Vuokra-asunnon etsintää Piilaaksossa

Elämme tällä hetkellä tulisilla hiilillä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy alle kuukauden kuluttua, joten olemme joutuneet tekemään jo irtisanomisilmoituksen. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole vielä tietoa, minne seuraavaksi täällä Piilaaksossa muutamme! Kääk! Yhteen asuntoon meillä on kyllä parhaillaan varaus, mutta siinäkin kohteessa on pari muttaa. Nyt ajattelinkin kertoa teille, millaista vuokra-asunnon etsintä Piilaaksossa oikein on. 

Tässä oli harvinainen pohjapiirros, sillä siinä oli ilmoitettu huoneiden mitatkin, jalkoina ja tuumina totta kai. 

Olemme kahlanneet asuntoja läpi nyt jo kuukauden verran. Ukkokulta jatkoi urheasti asuntoesittelyissä ravaamista minun ollessa kahden viikon ajan Suomessa. Kuvia ja asuntoesittelylinkkejä sinkoili Kalifornian ja Suomen välillä puhelimissamme tuolloin tiuhaan. Aivan alkumetreillä tuntuikin, että mikäpäs tässä, asuntotarjontaahan on valtavasti. Ja niin sitä tietenkin onkin, mutta tutkittuamme valikoimaa tarkemmin, alkoikin paikallisissa asunnoissa ilmetä mm. seuraavanlaisia puutteita:

Ilmastointi ja pesukoneet uupuvat

Yllätyksekseni huomasin, että todella monesta asunnosta täällä puuttuu ilmastointi. Piilaakson normaaliin säätilaan kuuluu hellettä tyypillisesti kuitenkin se kahdeksan kuukautta vuodesta (huomiseksi luvassa +38 C), joten ilmastoinnin tärkeyttä asunnoissa ei kannata aliarvioida. Meillä yhtenä kriteerinä uudelle kodillemme lisäksi on, että asuisimme ylimmässä kerroksessa. Kalifornialaistalojen rakenteet kun tuppaavat olemaan sellaiset, että yläpuolellasi majailevan asukkaan voi olettaa helposti norsuksi. Niin hyvin askeleet alakerran asukkaalle jymisevät. Ylimmän kerroksen asuntoihin aurinko sitten taas porottaa kattoihin päivät pitkät, joten ilman ilmastointia asunto olisi hyvin pian kuin sauna. Eihän sellaisessa pystyisi nukkumaankaan! Ei kiitos. Ilman ilmastointia olevat asunnot ovat siis saaneet karsiutua varteenotettavien asuntojen valikoimasta heti pois. 

Toinen minua hiukan hämmentänyt havainto on ollut, että hyvin monesta asunnosta täällä puuttuu pyykinpesukone. Täällähän vuokralaiset eivät siis muuta omien pesukoneidensa kanssa asunnosta toiseen. Pesukone ja mahdollinen kuivuri siis joko kuuluvat asuntoon tai sitten eivät. Ja asunnot, joissa pesukonetta ei ole, niihin ei ole mahdollista sellaista myöskään hankkia. Pesukoneelle ei näissä asunnoissa tyypillisesti ole sopivaa tilaa, eikä pesukoneelle löydy myöskään tarvittavia vesijohtoliitäntöjä. Yhdessä vaiheessa jopa mietimme, voisimmeko tinkiä tästä pesukone asunnossa -kriteeristä, mutta hyvin pian totesimme, että kyllä se työssäkäyville ja kiireisille olisi liian työlästä pitkässä juoksussa. Varata sitten aina kolikoitakin ja mennä pyykkivuoren kanssa viettämään aikaansa julkisiin pesuloihin. Ehkä se kuukauden pari menisi, mutta sen jälkeen ei varmasti oikein nappaisi. Niinpä tämäkin pesukoneettomuus rajasi monia asuntovaihtoehtoja pois. 

Yhdessä taloyhtiössä oli ruotsalaiset Asko-merkkiset pesukoneet. (Eikös tuo logo muuten muistutakin suomalaisen Asko-huonekaluliikkeen logoa?) Ruotsalaiset pesukoneet ja kuivurit oli kuulemma valittu sen ansiosta, että ne olivat amerikkalaisia malleja huomattavasti pienempiä ja mahtuivat kyseisiin asuntoihin. No, emme valinneet tätäkään kohdetta muista syistä, joten emme tule pesemään pyykkejämme ruotsalaisten pienillä vehkeillä.

Asuntoja kierrellessämme huomasin myös, että mitä vanhempi rakennus oli, sitä pienempi keittiö siihen oli suunniteltu. Vaikka asunnossa olisi kaksikin makuuhuonetta, saattoi keittiö olla aivan surkean kokoinen. Ei pöytätilaa eikä kaappeja juuri nimeksikään. Uudemmissa asunnoissa keittiöihin sen sijaan on jo satsattu. Ehkäpä ruoanlaittoa kotona on alettu harrastamaan viime vuosina vähän enemmän ja ymmärretty, etteivät kaikki suinkaan elä noutoruoan varassa. 

Tässä keittiössä nyt sentään oli jo jonkin verran pöytätasoja ja kaappeja. Mutta sitten tuo vihaamani rinkulahella! Auta armias! Ei, ei ja vielä kerran ei!

Saunalliset taloyhtiöt eivät päässeet jatkoon

Tällä kertaa asuntometsästyksessä löysin myös useita taloyhtiöitä, joihin kuului sauna! Vau! Olin saunahulluna suomalaisena aivan innoissani ja melkeinpä valmis lyömään vuokrasopimuksen välittömästi lukkoon, olipa asunto sitten melkeinpä minkälainen murju tahansa, hahah. Mutta kas, jokaisesta näistä taloyhtiöistä sitten löytyi kuitenkin jokin perustavaa laatua oleva vika tai puute. Yhdessäkin oli rakenteet niin ohuet, että naapurustosta kuului kaikki äänet todella selvästi. Asunnoissa ei ollut perinteistä amerikkalaista kokolattiamattoakaan ääniä eristämässä. Tuntui, kuin olisi korttitalossa ollut. Erään toisen saunallisen taloyhtiön sijainti olisi puolestaan ollut meille aivan loistava, mutta onneksi luimme netistä taloyhtiön saamat palautteet. Viimeisen puolentoista vuoden ajan taloyhtiö oli kerännyt asukkailtaan pelkkiä haukkuja. Mikään ei toiminut, ja mikä pahinta, taloyhtiössä oli laiminlyöty termiittimyrkytykset ja asunnoissa kuulemma vilisi niin luteita kuin torakoitakin. Siellähän olisi siis saanut kämppäkaverit kaupan päälle! Ja siihen taloyhtiön saunaan olisi saanut mennä petivaatteidensa kera päästäkseen luteista eroon. Juu, ei kiitos. Näiden kauhupalautteiden jälkeen emme koskaan menneet edes katsomaan kyseisen taloyhtiön asuntoja. Pitäkööt saunansa!

Vain nopeat elävät

Vuokra-asuntomarkkinat ovat Piilaaksossa myös melko hektiset. Yhden hyvän kohteen menetimme, sillä joku toinen vuokrasi asunnon näkemättä edes sitä. Me olimme vasta menossa juuri vapautuvaa asuntoa katsomaan, kun välittäjä ilmoittikin, että sorry, se meni jo. Lisäksi tuntuu, että varsinkin yksityisiä välittäjiä on hankala tavoittaa. Tosin ei kaikista taloyhtiöiden toimistoistakaan ole irronnut vastauksia yhteydenottoihimme ja yksi taloyhtiö vastasi kolmen viikon viiveellä. Aika stressaavaa sitten sellainenkin odottelu. 

Hakuprosessi

Kuinka Piilaaksossa vuokra-asuntoja sitten haetaan? Vuokralaisten täyttyy ensimmäisenä täyttää hakemus ja maksaa hakemusmaksu (application fee). Hakemusmaksu on yleensä 30 - 50 dollarin luokkaa yhtä hakijaa kohti. Meidän hakiessa asuntoa kahdestaan joudumme siis molemmat maksamaan tämän hakemusmaksun. Maksu kattaa vuokranantajan työajan hänen tarkistaessa hakijoiden luottotiedot. Hakemuksissa kysytään perustietojen lisäksi mm. tiedot hakijan työpaikasta ja kuinka kauan on siellä työskennellyt, tiedot tuloista ja edellisistä vuokrasuhteista. Jotkut vaativat mukaan viimeisimmän palkkalaskelman. Se asunto, johon meillä on nyt se varaus voimassa, siellä esimerkiksi pengottiin meidän kaikki aikaisemmat vuokrasuhteet Piilaaksossa eli vuokraushistoriamme jopa viiden vuoden takaa. He myös soittivat työnantajalleni varmistaakseen työsuhteeni. Lisäksi tässä taloyhtiössä oli vaatimuksena tietty tulotaso. Hakijan tai hakijoiden kuukausipalkkojen tuli olla 2,4-kertainen asunnon kuukausivuokraan nähden. Vuokralaisten maksukykyisyys tarkistetaan näin ollen monella eri tapaa.

Jos hakijoiden hakemus menee syynäyksien jälkeen läpi, voivat hakijat sen jälkeen varata haluamansa asunnon maksamalla varausmaksun (security deposit). Varausmaksut ovat tyypillisesti muutamasta sadasta dollarista jopa tuhansiin dollareihin. Joissakin tapauksissa varausmaksu on yhden kuukauden vuokran suuruinen. Varausmaksua saa harvemmin täysimääräisenä takaisin, sillä siitä maksetaan poismuutettaessa asuntoon tulleiden kolhujen ja käyttöjälkien korjaukset. Varausmaksu ei siis kata vuokrasuhteen viimeistä kuukausivuokraa, vaikka usein vuokraajilla sellainen käsitys onkin.  

Jonkin verran taitavat siis ainakin vuokrauskäytännöt olla erilaiset Suomeen verrattuna ja asunnothan ovat tosiaan täällä oma lukunsa ohuine seinineen ja puuttuvine eteisineen. Pistäkäähän peukut pystyyn, että me jonkin kodikkaan kolon täältä pikapuoliin löydämme! Hiekka valuu tiimalasissa jo vinhaa vauhtia. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Avaimet uuteen kotiin

Huh huh! Kaksi kuukautta kestänyt hermopaine ja piinapenkki uuden kodin löytämisestä on nyt helpottanut. Allekirjoitimme upouuden vuokrasopimuksen ja saimme uuden kodin avaimet kouraan viime viikonloppuna. Jee!

Tällä kertaa vuokrasopimuksemme liitteineen oli muuten 76-sivuinen! Kyllä siinä pari kuppia vahvaa kahvia meni, kun sen urhoollisesti läpi luki. Kai kuitenkin on tiedettävä, mihin kaikkeen siinä samalla sitoutuu ja lupautuu. Edistyksellistä vuokrasopimuksen hyväksymisessä oli onneksi se, että sen pystyi allekirjoittamaan sähköisesti. Allekirjoituskohtiakin nimittäin tuossa pienen kirjan kokoisessa nivaskassa oli noin 20 kpl!

Uuden kodin avaimet ovat tässä!

Viimeinen tikki nykyiseltä taloyhtiöltä

Tätä kodin etsinnän jännitysnäytelmää kesti siis aivan viimeisille hetkille asti. Alle viikko ennen nykyisen asuntomme viimeistä maksutonta irtisanomisajankohtaa olivat vuokrat taloyhtiössämme uusille tulokkaille taas tipahtaneet. Tällä kertaa samankokoisen asunnon kohdalla vuokra oli 100 dollaria edullisempi kuin oma vuokramme tällä hetkellä ja siis 500 dollaria edullisempi kuin taloyhtiöltä saamassamme "vuokratarjouksessa"! Niinpä päätimme vielä kerran yrittää neuvotella taloyhtiön vuokramanagerin kanssa, että mikäs se viimeisin vuokrahinta meille nyt olisi. Hän lupasi selvittää vuokran suuruutta ja palata viimeistään seuraavana päivänä asiaan. Ja palasikin, jo samana iltana sähköpostitse. Vastauksena, ettei hän pysty tällä hetkellä määrittämään meille vuokran suuruutta! Että mitäh?! Muutaman päivän sisään pitäisi tehdä lopullinen ratkaisu, jatkammeko nykyisessä vai irtisanommeko, eivätkä he pysty sanomaan meille vuokran suuruutta! Ja vaikka netissä taloyhtiön sivuilla joka ikiselle vapaalle asunnolle on voitu vuokrahinta määrittää! Anna mun taas kaikki kestää! Kyllä kuulkaas Korpelalla taas sappi kiehahti.

Ukkokulta kirjoitti heti managerille takaisin napakasti, että aika käy nyt todellakin vähiin ja kyllä joku hinta pitäisi pystyä puristamaan. Ja kuinka ollakaan, viiden minuutin päästä tuli uusi sähköposti! Nähtävästi viidessä minuutissa ilta-aikaan tilanne oli muuttunut, sillä nyt manageri pystyikin jonkin hinnan meille vuokrastamme paljastamaan. Nyt vastaus oli, että paras, mihin hän tällä hetkellä pystyy, on 10 kuukauden vuokrasopimus vuokrahintaan xxxx USD. Uusi vuokraehdotus oli edelleen nykyistä vuokraamme kalliimpi ja mikä pahinta, nyt he alkoivatkin pelaamaan vuokrasopimuksen kestolla niin, että vuokrasopimus tulisi päättymään seuraavana vuonna juuri kesän alussa, ts. ajankohtana, jolloin Piilaakson vuokrataso on kaikkein korkeimmillaan! On ne kettuja! Piru moiset periköön!

Tällainen temppuiluhan vain jälleen kerran osoittaa, kuinka Piilaaksossa todellakin on vuokranantajan markkinat, ei vuokralaisen. Vuokranantajat pystyvät sanelemaan omat ehtonsa niin vuokrien suuruudessa kuin vuokrasopimusten pituudessakin. Vuokralaiselle jää kaksi vaihtoehtoa: ottaa tai jättää. Me jätimme.

Muutto naapurikaupunkiin 

Nyt olo on siis varsin huojentunut, sillä asuntoasia on saatu lopultakin jonkinlaiseen ratkaisuun. Muutamme siis tulevan kuukauden aikana naapurikaupunki Sunnyvaleen, muutaman mailin päähän nykyisestä kodistamme. Yhdessä vaiheessa tosin jo hymähdin ukkokullallekin, että tokko tässä mitään kotia edes tarvitaan, sillä minähän olen asunut nämä viimeiset päivät käytännössä netissä, kun yritin viimeiseen asti kartoittaa eri kotivaihtoehtoja. :-) 

Uuden vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen onkin tuntunut suorastaan kummalliselle ajella Piilaakson katuja. Nyt ei enää tarvitsekaan analysoida jokaista ohitettavaa taloa tai talorykelmää, jonka portilla lukee kyltti "Now leasing". Voi huristella vapautuneesti ohi vaan, ilman sen kummempia miljöö- ja rakennuskuntoarvioita.

Uusi taloyhtiö oli laittanut uuteen kotiimme tällaisen tervehdyksen meitä odottamaan.

Ja kun karkkeja katsoi tarkemmin, niin nehän olivat Nerds- eli nörttikaramelleja. Mitäpä muutakaan, kun Piilaaksossa ollaan. :-D

Lopuksi vielä pari sanaa asunnonvaihtoon liittyvistä kustannuksista.

Varaus- ja vakuutusmaksujen hintahaitaria

Jos mielenkiintoinen ja sopivahko asunto piilaaksolaisesta heinäsuovasta sattuu löytymään, maksetaan täällä asunnoista yleensä varausmaksu. Tällöin asunto on siis nimensä mukaisesti varattuna muuttajaehdokkaille, mutta samalla varausmaksulla myös lukitetaan silloinen vuokrahinta. Niinpä vuokrien viikottainen tai jopa päivittäinen vaihtelu ei enää vaikuta kyseiseen asuntoon, josta varausmaksu on maksettu. En enää muista, paljonko nykyisen kotimme varausmaksu kaksi vuotta sitten oli, mutta näissäkin maksuissa tuli eteen melkoista hintahaitaria, kun uutta kotia etsimme. Meidän kohdallamme asuntojen varausmaksut vaihtelivat 99 - 900 dollarin välillä. Eikä varmasti vielä puhuttu alueen kalleimmista varausmaksuista. Varausmaksun lisäksi taloyhtiöihin maksetaan myös tyypillisesti ns. "application fee" eli hakemusmaksu, jotta vuokralaisen hakemus otetaan käsittelyyn, tutkitaan maksukyvykkyys esim. luottohistorian ja liitteenä toimitettujen palkkakuittien kautta. Hakemusmaksut olivat nyt muutamia kymppejä henkilöä kohden. 

Varaus- ja hakemusmaksujen lisäksi voi tulla maksettavaksi myös vakuusmaksu. Se on tyypillisesti yhden tai useamman kuukausivuokran suuruinen. Vakuusmaksuja peritään erityisesti tapauksissa, jos vuokraajalla ei vielä ole riittävästi luottohistoriaa. 

Eräänlaista arpapeliä muuttojen yhteydessä on myös kuukausittaisten vakiokustannusten muodostuminen. Varsinkin, jos vaihtaa asuinaluetta toiseen kaupunkiin. Meidän tapauksessamme vuokra on jatkossa edullisempi, mutta esimerkiksi autovakuutusmaksut tulevat nousemaan. Ukkokulta oli vakuutusyhtiössä sopimassa uuden kodin kotivakuutusta, kun virkailija totesi, että teillä tuleekin sitten autovakuutusmaksut hiukan kallistumaan. Ukkokulta kysyi yllättyneenä, että ai, onko uusi kotikaupunkimme Sunnyvale alueena sitten jotenkin vaarallisempaa. Virkailija totesi, että ei, mutta siellä asuu enemmän aasialaiskuskeja ja röhähti sen jälkeen nauramaan. Tuntuu siis olevan yleisesti tiedossa, ketkä niitä riskialtteimpia kuskeja piilaaksolaisessa liikenteessä ovat. Ja jottei nyt kukaan pahoittaisi virkailijan kommentista nauruineen mieltänsä, niin kerrottakoon, että virkailija itsekin oli aasialainen.   

Uuden kotimme keittiötä. Odotankin kuin hullu puuroa tänne pääsyä, sillä keittiömme varustustaso pompsahtaa välittömästi -80-luvulta 2000-luvulle. Tulen rakastamaan tuota keraamista liettä näiden nykyisten samperin rinkulahellalevyjen jälkeen! 

Loppusanat

Sen joudun näin asunnonetsintäruljanssin lopuksi toteamaan, että kyllä tämä melkoisen stressaavaa aikaa on ollut. Nyt sitten, kun joku vielä pakkaisi, muuttaisi ja purkaisi, niin avot! Kukakohan se joku olisi...

Blogini saattaakin siis jäädä taas hetkeksi muuttotohinoiden jalkoihin ja esimerkiksi se minulta toivottu postausaihe amerikkalaisesta sairasvakuutusjärjestelmästä ja terveydenhuollosta saa nyt odottaa kirjoittajaansa. Mutta palaan sorvin ääreen taas jossakin vaiheessa. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Tiedän mitä teemme tänä kesänä

Huushollissamme eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin Piilaakso paljastaa meille terävät kulmahampaansa. Saimme nimittäin jokin aika sitten taloyhtiöltämme jälleen "tarjouksen" vuokrasopimuksemme uusimisesta. Näin ollen tiedän, mitä teemme tänä kesänä: etsimme uutta kotia. Postauksessani siis luvassa jälleen kerran asuntoasiaa, sitä Piilaakson karuinta puolta.

Omaa satoa. :-) Palaan postaukseni lopussa tähän kuvaan.

Tarjous

Kyseessä oli todellakin taas "tarjous", aivan kuten viime vuonnakin. Pah! Myös tällä kertaa taloyhtiö haluaa korottaa vuokraamme liki 400 dollarilla kuussa! Siis melkein 5000 dollaria vuodessa lisää maksettavaa, ei kiitos! Viime vuonna korotusvaatimus oli samaa luokkaa. Silloin olimme kuitenkin hyvässä neuvotteluasemassa itse, sillä taloyhtiössämme oli hurjasti asuntoja vapaina ja netissä uusille asukkaille tarjotut vuokrahinnat olivat edullisemmat kuin meidän saamassa "tarjouksessa". Nyt tilanne on kuitenkin toinen: Taloyhtiömme on täynnä aivan paria asuntoa lukuunottamatta ja vuokrahinnat myös netissä vähintäänkin yhtä kovat kuin meidän tarjouksessamme. Niinpä emme voi vedota samoihin syihin kuin viime vuonna saadaksemme vuokrakorotusta pienemmäksi. 

Olemme jo ottaneet taloyhtiömme vuokrausmanageriin yhteyttä, että emme todellakaan tule hyväksymään uutta vuokraa. Ja yllätys, yllätys, vielä minkäänlaista vastausta ei ole kuulunut takaisin. Nyt siis alkaa taas heidän puoleltaan se ajan pelaaminen. Niin, ja tässä välissähän on vuokrausmanagerikin muuten vaihtunut, sillä edellinen sai kenkää viime vuonna melkeinpä heti sen jälkeen, kun saimme alennuksen omaan vuokrakorotukseemme. Eli nyt vastapuolella on jälleen täysin uusi henkilö, jonka kanssa neuvotteluja tulisi käydä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy elokuun alkupäivinä, joten ratkaiseva liikku, joko vuokrasopimuksen uusiminen tai nykyisen sopimuksen kirjallinen irtisanominen tulee tehdä heinäkuun alkupäivinä. 

Ajankohtanahan kesä asunnonvaihdolle on täällä todella huono, koska silloin täällä on myös kysyntää erityisen paljon ja sitä myötä myös vuokrahinnat ovat totta kai korkeimmillaan. Kesäisin tänne tulee ensinnäkin valtavasti IT-yritysten kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita. Lisäksi myös esimerkiksi lapsiperheet tykkäävät muuttaa juuri kesäaikaan, jolloin muutto häiritsee mahdollisimman vähän lasten koulunkäyntiä. Asuinalueen vaihtuessa kun pääsääntöisesti myös koulu vaihtuu. Muuttorintamilla riittää siis vilinää tähän aikaan vuodesta ja kun olen muutamia paikallisia Facebook-ryhmiä seuraillut, niin vähän väliä niissä keskustellaan mikä muuttofirma on hyvä, paljonko muuttomiehille pitikään antaa tippiä ja mistä vuokrata muuttolaatikot. Emme siis suinkaan ole ainoita tämän asuntoruljanssin keskellä. 

Muutto mitä todennäköisimmin

Aika todennäköistä siis on, että yhtä hyvää alennusta emme vuokrakorotukseen tule saamaan kuin viime vuonna ja edessä on muutto. Niinpä tässä on alkanut yhtenä sun toisena iltana hakeutumaan tietokoneellaan erilaisille vuokraussivustoille ja asuntojen pohjapiirustuksia on tullut plärättyä jo aika monta. Niin, muutos olisi kai aina myös mahdollisuus, mutta olen jo nähnyt mielessäni kauhukuvia kaikenlaisista homeloukuista ja ehtinyt pelätä, että uusi asuinympäristö osoittautuukin jollakin tapaa levottomaksi. Tämä nykyinen kun on ollut tällainen leppoisa lintukoto.

Vain kristallipallo tietänee, missä uusi kotimme on.

Olenkin kirjoittanut Piilaakson täysin järjettömistä asuntomarkkinoista blogissani useampaan kertaan. Uudet lukijat voivat halutessaan palata niihin näistä alla olevista linkeistä:

Tirisevät asuntomarkkinat
Se Piilaakson kurja puoli...
Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin
Viela pari sanaa asumisesta Piilaaksossa

Ja seuraavaksi näihin asuntoasioihin vielä hiukan jatkoa. Luvassa siis tuskaa lisäävää tietoa Piilaakson asumiskustannuksista ja asuntomarkkinoista:

Muuttotappioalueeksi vuosien jälkeen

Jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka Piilaakso vaihtui useiden vuosien jälkeen muuttovoittoalueesta muuttotappioalueeksi. Muutokseen vaikutti osaltaan sellainen uusi tilanne, että nykyään ei pelkästään matalapalkka-alan, vaan myös IT-alan ihmiset, ns. tech people, joutuvat muuttamaan Piilaakson ulkopuolelle asumiskustannusten karatessa käsistä. Jälleen kerran voi siis kysyä kysymyksen: Kuinka kauan tämä järjetön meininki asuntomarkkinoilla voi jatkua?

Kallista on, tilastotkin sen kertovat

Tässä alla on tuoretta tilastotietoa maaliskuulta 2016 Yhdysvaltain kalleimmista postinumeroalueista (lähde: propertyshark.com). Kuten huomaatte, 25 "parhaan" listaan on päässyt aika monta postinumeroaluetta Kaliforniasta. 

Seuraavassa kuvassa ovat em. tilaston Piilaaksoon ja koko Bay Arealle sijoittuvat kalleimmat postinumeroalueet kartalla (lähde: mercurynews.com). Tässä Mercury News -artikkelissa mainitaan myös, kuinka oma nykyinen asuinkaupunkimme Mountain View ei tilastossa "pärjännyt". Täällä myydään suhteessa enemmän ns. condoja, yksittäisiä asuntoja, kuin taloja ja niinpä Mountain View'n mediaanihinta on vain vaivaiset 1,5 miljoonaa dollaria.

Meidän kotimme sijaitsee täpän nro 22 vieressä oikealla puolella.

Seuraavaksi yksi esimerkki, millaisiin tilanteisiin huippukorkeat asumisen hinnat ihmisiä täällä Piilaaksossa ajavat:

Palomiehen peruspäivä

Juuri tällä viikolla tuli uutisissa juttu eräästä palomiehestä. Palomiehen työpaikkana on Piilaaksossa sijaitseva Menlo Parkin palosema, mutta hän asuu 144 mailin päässä työpaikastaan. Siis työmatkaa päivittäin yhteen suuntaan tulee yli 230 km! Eikä ainoastaan ne ajetut mailit, mutta välttääkseen ruuhkia joutuu palomies lähtemään joskus aamuöisin jopa klo 2.30 töihin. Voi surku, ei käy kateeksi palomiehen peruspäivää. 

Ja ihan vain ajatuksena, että Menlo Parkissahan sattuu sijaitsemaan myös esimerkiksi Facebookin pääkonttori. Joten jos pääkonttorilla sattuisi iso tulipalo, niin toivoa sopii, että Menlo Parkin paloasemalla on tuolloin täysmiehitys jo paikan päällä, eikä tarvitse alkaa satojen mailien päästä palomiehiä soittelemaan. Huh huh!

Kuvituskuvaa. Kyllä, punainen kuin paloauto, mutta kyseessä on meksikaanojen autoviritelmä. :-) Kuva otettu meksikaanojen autokulkueesta San Franciscossa.

Sitten on vielä yksi ilmiö Piilaakson omistusasuntomarkkinoista, mistä en vielä ole blogissani kirjoittanut. Upporikkaat kiinalaiset nimittäin tuovat oman lisämausteensa tähän ylikuumana kuplivaan asuntosoppaan.

Upporikkaat kiinalaiset

Viime aikoina on noussut esiin kiinalaisten upporikkaiden tekemät asuntokaupat Piilaaksossa. Nämä paksulompakkoiset kiinalaiset nimittäin tulevat ja ostavat kaupan olevia asuntokohteita tuosta noin vaan, ns. pois kuljeksimasta. Heillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan tulla joko itse asumaan kyseiseen kohteeseen, saati laittaa kohdetta tai kohteita vuokramarkkinoille. He tekevät näitä asunto-ostoja ainoastaan sijoitusmielessä myydäkseen kohteen myöhemmin paremmalla hinnalla eteenpäin. Niinpä täällä voi nähdä hyväkuntoisia omakotitaloja täysin tyhjillään pitkiäkin aikoja. Näitä autiotaloja olen minäkin nähnyt muutamia. Ja jos kokonaisuutta miettii, niin tällaiset kiinalaisostoksethan vääristävät asuntotilannetta Piilaaksossa vain entisestään! Ei tässä voi muuta kuin seurata tilannetta, nojata leukaansa ja todeta surkutellen, että voi voi!

Mutta hei, en aio vaipua epätoivoon, vaan jatkan asuntotietojen selaamista. Jospa se joku kiva kolo vielä meillekin löytyy! Ja jos joku ihmetteli, että miten tämän postauksen ensimmäinen kuva sitruunasta taas liittyi aiheeseen millään tavalla, niin kyllä se liittyy. Huomasin nimittäin, että nyt meidän kodinetsintäkriteereihin on tullut yksi vaatimus lisää: myös kääpiösitruunapuullemme pitää löytyä uusi, sopivan aurinkoinen paikka, missä kasvaa. :-)

Tällaisia tällä kertaa ja nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!