Ensimmäistä kertaa saunaan!

Tämä postaus kertoo ulkosuomalaisen ensimmäisestä saunakäynnistä omalla asuinalueellaan ulkomailla. Millaisia ajatuksia saunominen päähän toikaan? Eihän se nimittäin mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Saunan lämpömittarissa luki lupaavasti Finlandia Sauna, mutta kuinkas sitten kävikään.

Taustaa

Liityin jo muutama kuukausi sitten paikallisen kuntosaliketjun jäseneksi, mutta tänä syksynä olen ollut paljon sairaana ja urheilut jääneet pakosta harmillisen vähiin. Yksi kriteeri kuntosaliketjun valinnassa minulle olikin, että läheiseltä salilta löytyy myös sauna ja ns. höyryhuone. Viime viikolla saunahimooni tuli sitten kerta kaikkiaan sellainen piikki, että päätin vihdoin ja viimein kokeilla saliketjun saunaa. Tähän astihan olen saanut saunottua aina vähän varastoonkin Suomi-visiiteilläni ja toisekseen en ole uskaltanut asettaa odotuksen rimaa kovin korkealle tuon piilaaksolaisen saunan suhteen. Sitä kun on suomalaisena varmasti tottunut aika korkeaankin saunomisen laatuun, niin kuin nyt esimerkiksi siihen, että saisi jukopliut heittää edes vettä kiukaalle! Heh, heh.

Nyt kuitenkin alkoi olla jo kova tarve saunalle, sillä kun useamman kuukauden löträä aurinkorasvoilla ja hikoilee milloin auringossa, milloin kuumassa autossa, milloin urheillessa, niin iholle pääsee kertymään sellainen möhnä, ettei se pelkällä suihkulla inahda mihinkään. Tai ehkä se sitten vain on minun ihoni ja minä, joka olen supisuomalaisena himosaunojana tottunut kunnon löylyihin puhdistuakseni putipuhtaaksi. No, ei muuta kuin härkää sarvista ja piilaaksolaista kuntosaliketjun saunaa kokeilemaan!

Sauna

Mitään erillisiä miesten ja naisten puolia "saunaosastolla" ei ollut, vaan kyseessä oli yhteissauna. Tästä johtuen saunassa vaadittiin olevan myös vaatetusta eli uimapuvut päällä. Sauna oli pinta-alaltaan noin 8 - 10 m2 ja oven vieressä oli iso kyltti kaikkine kymmenine ohjeineen ja varoituksineen. Saunominen pitäisi esimerkiksi rajoittaa maksimissaan 10 minuuttiin. Hah, hah, haa, anna mun kaikki kestää! Eihän tuollainen riitä suomalaiselle ei alkuunkaan. Varsinkaan, kun saunassa ei tietenkään saanut heittää vettä kiukaalle! Ohjeessa oli korostettu, että katsokaapas ihmiset, kun kyseessä on sähkölaite. Wau, ihanko totta?! 

Kiuas saunassa tuntuikin olevan kuin tarkoin varjeltu valtiosalaisuus! Kiukaan ympärille oli tehty kaksinkertaiset turvakehikot. Lähimpänä kiuasta oli metallinen tiheä kehikko, niin tiheä, ettei kiuasta edes nähnyt. Siellä se mystinen sähkölaite siis oli. Sitten alle metrin etäisyydelle kiukaasta oli vielä kyhätty miehenkorkuinen puuaita suojaamaan, ettei kukaan vain horjahda kiukaan päälle. No, sen aidan ylittämiseksi olisi pitänyt olla seiväshyppääjän välineet, joten varmaankin aita oli luokiteltu sääntö-USA:ssa ihan turvalliseksi.

Omat kokemukset ja ajatuksia saunoessa

Lämpötila saunassa oli mielestäni kuitenkin aika hyvä, n. 170 Fahrenheit-astetta (77 Celsius-astetta). Mutta eihän siihen ensimmäiseen "sallittuun" 10 minuuttiin tahtonut saada vielä edes ensimmäistäkään hikikarpaloa pintaansa, kun ei sitä samperin löylyä saanut heittää! Kun olin ensimmäiset 20 minuuttia ilman löylynheittoa lauteilla kärvistellyt ja käsi hapuillut löylyvettä kuin luonnostaan, tuli mieleen, että tekisipä mieleni tuollekin saunan ohjekyltin kirjoittajalle sähkölaitteet näyttää! Verkkokalvoilla vilahti jo näky, kuinka heitän töpseli seinässä olevan leivänpaahtimen kylpyammeeseen. Siinä sulle sähkölaitetta kerrakseen! Mutta hei, enhän minä nyt tosissani, e-hei, pois se minusta. 

Muutenkaan en tällä ensimmäisellä saunomiskerralla aivan täydellistä rentoutumista vielä saavuttanut. Olin olettanut, että saisin varmastikin keskellä arkipäivää saunoa yksikseni, mutta samaan aikaan sattui kolme muutakin saunojaa. Kaikki muut olivat miehiä. Onneksi kukaan ei alkanut puhua pälpättämään jonninjoutavia, vaan jokainen keskittyi omaan hikoiluunsa. Tai sen yritykseen. Pientä levottomuutta aiheutti myös se, että yhden karvaisen ukon piti siinä kävellä saunan keskellä vähän väliä ympyrää, venytellä itseään ähisten ja lihaksistoaan esitellen. Ällötys. Niinpä siinä ei oikein tehnyt meikäläisen mieli silmiään täysin ummistaa...

Koko saunomisen ajan olisin siis kovasti halunnut vettä kiukaalle loiskauttaa. Itselläni oli juomapullo lauteilla mukana, mikä muuten myös oli kiellettyä. Jos olisin ollut saunassa yksin, olisi varmasti ollut iso kiusaus testata juomaveden kiukaalle heittämistä. No, meikäläisen tuurillahan homma olisi päätynyt siihen, että koko kuntosalilta olisi mennyt sähköt ja piipaa-auto paikalle. Minut käsirautoihin ja käsky mennä vankilaan, mennä suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Summa summarum

Tähän mennessä olen päässyt Yhdysvalloissa saunomaan jo pari kertaa aikaisemminkin. Ensimmäinen kerta niistä oli Lake Tahoella Kalifornian ja Nevadan rajalla ja toinen road tripillämme Arizonassa. Niisk, noissa saunoissa sentään sai molemmissa heittää löylyvettä kiukaalle, Arizonassa oikein kastelukannukaupalla! No, kiuas sentään pelaa tässäkin lähellä sijaitsevassa saunassa eli onneksi ei tarvitse ajaa Kalifornian rajalle tai sen yli saunoakseen.

Nyt on Suomesta kiikuttamani karhea pesusienikin päässyt tositoimiin!

Mutta joo, kaiken kaikkiaan piilaaksolaisesta saunakokemuksesta jäi kuitenkin oikein positiivinen fiilis. Kun jaksoi sen 40 - 45 minuuttia lauteilla istuksia, niin kyllä siellä hyvän hien sai lopulta pintaan. Aah, kylläpä se rentouttikin. Nyt on niin puhdas olo ja tuntuu, että ihokin hengittää taas aivan eri tavalla! Tätä fiilistä minä olen kaivannut ja kovasti! Taitaa siis olla, että tästä tuli minulle nyt viikoittainen ilo ja alan käydä nauttimassa tuosta "valtiosalaisuudesta" säännöllisesti!

Tarkoitus olisi alkaa pikku hiljaa testailemaan Piilaakson ja Bay Arean muitakin saunoja, joten suosituksia hyvistä löylypaikoista otetaan oikein mielellään vastaan. Niin ja Washington D.C:ssä sijaitseva Suomen suurlähetystöhän ilmoitti muuten juuri, että ensi vuonna Yhdysvaltoja lähtee kiertämään Traveling Sauna eli "matkustava sauna". Kyseessä on Suomen 100-vuotismaskotti, huippua! Sauna saapuu Bay Arealle maaliskuun lopussa 2017 ja saunan reitti näkyy alla olevasta suurlähetystön julkaisemasta kartasta:

Muistakaahan tekin löylyttää itseänne, kenellä siihen mahdollisuus on! Huomenna onkin sitten Yhdysvaltain presidentivaalipäivä, joten jännityksestä kuumat ja hikoiluttavat olosuhteet voi olla ilman saunaakin. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Lake Tahoe, osa 1

Mitä suomalainen tekee uutena vuotena Kaliforniassa? No tietenkin vuokraa Suomi-porukalla mökin lumimaisemien keskeltä Tahoelta, vaikka kai tänne rapakon taakse enemmän aurinkoa ja lämpöä ollaan tultu hakemaan. Ja että minä, paraskin lumi-ihminen, joka viis veisaa perinteisistä lumilajeista, lähden vapaaehtoisesti talvimaisemiin! En harrasta laskettelua, enkä lumilautailua, vaikka puitteet Tahoella olisivat olleet siihen todellakin otolliset. Pulkkamäki ja luistelu olisivat olleet harkittavissa, mutta minulle taikasana päätöksessä mökille mukaan lähtemisessä oli sauna. Suomalaistyyppinen sauna! Kuvittele, Amerikassa! Lisäksi etukäteen saamassamme mökkikuvauksessa hiukan salaperäisesti luki, että mökissä olisi myös oma joogastudionsa. Se oli siinä. Tämä oli lähdettävä katsomaan!

Lake Tahoe.

Mutta alkuun parit faktat itse Tahoejärvestä, jotta pääsette paremmin kärryille millaisissa maisemissa liikuimme.

Lake Tahoe

Tahoejärvi (Lake Tahoe) sijaitsee Kalifornian ja Nevadan osavaltioiden rajalla Sierra Nevadan vuoristossa. Ajomatkaa Piilaaksosta tulee n. 4 h. Järvi itsekin on vuorien kehystämä ja tosiaan, katsoipa järveä miltä rannalta tahansa, aina vastarannalla näkyi vuori. Järven ympärillä olevaa aluetta kutsutaan lyhykäisyydessään Tahoeksi. Pituutta Tahoejärvellä on 35 km ja rantaviivaa on reilusti yli 100 km. Järven pinta liplattelee 1,9 km korkeudessa merenpinnan yläpuolella, joten aika "taivaissa" mekin siis siellä käydessämme hilluimme. Ja kyllähän maisemat järvellä olivat taivaallisen upeat! Katsopas nyt vaikka tätäkin:

Kartta Tahoejärvestä ja sen ympäristöstä Tahoesta.

Tahoejärvi on Yhdysvaltain toiseksi syvin järvi. Keskisyvyys on yli 300 m ja syvin kohta järvessä on yli puoli kilometriä! Valtavan vesimassansa vuoksi järvi ei koskaan jäädy kuin korkeintaan hitusen reunoiltaan, vaikka varsin arktisissa olosuhteissa talvella järvi lepäileekin.

Vuoden viimeisenä päivänä uimavalvoja sai Tahoejärvellä pitää vapaapäivää. Pakkanen paukkui -10 Celsius-asteen lukemissa ja lisäksi puhalsi hyytävä pohjoistuuli. Kuva näyttää kyllä harhauttavasti kovin kesäiselle.  


Ja todistettavasti järven rannat hiukan jäätä muodostavat:

Kuin pala Lappia

Ajaessamme Tahoelle maisemat alkoivat yhtäkkiä mukavasti muuttumaan. Palmut hävisivät kokonaan ja tilalle ilmaantui valtavia havupuita. Tie kiemurteli kuin salaa korkeuksiin vuorien päälle ja pian menivät matkaajien korvatkin lukkoon. Kun vuoren päälle päästiin, olo oli, kas kummaa, kuin keväisessä Suomen Lapissa! Lumikin oli sulanut auringonpaisteessa laikuille aivan kuin meillä pohjoisessa ja tien pientareilla oli kivirakkaa kuin Lapin erämailla konsanaan. Maisemassa oli hyvin paljon samaa kuin Lapissa, tunturit tosin olivat korvautuneet jyhkeillä lumihuippuisilla vuorilla. 

Ne luvatut lumikinokset

Noin paria viikkoa aiemmin olimme uutisissa kuulleet varoituksia kuinka Lake Tahoella on yli metrin korkuiset lumikinokset. Autoilijoita varoiteltiin talvisista olosuhteista ja muistutettiin, että ketjut autonrenkaisiin tulee ehdottomasti olla mukana, täällä Amerikassa kun ei siis meidän perinteisesti käyttämiämme nastarenkaita juuri tunneta. Varauduimme pahimpaan, myös ajokelin suhteen. Arvelimme, että meidän auto on nyt liian ärhäkkä peli lumisiin maisemiin ja menimme kimppakyydillä ystäväpariskunnan farmariautolla. Ketjut farmariauton renkaisiin odottivat asentajaansa takakontissa. Mutta kun Pohjois-Tahoelle asti pääsimme, niin mitä vielä! Ei kinoksia sitten missään. Ilmeisesti lumet olivat sulaneet vinhaa vauhtia ja myöhemmin tekemämme päiväretki koko järven ympäri paljasti, ettei lunta ollut metrikaupalla järven eteläpuolellakaan. Nauroimme, että no onhan meillä sentään mökkitiellä 3 m lunta, mutta ei pysty-, vaan pituussuunnassa. :-D

Mökkitiellämme oli 3 m pätkä lunta, joten kesärenkailla pärjäsi oikein hyvin.

Jollakin taisi olla mökki vieläkin korkeammalla vuoristotien varressa ja ketjut olivat hänelle tarpeen. Ikuistin nämä auton rengasketjut jonkun toisen autosta.

Joskus on Tahoella ollut lunta enemmänkin. Ainakin jos on Kings Beach -kylän pitserian seinällä ollutta vanhaa valokuvaa uskominen.

Mökki ja sen sauna

Vuokraamamme mökki sijaitsi aivan Tahoejärven pohjoispäädyssä lähellä viehättävää Kings Beachin tuppukylää. Perillä meitä odotti hulppea 3-kerroksinen mökki, jossa oli kaikki ennalta mainostetut mukavuudet: sauna, grillausmahdollisuus, kaksi takkaa, joogastudio, jacuzzi sekä ns. hot tub eli ulkona sijaitseva poreallas. Makuuhuoneitakin olisi ollut pienin järjestelyin useammalle kuin osasimme aavistaa. Mökki ylitti kaikki odotuksemme. 

Vuokramökkimme.

Mökin ylimmässä kerroksessa oli todellakin joogaamiseen suunniteltu tila.

No sitten se mökin sauna. Iiks, jännitys tiivistyy! Kenelläkään meistä ei suoraan sanoen ollut kovin korkeita ennakko-odotuksia saunan suhteen. Ainakin itsellä kävi mielessä, että liekö siellä saa taas edes vettä roiskauttaa kiukaalle ja millainen lienee se tämän mökin "kiuas". Mutta äläpäs mitään. Kun mökille saavuimme, oli ensimmäisenä ohjelmanumerona saunan metsästys. Missä se mökissä oikein sijaitsi? Ja siellähän se, alimmaisen kerroksen perimmäisessä nurkassa se saunojiaan odotti. Ovi auki ja kiukaan tarkastus. Jee, Metoksen kiuas! Ehkä tästä sittenkin tulisi jotakin ihan saunomiseen verrattavaa.

Saunassa oli tietenkin amerikkalaiseen tapaan tarkat ohjeet saunomisen suhteen. Huomaa 30 minuutin maksimiaika saunomiselle. :-)

Mutta sitten. Yksi perustavanlaatuinen virhe oli saunan suunnittelussa päässyt tulemaan. Missään saunan välittömässä läheisyydessä ei nimittäin ollut vesipistettä. Siis ei löylyveden ottamiseksi, saati suihkun. Peseytyäkseen saunojan piti kävellä pitkän matkaa ensin pitkähkön pannuhuonekäytävän päähän, siitä takkahuoneen läpi ja edelleen alakerrassa sijaitsevan makuuhuoneen läpi kylpyhuoneeseen. Ehkä tämä vain kertoo, ettei mökin omistajalla ollut oikeasti minkäänlaista kokemusta aidosta saunomisesta. No, emme antaneet tämän lannistaa, vaan kiuas päälle ja odottamaan. Lämmitysvaiheen teki mielenkiintoiseksi se, ettei saunassa ollut lämpömittaria. Mutta sitten. Ilmassa oli kutkuttavaa jännitystä kun ensimmäisen kerran lauteille kiipesin. Löylynheitto ja aah! Täyttä tavaraa! Löylyt saunassa olivat kerrassaan mahtavat! Niinpä me pääsimme kuin pääsimmekin löylynlyömiksi! Arvosana saunalle, saunalle Amerikassa 10-. :-)

Saunan valaistus oli myös hiukan erikoinen. :-)

Kolme jälkilöylyä

1) Saunaa ei muuten mitenkään oltu korostettu mökin nettimainonnassa. Luki pienenä mainintana muiden lauseiden joukossa häntäpäässä. Ei taida olla kova sisäänheittotuote amerikkalaisille, mutta tietenkin meille suomalaisille se oli. Ottaisin samanlaisen saunan Amerikan kotiin heti, jos vain saisin!

2) Saunan vieressä oli pannuhuone ja tuossa pannuhuoneessa säilytettiin mm. mökin talouspapereita. Hymyilin itsekseni jälkeenpäin, että Amerikassahan voisi talouspaperiarkkia käyttää peflettinä. Niin isoja ja vahvaa paperia ne ovat. 

3) Kun palasimme reissusta kotiin googlettaminen paljasti, ettei Metoksen kiukaita ole tehty enää sitten vuoden 1983! Heh heh! No, 80-luvulla onkin valmistettu vielä laatua. Laatua, joka palvelee vielä vuodenvaihteessa 2014-2015. 

Lopuksi vielä yksi hauska tapahtumasarja matkaltamme.

Räjähtävät purnukat

Aivan kuten Lake Tahoe, myös mökkimme sijaitsi yli 1900 metrin korkeudessa. Jo matkalla korvat lupsahtelivat lukkoon, eikä ilmanpaineen vaihtelu voinut olla tekemättä tepposiaan muuallakin. Hiustenhoitoaine suihkautti itsensä 1,5 metrin kaarella purkista ulos ja ylöspäin. Roll-on-deodorantti pamautti roll-on-pallukkansa seinille ja dödöt valahtivat räjähdyksessä lattialle. Myös käsirasvatuubi käs'veskassani päätti avautua sotkun kera laukkuni pohjalle ihan itsestään. Kaikki nämä erikoistilanteet tapahtuivat yhden ja saman päivän aikana. Ilmanpaineen muutokset olivat tehneet tehtävänsä. Samoin meidän mökkiläisten aamut alkoivat kovalla yskimisellä todella kuivan vuoristoilman vuoksi. Kurkunpäät olivat yön aikana kuivuneet ja limakalvot nenissä vinkuivat kosteamman ilman perään. Yksi suomalaistekoinen kiuas ei siis pystynyt koko Sierra Nevadan vuoristoa kostuttamaan. Valitettavasti. ;-)

Ja sitten kun palasimme ns. maan tai paremminkin meren pinnalle eli takaisin Piilaaksoon, olivat avatut vesipullotkin alipaineestaan lommoilla. Nenät tekevät paranemistaan vielä tälläkin hetkellä, niisk-niisk. Täytyypä sanoa, ettei aiemmin ole pelkästään automatkailussa ihan näin rajuja efektejä eteen tullut.

Tässäpä ensimmäinen katsaukseni Lake Tahoen upeisiin maisemiin. Vielä pari tarinaa jäi kerrottavaksi, joten jatkan niistä ensi kerralla. 

Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!