Amerikkalainen pakasteallas, sukeltamaton paikka

Aivoni kaipasivat nyt muita ajatuksia muuttotohinoiden ja -pakkailujen vastapainoksi, joten kirjoittelinpa teille tällaisen kevyen välipostauksen. Tällä kertaa ihmettelen teille amerikkalaisia pakasteita.

Amerikkalaisen ruokakaupan pakastekaappeja. Useiden kauppojen pakastekaapeissa on liiketunnistimet ja kävellessäsi kaapin kohdalle kyseiseen kaappiin syttyy valo, jotta näet tuotteet paremmin. Muutoin kaapit ovat pimeinä. Liekö Suomessakin tällaisia?

Mistä se tämäkin pakasteajatus oikein lähti?

Päädyimme tässä eräänä iltana melko extempore suomalaisen ystäväperheemme luokse grillaamaan. Menimme paikalle grillattavan pihvikasan kanssa, mutta koska emme olleet ainoat vieraat ja ruokittavia suita oli siinä nyt useampia, päätti perheen rouva ottaa pakastimesta vielä hiukan täydennystä ruokapöytään. Pakastimesta löytyi pussilliset sekä peruna- että bataattipalleroita, jotka olivat uunissa paistamisen jälkeen valmista syötävää. Ja olivatpas ne maukkaita! Silloin sen sitten hoksasin, kuinka vähän olen tullut amerikkalaisia pakastealtaita hyödyntäneeksi, tai oikeastaan edes tutkineeksi sen tarkemmin. Siis apua! Suomeksi ja suoraan, en edes tiedä mitä amerikkalaisten pakastealtaiden syövereistä löytyy! 

Tähän mennessä olen ostanut pakasteina ainoastaan jäätelöä, luomumustikoita ja satunnaisesti pakastepitsaa. Niin ja jäätä. Nii-in, aiemminhan minäkin olin aina ihmetellyt, että miksi kukaan hullu ostaisi pakastettua vettä, mutta onpa vaan tullut sekin tapa opittua ja omaksuttua täällä asuessa. Pakastettua vettä, jääkuutioiden muodossa, on tullut hankittua useampaankin kertaan. Päivät pääksytysten porottava aurinko vaatii nimittäin kuljetettaville kylmäruoille viilennystä, jos matkaa on vähänkin pidemmästi tai jos vaikkapa lähtee kalifornialaisittain rannalle kokonaista päivää eväiden kera viettämään. Näissä tapauksissa säkillinen jääkuutioita pitää kylmäketjua mukavasti yllä.

20 paunan eli n. 9 kg jääsäkki. Jääkuutioita myydään ruokakauppojen lisäksi lähes kaikilla huoltamoilla ja kioskeillakin. Jäät eivät ole juomakelpoisia eli ne on tarkoitettu vain ruokapakkausten ja juomien ulkopuoliseen viilentämiseen, ei lisättäväksi sellaisenaan drinkkeihin. 

Täällä asuessani olen kyllä muutamia kertoja kaipaillut kovastikin Suomesta tuttuja pakastetuotteita kuten esipaistettuja cocktailpiirakoita, paistovalmiita ruis- ja ruisperunataikinoita ja ah, syntistä herkkuani, valkosipulivoipatonkeja. Täällä Kaliforniassa on tuntunut, että erilaisiin paikallisiin ruokapakasteisiin pitäisi alkaa oikein ajan kanssa perehtymään ja se on tuntunut jotenkin työläälle. Nollastahan se homma pitäisi näet aloittaa. No, nyt tiedän ainakin jo kaksi hiukan jäätelöä ruokaisampaa tuotetta, joita voisin ostaa, ne peruna- ja bataattipallerot. :-) Toisaalta taas yksi lisähidaste, miksi en ole ottanut amerikkalaisia pakastealtaita tutkimuskohteekseni lienee ollut ennakkoluuloni, että kaikki amerikkalainen pakastettu olisi jotenkin poikkeuksellisen epäterveellistä. Sekään ei varmasti pidä täysin kutiaan, niin kuin ei sekään, että kaikki Suomessa myytävä pakastekama olisi sitä terveellisintä suuhunpantavaa. Mutta näiden paikallisten pakastekeitaiden suhteen voin kyllä todeta olevani vielä täysin ummikko. 

Sitten kun tuleva muutto on ohi ja uudessa kodissa jo potutkin pariin kertaan keitelty, niin ehkä sitten voisi ottaa agendalle tuon pakasteiden maailmaan sukeltamisen. Jos nyt jollakin lukijoistani on antaa suussasulavia suosituksia amerikkalaisten pakastealtaiden uumenista, niin otan niitä ilolla vastaan. :-) 

Jottei ketään lukijaani jäisi hyisevän aihevalintani tiimoilta palelemaan, niin laitanpa tähän loppuun hieman lämpöisemmän kuvan postaustani sulostuttamaan. Viime viikonloppuna törmäsimme palaan bambumetsää, ihan täällä Kaliforniassa. :-)

Mutta hei, olen nyt saanut sähköpostiini vaihtelevalla menestyksellä tarjouksia eri muuttofirmoilta, joten aloitan seuraavaksi tarjousten tutkailun. Jospa tässä pääsisi piakkoin jo vaikka varsinaisen muuttopäivän lukittamaan. Teille sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Tuttu juttu onkin Piilaaksossa vähän eri juttu

Tähän postaukseeni olen koonnut muutamia sellaisia asioita, jotka meille suomalaisille ovat täysin tuttuja, mutta niiden merkitys tai vaikutus täällä Piilaaksossa voi olla kuitenkin jotakin ihan muuta. 

Lähi-sanan merkitys

Olen huomannut, että jos täällä puhuu tai kirjoittaa asioista lähi-etuliitteelllä, voi sanan lopullinen merkitys kuitenkin olla täysin eri kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Muutaman kerran olen väärinkäsityksiä siis saanut oikoa kun olen paikallista menoa koto-Suomeen kuvaillut. Kerronpa tästä pari esimerkkiä:

Esimerkki 1. Lähikauppa

Täällä lähikaupalla tarkoitetaan kotiasi lähinnä olevaa kauppaa, mutta se voi olla, ja monille onkin, useiden mailien päässä sijaitseva hehtaarihalli. Jotkuthan toki voivat asua sen hehtaarihallin vieressäkin. Mutta sellaista suomalaista lähikauppaa suomalaiselle tuttuna käsitteenä täällä Piilaaksossa ei ole. Siis sellaista kävelymatkan päässä olevaa pienen pientä kauppaa, josta kuitenkin kokoonsa nähden löytyy uskomattoman laaja valikoima, käytännössä kaikki, mitä perusruoan valmistamiseen ja kodin askareisiin tai puhtaanapitoon tarvitset. Täällä Piilaaksossa sellaisia "siwoja" ja yhden k:n marketteja ei vain ole. Pientä hätävaraa, lähinnä kuivamuonaa kuten riisiä tai keksejä akuuttiin tarpeeseen on mahdollista saada 7-Eleven-kioskeista, mutta mitään tuoretavaraa ei niissä ole ja valikoima on todella suppea. Suppeampi kuin tyypillisessä suomalaisessa elintarvikekioskissa. 

Jos minä siis täällä puhun lähikaupastamme, tarkoittaa se meitä lähinnä sijaitsevaa ruokakauppaa ja sitä kauppaa, jossa useimmiten käymme. Matkaa tuohon kauppaan meillä on kuitenkin liki kaksi mailia eli 3,2 km. Tässä yhteydessä etuliite 'lähi' ei siis välttämättä tarkoita mitenkään läheistä.

7-Eleven-kioski. Omien kokemusteni mukaan en jättäisi viikonlopun ruokaostoksia pelkästään tämän varaan. Tämä vuonna 1927 perustettu ja Texasin Dallasista lähtöisin oleva kioskiketju on nykyään japanilaisen Seven & I Holdings -yrityksen tytäryhtiö. 

Esimerkki 2. Lähikaupunki

Piilaaksossa lähikaupunki voi sijaita vain 5-10 minuutin ajomatkan päässä. Vähän niin kuin ajaisit vain toiseen kaupunginosaan tai jonkin näkymättömän rajan yli, sillä Piilaaksossa kaupungit ovat yhtä jatkumoa, eikä kaupunkien rajoja autoillessa yleensä edes huomaa. Täällä onkin ihan normaali käytäntö, että illallisella voidaan piipahtaa lähi- tai naapurikaupungissa. Sama käytäntö on yleinen vaikkapa elokuvissa käynnin suhteen. 

Jos siis täällä puhutaan lähikaupungista, niin etuliite 'lähi' tarkoittaa todellakin läheistä. Suomessa taas lähi- tai naapurikaupunkien välimatka voi olla pitkäkin, Pohjois-Suomessa talviolosuhteissa ajallisesti jopa useita tunteja, joten piipahdus naapurikaupungissa olisikin sitten koko päivän reissu. Piilaaksossa välimatkaa kaupunkien välillä tietenkin lyhentävät myös hyvät, monikaistaiset ajoväylät, mikäli ne eivät satu olemaan ruuhkistaan tukossa. Ei mitään suomalaisia kärrypolkuja routavaurioineen ja kelirikkoineen matkantekoa hidastamassa. :-) Täällä kaupunkien välillä on valittavana joko useampikaistainen moottoritie tai sitten paikallinen "kinttupolku" eli 2+2 -kaistainen ajotie. Niin ja jos ukkokullalta kysytään, niin välimatkojahan lyhentää tietenkin myös alla hyrräävä ärhäkkä muskeliauto. ;-)

Moottoritietä, nopeusrajoitus yleensä 65 mph.

Tässä yksi tyypillinen "kinttupolku", Central Expressway. Yleensä 2+2 kaistaa, mutta tässä risteyskohdalla poikkeuksellisesti 3+3 kaistaa + kääntyvien kaistat. Nopeusrajoitus yleensä 35 - 50 mph.

Sää ja sen vaikutukset

Myös sää täällä poikkeaa paljon suomalaiselle tutusta. Ensinnäkin sää voi vaihdella tosi nopeasti. Jos aamupäivällä on kova myrsky sateineen ja irtoavine puiden oksineen tai jopa kaatuvine puineen, voi puoliltapäivin paistaa jo aurinko pilvettömältä taivaalta. Toisekseen, täällä puhutaan usein säätiedotuksissakin mikroilmastosta. Tämä tarkoittaa, että tietty sää kaikkine olosuhteineen pätee vain hyvin pienellä rajatulla alueella. Niinpä jos täällä matkustat siihen viereiseen kaupunkiin vain muutaman mailin päähän, voi lämpötila nousta tai laskea jopa kymmenellä Celsius-asteella. Tämä voi aiheuttaa tenkkapoota oikeanlaisen pukeutumisen suhteen. 

Nämä säänvaihtelut kannattaa huomioida erityisesti San Franciscoon mennessä. Sää siellä on aivan omanlaisensa, sillä kaupunki sijaitsee maantieteellisesti niemen kärjessä. Toisella puolella kaupunkia aaltoilee Tyyni valtameri ja toisella puolella San Franciscon lahti. Jos ja kun tuuli sattuu puhaltamaan sopivasta suunnasta, se muodostaa kaupungin kaduille melkoisia tuulitunneleita. Jos siis kävelet aurinkoista kadun puolta vaikkapa etelään, voi olla lämmin, mutta kun seuraavasta risteyksestä käännytkin itään, voi tuulitunneli tehdä elon viileäksi. Olen tähän mennessä tainnut itse onnistua yhden kerran, etten ollut kyseisen San Franciscon visiitin aikana kertaakaan viluissani. Suosittelen siis muillekin San Franciscoon menijöille kerrospukeutumista. 

Mikroilmastoa. Vastarannalla San Franciscon yllä melko tummanpuhuvat pilvet, välillä näyttäytyi salamoitakin, kun taas tällä rannalla Sausalitossa, josta käsin kuva on napattu, oli pilvetöntä taivasta. Välimatkaa on alle kuusi mailia. Mikroilmastot ovat täällä normaali ilmiö myös sisämaassa.

Lopuksi vielä ravintolamaailmaan. Pöytävaraus on pöytävaraus täälläkin, mutta varauksen ennakointiaika voi poiketa Suomessa totutusta huomattavasti.

Ennakointi ravintolan pöytävarausta tehdessä

Oulussahan sitä oli tottunut siihen, että aika harvoin ruokaravintolaan tarvitsi tehdä pöytävarausta etukäteen. Lisäksi Suomessa olen pöytävaraukseni onnistunut aina saamaan, mutta Piilaaksossa voit jäädä nuolemaan näppejäsi. Täällä ruokaravintolat voivat olla tupaten täynnä myös arki-iltoina. Niinpä ennakointiajat pöytävarausta tehdessä Suomessa ja täällä voivat olla aivan eri luokkaa. Onneksi ravintolatarjontaa on täällä kuitenkin paljon, joten ei täällä sapuskatta jää, vaikkei johonkin tiettyyn ravintolaan mahtuisikaan. Ulkona ruokailu on täällä huomattavasti yleisempää kuin Suomessa ja siis todella suosittua. 

Sain itse aivan vastikään hyvän muistutuksen tästä riittävästä ennakoinnista. Ukkokullalla oli syntymäpäivä ja lupasin viedä hänet yhteen kehuja keränneeseen, lähikaupungin suosituimpaan ravintolaan. Yritin tehdä samalla viikolla heti alkuviikosta varausta kyseiseen ravintolaan lauantaiksi. Olin omasta mielestäni liikkeellä hyvissä ajoin, mutta eipä onnistunut. Ensimmäinen vapaa kahden hengen pöytä viikonloppuaikana löytyi yli kolmen viikon päästä! Eipä siinä auttanut itku markkinoilla. Otin ensimmäisen tarjotun ajan vastaan. 

Eikä tämä varmastikaan ole vielä ruuhkaisimmasta päästä eli pidempiäkin jonotusaikoja Piilaakson ja San Franciscon ravintoloihin voi olla. Olemme joskus aikoinaan tehneet ukkokullan kanssa pöytävarauksen yli 2 kk etukäteen erääseen new yorkilaiseen fine dining -ravintolaan, mutta ne ovat sitten niitä erikoistilanteita ja "once in a lifetime" -tilaisuuksia ne, ainakin itselleni.

Hyvää kannatti odottaa. Eli ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Tällaisia makupaloja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. Kalifornian kellot siirrettiin viime viikonloppuna kesäaikaan. Seuraava oma Suomi-visiittini häämöttää jo näköpiirissä ja kappas! Kun olen Suomessa, niin sinä aikana sielläkin siirretään kelloja. Minulla on siis ilo ja kunnia menettää tuo kellojensiirtotunti tänä keväänä kahteen kertaan. 

Kalifornialaisella hevi-osastolla, osa 2

Olipa mahtavaa! Kun edellisen kirjoitukseni kalifornialaisesta hevi-osastosta julkaisin, niin sainkin jo kommenttikenttään vinkkejä, kuinka niitä kummallisia "juuria" ja kurpitsoita voisi valmistaa. Täytyy kuitenkin todeta, että elän tässä edelleen etsikkoaikaani hevi-osastolla ihan näiden perustuotteidenkin kanssa. Mystisen hyllyn kätköille perehdyn ehkä hitusen tuonnempana, kunhan olen ensin päässyt sinuiksi paikallisen perushevi-kaman kanssa. :-) On nimittäin esimerkiksi oikeiden ostosmäärien arviointi kaupan hevi-osastolla edelleen vaikeaa. Kuinka monta perunaa sitä keittoon tarvitsisi, kun yksi peruna on kahden nyrkin kokoinen tai jopa isompi? 

Sitten kun minä jonakin päivänä valmistelen suvereenisti näitä erikoisuuksia, voinkin lähettää ukkokullalle keskellä päivää viestin: "Tervetuloa töistä kotiin. Kotona sinua odottavat viinissä hyvin marinoituneet opo ja yucca jicamapedillä."

Helmikuu näyttäisi Kaliforniassa olevan mansikka-aikaa. Ainakin näitä yhdysvaltalaisia on kovasti nyt tarjouksessa. Rasiallinen isoja mollukoita alle 2 dollaria.

Mutta hei, kuten lupasin, vielä minulla jäi pari juttua näistä paikallisista hevi-osastoista kertomatta ja niistä seuraavaksi: 

Luomua ja lähituotantoa

Luomu- ja lähiruuan valikoima, niistä tuontimustikoista ja -vadelmista huolimatta, on kyllä kalifornialaisessa ruokakaupassa ihan omaa luokkaansa. Jotkut suomalaiset tuntuivat täällä kuitenkin ihmettelevän, kuinka hevi-osaston luomutuotteet ovat yhtä isoja kuin tavallisetkin. Yhtä suuri koko oli saanut heidät epäileväisiksi, ovatko tuotteet sittenkään aidosti luomua.  

Onhan se totta, että ei täällä liene EU:n kaltaista valvovaa silmää, ainakaan yhtä tarkkaa sellaista, ihan jokaisen maatilan viljelymenetelmiä ja kylmäkuljetusketjuja tarkkailemaan, mutta itse olen ajatellut asiaa myös toisesta näkökulmasta. Täällähän kasvukausi on huiman pitkä, sillä aurinko paistaa lähestulkoon aina ja myös yöt ovat puolet vuodesta lämpimiä. Niinpä, jos vain vettä ja ravinteita riittää, kun saahan luomua sentään kastella, niin kai siinä isoksi kasvaa niin porkkana kuin pottukin. En ole kasvitieteilijä, enkä tunne porkkanan nuoruusaikojen sielunelämää sen tarkemmin, mutta kyllä kai se Suomessa ja pohjoisessa kylmä aina vähän kangistaa, myös porkkanan kasvupyrähdystä. Niinpä olen itse jättänyt tällaiset luomu/ei-luomu -spekuloinnit ainakin kasvisten osalta sikseen. Tuskin minä täällä kasviksia syömällä itseäni saan hengiltä, oli ne sitten luomua tai ei.

Siroimmasta päästä valitsemani porkkana.

Mites se muuten on, onko Suomessa luomutuote aina automaattisesti kooltaan pienempää? Itse en tähän ole tullut kiinnittäneeksi huomiota.

Tapaus punainen banaani

Saimme tammikuussa ystäväpariskunnan Suomesta visiitille. He olivat saaneet matkaan lähtiessään vinkin, että täällä kannattaa kokeilla näitä erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, mitä Suomessa ei ole edes tarjolla. Ostivat sitten yhtenä kokeilueränä myös punaisia banaaneja. Ensipuraisu tuohon uuteen tuttavuuteen olikin mielenkiintoinen tapaus. Ja todellakin, se oli puraisu! Seisoin muutaman metrin päässä, kun ystävämme banaania haukkasi ja kuulin sen rouskauksen sinne asti! Kivikovia olivat! :-) Paistoivat banaania lopulta pannulla öljyssä ja sanoivat sen maistuvan lähinnä perunalle. Taisi siis olla kyseessä sellainen banaani, jota ainakin Etelä-Amerikassa käytetään aterioilla juurikin perunan korvikkeena, ei niinkään hedelmäbanaani. 

Punaisia, rouskuvia banaaneja sekä kaktuspäärynöitä. Ei harmainta aavistusta, miten kaktuspäärynöitä kannattaisi käyttää. Vinkkejä käyttötavoista otetaan jälleen vastaan! :-)

Appelsiinien ahmintaa

Juuri tällä hetkellä olen riehaantunut popsimaan paikallisia appelsiineja. Niissäkin on saatavana oikein sellainen extra-sweet-lajike ja kyllä ovatkin makeita! Söin sellaisen muuten yhtenä iltana ja samaisena yönä ei meinannut tulla uni silmään ollenkaan. Minä jo manasin, että samperi soikoon, pitääkö näiden appelsiinienkin olla täällä niin vitamiinipitoisia, ettei unikaan enää tule! Tässähän ihmispolo vallan virkistyy!

Supermakea amerikkalainen appelsiini.

Lopuksi vielä appelsiineihin liittyvä loppukevennys. 

Appelsiinit sen kertovat

Menimme yksi sunnuntai-iltapäivä käymään autokaupassa. Tarkoituksena oli ns. vain käydä potkimassa renkaita, mutta kas, kohta istuimmekin koeajamassa yhtä autoista. Täällä on tapana, että autokaupan myyjä tulee koeajolle aina mukaan ja niin kävi tälläkin kertaa. Kun puhuimme ukkokullan kanssa muutaman sanan suomea keskenämme, myyjä oitis kysymään, että mistä olemme muuttaneet ja mitä pidämme Kaliforniasta. Vastasimme kuten aina, että olemme tykänneet kyllä, koska sää on niin paljon parempi kuin Suomessa, varsinkin näin talvikuukausien aikana, ja lisäksi kaikki hedelmät ja vihannekset ovat täällä niin tuoreita ja kerrassaan maukkaita ympäri vuoden. Myyjä jatkaa siihen, että jaa, hän on Boliviasta ja hän taas ikävöi oman maansa hedelmiä. Täällä Kaliforniassa hedelmät eivät kuulema maistu yhtään miltään verrattuna Boliviassa saataviin! Erityisesti juuri appelsiinit ja sitten joku hedelmä X, jonka nimi ei sanonut meille mitään, niitä Bolivian poika täällä eniten kaipaa. Jäimme ukkokullan kanssa suoraan sanoen vähän huuli pyöreäksi täysin päinvastaisista kommenteista kuin itse olimme paikallista hedelmätarjontaa arvioineet. Mielenkiintoinen keskustelu! 

Jälkeenpäin minä vielä mietin, että mitäköhän tämä Bolivian poika tuumaisi keskellä tammikuuta vihannes- ja hedelmätarjonnasta Suomessa? Voi voi. Kun lautasellensa iskettäisiinkin ah, niin ihana, lentokoneen ruumassa kuljetettu, ties missä varastohalleissa epätoivoisesti kypsytetty, hädin tuskin punaista väriä pintaansa saanut espanjalainen lentotomaatti! Tomaatti, joka on vielä talvipakkasilla kaupasta kotiin kannettaessa saanut poskeensa vähän pakkastakin ja kuorensa on jo tummunut mustelmille ja lötsistynyt. Saattaisi siinä Bolivian pojalta itku tirahtaa.

Mitä tästä opimme? Nii-in, Kalifornia on just niin mahtava tai just niin kamala paikka asua riippuen siitä, mistä olet tänne muuttanut.

Tähän opetukseen on hyvä lopettaa. Niinpä sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Kalifornialaisella hevi-osastolla

Jazzia, heviä ja jicamaa. Niistä on tämän kertainen blogipostaus tehty. Ai että oikein heviäkin? Kyllä, mutta nyt ei puhuta heavy metal -musiikista, vaan kalifornialaisten kauppojen ja torien hedelmä- ja vihannesvalikoimista. Nekin nimittäin poikkeavat sen verran suomalaisesta, että ovat ihan oman lukunsa arvoisia.

Farmer's Market

Täällä hyvä tapa tehdä tuoreita kasvisostoksia ja samalla tukea taatusti paikallista lähituotantoa ovat ns. Farmer's Marketit eli maanviljelijöiden markkinat. Paikallistuottajat kiertävät eri päivinä eri kaupunkien pääkatuja tai aukioita ja tulevat myymään omia tuotteitaan. Esimerkiksi viereisessä kaupungissa Sunnyvalessa Farmer's Market on joka lauantaina ja meidän kaupungissamme joka sunnuntaina. Myynnissä on hedelmiä, vihanneksia, erilaisia pähkinöitä, oliiviöljyjä, mutta myös luomulihaa, jota heti kesällä ostimmekin ja perisuomalaisen makaronilaatikon siitä pyöräytimme. Lähes jokainen markkinakoju jakaa myös maistiaisia yrittäen tietenkin vakuuttaa olevansa se paras tarjolla oleva tuottaja. Ja kyllähän se näin "tullista tulleelle" on hyvä kanava päästä uusiin makuihin käsiksi. 

Ihania munakoisoja!

Tomaatteja, paprikoita ja takimmaisena luomuokraa. 

Lajikkeiden määrä!

Ensimmäinen visiittimme noilla markkinoilla kyllä loksautti leukani auki. Että persikoitakin on olemassa niin hirvittävän montaa lajiketta! Siis meillä Suomessahan se on pelkkä persikka ja that's it!

Persikkapuu.

Omenalajikkeitakin löytyy täältä valtavat määrät. Alkaahan niitä olla Suomessakin nykyään jo monenlaista, mutta tässä kuva kaupasta, jossa oli yli 30 lajiketta tarjolla. Kaikkia en saanut millään samaan kuvaan, sillä kaupan seuraavakin hyllyväli oli pelkästään omppuja! 

Omppu poikineen. Ylä- ja alahyllyllä olevat omput olivat kaikki eri lajiketta. 

Itse olin muuten Suomessa vannoutunut vihreiden omenoiden kannattaja, mutta nyt puhaltavat uudet tuulet. Nykysuosikkini on Jazz-omppu, jonka näet alla olevassa kuvassa. Aika kunnioitettavaa, että näillä Jazz-ompuilla on oikein oma nettisivunsakin (jazzapple.com), josta voi mm. tarkistaa lajikkeen viljelyalueet, ostopaikat USA:ssa ja Kanadassa sekä selailla juuri tälle omenalajikkeelle sopivia reseptejä. Hih, en olekaan törmännyt aikaisemmin omenan omiin fanisivuihin. Kuvassa on mukana Jazz-ompun muhkea kaveri Honeycrisp, joka on mielestäni myös tosi jees. Honeycrispin kokoluokka viittaa siihen, että yksi omena voisi käydä kokonaisesta lounaasta! :-)

Punaposkiset kaverukset Jazz ja Honeycrisp.

Sadonkorjuuta ympäri vuoden

Sekin täällä korostuu, että aina on jonkun tietyn hedelmän tai vihanneksen satokausi parhaimmillaan. Kesä oli esimerkiksi noiden persikoiden kulta-aikaa, syksyllä tulivat erilaiset kurpitsat jne. Ja että vielä marraskuussakin voi olla jollakin kasvu- ja satokausi hehkeimmillään! Ainakin granaattiomenoilla oli. Suomessahan ei marraskuussa kasva muu kuin ihmisten uneliaisuus ja stressikäyrät lähestyvän joulun kunniaksi!

Tuoreita marjojakin täällä on saatavilla koko ajan, vaikka elettäisiin talvikuukausiakin. Tarkempi tarkastelu on kuitenkin osoittanut, että ne ovat isolta osaltaan tuontitavaraa joko Kanadasta tai Meksikosta. Mustikat ovat täällä enemmän sellaisia suomalaisten pensasmustikoiden kaltaisia, sekä kooltaan että maultaan. Tai no, kokoluokka taitaa olla kaksinkertainen suomalaiseen pensasmustikkaan verrattuna. Vadelmista olen nähnyt myös keltaista versiota myynnissä! Pitää kyllä joskus kokeilla niitäkin.

Marraskuista satoa.

Se jokin ero

Pitkään minä täällä ihmettelin, miksi kauppojen hevi-osastot ovat jotenkin erilaisia kuin Suomessa. Mikä niissä oikein eroaa? Sitten sen hoksasin. Täällä harrastetaan todella vähän valmiiksi pakattuja tuotteita. Poikkeuksena tästä ovat valmiiksi pilkotut, ja osin myös valmiiksi pestyt salaattipussukat. Pussitavaraan ei kuitenkaan ole pakko taipua, sillä salaattejakin saa ostaa myös irtotavarana ja valita vaikka jokaisen salaatinlehden itse. Mutta tyypillisesti täällä et siis näe mitään tiukkaan vakuumiin pakattua parsakaalia, johon on jäänyt kosteutta sisään ja kappas, sitten tuleekin jo se home siihen kaveriksi. 

Ei pusseja, eikä vakuumeja ympärillä.

Toinen ero on tuoreus ja että tuotteet todellakin sekä näyttävät että maistuvat tuoreille! Kaupoissa nimittäin näkee hevi-osastoilla hyllyjä, joissa sumutetaan vesisumua aina aika ajoin vihannesten päälle. Pysyy vihannekset virkeinä. Ja usko tai älä, mutta yhdessä kaupassa jyrähtelee kaupan kaiuttimista ukkonenkin samaan aikaan kun kasvikset saavat sadesumua.

Hyllyn yläreunassa näkyy sumuttimet, nuo vaaleat mötikät, jotka aika ajoin sumuttavat vettä kasviksille.

Taro, jep. Jicama, jep jep.

Yksi hyllyn pätkä meidän ruokakauppamme hevi-osastolla on minulle kuitenkin täyttä hepreaa. En tunnista siltä kuin ainoastaan yhden tuotteen nimeltä ja sekin sattuu olemaan oma inhokkini. Mitään en kyllä osaisi näistä seuraavista mennä suorilta käsin valmistamaan. Kuvat puhukoot taas puolestaan, mitä tältä mystiseltä hyllyltä löytyykään:

Jicamaa. Kuulostaa nikamalle, näyttää potulle.

Malangaa. Oikealla näkyy vilaus vähempikarvaisesta yucasta.

Tarot-kortteja olen kyllä nähnyt, mutta että tarojuurtakin. Alhaalla inhokkini sitruunaruoho, joka maistuu astianpesuaineelle, sekä opokurpitsaa... Tykkääköhän opo olla marinadissa? Vai pannulla, padassa, uunissa vai grillissä?

Lisää kurpitsaa. Jotain kurpitsaa.

Sitten olis vielä vaikkapa tällaisia tomatilloksia. Just joo. Mutta hei, tämä näyttääkin olevan uutuus, ehkä paikallisetkaan eivät vielä tiedä miten tätä valmistetaan.

Mutta olen minä tuttuja ja mukaviakin yllätyslöytöjä kaupastamme tehnyt. Juuri tänään löysin ensimmäisen kerran mukulaselleriä, jota olen kovasti etsiskellyt. Jee! Niitä ei sitten täällä näköjään myydäkään paloiteltuina (ja siinä pirun vakuumissa), niin kuin Suomessa, vaan on otettava kokonainen. Hyllyssä oli mukulasellereitä tasan kaksi kappaletta, valittavana kokoluokkaa jumbo tai tosi jumbo. Otin jumbon. Lähipäivinä meillä siis syödään selleriä niin, että napa naukuu.

Lisäksi jokin aika sitten salaattitarjonnan lomasta silmääni osui kukkien terälehtiä ja kukintoja. Niitäpä salaattiin lisäsin ja aika kivan värikästä tuli:

Orvokkeja ja samettiruusuja. Aivan kuin äidin kukkapenkistä!

Huh, tulipas tätä jo tässä. Vielä jäi pari juttua kerrottavaksi Kalifornian hevi-osastoista, mutta jatkanpa niistä ensi kerralla, ettette nyt aivan läkähdy tähän yhteen lukukertaan. 

Siihen asti sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!