Muuttunut käytäntö Kalifornian ajokorttikokeessa

Aina silloin tällöin putkahtelee tietooni, että blogiani lukevat Kaliforniaan tai muualle Yhdysvaltoihin muuttavat tai muuttoa suunnittelevat henkilöt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut Kalifornian ajokortin suorittamisesta omien kokemuksieni kautta ja ajokokeen suorittamisesta voi lukea täältä ja teoriakokeesta täältä. Nyt kuitenkin ajokorttikoekäytäntöihin Kaliforniassa on tullut muutoksia, joten on päivittävän postauksen paikka.

Huomioitavaa

Muiden osavaltioiden kohdalla käytännöt ja odotusajat ajokortin suorittamisessa voivat olla täysin erilaiset, joten ne kannattaa osavaltiokohtaisesti tarkistaa. Sen ainakin tiedän, että muissa osavaltioissa löytyy DMV:n toimipisteitä, joihin ei tarvitse kuin marssia sisälle ja pääsee esimerkiksi ajokoetta suorittamaan hetimmiten. Piilaakson toimipisteissä sen sijaan on aina ruuhkaa, joten niin teoria- kuin ajokokeeseeenkin täytyy varata etukäteen aika. Ja koskapa alueelle muuttaa koko ajan uusia ajokortittomia, seuraava vapaa aika näihin vaadittuihin kokeisiin voi olla vasta useamman viikon päässä. Ainakin Piilaaksossa kannattaa siis varautua siihen, ettei Kalifornian ajokortin hankinta onnistu välttämättä aivan suitsait sukkelaan.

Tässä kuvaa yhdestä Piilaakson DMV:n (Department of Motor Vehicle) toimistosta. Populaa riittää. Ja kröhöm, DMV:n toimistossahan sisällä ei saisi valokuvata.

Muuttunut käytäntö Kaliforniassa

Mutta sitten käytäntöön, joka on ollut Kaliforniassa voimassa jo pitkästi vuoden 2017 puolella. Nykyään Kaliforniassa ajokokeeseen mennessä kokeen suorittajalla täytyy olla ajokortillinen saattaja mukana. Ajokokeen suorittaja ei siis saa sääntöjen mukaan ajaa autoa DMV:lle, josta ajokokeen suorittaminen alkaa. Tämä on mielestäni melkoisen hölmö vaatimus, sillä eiköhän ajokokeen suorittaja ole ajanut autoa paikallisessa liikenteessä ilman saattajaa jo ennen ajokokeeseen tuloakin. Kyseessä on melkeinpä yhtä hassu sääntö kuin sekin, että jos ajokokeen aikoo ajaa vuokraamon autolla, pitää ajokokeen suorittajalla olla autovuokraamon kirjallinen lupa, että autoa saa käyttää ajokokeessa. Höperöä tämä on siksi, että tokihan auton vuokrannut henkilö on ajanut vuokra-autoa jo ennen ajokoettakin, heti autovuokraamolta lähtiessään. No, molemmissa vaatimuksissa taustalla on varmastikin taas näitä vastuu- ja vakuutuskysymyksiä. Ja säännöt on säännöt, joten niillä mennään.

Kokemukset uudesta käytännöstä

Uusi käytäntö tuli omalla tavallaan ajankohtaiseksi meillekin, kun ukkokullan vastikään Piilaaksoon muuttanut kollega pyysi ensin autoamme lainaan omaan ajokokeeseensa. Kerroimme hänelle, että DMV:llä on ajokokeisiin tulijoille nykyään myös tämä vaatimus saattajan mukanaolosta. Kollega suunnitteli ensin menevänsä ajokokeeseen ilman saattajaa ajatuksella, että tuskinpa ne sitä kyselevät, mutta kerroin kuulleeni huhuja, että saattaja todellakin vaaditaan ja asia tarkistetaan ennen kuin ajokoetta pääsee edes suorittamaan. Ja näinhän siinä todella oli käynyt. 

Ukkokulta lähti kollegalleen tällaiseksi paikallisen ajokortin omaavaksi saattajaksi ja ajokokeeseen ilmoittautumisen yhteydessä ukkokullan ajokortti oli todella tarkistettu. Ilmoittautumisen jälkeen sekä ajokokeen suorittajan että saattajan molempien piti vielä mennä autoon odottamaan ajokokeen alkua ja vasta, kun ajokokeen ajattaja tuli autoon, oli saattaja ns. nakattu autosta pihalle. Varsinaisessa ajokokeessa ei siis saattaja sentään saanut olla mukana.

Niinpä tämä käytäntö tiedoksi muillekin Kaliforniassa ajokorttiaan suorittaville. Saattaja todella vaaditaan. Ja ainakin täällä Piilaaksossa saattajan suhteen taidetaan olla todella tarkkana, kuten olin huhuja kuullutkin. Lisäksi ukkokulta nimittäin kertoi, että heidän ilmoittautuessaan viereisellä tiskillä oli ollut mies ilman saattajaa. Kun DMV:n virkailija oli kysynyt saattajasta, oli mies mutissut saattajan jääneen etsimään parkkipaikkaa, mutta olevan tulossa. Miehen ajokokeeseen ilmoittautuminen tyssäsi siihen eli saattajan ilmaantumista tiskille oltiin jääty odottamaan. Tarina ei kerro, oliko miehellä oikeasti saattaja vai keksikö mies hätäpäissään mielikuvituskaverin päästäkseen tilanteesta, mutta siihen oli mies jäänyt vielä yksin tiskille notkumaan, kun ukkokullan kollegan asia oli jo hoidettu loppuun saakka. 

Iloiseksi lopuksi voin kertoa, että ukkokullan kollega sai ajokokeensa onnistuneesti läpi. Hyvin ajettu! Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kuinka Kalifornian ajokortti uusitaan?

Eletään taas sitä aikaa kalenterivuodesta, kun kotirouva Korpela saa uusia Kalifornian ajokorttinsa. Kaliforniassa DMV (Department of Motor Vehicle) myöntää ajoluvan ja siis myös ajokortin maksimissaan niin pitkäksi aikaa, kuin henkilön maassaololupa on kortin myöntämishetkellä voimassa. Minun maassaololupani on voimassa aina kerrallaan puoli vuotta, kiitos B1-/B2-viisumini, joten myös ajokorttini umpeutuu aina puolen vuoden välein.  

Monet ovat minulta nyt kyselleet, että kuinka se paikallinen ajokortti täällä sitten uusitaan. Olen hoitanut uusimisen nyt jo pariin kertaan, joten kerronpa käytännöstä teillekin. 

Uudempaa ja vanhempaa menopeliä peräkanaa.

Paperit postiin ja homma on sillä selvä

Kun ajokortti on voimassa enää noin parin kuukauden ajan, lähettää DMV sinulle automaattisesti asiasta kirjeen. Kirjeessä ovat mukana ohjeet, sekä palautuskuori, jossa vaadittavat paperit tulee paluupostina DMV:lle lähettää. Ensinnä DMV:lle tulee allekirjoituksin vakuuttaa, ettei esimerkiksi terveydellisiä muutoksia ole tänä aikana tullut. Tämän "Hei, mä oon ihan ajokuntoinen vielä." -vakuutuksen lisäksi mukaan liitetään passin ja viisumin kopiot, sekä tuorein I-94 -lomake, josta käy siis ilmi maassaoleskeluluvan nykyinen kesto. Jos maassaoloaikaa on jäljellä enää 60 päivää tai vähemmän, uutta ajokorttia ei enää myönnetä (lue: Meillä on juuri nyt ruuhkaa ja ajokortin uusiminen byrokratioineen kestää tätä nykyä sen 60 päivää tai enemmän).

Kaikki Kalifornian ajokortit uusitaan osavaltion pääkaupungissa Sacramentossa ja paluukirje postitetaan sinne. Tai ainakin nämä minunkaltaiseni tapaukset, joissa ulkomaalainen uusii korttiaan, käsitellään Sacramentossa. Ainoa, mikä minua on tässä kuviossa kauhistuttanut, on ollut lähettää noinkin arvokkaita asiapapereita, kuten passini ja viisumini kopiot, peruspostin mukana. Asian hoitamiseksi se on kuitenkin ainoa kanava. Sähköisenä tätä asiaa ei voi (ainakaan vielä) hoitaa.  

DMV:n tiedotuskirje ajokortin vanhenemisesta ja palautuskuori Sacramentoon.

No kuinkas se ensimmäisellä kerralla se uusinta sitten menikään? Tuliko uusi kortti ajoissa? No ei tullut! Tästä lisää seuraavaksi. 

Koko Kalifornia soittaa yhteen ja samaan numeroon!

Ensimmäisellä kerralla uutta korttia ei pitkästä odottamisesta huolimatta vain alkanut kuulua, joten piti ottaa yhteyttä paikalliseen DMV:n toimistoon. Kun ensin soitin tiedustellakseni, annettiin Sacramentossa sijaitsevan DMV:n maahanmuutto-osaston puhelinnumero. Ohje oli: Soita sinne ja kysy, joko paperisi ovat tulleet ja onko niiden käsittely edennyt? Se nyt vielä puuttuisi, että 2 kk sitten lähetetyt paperit eivät olisi koskaan saapuneetkaan Sacramentoon! Yritimme ukkokullan kanssa soittaa numeroon ainakin 50 kertaa, mutta numero oli aina varattu. Aina.

Seuraavaksi varasimme toiveikkaina minulle ajan paikalliseen DMV-toimistoon. Olisihan heidän systeemeistään nähtävä, missä vaiheessa asiani käsittely on. Olimme väärässä. Menin varattuna aikana DMV:lle ja kas, virkailija sanoi, ettei heidän järjestelmissään näy yhtikäs mitään ennen kuin Sacramenton DMV:n maahanmuutto-osasto käsittelee postitse tulleet paperini. 

Virkailija antoi minulle puhelinnumeron ja käski minun soittaa siihen. Kyseessä oli se sama samperin numero, joka oli iänikuisesti varattu! Sanoin tämän virkailijalle, että sinne on yritetty soittaa jo sen tuhannen kertaa, mihin virkailija totesi: "Voi kuule, koko Kalifornia soittaa siihen yhteen ja samaan numeroon! Ei sinun auta kuin yrittää. Sitten kun pääset läpi, voit palata tiskilleni." Sisällä DMV:n toimistossa kävi taas niin kauhea kuhina, ettei siellä kuullut omaakaan ääntä. Ei siis muuta kuin DMV:n parkkipaikalle ja luuri kauniiseen käteen. 

Kuin ihmeen kaupalla, pääsin läpi maahanmuutto-osaston palveluun ehkä noin 15. yrittämällä! Sieltä minulle kerrottiin, että paperini ovat kunnossa, uusi ajokortti myönnetty ja sen pitäisi tulla postitse parin viikon sisään. Huoh! Palasin takaisin virkailijan tiskille ja kerroin asiani olevan etenemässä. Koska ajokorttini oli jo umpeutunut, teki virkailija minulle väliaikaisen ajoluvan. Oli taas leimat ja kaikki, jee! Uusi kortti tupsahti postilaatikkoon noin viikossa.   

Tuorein I-94 -lomake. Tätä DMV:n maahanmuutto-osasto ensisijaisesti tarvitsee uuden ajokortin myöntämiseen. 

Summa summarum

Ajokortin uusiminen käy siis suhteellisen vaivatta. Täytyy vain lähettää tarvittavat dokumentit postitse eli mitään uusia DMV:n teoria- tai ajokokeita ei siis tarvita. Puhun tässä muuten ajokortin uusimisesta, vaikka kyseessä on tarkkaan ottaen ajoluvan jatkaminen. Käytännössä saat kuitenkin joka uusimiskerta täysin uuden kortin postitse. 

Kaiken muun mukavan lisäksi ajokortin uusiminen on maksutonta, mutta hidasta se on, pirun hidasta. DMV:n minulle alunperin lähettämä kirjekin oli seikkaillut jossakin yli kuukauden ennen kuin se kolahti postiluukkuumme. Tämä kävi ilmi kirjeen päiväyksestä. Ja mistä tämä hitaus mahdollisesti johtuu? Arvatenkin siitä, etten minä todellakaan ole ainoa mamu, joka ajokorttiaan Kalifornian DMV:n maahanmuutto-osaston rattaissa uusii!  

Lopuksi vielä mielenkiintoinen havainto, jonka DMV:n kirjeestä tein. Tapaus kertonee omalta osaltaan jotakin tästä mamujen määrästä ja kirjosta Kaliforniassa...

Mielenkiintoinen havainto

Tietyissä erityistapauksissa Kaliforniassa voi saada liikennesakkonsa anteeksi tai hyllytetyn ajokortin palautetuksi aikaisemmin. DMV:n minulle lähettämässä kirjeessä oli mukana tiedote tästä sakkojen armahdusohjelmasta. Arvatkaapas, kuinka monella eri kielellä tuo tiedote oli kirjoitettu? Yh-dek-säl-lä! Kertonee jotakin Kalifornian maahanmuuttokulttuurista ja siitä, että kuskeja osavaltion liikenteessä on todellakin moneen junaan.

Tiedotteen ensimmäisellä sivulla oli vielä tunnistettavia kieliä, mutta...

...toisella sivulla olikin jo sellaista harakanvarvas- ja koukero-osastoa, ettei otttanut erkkikään selvää! ;-)

Korttia odotellessa 

Nykyinen ajokorttini umpeutuu marraskuun alkupuolella ja paperini ovat siis jälleen vetämässä uuden ajokortin saamiseksi. Jos ei uutta korttia ala pian kuulua, joudun huristelemaan taas jonkin aikaa ilman voimassaolevaa korttia. Pitänee taas tuudittautua ajatukseen, että eihän sitä kortilla ajeta, vaan autolla! ;-) 

Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Aikuisten oikeasti isompi murheenkryyni ajokortin umpeutumisessa on se, ettei minulla silloin ole myöskään voimassaolevaa paikallista ID- eli henkilöllisyyskorttia. Mutta se onkin sitten ihan oma lukunsa jo se. 

Ajokortti tuli ja meni

No niin, tässä sitä nyt ollaan. Taas ilman ajokorttia. Ja minä kun pidin niin isona saavutuksenani tai vähintäänkin ylpeyden arvoisena tekona, että sain kalifornialaisen ajokortin suoritetuksi. 

Mutta nyt olen kortiton. Nimittäin kun DMV eli paikallinen ajokortin myöntäjä on sitä mieltä, että ajokorttini on voimassa aina vain maksimissaan puoli vuotta kerrallaan! Päivämäärä kortissani paukahti umpeen tänään. Tämä johtunee siitä, että minulla on avopuolisona viiden vuoden viisumi, mutta oleskelulupani on aina vain puoli vuotta kerrallaan voimassa. Jatkaakseni oleskelulupaani minun tulee joko 

a) käydä ulkomailla ja tulla maahantulotarkastuksen kautta jälleen Yhdysvaltoihin 

tai 

b) käydä asioimassa jossakin USA:n maahantuloviranomaisen toimistossa.

Näissä voidaan passiini iskeä taas uusi leima seuraavasta puolen vuoden oleskeluluvasta. Kun ajokorttiani täällä suoritin, oli silloinen maahantulorekisterilomake I-94 minun osaltani päivitetty viimeksi Suomen jouluvisiittini yhteydessä. Siitä on nyt siis kulunut puoli vuotta ja nyt myös ajokorttini paukahti ns. tiks kiinni!

Highway 1, kenties maailman kauneimmaksi arvioitu rantatie. Tästäkin voisi olla kiva ajaa, jos olisi ajokortti.

Tämä tuli yllätyksenä, että ei viisumini, vaan nimenomaan oleskelulupani voimassaolo vaikuttaa myös ajokortin voimassaoloon. No, nyt kun sen tähän kirjoittaa, niin kuulostaahan se oikeastaan ihan järkevällekin. Jos ei ole lupaa olla maassa, ei kai saisi olla voimassa olevaa ajokorttiakaan. Ja Yhdysvalloissa oleileville tiedoksi, että tämä puolivuotisrumba koskettaa nyt siis ainoastaan B1/B2-viisumilla olevia avopuolisoita, ei esimerkiksi L2-viisumilla olevia aviopuolisoita.

Ajokortin uusiminen

Sentään uuteen ajo- ja teoriakokeeseen minun ei tarvitse mennä uuden kortin saamiseksi. Riittää kun lähetän tuoreimman I-94 -lomakkeen kirjeessä DMV:n osoittamaan paikkaan ja uuden kortin pitäisi tulla postitse.

DMV lähetti kirjeen ajokorttini vanhenemisesta kyllä hyvissä ajoin, mutta olin silloin Suomessa hautajaisissa. Kun palasin Yhdysvaltoihin, lomalle Havaijille, sain taas päivitetyn I-94-lomakkeen ja kun lomalta palasimme, lähetin sen pikimmiten palautuskirjekuoressa DMV:lle. Silloin heillä oli vielä kuukausi aikaa uuden kortin lähettämiseen ennen kuin nykyinen korttini umpeutuu, mutta eipä se näköjään riittänyt asian käsittelyyn DMV:n päässä. Niinpä tässä ollaan nyt ilman ajokorttia. Taas. 

Tällaisellakin voisi olla kiva kurvailla. Siis jos olisi se ajokortti.

Ainakaan vielä en ole kokenut tuon viisumin/oleskeluluvan leimauksen uusimista puolivuosittain mitenkään rasitteeksi. Uuden leiman saamiseksi ei muuten kuulema riitä ajaminen Kanadan tai Meksikon rajan yli, U-käännöksen tekeminen ja palaaminen takaisin. Täytyy käydä "oikeasti" ulkomailla. No, minua reissu-roosaa se ei haittaa ja ukkokultakin sanoi, että voi voi, nyt meidän on suorastaan pakko reissata vähintään puolen vuoden välein jonnekin kauemmaksi. :-) No, vieläkö sitä rahaa jää matkoihin jatkuvasti nousevien vuokrahintojen jälkeen, se jää nähtäväksi. (Vuokraneuvottelumme ovat edelleen kesken, eikä mitään uutta sen auringon alla.) Mutta otetaanpa nyt tässäkin asiassa päivä kerrallaan. 

Jään odottelemaan milloin kortti postilokerikkoomme vihdoin kolahtaa. Ajokortiton Amerikasta huikkaa teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kalifornian ajokorttia ajamassa, osa 2

Edellisessä postauksessani kirjoittelin, millainen ajokortin hankkimisprosessi täällä Kaliforniassa ylipäätään on ja millaisessa mittakaavassa Kaliforniassa ja Piilaaksossa näissä ajokorttiasioissa liikutaan. Tällä kertaa kerron teille omista kokemuksistani ajokortin suorittamisesta, sillä eihän se ihan mutkatonta, vaivatonta, eikä paniikitonta ole tähän mennessä ollut. Itselläni on siis tällä hetkellä ajokortista ensimmäinen, teoriakoeosuus suoritettuna ja aikaa ensimmäisestä yhteydenotosta ajokortin hankkimiseksi on hujahtanut nyt kuusi viikkoa. 

Kun koeaikani viimein koitti

Kun teoriakoeaikani viimein koitti, en tiedä panikoinko kokeeseen mennessä enemmän itse koetta, vaiko DMV:n toimistoa ja sen henkilökuntaa! Veikkaan jälkimmäistä, sillä sen verran kauhujuttuja olin paikallisten DMV-toimistojen henkilökunnasta ehtinyt kuulemaan: mielivaltaista pomottelua, ynseää palvelua, simputusta, ei joustoa, kuri ja järjestys. Ja auta armias, jos jokin tarvittava dokumentti puuttuu! Käännytys pois ja on varattava uusi aika. Näin kävi kertaalleen ukkokullallekin. 

Ajokortin voi täällä mennä suorittamaan vaikka San Josen DMV-toimistolle. Kuvassa San Josen kaupungintalo. 

Omat kompastuskiveni

Paniikin vähentämiseksi päätin itse tutustua ihan kunnolla tuohon 100-sivuiseen liikennesääntöjen opukseen ja luin sen kertaalleen läpi. Osa teoriakokeeseen menijöistä laskee vain netistä löytyvien esimerkkikokeiden varaan ja pänttää tärpit esimerkkikokeiden kysymyksistä ja niiden oikeista vastauksista. Moni asiahan on toki ihan tuttua, kun on autoillut ja suorittanut ajokortin Suomessa ja monet tilanteet pystyy päättelemään maalaisjärjellä. Mutta sitten on se nippelitiedon osasto, josta jo kerroinkin. 

Itselleni opusta lukiessa eniten päänvaivaa taisivat tuottaa etäisyyksiin liittyvät tilannekysymykset. Täällä kun ne ilmoitetaan ja kokeessa myös kysytään käyttäen mittayksikkönä jalkaa (feet). Tyyliin, kuinka monta jalkaa ennen risteystä tulee laittaa vilkku päälle? Samoin nopeusrajoitukset eri alueilla, kuten asumis- ja bisneskortteleissa tai moottoriteillä, tulee teoriakokeessa tietää. Nekin ilmoitetaan täällä paikalliseen tapaan käyttäen mittayksikkönä maileja tunnissa (mph). Niinpä nämäkin kysymykset vaativat allekirjoittaneelta normaalia enemmän muistikapasiteettia, koska nopeuksiakaan ei voinut suoraan verrata suomalaisiin nopeusrajoituksiin.

Invapaikat on merkitty sinisellä katukiveyksellä. Vain oikeanlaisen luvan omaavilla on tälle parkkiruudulle asiaa.

Kokemukseni DMV:stä

Oma aikani ajokortin teoriakokeeseen oli klo 10. Lähdin hyvissä ajoin, jos sattuu olemaan vaikka ruuhkaa tai parkkipaikan etsimisessä meneekin huomattavan kauan aikaa. Siihen täällä nimittäin pitää aina vähän varautua. Kaikki DMV:lle tarvittavat dokumentit olin tarkistanut vielä aamulla ainakin viiteen kertaan ja silti takaraivossa jyskytti, että jos sittenkin joku puuttuu ja täti tai setä käskee minun palata häntä koipien välissä kotiin. Ei ruuhkaa ja parkkipaikkakin löytyi melkeinpä piikkipaikalta. Olin siis etuajassa. Astelin sisään toimistoon ja valitsin jononi. Jono ei ollut pitkä ja kello oli 9.30, kun oma vuoroni tuli. Kysyttiin, moneltako oma aikani oli. Vastasin, että klo 10. Mitä?! Klo 10 ja sinä olet jonossa jo nyt! Tule vartin päästä uudelleen jonoon! Okei...

Odotin vartin ja tietenkin käytin tuon aikani seuraten toimiston meininkiä. Paikalla oli yhtä aikaa 40 - 50 asiakasta. Yritin ottaa sisätiloista kuvankin tähän blogiini, mutta se ei nähtävästi ollut luvallista, sillä armeijan tyyliin minua käskettiin kuuluvalla äänellä poistamaan juuri ottamani kuvat puhelimesta välittömästi. Ärjyjä oli pieni nainen tiskin takaa. Ainakin puoli toimistoa kääntyi katsomaan, että kuka juntti siellä taas kuvia ottaa. Naamani loisti punaisena ja paljasti, että minä se olin. Seuraavaksi naamani valahti varmaankin kalpeaksi, sillä mietin, että nyt ne heittää minut niskasta pihalle. Apua, jo pari rikettä, liian aikaisin paikalla ja vielä kuvia menin ottamaan, enkä ole vielä päässyt koko hommassa edes alkuun! Onneksi sain vielä jäädä ja jatkoin toimistokuhinan seurailua. Kännykkä kameroineen pysyikin sitten koko loppuajan visusti laukussa.

Joku muukin onneton saapui paikalle joko liian myöhään tai liian aikaisin. Ripitys tiskillä. Ja jälleen niin, ettei kenelläkään 10 metrin säteellä jäänyt huomaamatta moinen väärään aikaan saapuminen. Ja koska me etuajassa saapuneet sitten maleksimme toimistossa ja odotimme, milloin saamme tulla jonoon uudestaan, kävi siinä luonnollisesti melkoinen hyörinä. Niinpä pieni nainen tiskiltä taas huutaa: "Älä tule hengailemaan DMV:lle! Elämäsi on liian arvokas siihen käytettäväksi!" Porukka tirskuu. Kai se oli tarkoitettu tunnelman keventämiseksi, vaikka tämäkin toteamus taas kapiaistyyliin huudettiinkin.

Kun olin kiltisti odottanut sen käsketyn varttitunnin, menin uudestaan jonoon. Oma vuoroni koitti luukulla hiukan ennen klo 10. Jännitti, joko nyt olen oikeaan aikaan luukulla ja joko minunkin asiani otetaan käsittelyyn. Huh, nyt minua palveltiin. Tämän jälkeen saamani palvelu olikin sitten kuin sulaa vahaa, eikä loppuajasta enää ripityksiä, eikä motkotuksia tullut. Kun paperibyrokratia kahdella eri tiskillä, näkötesti ja valokuvan otto oli hoidettu, pääsin lopultakin tekemään varsinaista koetta. Valokuvasta tuli tietenkin taas yhtä idiootin näköinen kuin aina ennenkin. Näin käy minulle aina, kun kyseessä on jokin pitkäikäinen dokumentti, kuten passi, ajokortti tai muu.

Liikennemerkkejäkin on täällä moneen junaan. Tässä varoitellaan villisioista.

Teoriakoe

Itse koe meni sitten lopulta todella hyvin. Hyppäsin koetta tehdessäni yli kaksi kysymystä, kolme hyppäystä olisi ollut maksimi. Toisen hyppäyksistä tein sen vuoksi, etten tiennyt mitä kysymyksessä käytetty dis- eli kieltosana-alkuinen verbi tarkoitti. Tuli sellainen 'ollako vaiko eikö olla' -olo. Lopulta testitulokseni oli kuitenkin 100% oikein, jee!

Se miksi edellisessä postauksessani kirjoitin niinkin väljästi, että koekysymyksiä on 30-40 kpl, on se, etten tiedä! Sähköistä koetta tehdessä nimittäin ei näytetty kysymyksen järjestysnumeroa, eikä sitä kuinka monta kysymystä on vielä jäljellä. Tämä harmitti itseäni, sillä missään vaiheessa koetta ei sitten uskaltanut ottaa ns. löysin rantein ja antaa mennä. Toisin sanoen taktikointi kesken koetta ei ollut mahdollista. Jos alkuosa kokeesta tuntui menneen hyvin, olisi loppuosan voinut ottaa hiukan rennommin, koska virheiden maksimimäärä oli kuusi kappaletta. Tämäkin oli varmasti tehty ihan tarkoituksella. 

Kokeen alkuosa meni itselläni sen verran sumussa, etten osannut yhtään arvioida kesken koetta, olinko vastannut jo kahdeksaan vaiko kahteentoista kysymykseen. Oli siis painettava ns. nasta laudassa loppuun saakka. :-)

DMV:n toimistosta kun ei sattumoisin sitä kuvaa sisältä ole, niin laitanpa kuvan tällaisesta Batman-rekisterikilvestä. 

Mitä kokeessa kysyttiin?

Jokaiselle kokeen tekijälle koekysymykset valikoituvat tietokoneelta sattumanvaraisesti. Yhtä ja samaa asiaa voidaan kysyä jopa kahteen kertaan, mutta hiukan eri muodossa. Itseäni huvitti, että minulle tulivat kokeessa kaikki mahdolliset koiriin ja kotieläimiin liittyvät kysymykset: Mitä seuraa, jos koiran hylkää maantien varteen? Missä tapauksessa koiraa on mahdollista pitää pick-upin lavalla? Tämä jälkimmäinen jäi aivan sattumalta opusta lukiessani mieleen, sillä vastaus oli mielestäni ympäripyöreydessään huvittava: Silloin kun koira on "properly secured". Jep.

Ja sitten vuorostaan kysymykset, joita eniten odotin, olivat autonrenkaiden suuntaa koskevat kysymykset. Niitä ei sitten kokeessa minulle tietenkään osunut. Ai mitkä renkaiden suuntaa koskevat kysymykset? No esimerkiksi pysäköidessä. Sitä kun oli Oulussa tottunut, että Pokkisen törmä oli keskustan ainoa kukkula, ei pysäköidessä renkaiden asennolla ole ollut niin väliä. Täällä kun tuo maasto on todellakin enemmän kumpuilevaa, niin myös liikennesääntöjen opuksessa korostettiin, missä asennossa renkaiden pitää olla, kun pysäköit tien varteen joko ylä- tai alamäessä. 

Toinen renkaiden asentoon liittyvä ja opuksessa mielestäni todella usein esiin tuotu asia oli risteyksissä vasemmalle kääntyminen. En tiedä, olenko suomalaisen autokoulun ajoilta sitten vain unohtanut, mutta tuntui, että opuksessa muistutettiin joka välissä, että kun käännyt vasemmalle ja odotat vastaantulevan liikenteen menevän ohi, tulee autonrenkaiden olla suunnattuina suoraan eteenpäin, eikä jo valmiiksi vasemmalle käännettyinä. Tällä tietenkin ehkäistään se tilanne, jos joku törmää kääntymässä olevaan autoon takaapäin, jatkaa auto kulkuaan suoraan eteen, eikä vasemmalle törmäten vastaantuleviin. Mutta kyllä tämä minusta vaan ihmeen usein oppaassa mainittiin.

Tasaisella, parkkiruutuun pysäköidessä renkaiden suunta suoraan eteenpäin on ok.

No, yritänpä pitää renkaat oikeaan suuntaan oikeissa tilanteissa, kun pääsen tällä viikolla ajokoettani yrittämään. Aika moni on täällä ajokokeessa myös ns. pompannut eli saanut hylätyn, osa täysin naurettavistakin syistä, joten kyllä tässä taas ilmassa pientä jännityksen virettä on. Katsotaan, kuinka tämän likan käy!

Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kalifornian ajokorttia ajamassa, osa 1

Sen siitä sitten saa, kun asiaa lykkää aikansa. Rimakauhun. Olisi pitänyt vain laittaa homma heti työn alle, kun tänne muutti. Nimittäin Kalifornian ajokortin ajaminen. Nyt kun aikaa oli ehtinyt kulumaan, olin ehtinyt imeä kaikki kauhutarinat itseeni ja koko autokoulusta oli tulla melkoinen mörkö.

Kootut selitykset

Aluksi tulin kuitenkin ajaneeksi melko vähän, joten en sen vuoksi kiirehtinyt ajokortin kanssa. Samoin asiasta liikkuu hyvin erilaisia käsityksiä, kuinka nopeasti ajokortti tulee täällä suorittaa, mikäli aikeissa on autoillakin. Joidenkin mukaan aikaa olisi 10 päivää, joidenkin mielestä 3 kk. En tiedä, mikä on lopulta se oikea aikaraja. Veikkaan, että tuo 10 päivää. Suomalainen ajokortti ei käy täällä virallisesta henkilöllisyystodistuksesta ja jos poliisi sinut autoillessasi pysäyttää ja ajokorttia kysyy, on poliisin suhtautuminen suomalaiseen ajokorttiin yhtä arpapeliä kuin nopan heittäminen. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti, pahimpien uhkakuvien mukaan voi käydä hyvin huonosti.

Lopulta sain kuitenkin aikaiseksi tilata ajan ajokortin suorittamista varten. Osittain näiden pahimpien kauhukuvien pakottamana. Ne pistivät kummasti vipinää kinttuihini ja hyvä niin, nyt on prosessi käynnissä.

San Franciscon katukuvasta bongattu punainen Ferrari (vm. -05).

Mutta kuinka tuon ajokortin täällä sitten saa? Siitä kerron teille tällä kertaa.

Ajokortin suorittaminen

Kalifornian ajokortin suorittaminen tapahtuu kahdessa osassa. Ensin on kirjallinen teoriakoe ja mikäli sen läpäisee, on edessä vielä ajokoe eli ns. Behind-the-wheel-test. Ennen kirjallista koetta tarkistetaan myös näkö. Ajokortti suoritetaan jossakin DMV:n (Department of Motor Vehicle) toimipisteistä. 

Kirjalliseen kokeeseen mennään itsenäisen opiskelun (tai opiskelemattomuuden) jälkeen. Netistä löytyy liki 100-sivuinen opus Kalifornian liikennelaeista ja -säännöistä. Liikennekäyttäytyminenhän ei hirvittävästi täällä eroa suomalaisesta liikenteestä. Isoimpina eroavaisuuksina lienevät:

- nopeusrajoitukset
- ns. kimppa- eli carpool-kaistat
- ns. 4-suuntaiset STOP-risteykset ja väistämisvelvollisuudet niissä
- risteyksissä oikealle kääntyminen punaisilla liikennevaloilla
- pysähtyneen koulubussin ja tietä ylittävien jalankulkijoiden korostunut kunnioittaminen sekä 
- pysäköintisäännöt eri väristen katukiveysten kohdalla.

Moniin koekysymyksiin on mahdollista vastata oikein pelkällä maalaisjärjen käytöllä, mutta kokeessa testataan myös erilaista nippelitietoa. Yhtenä kysymyksenä voi olla vaikka, että millä nopeudella vaarallisten aineiden rekka saa ylittää rautatien.

Punaisen katukiveyksen kohdalla ei saa pysähtyä, eikä pysäköidä missään tilanteessa.

Ajokortin hinta Kaliforniassa on 33 dollaria. Uusintayritys ajokokeessa maksaa aina kuusi dollaria. Hinnan kiroissa ajokortin hankkiminen ei täällä siis todellakaan ole. Hankinta on kuitenkin käytännössä pakollinen kaikille, jotka autoilla aikovat. Lomamatkoillaan täällä käyvät ja vuokra-autoillaan ajavat pärjäävät tietenkin oman maansa ajokortilla. Turistin ei siis tarvitse lähteä paikallista ajokorttia suorittamaan.

Paperisesta sähköiseen

Nykyään kirjallinen koe suoritetaan sähköisesti. Viime kesänä, kun ukkokulta suoritti omaa ajokorttiaan, koe tehtiin kynä- ja paperimenetelmällä. Kirjallisessa kokeessa saa olla maksimissaan kuusi virhettä, kysymyksiä on 30-40 kpl, ja koetta saa yrittää suorittaa kolmella eri ns. appointment-ajalla. Yhdellä appointment-ajalla saa kuitenkin yrittää suorittaa koetta niin monta kertaa kuin haluaa. Jos koetta ei saa kolmella appointment-ajalla läpi, tulee ilmeisesti osallistua jonkinlaiseen autokouluopetukseen eli koulunpenkille, mars!

Heinäkuussa 2014 ajokortin teoriakoe suoritettiin vielä paperilla.

Sähköistä koetta suorittaessa saa kokeen aikana hypätä yli kolme kysymystä, jolloin saa tilalle uuden kysymyksen. Tiettyihin kysymyksiin on kuitenkin pakko vastata. Luulen, että esimerkiksi nopeusrajoitukset ja promillerajat ovat yksi tällainen ohittamattomien kysymysten luokka.

Olenkin aiemmissa postauksissani kirjoittanut amerikkalaisten löyhemmästä suhtautumisesta autolla ajamiseen drinkin tai parin jälkeen. Kalifornian liikennesääntöopas ei aihepiiriä kuitenkaan ole jättänyt mitenkään vähälle käsittelylle, sillä tuosta liki 100-sivuisesta opuksesta kuusi sivua käsittelee pelkästään alkoholirajoja ja rangaistuksia, joita rattijuopumuksesta seuraa. Sakkojen lisäksi rattijuopumuksesta voi seurata mm. kortin joutuminen hyllylle, alkolukon asentaminen autoon tai passitus erilaisiin hoito-ohjelmiin. 

Alkoholin suhteen alaikäisillä eli alle 21-vuotiailla promillerajakin on huomattavasti tiukempi: 0,1 promillea, kun täysi-ikäisillä se on 0,8. Lisäksi, jos alaikäinen kärähtää rattijuopumuksesta siirtyy heidän ajokorttinsa saanti. Oikeusteitse kortin saanti voi siirtyä tai voimassa oleva kortti voidaan evätä jopa kolmeksi vuodeksi eteenpäin.

Laajahkon alkoholiosuuden lisäksi oppaasta jäi erityisesti mieleeni yksi erityismaininta: Liikennemerkkien ammuskelu aseella on kielletty. Aijaa, okei, tämä onkin tuiki tärkeä tieto minulle. Pitääpä pitää mielessä. :-)

Tunnelissa pitää olla ajovalot päällä.

"Meillä on juuri nyt ruuhkaa..."

Ajokortin saaminen Piilaaksossa kestää! Täällä kirjalliseen kokeeseen pitää varata aika etukäteen ja vaikka valittavana lähialueillamme on useita DMV:n toimipisteitä, oli ensimmäinen saatavilla oleva aika kirjalliseen kokeeseen yli kolmen viikon päässä. Kirjallisen kokeen jälkeen, mikäli se menee läpi, saa käyttöönsä väliaikaisen ajokortin. Sen jälkeen on lupa varata aika ajokokeelle. Ajokortin suorittaminen tapahtuu siis vaiheittain, joten molempia koeaikoja ei pysty varaamaan samalla kertaa, vaan ensin pitää suorittaa kirjallinen koe onnistuneesti.

Itse sain myös ajokokeelle ajan vasta kolmen viikon päähän. Se lienee ollut joku peruutusaika, sillä ystäväni, joka tuli kirjalliseen kokeeseen samana päivänä 4 h myöhemmin, sai seuraavan vapaana olevan ajan, joka oli viiden viikon päässä. Toisaalta taas, yksi ystävämme otti ja soitti samalla viikolla varatakseen ajokoeaikaa ja sai ajan seuraavalle päivälle. Ota tuosta selvää, mikä logiikka aikojen varauksessa toimii, vai onko logiikkaa ollenkaan.

Tilanne on täällä muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana vieläkin ruuhkaisempaaan suuntaan. Kesällä, kun ukkokulta suoritti omaa ajokorttiaan, annettiin läpimennen teoriakokeen jälkeen väliaikainen ajokortti, joka oli voimassa 1 kk. Toisin sanoen oletusarvona oli, että varsinaisen kortin ehtii sekä suorittaa, että saada kortin postitse tuon yhden kuukauden aikana. Tällä hetkellä Piilaaksossa annettavat väliaikaiset kortit ovat voimassa 3 kk.

Väliaikainen ajokortti on kokoa A5 oleva paperilappunen.

Toista se on itärannikolla

Otan tähän vertailukohteeksi tuoreen esimerkin Yhdysvaltain itärannikolta. Sattumoisin nimittäin kollegani muutti vaimonsa kanssa samoihin aikoihin tänne Jenkkilään, mutta itärannikolle. He marssivat paikalliseen DMV:n toimistoon ilman ajanvarausta ja joutuivat odottamaan noin tunnin ennen kuin pääsivät tekemään kirjallista koetta. Heille kovasti pahoiteltiin, kun juuri silloin oli niin ruuhkaa. Yliopistokaupunkiinsa tuli kuulema samanaikaisesti nyt niin paljon väkeä, että homma oli ns. tukossa. Kirjallisen kokeen suoritettuaan kollegani ja vaimonsa pääsivät molemmat heti ajamaan myös ajokokeen. Näin ollen koko homma kesti heillä 2-3 h. Minulla on tähän mennessä aikaa kulunut ensimmäisestä yhteydenotostani DMV:lle, ajanvarauksesta, yli viisi viikkoa ja ajokokeeseen pääsen ensi viikolla.

Kalifornian ajokortteja tuhansittain

Ja kyllähän täällä jokunen ajokortti myönnetäänkin. Maaliskuun alussa uutisissa tuli juttua elinluovuttajista. Nykyään myös Kalifornian ajokorttia hakevilta kysytään, haluavatko he luovuttajiksi. Uutisen yhteydessä tuotiin esiin tilastolukuja. Vuonna 2015 maaliskuun alkuun mennessä, eli kahden kuukauden aikana Kaliforniassa on myönnetty jo 110 000 ajokorttia! Saavat siinä pari kertaa leimaa paperiin jos toiseenkin paukauttaa. 
(Uutiseen liittyen kerrottakoon, että näistä 110 000 ajokortin saaneesta melkein puolet on lupautunut elinluovuttajaksi. Nousua aikaisempaan vuoteen on tähän mennessä 30 %.)

AB60-laki

Yksi seikka, joka varmasti on lisännyt ajokorttiruuhkaa Kaliforniassa ja Piilaaksossa entisestään juuri nyt, ovat laittomat siirtolaiset. Kaliforniassa nimittäin astui vuoden alussa voimaan laki, joka antaa luvan laittomien siirtolaisten hakea itselleen määräaikaista ajokorttia. Kyllä! Luit aivan oikein, laittomien! Onhan se melko erikoinen käytäntö ja laki, mutta ehkä se takaa hiukan parempaa turvallisuutta maanteillä, jos nämä siirtolaiset, jotka autoilisivat tämän osavaltion teillä joka tapauksessa, tekevät myös ajokokeen ja tutustuvat edes vähän paikallisiin liikennesääntöihin.

I am so PC. Vaikka Piilaaksossa ollaankin, ei tämä kuitenkaan tarkoita, että olen niin tietsikka, vaan että olen poliittisesti korrekti.

Jatkoa postaukseeni on luvassa

Tässä postauksessani saitte nyt hiukan kuvaa, millainen ajokortin hankkiminen prosessina täällä on eli tällaisen myllyn tai mankelin läpi minua täällä nyt vedetään. Oman ajokorttini suorittaminen on nyt siis edelleen kesken. Seuraavassa postauksessani kerron teille vähän omista kokemuksistani lisää. 

Siihen asti sanon taas hei, se on yhtä hello, hi ja halipatsuippa!