettiin kuuluvalla äänellä poistamaan juuri ottamani kuvat puhelimesta välittömästi. Ärjyjä oli pieni nainen tiskin takaa. Ainakin puoli toimistoa kääntyi katsomaan, että kuka juntti siellä taas kuvia ottaa. Naamani loisti punaisena ja paljasti, että minä se olin. Seuraavaksi naamani valahti varmaankin kalpeaksi, sillä mietin, että nyt ne heittää minut niskasta pihalle. Apua, jo pari rikettä, liian aikaisin paikalla ja vielä kuvia menin ottamaan, enkä ole vielä päässyt koko hommassa edes alkuun! Onneksi sain vielä jäädä ja jatkoin toimistokuhinan seurailua. Kännykkä kameroineen pysyikin sitten koko loppuajan visusti laukussa.

Joku muukin onneton saapui paikalle joko liian myöhään tai liian aikaisin. Ripitys tiskillä. Ja jälleen niin, ettei kenelläkään 10 metrin säteellä jäänyt huomaamatta moinen väärään aikaan saapuminen. Ja koska me etuajassa saapuneet sitten maleksimme toimistossa ja odotimme, milloin saamme tulla jonoon uudestaan, kävi siinä luonnollisesti melkoinen hyörinä. Niinpä pieni nainen tiskiltä taas huutaa: "Älä tule hengailemaan DMV:lle! Elämäsi on liian arvokas siihen käytettäväksi!" Porukka tirskuu. Kai se oli tarkoitettu tunnelman keventämiseksi, vaikka tämäkin toteamus taas kapiaistyyliin huudettiinkin.

Kun olin kiltisti odottanut sen käsketyn varttitunnin, menin uudestaan jonoon. Oma vuoroni koitti luukulla hiukan ennen klo 10. Jännitti, joko nyt olen oikeaan aikaan luukulla ja joko minunkin asiani otetaan käsittelyyn. Huh, nyt minua palveltiin. Tämän jälkeen saamani palvelu olikin sitten kuin sulaa vahaa, eikä loppuajasta enää ripityksiä, eikä motkotuksia tullut. Kun paperibyrokratia kahdella eri tiskillä, näkötesti ja valokuvan otto oli hoidettu, pääsin lopultakin tekemään varsinaista koetta. Valokuvasta tuli tietenkin taas yhtä idiootin näköinen kuin aina ennenkin. Näin käy minulle aina, kun kyseessä on jokin pitkäikäinen dokumentti, kuten passi, ajokortti tai muu.

Liikennemerkkejäkin on täällä moneen junaan. Tässä varoitellaan villisioista.

Teoriakoe

Itse koe meni sitten lopulta todella hyvin. Hyppäsin koetta tehdessäni yli kaksi kysymystä, kolme hyppäystä olisi ollut maksimi. Toisen hyppäyksistä tein sen vuoksi, etten tiennyt mitä kysymyksessä käytetty dis- eli kieltosana-alkuinen verbi tarkoitti. Tuli sellainen 'ollako vaiko eikö olla' -olo. Lopulta testitulokseni oli kuitenkin 100% oikein, jee!

Se miksi edellisessä postauksessani kirjoitin niinkin väljästi, että koekysymyksiä on 30-40 kpl, on se, etten tiedä! Sähköistä koetta tehdessä nimittäin ei näytetty kysymyksen järjestysnumeroa, eikä sitä kuinka monta kysymystä on vielä jäljellä. Tämä harmitti itseäni, sillä missään vaiheessa koetta ei sitten uskaltanut ottaa ns. löysin rantein ja antaa mennä. Toisin sanoen taktikointi kesken koetta ei ollut mahdollista. Jos alkuosa kokeesta tuntui menneen hyvin, olisi loppuosan voinut ottaa hiukan rennommin, koska virheiden maksimimäärä oli kuusi kappaletta. Tämäkin oli varmasti tehty ihan tarkoituksella. 

Kokeen alkuosa meni itselläni sen verran sumussa, etten osannut yhtään arvioida kesken koetta, olinko vastannut jo kahdeksaan vaiko kahteentoista kysymykseen. Oli siis painettava ns. nasta laudassa loppuun saakka. :-)

DMV:n toimistosta kun ei sattumoisin sitä kuvaa sisältä ole, niin laitanpa kuvan tällaisesta Batman-rekisterikilvestä. 

Mitä kokeessa kysyttiin?

Jokaiselle kokeen tekijälle koekysymykset valikoituvat tietokoneelta sattumanvaraisesti. Yhtä ja samaa asiaa voidaan kysyä jopa kahteen kertaan, mutta hiukan eri muodossa. Itseäni huvitti, että minulle tulivat kokeessa kaikki mahdolliset koiriin ja kotieläimiin liittyvät kysymykset: Mitä seuraa, jos koiran hylkää maantien varteen? Missä tapauksessa koiraa on mahdollista pitää pick-upin lavalla? Tämä jälkimmäinen jäi aivan sattumalta opusta lukiessani mieleen, sillä vastaus oli mielestäni ympäripyöreydessään huvittava: Silloin kun koira on "properly secured". Jep.

Ja sitten vuorostaan kysymykset, joita eniten odotin, olivat autonrenkaiden suuntaa koskevat kysymykset. Niitä ei sitten kokeessa minulle tietenkään osunut. Ai mitkä renkaiden suuntaa koskevat kysymykset? No esimerkiksi pysäköidessä. Sitä kun oli Oulussa tottunut, että Pokkisen törmä oli keskustan ainoa kukkula, ei pysäköidessä renkaiden asennolla ole ollut niin väliä. Täällä kun tuo maasto on todellakin enemmän kumpuilevaa, niin myös liikennesääntöjen opuksessa korostettiin, missä asennossa renkaiden pitää olla, kun pysäköit tien varteen joko ylä- tai alamäessä. 

Toinen renkaiden asentoon liittyvä ja opuksessa mielestäni todella usein esiin tuotu asia oli risteyksissä vasemmalle kääntyminen. En tiedä, olenko suomalaisen autokoulun ajoilta sitten vain unohtanut, mutta tuntui, että opuksessa muistutettiin joka välissä, että kun käännyt vasemmalle ja odotat vastaantulevan liikenteen menevän ohi, tulee autonrenkaiden olla suunnattuina suoraan eteenpäin, eikä jo valmiiksi vasemmalle käännettyinä. Tällä tietenkin ehkäistään se tilanne, jos joku törmää kääntymässä olevaan autoon takaapäin, jatkaa auto kulkuaan suoraan eteen, eikä vasemmalle törmäten vastaantuleviin. Mutta kyllä tämä minusta vaan ihmeen usein oppaassa mainittiin.

Tasaisella, parkkiruutuun pysäköidessä renkaiden suunta suoraan eteenpäin on ok.

No, yritänpä pitää renkaat oikeaan suuntaan oikeissa tilanteissa, kun pääsen tällä viikolla ajokoettani yrittämään. Aika moni on täällä ajokokeessa myös ns. pompannut eli saanut hylätyn, osa täysin naurettavistakin syistä, joten kyllä tässä taas ilmassa pientä jännityksen virettä on. Katsotaan, kuinka tämän likan käy!

Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!