torstai 19. maaliskuuta 2015

Kalifornian ajokorttia ajamassa, osa 3

Vihdoinkin! Yli kuusi viikkoa ensimmäisestä yhteydenotostani Kalifornian DMV:lle oli kulunut ja lopultakin edessäni oli ajokortin suorittamisen viimeinen vaihe, ajokoe. Siitä kerron teille tällä kertaa.


Jotkut tykkää laittaa vähän tarroja autoonsa.


Kauhutarinat ennakkoon


Jälleen oli siis pitkä aika odottaa omaa testiaikaa ja tottahan toki aihe tuli puheeksi seurueessa jos toisessa. Niinpä siinä ehti kuulla jälleen monenlaista tarinaa ja kokemusta DMV:n toiminnasta. Osa kokeen jo läpikäyneistä toki sanoi, että helppohan se on, ei paniikkia. Ja onneksi sai kuulla myös niitä onnistumistarinoita. 

Omaa kurkkuani alkoi kuitenkin puristaa sitä enemmän mitä lähemmäksi oman kokeeni h-hetki tuli. Etukäteen oli mm. varsin yleinen käsitys, ettei ajokokeessa koskaan ajateta moottoritielle. No, viikko ennen omaa ajokoettani tämäkin romuttui, sillä yksi ystävistämme pääsi huristelemaan moottoritielle ajokokeessaan. Jälleen yksi esimerkki lisää siitä, että DMV on varsin yllätyksellinen! Yllätyksiä täynnä kuin Kinder-muna näin pääsiäisen lähestyessä!

Yhden suomalaisen ajokoe puolestaan kesti täällä huikeat kolme metriä! Hän ei siis päässyt edes DMV:n pihasta autonsa kanssa, kun muka katsottiin tapahtuneen niin törkeä virhe, että ajokoe hylättiin siihen paikkaan. Hänellä osui liikkeelle lähtiessä rengas ajoliuskan reunaan tai rengas lipesi liuskalta tai jotain ja se oli siinä. Kiitos ja näkemiin! Ensi kerralla sitten uudestaan.

Yhdellä suomalaisella taas riitti se, kun tietä ylittävä jalankulkija oli jo poistumassa suojatieltä vastaantulevien kaistalla, mutta kantapäänsä oli vielä kadun puolella ja kaveri lähtikin jo ajamaan, OMG! Tämä katsottiin taas kerran ns. critical driving error -arvoiseksi virheeksi, joten hylsy tuli. Eli otapas ja varaa uusi aika ja katsotaan ajamistasi sitten uudemman kerran.

Eli vaikka me suomalaiset ja suomalaisen autokoulun käyneet olemme varmasti piilaaksolaisessa liikenteessä kuskeja parhaimmasta päästä, niin kylläpä vain DMV:n mielestä kerrassaan vakavia virheitä teemme. Ja kyllä, tuon kehun suomalaisista uskallan sanoa, sillä kyllä täällä niin surkeita ajajia näkee, että huh huh. 

Lisäksi käytäntönä DMV-toimistoissa on, että jos ei kaikki lippuset ja lappuset ole ilmoittautuessa mukana, niin uusiksi menee. Kun ukkokulta suoritti ajokorttiaan, oli käytössämme vielä silloin vuokra-auto. Jos ajokokeen ajaa vuokraamon autolla, tulee DMV:n toimistossa näyttää lisävakuutus ja kyseisen vuokraamon antama lupa auton käytölle ajokokeessa. Tämä on kyllä kummallinen käytäntö, koska ajaisihan henkilö autolla joka tapauksessa, oli sitten kyseessä ajokoe tai ei. Noh, ukkokullalla ei tuota lupalappua ollut, mutta kyseinen vuokraamo sijaitsi lähellä DMV:n toimistoa. Niinpä ukkokulta ehdotti, että hän kyllä ehtisi hakea lupalapun ennen kuin oma ajokoeaika koittaa. Ei käynyt päinsä. Uusi aika oli varattava ajokokeelle. 
Salakuva moottoripyöräpoliisista.


Näiden kokemusten saattelemana tarvitsin hiukan etukäteistsemppiä ja sen seurauksena syntyi tämä:

Kotirouvan palkitsemisjärjestelmä


Olin kehitellyt mielessäni itselleni kolmiportaisen palkitsemisjärjestelmän ajokortin ajokokeen onnistuessa. Se meni näin: Jos saan ajokokeen ensimmäisellä yrittämällä läpi, saan ostaa itselleni lohkon amerikkalaista, yli-imelää, mutta ah, niin ihanaa porkkanakakkua. Jos taas ensimmäisellä ajokoekerralla tulee hylsy ja saankin kokeen läpi vasta toisella kerralla, olen oikeutettu lasilliseen shampanjaa. Kohonnut jurppimiskäyrä luonnollisesti tarvitsee lepyttäjänsä ja mojovan palkinnon. ;-) Jos taas tulee käymään niin ohrasesti, että ajokoe menee vasta kolmannella yrityksellä ns. pulkkaan, saan pullollisen shampanjaa sen henkisen kivun ja säryn lievitteeksi. ;-)

No, tällä kertaa kävi niin, että porkkanakakulla pääsin itseäni hemmottelemaan. Toisin sanoen, läpi meni! Voittajan on helppo hymyillä! Korpela vs. Californian DMV 1-0. Jee! :-)
Palkintoni.


Esivalmistelut


Tällä kertaa kaikkien tarvittavien dokumenttien tarkistamiseen kotona tarvittiin enää kaksi kertaa. Sen sijaan, tällä kertaa panostin tehodödöön. Olihan kohta tiedossa suorastaan kuumottavat tilanteet. Millainen se inssikin lienee, noin niin kuin henkilönä. Iiks!

Olin DMV:n toimistossa jälleen hiukan etuajassa, noin vartin verran. Täällä kertaa ei kuitenkaan passitettu pois ja jonon päähän uudelleen, vaan pääsin papereineni heti eteenpäin. Huh!

Tässä odotan vuoroani ajokokeeseen.

Koetta suorittamassa


Hyvä tuurini jatkui. Sain oikein ystävällisen inssin ajokoettani tarkastamaan. Yhtä hyvin ei käynyt minua edeltävällä kuskilla. Hänelle sattui ankara täti tarkastajaksi. Kuulin kun täti käskytti kuskipoloista kuin koiraa ennen kuin lähtivät ajo-osuutta suorittamaan. Huh, kerrankin näin päin.

Ajokokeessa ennen varsinaista ajo-osuutta tarkastetaan auton hallintalaitteiden käyttö ja toimivuus. Näitä ovat tuulilasinpyyhkijät, ns. defroster, käsijarru (täällä nimellä emergency brake), ajo- ja jarruvalot, vilkut ja hätävilkut. Lisäksi pitää osata näyttää tietyt käsimerkit. Nyt en kuitenkaan tarkoita sitä kansainvälisesti tunnettua käsimerkkiä, vaan auton ikkunasta kuskin käsivarrellaan näyttämät merkit mihin aikoo autollaan kääntyä. Ikään kuin suuntavilkun korvaajat. Näitä pitää ohjekirjan mukaan käyttää, jos aurinko häikäisee autojen ikkunoista niin, ettei muut kuljettajat näe vilkkuasi. Lieneeköhän tämäkin sääntö ajalta ennen aurinkolasien keksimistä? Täytyy kyllä sanoa, että tätä liikennemäärää katsoessa ja tuntien millaisia törttöilijöitä siellä kaahailee, ei kyllä tee yhtään mieleni ojentaa käsivartta pitkälle ulos ikkunasta. Niinpä allekirjoittaneen kohdalla taisi nuo näytetyt käsimerkit olla ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta siinä DMV:n pihassa.

Varsinaista ajamista en niinkään ajokokeessa jännittänyt, kunhan nyt vain se ajonopeus pysyisi aisoissaan. Se, mitä eniten jännitin kokeessa eteen tulevaksi oli peruutustesti. Kokeessa pitää ajaa auto peruuttaen parkkiin katukiveyksen viereen. Peruutus voi tapahtua suoraan taaksepäin, mutta jos autonrengas osuu kiveykseen, tulee kokeesta välittömästi hylsy. Toisaalta taas, renkaan tulee olla alle 18 tuuman etäisyydellä kiveyksestä. Ihmeen tarkkoja ovat tästä säännöstä täällä. Jos minulta kysytään, niin tuo on kyllä pelkkää nipotusta. Mutta eihän minulta tietenkään kysytä. ;-) 

Mutta peruutustestinkin kohdalla minulla oli tuuri mukanani. Ajoreitin varrella ei nimittäin ollut vapaata kohtaa peruutustestin tekemiseksi. Kun palasimme n. 20 minuutin ajon jälkeen takaisin DMV:n pihaan, inssi kertoi tämän syyn, miksi ei peruutustestiä voinut minulle teettää. Totesi sitten minulle, että no kyllähän sinä nyt toki suoraan osaat peruuttaa. Minä vastasin kirkkain silmin: "Tottahan toki!"
Inssin täyttämä arviointilomake ajokokeestani. Oikeassa yläkulmassa näkyy tekemieni virheiden määrä: 2 kpl.


Jälkisäikäytykset


Itse ajokoe oli nyt siis onnistuneesti takana ja huokaisin helpotuksesta. Mutta mitä vielä? Inssi oli juuri noussut kyydistäni DMV:n parkkipaikalla ja kokosin autossa papereita toimistoon vietäväksi. Yhtäkkiä auton varashälytin alkoi huutamaan, vilkut välkkyivät ja sitä rataa! Koko parkkipaikka raikui. En edes tiedä, mitä siinä tapahtui, mutta taas kerran pääsi polla punastumaan moisesta törttöilystä. Meni nimittäin hetki, ennen kuin sain auton vaikenemaan. Onneksi inssi jutteli jo jonkun kollegansa kanssa, eikä kääntynyt kannoillaan ja perunut koko koetta perustellen, että ethän sinä nyt näytä hallitsevan tätä autoasi et sitten ollenkaan. 

Eikä tässä vielä kaikki. Hoidin paperiasiat toimistossa loppuun ja lähdin ajamaan kotiin. Matkalla oli rautatien tasoristeyksen ylitys. Edessäni oli letka autoja, eikä rautatien toisella puolella ollut tilaa minun autolle. Jäin odottamaan kaistalleni ylittämättä rautatietä, aivan kuten oikeaoppisesti kuuluukin tehdä, kunnes tilaa junaradan toisella puolella oli vapautunut tarpeeksi ja lähdin vasta sitten jatkamaan ajoani. Tämä muutaman sekunnin odotus oli nähtävästi takanani ajavalle meksikaanolle liikaa. Herra kaahasi rautatien ylityksen jälkeen viereiselle kaistalle, ja oikeasti aivan pelottavan lähelle minun autoa, pui minulle vimmatusti nyrkkiään avonaisesta ikkunasta ja huusi raivon vallassa: "Fuck you!" Että näin.

Vaikka toden teolla säikähdin sitä nyrkkinsä heristelijää, toimi tämä hyvänä muistutuksena siitä, että vaikka tässä nyt ajokortti on pian taskussa (kortin pitäisi tulla postitse kymmenen päivän sisällä) ja itse ajaisit sääntöjen mukaan, voi liikenteessä olla aina joku hullu, joka vaaratilanteen sekä itselleen että muille aiheuttaa.


Tässä parkkiruudussa se varashälytin sitten pauhasi.


Lopuksi vielä yksi seikka, joka kannattaa Amerikan liikennekulttuurista tietää.


Osavaltioilla omat ajolupansa


Ajokortti on Yhdysvalloissa osavaltiokohtainen, sillä liikennesäännöt eroavat osavaltioittain jonkin verran. Ainakin yksi tiedossani oleva ero liikennesäännöissä on punaisella liikennevalolla oikealle kääntyminen. Se ei kaikissa osavaltioissa ole sallittua. Tämä liikennesääntöjen erilaisuus kannattaa matkailijankin muistaa. Erot aiheuttavat myös sen, että jos vaikkapa tänne Kaliforniaan muuttaa toisesta Yhdysvaltain osavaltiosta, tulee henkilön suorittaa paikallinen ajokortti ihan samalla tavoin kuin minunkin. 


Blogissa pieni tauko jälleen luvassa


Seuraavaksi blogipostauksissani onkin luvassa jälleen totuttua pidempi tauko. Perhepiirissäni vietetään nimittäin merkkipäivää, joten edessä on kymmenen päivän visiitti Suomeen! Mutta malttakaahan odottaa, amerikkalaisia kummajaisiakin on taas osunut kohdalle pitkä liuta.


Mutta hei, kohta siellä Suomessa kiukaat kuumiksi, sillä täältä tullaan!

Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

6 kommenttia:

  1. Huh, mulle joku peruutustesti olisi ihan killeri! Oli sitten missä maassa tahansa! Ostettiin muuten liput ensi kesäksi sinne päin maailmaa, mutta taidan jättää ajamisen miehelle...

    Paljon onnea kortista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :-)

      Joo, tuo peruuttaminen olisi ollut sillä hiukan hankalaa, kun en tunne vielä tarkkaan automme mittoja. Niinpä auton tähtääminen tarpeeksi lähelle, muttei liian lähelle katukiveystä olisi ollut tuuripeliä, miten lähelle osuu. Onneksi sitä ei sitten minulle tullut.

      Ja tervetuloa rapakon taakse! Tuletteko tänne länsirannikolle vai muualle?

      Poista
    2. Länsirannikolle kyllä, siitä sitten lähdetään sisämaahan päin (Grand Canyon, Antelope Canyon ja Monument Valley), josta alas El Pasoon ja sitten takaisin Losiin :) Ihanaa, en malttais odottaa!

      Poista
    3. Wau! Hyvät kohteet, nimittäin meillä on aika lailla samat suunnitelmat syksymmällä. ;-) Varautukaa tuohon aikaan kuumuuteen, vaikka kyllä sen jo varmaan kokeneina reissailijoina tiedättekin. Peukut reissullenne!

      Poista
  2. Onnea kortin saamisesta! Ja tervetuloa Suomeen! Eilen sekosimme osittaisen auringonpimennyksen katselemisesta. Onnistuin ottamaan lasien läpi kännykkäkuvan, joka muistuttaa lähinnä ufoa. :-) Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan onnitteluista ja Suomeen tulotoivotuksista! Sinun kannattaisi Heli ilmoittaa tuosta "ufohavainnostasi" eteenpäin. ;-)

      Poista