Kesä löyhässä hirressä

Eletään syyskuun ensimmäisiä päiviä ja syksy tekee ainakin kalenterin mukaan tuloaan. Piilaaksossa tosin on ollut parina kolmena viimeisenä viikkona ihan kiitettävä helleaalto päivälämpötilojen hipoessa jopa liki +40 Celsius-asteessa. Mutta ilmassa ovat varmat syksyn merkit. Koulut ovat alkaneet, Suomessa ystävät ja tuttavat ovat palanneet kesälomiltaan töihin. Somessa kuvansa ovat vaihtuneet perinteisen syksyisiksi. Piilaakson suomalaisperheet ovat jokavuotisen Suomi-kesälomansa viettäneet ja palanneet laaksoon. Ihmiset puhkuvat intoa syksyn töiden aloituksien ja muiden aherruksien parissa. Syksy on minulle ollut aina uusien alkujen aikaa, mutta nyt tuntuu olevan toisin. Minun kesäni oli hiukan erilainen. Roikuin yli puolet kesästä löyhässä hirressä ja nyt on puhti pois.

Lomaahan minulla oli kesän aikana yksi viikko, 4th of Julyn eli USA:n itsenäisyyspäivän aikaan. Tarkoituksenamme oli lähteä tuolloin pienelle road tripille, mutta muuttotohinat ja uuden kodin sisältä löytyneestä tupakanhajusta irtipääseminen olivat tuolloin vielä akuuteimmillaan ja stressasivat siinä määrin, ettei suunniteltuun viikon lomamatkaan kertakaikkiaan irronnut paukkuja.

Pidin siis oman "kesälomani" toukokuun lopussa, jolloin pääsin käymään Suomessakin. Kun Suomessa vaihdoin kuulumisia tulevasta kesästä yhden ystäväni kanssa, hän totesi, että onpa sinulla kiireinen työkesä luvassa. Ja niinhän sen piti ollakin. Kunnes sitten tilanne muuttui... 

Taustaa

Työnantajallani on ollut viiden vuoden vuokrasopimus omiin isohkoihin tiloihinsa ja alkukesästä tuli aika uusia tuo sopimus. Tilojen vuokraajapa yllätti ja nosti vuokraa peräti 30 prosentilla! Tämä oli pomoilleni suorastaan shokki, onhan kyseessä kuitenkin pieni perheyritys. Edes vuosi sitten työnantajani omaan piikkiinsä toteuttama parkkipaikkaremontti, joka tuli maksamaan 25 000 dollaria, ei vuokranantajaa hellyttänyt. Neuvotteluvaraa ei ollut, vuokra otti ja kimposi 30 prosenttia ylöspäin. Kohoavat vuokrat eivät siis ole Piilaaksossa riesana ainoastaan sen asukkaille, vaan myös siellä toimiville yrityksille.

Vuokrankorotus sai omistajat eli työnantajani takajaloilleen, jopa pieneen shokkitilaan. Heidän huolenaan oli, saavatko he näin suuren kustannusnousun ilmaannuttua yrityksensä edelleen kannattavaksi. Toisaalta vuokrasopimuksen jatkaminen oli heille helpotus, sillä työpaikkani sijaitsee hyvin lähellä Googlen pääkonttoria ja viimeisimmät vuodet omistajat ovat pelänneet, milloin tuo kovaa vauhtia kasvava teknologiajätti haluaa vuokrata tai kenties jopa ostaa kyseisen tontin itselleen ja alkaa rakentaa sille uusia toimistotilojaan. Nyt työpaikkani pystyi kuitenkin vielä jatkamaan samoissa tiloissa, eikä stressiä uusien, sopivien tilojen löytämisestä syntynyt. Stressiä sen sijaan tuottaisivat uudet ja isommat vuokralaskut.

Kuinka vuokrankorotus vaikutti minuun?

Uusi korkeampi vuokra realisoitui heinäkuussa. Heinäkuun toisen viikon sain paiskia töitä 9-10 tuntia päivässä, sillä kollegani oli lomalla. Tämä oli hänen ensimmäinen lomansa, sillä hänellä ei ole ollut varaa pitää lomaa tätä aiemmin, siis liki vuoteen. Ja se olikin töissä tosi kiire viikko, mutta sittenpä oma työtilanteeni muuttui radikaalisti. Pomoni ilmoitti, että hän pyrkisi työskentelemään puolestani koko loppukesän mahdollisimman paljon. Säästösyistä. Toisaalta ymmärsin, toisaalta olin vähän ällikällä lyöty. Suomessahan moiseen työmäärän rajuun vähentämiseen olisi tarvittu ainakin isommissa yrityksissä YT-neuvottelut, jotka olisivat antaneet työntekijällekin varoaikaa. Toimintatapa ei minua juurikaan säikäyttänyt, vaan ällikällä olin lähinnä kahdesta syystä: Olin ensinnäkin varautunut työskentelemään koko kesän ja samalla romuttanut haaveeni viettää tänä kesänä pidemmän ajan Suomessa. Toisekseen minun tarpeeni tulevina viikkoina työrintamalla jäi nyt hyvin epämääräiseksi. Pomoni kuitenkin sanoi, että voisin hoitaa sähköposteja ja puheluita kotoa käsin hänen "päivystäessä" ja hoitaessa hommat töissä paikan päällä. Pomonihan ei siis edes voi hoitaa puheluita hänen ollessa kuuro. Ja niitä sähköposteja ja puheluitahan minä sitten hoidin. Joinakin päivinä töitä oli kaksi tuntia, joinakin kahdeksan.

Tämä epätietoisuus söi kyllä energioitani aika tavalla. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että töitä olisi vakiomäärä koko kesän. Sitten sanottiin, ettei minua juurikaan tarvita, mutta sitten kuitenkin näemmä tarvittiin, jokaisena päivänä ennalta-arvaamattoman tuntimäärän verran. Moni voi ihmetellä miksi sitten suostuin moiseen ja ahersin? No tottahan minäkin halusin kantaa oman korteni kekoon, jotta yritys todella saataisiin kannattavaksi vielä vuokrankorotuksen jälkeenkin. Kehittelin uusia ideoita syksyksi ja panostin markkinointiin. Lisäksi tehtäväkenttääni kuuluu sellaisia osa-alueita, joita kukaan muu ei osaa tai viitsi opetella. 

Takaisin normirytmiin

Nyt työpaikallani on jo kuitenkin palattu niin sanottuun normaaliin työrytmiin ja viikottaiset työtuntimääräni ovat vakiot. Marraskuussa meillä on tulossa perinteinen vuosittainen iso produktio, ja ehkäpä sen jälkeen yritys alkaa saamaan paremmin suuntaa mihin sen talous on kallistumassa, plussalle vaiko miinukselle. 

Nyt, kun syksykausi töissä on käynnistynyt toden teolla, huomaan kuitenkin olevani jotenkin aivan puhki. Tuollainen löyhässä hirressä roikkuminen liki puolentoista kuukauden verran oli kyllä kuluttava kokemus. Kaivoin toki vielä kuoppaa itselleni sadattelemalla melkeinpä jokainen päivä, että olisinko voinut viettää senkin ajan Suomessa. Järjen häiväähän niissä ajatuksissa ei ollut, sillä äkkipikaa otetut lennot Suomeen kuumimman kesäsesongin aikaan ei todellakaan olisi ollut halpaa lystiä. Minulla kun oli tosiaan vielä alkukeväästä haaveena saada viettää pidemmästi aikaa Suomessa tänä vuonna keskikesällä. Nyt pelkkä ajatuskin toteutumatta jääneestä haaveesta söi naista.

Kaiholla ja kadehtien olen katsonut suomalaisystävieni ensimmäisiä sienestyskuvia ja sienisaaliita. Samoilu syksyisessä, suomalaisessa metsässä on nimittäin aina ladannut minun akkujani. Nyt samanlainen latautuminen puuttuu ja tuntuu, että lähden syksyn työuurastuksiin Piilaaksossa aika lailla puolitehoilla. Tokihan omat vaikutuksena voi olla sillä alhaisella D-vitamiiniarvollakin. No, ei tässä auta kuin rimpuilla eteenpäin, lomaa on onneksi myöhemmin syksyllä luvassa.

Jos jääkin suomalainen sienisaalis tänä vuonna saamatta, niin kompensaationa olen päässyt jo nautiskelemaan omien viikunoiden ja omenoiden lisäksi myös omia persikoita. Tässä heitä. Näiden poiminta ja nauttiminen onkin osoittautunut omanlaiseksi taitolajiksi. Maku on parhaimmillaan, kun hedelmässä on vielä hiukan vihreää. Jos persikka on täysin kypsä, se alkaa nopeasti maistua käyneelle. Osansa voi tietenkin tehdä sekin, jos ulkona on sillä hetkellä +38 C. Mutta oikeaan aikaan nautittuina, erittäin maukkaita ovat!

Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.

PS. Eräässä ulkosuomalaisten sosiaalisen median ryhmässä kävi ilmi, ettei suomalainen sanonta 'olla löysässä hirressä' ollutkaan kaikille tuttu. Koska otsikkoni mukailee tuota sanontaa, varmistan kaikille sanonnan merkityksen Urbaanin sanakirjan määritelmän mukaisesti:

Olla löysässä hirressä = olla epätietoisuuden tilassa, jossa on mahdollisuus joutua vakaviin vaikeuksiin.

Tiedän mitä teemme tänä kesänä

Huushollissamme eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin Piilaakso paljastaa meille terävät kulmahampaansa. Saimme nimittäin jokin aika sitten taloyhtiöltämme jälleen "tarjouksen" vuokrasopimuksemme uusimisesta. Näin ollen tiedän, mitä teemme tänä kesänä: etsimme uutta kotia. Postauksessani siis luvassa jälleen kerran asuntoasiaa, sitä Piilaakson karuinta puolta.

Omaa satoa. :-) Palaan postaukseni lopussa tähän kuvaan.

Tarjous

Kyseessä oli todellakin taas "tarjous", aivan kuten viime vuonnakin. Pah! Myös tällä kertaa taloyhtiö haluaa korottaa vuokraamme liki 400 dollarilla kuussa! Siis melkein 5000 dollaria vuodessa lisää maksettavaa, ei kiitos! Viime vuonna korotusvaatimus oli samaa luokkaa. Silloin olimme kuitenkin hyvässä neuvotteluasemassa itse, sillä taloyhtiössämme oli hurjasti asuntoja vapaina ja netissä uusille asukkaille tarjotut vuokrahinnat olivat edullisemmat kuin meidän saamassa "tarjouksessa". Nyt tilanne on kuitenkin toinen: Taloyhtiömme on täynnä aivan paria asuntoa lukuunottamatta ja vuokrahinnat myös netissä vähintäänkin yhtä kovat kuin meidän tarjouksessamme. Niinpä emme voi vedota samoihin syihin kuin viime vuonna saadaksemme vuokrakorotusta pienemmäksi. 

Olemme jo ottaneet taloyhtiömme vuokrausmanageriin yhteyttä, että emme todellakaan tule hyväksymään uutta vuokraa. Ja yllätys, yllätys, vielä minkäänlaista vastausta ei ole kuulunut takaisin. Nyt siis alkaa taas heidän puoleltaan se ajan pelaaminen. Niin, ja tässä välissähän on vuokrausmanagerikin muuten vaihtunut, sillä edellinen sai kenkää viime vuonna melkeinpä heti sen jälkeen, kun saimme alennuksen omaan vuokrakorotukseemme. Eli nyt vastapuolella on jälleen täysin uusi henkilö, jonka kanssa neuvotteluja tulisi käydä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy elokuun alkupäivinä, joten ratkaiseva liikku, joko vuokrasopimuksen uusiminen tai nykyisen sopimuksen kirjallinen irtisanominen tulee tehdä heinäkuun alkupäivinä. 

Ajankohtanahan kesä asunnonvaihdolle on täällä todella huono, koska silloin täällä on myös kysyntää erityisen paljon ja sitä myötä myös vuokrahinnat ovat totta kai korkeimmillaan. Kesäisin tänne tulee ensinnäkin valtavasti IT-yritysten kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita. Lisäksi myös esimerkiksi lapsiperheet tykkäävät muuttaa juuri kesäaikaan, jolloin muutto häiritsee mahdollisimman vähän lasten koulunkäyntiä. Asuinalueen vaihtuessa kun pääsääntöisesti myös koulu vaihtuu. Muuttorintamilla riittää siis vilinää tähän aikaan vuodesta ja kun olen muutamia paikallisia Facebook-ryhmiä seuraillut, niin vähän väliä niissä keskustellaan mikä muuttofirma on hyvä, paljonko muuttomiehille pitikään antaa tippiä ja mistä vuokrata muuttolaatikot. Emme siis suinkaan ole ainoita tämän asuntoruljanssin keskellä. 

Muutto mitä todennäköisimmin

Aika todennäköistä siis on, että yhtä hyvää alennusta emme vuokrakorotukseen tule saamaan kuin viime vuonna ja edessä on muutto. Niinpä tässä on alkanut yhtenä sun toisena iltana hakeutumaan tietokoneellaan erilaisille vuokraussivustoille ja asuntojen pohjapiirustuksia on tullut plärättyä jo aika monta. Niin, muutos olisi kai aina myös mahdollisuus, mutta olen jo nähnyt mielessäni kauhukuvia kaikenlaisista homeloukuista ja ehtinyt pelätä, että uusi asuinympäristö osoittautuukin jollakin tapaa levottomaksi. Tämä nykyinen kun on ollut tällainen leppoisa lintukoto.

Vain kristallipallo tietänee, missä uusi kotimme on.

Olenkin kirjoittanut Piilaakson täysin järjettömistä asuntomarkkinoista blogissani useampaan kertaan. Uudet lukijat voivat halutessaan palata niihin näistä alla olevista linkeistä:

Tirisevät asuntomarkkinat
Se Piilaakson kurja puoli...
Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin
Viela pari sanaa asumisesta Piilaaksossa

Ja seuraavaksi näihin asuntoasioihin vielä hiukan jatkoa. Luvassa siis tuskaa lisäävää tietoa Piilaakson asumiskustannuksista ja asuntomarkkinoista:

Muuttotappioalueeksi vuosien jälkeen

Jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka Piilaakso vaihtui useiden vuosien jälkeen muuttovoittoalueesta muuttotappioalueeksi. Muutokseen vaikutti osaltaan sellainen uusi tilanne, että nykyään ei pelkästään matalapalkka-alan, vaan myös IT-alan ihmiset, ns. tech people, joutuvat muuttamaan Piilaakson ulkopuolelle asumiskustannusten karatessa käsistä. Jälleen kerran voi siis kysyä kysymyksen: Kuinka kauan tämä järjetön meininki asuntomarkkinoilla voi jatkua?

Kallista on, tilastotkin sen kertovat

Tässä alla on tuoretta tilastotietoa maaliskuulta 2016 Yhdysvaltain kalleimmista postinumeroalueista (lähde: propertyshark.com). Kuten huomaatte, 25 "parhaan" listaan on päässyt aika monta postinumeroaluetta Kaliforniasta. 

Seuraavassa kuvassa ovat em. tilaston Piilaaksoon ja koko Bay Arealle sijoittuvat kalleimmat postinumeroalueet kartalla (lähde: mercurynews.com). Tässä Mercury News -artikkelissa mainitaan myös, kuinka oma nykyinen asuinkaupunkimme Mountain View ei tilastossa "pärjännyt". Täällä myydään suhteessa enemmän ns. condoja, yksittäisiä asuntoja, kuin taloja ja niinpä Mountain View'n mediaanihinta on vain vaivaiset 1,5 miljoonaa dollaria.

Meidän kotimme sijaitsee täpän nro 22 vieressä oikealla puolella.

Seuraavaksi yksi esimerkki, millaisiin tilanteisiin huippukorkeat asumisen hinnat ihmisiä täällä Piilaaksossa ajavat:

Palomiehen peruspäivä

Juuri tällä viikolla tuli uutisissa juttu eräästä palomiehestä. Palomiehen työpaikkana on Piilaaksossa sijaitseva Menlo Parkin palosema, mutta hän asuu 144 mailin päässä työpaikastaan. Siis työmatkaa päivittäin yhteen suuntaan tulee yli 230 km! Eikä ainoastaan ne ajetut mailit, mutta välttääkseen ruuhkia joutuu palomies lähtemään joskus aamuöisin jopa klo 2.30 töihin. Voi surku, ei käy kateeksi palomiehen peruspäivää. 

Ja ihan vain ajatuksena, että Menlo Parkissahan sattuu sijaitsemaan myös esimerkiksi Facebookin pääkonttori. Joten jos pääkonttorilla sattuisi iso tulipalo, niin toivoa sopii, että Menlo Parkin paloasemalla on tuolloin täysmiehitys jo paikan päällä, eikä tarvitse alkaa satojen mailien päästä palomiehiä soittelemaan. Huh huh!

Kuvituskuvaa. Kyllä, punainen kuin paloauto, mutta kyseessä on meksikaanojen autoviritelmä. :-) Kuva otettu meksikaanojen autokulkueesta San Franciscossa.

Sitten on vielä yksi ilmiö Piilaakson omistusasuntomarkkinoista, mistä en vielä ole blogissani kirjoittanut. Upporikkaat kiinalaiset nimittäin tuovat oman lisämausteensa tähän ylikuumana kuplivaan asuntosoppaan.

Upporikkaat kiinalaiset

Viime aikoina on noussut esiin kiinalaisten upporikkaiden tekemät asuntokaupat Piilaaksossa. Nämä paksulompakkoiset kiinalaiset nimittäin tulevat ja ostavat kaupan olevia asuntokohteita tuosta noin vaan, ns. pois kuljeksimasta. Heillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan tulla joko itse asumaan kyseiseen kohteeseen, saati laittaa kohdetta tai kohteita vuokramarkkinoille. He tekevät näitä asunto-ostoja ainoastaan sijoitusmielessä myydäkseen kohteen myöhemmin paremmalla hinnalla eteenpäin. Niinpä täällä voi nähdä hyväkuntoisia omakotitaloja täysin tyhjillään pitkiäkin aikoja. Näitä autiotaloja olen minäkin nähnyt muutamia. Ja jos kokonaisuutta miettii, niin tällaiset kiinalaisostoksethan vääristävät asuntotilannetta Piilaaksossa vain entisestään! Ei tässä voi muuta kuin seurata tilannetta, nojata leukaansa ja todeta surkutellen, että voi voi!

Mutta hei, en aio vaipua epätoivoon, vaan jatkan asuntotietojen selaamista. Jospa se joku kiva kolo vielä meillekin löytyy! Ja jos joku ihmetteli, että miten tämän postauksen ensimmäinen kuva sitruunasta taas liittyi aiheeseen millään tavalla, niin kyllä se liittyy. Huomasin nimittäin, että nyt meidän kodinetsintäkriteereihin on tullut yksi vaatimus lisää: myös kääpiösitruunapuullemme pitää löytyä uusi, sopivan aurinkoinen paikka, missä kasvaa. :-)

Tällaisia tällä kertaa ja nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin

Huh huh, olipas se melkoinen jännitysnäytelmä! Nimittäin vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin. Asuntomme vuokraneuvottelut saatiin kuin saatiinkin lopulta päätökseen ja voin ilokseni ilmoittaa, että meillä on katto pään päällä vielä jatkossakin. Ja vieläpä sama katto. Olen helpottunut.

Kesäkuun postauksessani Se Piilaakson kurja puoli kerroin, että asuntomme nykyinen vuokrasopimus päättyy elokuussa ja taloyhtiömme antoi meille "tarjouksen" uudesta vuokrasta. Siinä vuokramme olisi noussut yli 12 % verran. Neuvottelujemme tuloksena vuokramme tulee korottumaan nyt ainoastaan 5 %, mikä on Piilaakson vuokramarkkinoilla ja tämän meidän kaupunkimme alueella varsin kohtuullinen korotus. Uskaltaisin jopa arvata, että hyvinkin alle keskimääräisten korotusten. Mutta mitenkään mutkattomasti tai ilman kiukun pihinää tämä episodi ei mennyt, joten näistä juonenkäänteistä kerron teille tällä kertaa.

Tällainen on nyt allekirjoitettu.

Juuri ennen neuvottelua

Taloyhtiö lähetti siis noin kaksi kuukautta ennen vuokrasopimuksen päättymistä asiasta muistutuskirjeen "tarjouksineen". Päätös suuntaan tai toiseen tulisi tehdä 30 päivää ennen sopimuksen päättymistä, joten peliaikaa, joko irtisanoa jatko kirjallisesti tai allekirjoittaa uusi sopimus, oli kuukausi. Niinpä otimme yhteyttä vuokrausmanageriimme melko pian muistutuskirjeen saatuamme.

Parin erillisen yhteydenoton jälkeen saimme vihdoin ja viimein neuvotteluajan vuokrausmanagerin kanssa sovituksi. Menimme neuvotteluun suomalaiseen tyyliin hiukan etuajassa paikalle. Managerilla oli toisen työntekijän kanssa joitakin paperiasioita kesken ja jouduimme odottamaan. Tapaaminen pääsi alkamaan noin 10 minuuttia myöhässä, toki manageri sitä meille kovasti pahoitteli.

Jo ennen tapaamista, sekä itse tapaamisen aikana manageri halusi antaa itsestään todella kiireisen kuvan. Odotellessamme managerin vapautumista tein myös toisen huomion, kuinka toimiston toinen työntekijä käyttäytyi. Sihteeri huikkasi tälle toiselle työntekijälle toimiston läpi, että hänelle olisi puhelu odottamassa. Työntekijä kysyi sihteeriltä ensin, että kuka soittaja oli ja kun sai kuulla, kenestä oli kyse, vastasi, että sano hänelle olevani vapaa viiden minuutin kuluttua. Tämän jälkeen työntekijä kipsutteli korkokengissään postihuoneeseen, kääntyi siellä ympäri, palasi takaisin ja sanoi sihteerille: "Tai no, voin sittenkin ottaa hänen puhelunsa jo nyt vastaan." Kyllä minulla varmaan korvenlehdet heiluivat siinä vaiheessa. Kuulinko todella oikein? Toisin sanoen, esittävätkö he tahallaan vaikeasti tavoiteltavia, muka kiireisiä, ja lopulta se, ketä palvellaan ja millä nopeudella onkin pärstäkertoimesta kiinni. Tämähän sai minut vain teroittamaan peistäni ennen kuin istuimme managerin kanssa neuvottelupöytään.

Olin ns. teroittanut kynteni ennen vuokraneuvotteluamme.

Neuvottelussa managerin kanssa

Toimme heti neuvottelujen alussa esiin, ettemme aio todellakaan maksaa sellaista vuokraa, jota taloyhtiö oli tarjouksessaan meille esittänyt. Manageri alkoi puolustella hinnoittelua markkinahinnoilla (market price). Tässä vaiheessa täsmennän vielä, että Piilaaksossahan vuokrahinnat vaihtelevat siis viikottain, kovimpina kysyntäviikkoina ehkä jopa päivittäin. Eli jos katsot asunnon vuokrahintaa sunnuntai-iltana ja seuraavan kerran maanantaiaamuna, voi vuokran suuruus olla muuttunut, jompaan kumpaan suuntaan. Ja seuraavana torstaina hinnat ovat voineet taas "elää".

Sanoimme managerille napakasti, että tällä hetkellähän teidän markkinahintanne on nimenomaan edullisempi kuin meidän tarjouksessamme esitetty hinta! Manageri selvästikin hiukan hölmistyi väitteestämme ja alkoi tarkistamaan asiaa netistä. Ja näinhän asia oli. Tässä vaiheessa manageri alkoi myönnellä, ettei asia voi tosiaankaan aivan näin mennä, mutta korosti koko ajan, että hänen täytyy varmistaa meille uusi hinnoittelu ylemmältä pomoltaan. Hän itse ei voi luvata mitään ja yleensähän näistä vuokrista ei ole onnistunut alennuksia enää saamaan.

Kun tämä isoin peruste saada uusi ja edullisempi tarjous oli käsitelty, otin vielä esiin kokoamani valituslistan taloyhtiön palveluista ja yleistiloista. Sen listan niistä naurettavan pienistä asioista, mutta ajattelin, että nyt pelataan jo melkein kaikki kortit pöytään. Yhden kortin olimme päättäneet jättää vielä viimeisille neuvottelumetreille, ellei meille suotuisaa lopputulosta alkaisi kuulua. Manageri kuunteli esittämäni valituslistan kaikessa rauhassa ja ottipa joistakin epäkohdista onkeensakin. Jes! Jotkut asiat olivat kuulema työn alla lähitulevaisuudessa joka tapauksessa. Valituslistan läpikäynti siis kannatti.

Pönttö olo

Neuvottelumme kesti noin 30 - 40 minuuttia. Kun lähdimme kävelemään kotiin, en suoraan sanoen tiennyt miten se meni. Tiedäthän, kun yleensä itselläsi on joko se tunne, että jes, tämä meni hyvin ja niin kuin pitikin, tai sitten se toinen, että just joo, eipä mennyt oikein putkeen. Tämän neuvottelun päätteeksi en tiennyt mitä ajatella. Oltiinko tässä nyt lähennytty toisiamme vuokrahinnoittelussa vai ei? 

Manageri lupasi palata parin kolmen päivän jälkeen asiaan, kun on ensin keskustellut ylemmän johtajansa kanssa asiastamme. Sanoin ukkokullalle, etten tiedä yhtään mitä sieltä on tulossa. Voimmeko odottaa edullisempaa tarjousta vai emme? Kun managerihan suolsi meille sitäkin, ettei alennuksia tyypillisesti ole annettu. Pah, sehän ei pidä paikkaansa, koska olivathan ne kissansa kera poismuuttaneet naapurimmekin saaneet neuvoteltua parin sadan dollarin alennuksen omaan korotukseensa. Tosin olihan heillä aika päätähuimaava se alkuperäinen korotuskin...

Piinaava odotus

Sitten se alkoi. Odottaminen. Odotimme tietenkin suomalaisina uutta tarjousta jo heti seuraavalla viikolla, kuten meille oli luvattu. Vuokratoimisto ja manageri pysyivät kuitenkin vaiti. Minulla alkoi kierrokset nousta, mutta ukkokulta toppuutteli, että odotetaan vielä ensi viikon alkuun. Kun mitään ei taaskaan ollut kuulunut, otti ukkokulta lopulta yhteyttä manageriin. Managerin vastaus oli: "Joo, hänellä on vielä yksi konsti käytettävissään. Asia on vielä kesken." Mikä ihmeen yksi konsti? Meidän kohdallammehan oli tasan se yksi vahva peruste, millä vuokraa tuli saada alemmaksi! Eli ainoa konsti oli kysyä sitä siltä isommalta pomolta. Haiskahti siis sille, ettei asiallemme oltu kahteen viikkoon tehty vielä yhtään mitään. Tässä vaiheessa allekirjoittaneen kiukkupussi alkoi nitistä liitoksistaan. Nehän pirut pelasivat vain aikaa! Päivämäärä, jolloin ratkaisu tulisi tehdä lähestyi kovaa vauhtia. Jos kirjallista irtisanomista tai vastaavasti uutta vuokrasopimusta ei tee meidän taloyhtiössämme 30 vuorokautta ennen vuokrasopimuksen päättymistä, on taloyhtiöllä automaattisesti oikeus alkaa periä kuukausi kerrallaan vuokraa yhden kuukauden hinnoittelulla, joka näiden pitkitettyjen neuvottelujen aikana meidän asuntomme kokoisista asunnoista oli noussut 7000 - 9000 dollariin kuussa!

Sitten tulikin jo viimeinen viikko, jonka aikana meidän oli ratkaisu johonkin suuntaan tehtävä. Menimme heti maanantaina vuokratoimistoon taas kerran kyselemään uutta tarjoustamme. Hitto soikoon, toimisto oli poikkeuksellisesti kiinni! Ei mitään ennakkoilmoitusta asukkaille asiasta. Sappeni kiehahti jälleen kerran hellalle. Onneksi ei ollut vielä se viimeinen päivä ratkaisulle käsillä, mutta kyllä tiimalasi valutteli jo viimeisiä hiekanjyviään. Voin sanoa, että tässä vaiheessa kävi kuulkaas netti kuumana, kun muiden vuokra-asuntoyhtiöiden asuntotarjontaa ja hintoja käytiin läpi. Seuraavana yönä kotirouva ei juurikaan nukkunut. Hermostutti.

Elokuu sen kuin lähestyi...

Seuraavana päivänä ukkokulta soitti heti aamusta toimistoon ja kuinka ollakaan! Vastauksena oli, että meille on hyviä uutisia odottamassa. Saamme vuokrakorotukseen tuntuvan alennuksen. Nyt korotusta vuokraan tulisi tosiaan ainoastaan se 5 %, joka meillä oli ollut itseasiassa ns. salaisissa haaveissa. Korotusta kun tulisi joka tapauksessa jonkin verran, mutta elätimme toivoa vain 5 % korotuksesta ja nyt sen saimme. Jes! Ei muuttoruljanssia, ei osoitteenmuutoksia miljoonaan eri paikkaan, ei Suomen Postin kanssa tappelua, että mihinkäs osoitteeseen niitä supermyöhässä tulevia kirjeita nyt seuraavaksi lähetellään. Ja uusi osoitehan pitää täällä ilmoittaa nopeasti myös ajokorttien myöntäjälle ja ylläpitäjälle DMV:lle, joten minun kohdallani olisi ollut taas uusi soppa setvittävänä, kun edellinenkin on vielä kesken. Huoh, nyt vältyimme kaikelta tältä ja voimme jatkaa asumista samoilla neliöillä. Ja kai meillä on vielä varaa siihen internetiinkin ja voin ainakin sen osalta jatkaa postauksiani. 

Jepu jee, matto pestään!

Kun edullisempi vuokratarjous tuli, allekirjoitimme uuden vuokrasopimuksen seuraavana päivänä. Amerikkalaiseen tapaan halutaan täällä tietenkin lopuksi jotenkin kiittää, kun ns. kaupat tuli tehdyksi. Kädenojennuksena vuokrasopimuksen jatkamisesta taloyhtiö tarjoaa meille ilmaisen kokolattiamaton pesun, jippiaijee... No, amerikkalaisilla itselläänhän on tapana rontostella kodeissa sisällä ulkokengät jaloissaan, joten heille matonpesu voisi ollakin vuoden käytön jälkeen ihan tarpeen. Meillä sen sijaan käyttäydytään suomalaisittain ja jätetään ulkokengät oven pieleen. (En voi sanoa, että eteiseen, kun ei näissä asunnoissa ole eteistä!) No, otamme matonpesun vastaan, kun kerta samaan (kalliiseen) hintaan sekin saadaan.

Melko stressaava tämä vuokrasopimuksen uusimiskuvio täällä siis kaiken kaikkiaan oli, mutta nyt meillä on elokuussa siis luvassa sama tuttu koti ja putipuhdas matto. Nyt sanon teille jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!