Paljonko sähkö, kaasu, vesi ja jätekuljetus maksavat Piilaaksossa?

Lokakuussa 2023 kirjoitin postauksen Piilaakson muutamien tuotteiden tai palveluiden hintatasosta. Tuolloin kerroin, mitä mm. Big Mac, bensa, kahvipaketti ja tunti hierontaa meillä päin maksavat. Siitä lähtien minulla on ollut ajatus kirjoittaa myös välttämättömistä asumiskuluista kuten vesi, sähkö ja jätemaksut. Mutta pian tuon lokakuisen postauksen jälkeen minulla alkoikin eräs tiivis kirjankirjoitusprojekti loppuhuipennuksineen, joten yhtäkkiä on 1,5 vuotta tuosta Big Mac -hintapostauksesta hujahtanut. Mutta nyt palaan tähän mielenkiintoiseen aiheeseen, onhan tämä postausluonnos otsikkotasolla jo aikansa roikkunutkin.

Ja roikkumisista puheen ollen... Kuvassa Piilaakson johdotuksia. Monia voi naurattaa nämä sähkötolpista roikkuvat johtohässäkät, mutta pitää muistaa, että asumme erittäin maanjäristysherkällä alueella. Jos sähköjohdot olisi kaapeloitu maahan, olisivat ne huomattavasti herkempiä vikatilanteille maan järistessä. Lisäksi vian etsiminen ja korjaaminen veisi tietenkin enemmän aikaa ja rahaa, kun maa pitäisi kaivaa ensin auki. Samanlaista johtohässäkkää näkee myös esimerkiksi Japanissa, maanjäristysherkkää aluetta sekin.

Sähkö

Kaliforniassa on komissio California Public Utilities Commission CPUC, joka sääntelee ja päättää, paljonko sähköstä kulloinkin asiakkailta peritään. Hinnat lyödään lukkoon kokouksissa, jotka ovat yleisölle ja kommentoinneille avoimia. Toisin kuin Suomessa, täällä sähköä ei siis voi kilpailuttaa, vaan siitä ja sen jakelusta vastaa alueellamme vain yksi taho PG&E, Pacific Gas and Electric Company.

Tällä hetkellä komission päättämä sähkön hinta kotitalouksille Kaliforniassa on 30,55 dollarisenttiä/kWh (0,28 eur/kWh). USA:ssa kansallinen keskiarvo on 16,26 c/kWh (0,15 eur/kWh). Kalifornialaisella hinta on siis lähes kaksinkertainen verrattuna keskivertoamerikkalaisen maksamaan hintaan. Komissio päivitti hintaa juuri nyt maaliskuussa 2025 pari dollarisenttiä edullisemmaksi. Sähköyhtiömme PG&E ennustaa sähköhintojen laskevan tulevana syksynä, jopa 8 % vuoden takaiseen hinnoitteluun, sillä nykyisessä hinnoittelussa on mukana kustannuksia maastopaloja ehkäisevistä toimenpiteistä sekä palojen aiheuttamien tuhojen korjaustöistä. Hintojen lasku on mahdollista tietenkin sillä edellytyksellä, ettei uusia maastopalo- tai muita luonnonkatastrofeja osavaltiossamme pääse syntymään.

Oma sähkölaskumme sanoo kuitenkin toista kuin komission hinnoittelu. Viimeisimmässä laskussa meiltä on veloitettu yli 40 c/kWh. Mutta sitten olemme saaneet alennuksen nimeltään Generation Credit, jonka jälkeen hinta onkin ollut alle 25 c/kWh.

Kaliforniassa on mahdollista saada sähkön laskutus aikasidonnaiseksi: tunteina, jolloin sähköä kulutetaan tyypillisesti vähemmän, on hinta usein edullisempi. Meillä on kuitenkin käytössämme ns. tasohinnoittelu, jossa sähkölle on kaksi eri hintaryhmää: Jos käyttää sähköä alle tietyn kulutusrajan, saa tuon halvemman hinnan, mikä meiltäkin on laskutettu. Mutta jos ylittää tietyn rajan, laskutettava hinta onkin jo 50 c/kWh. Toistaiseksi olemme aina pysyneet asetetun kulutusrajan alapuolella. 

Lisäksi Piilaaksossa tulee maksettavaksi ns. Silicon Valley Clean Energy -maksu. Meillä kahden aikuisen taloudessa pienomakotitalossa tuo kustannus oli viime kuussa hiukan alle 40 dollaria. Lisäksi maksamme kotikaupunkimme määräämän lisäveron 2 %. (Viereisessä San Josen kaupungissa sama vero on 5 %.) Tämä viimeistään osoittaa, että sähkön hinta voi täällä vaihdella jopa naapurikaupunkien kesken.

Kuinka vertaudumme muihin samanlaisiin koteihin? Kotimme ei ole energiatehokkain, mutta ei myöskään sähkösyöppö pahimmasta päästä.

Kaliforniassa kotitalouksien on mahdollista saada sähkölaskuihinsa alennuksia ainakin kahden eri ohjelman kautta. Tietyn tulorajan alittavat taloudet voivat hakea esimerkiksi ns. CARE-ohjelmaan mukaan, jolloin he saavat sähkölaskustaan 38 % ja kaasulaskustaan 20 % alennuksen.

Yrityksille sähkö on osavaltiossamme kotitalouksia edullisempaa: maaliskuussa 2025 yritykset maksavat noin 23 dollarisenttiä/kWh. 

Tällä hetkellä Kalifornian sähköntuotannosta 51 % saadaan uusiutuvista ja 49 % uusiutumattomista lähteistä. Ja osavaltiollamme on kovat tavoitteet: vuoteen 2030 mennessä on tavoitteena nostaa uusiutuvien lähteiden määrä 60 prosenttiin ja vuoteen 2045 mennessä 100 prosenttiin. 

Kotitalouksien sähkön hintavertailuja (per kWh) Kalifornian ja muutamien edullisempien osavaltioiden kesken. Lähde.

Sähkö on siis meillä moniin USA:n osavaltioihin ja Suomen nykyisiin hintoihin verrattuna todella kallista. Tähän vaikuttavat esimerkiksi jo edellä mainitut maastopalotoimenpiteet ja jatkuvasti nousevat kustannukset sähköverkon ylläpidossa. Lisäksi monimuotoinen maasto ja ilmasto tuovat omat haasteensa. Meillä on sekä paahtavaa hellettä että useita kuukausia myös lunta ja jäätä korkealla vuoristossa. Ja onhan Kalifornia iso. Se on pinta-alaltaan Yhdysvaltain kolmanneksi suurin osavaltio ja asukasluvultaan suurin yli 39 miljoonalla asukkaallaan. Eli myös meitä sähkönkuluttajia piisaa. Myös osavaltiossamme rakettimaisesti noussut sähköautojen määrä on tuonut omat haasteensa sähköverkolle, eräällä asiantuntijasivustolla kerrotaan. 

Suomen sähköhinnoitteluun verrattuna on kuitenkin yksi selkeä ero. Meidän laskutusmallissamme ei ole kulutuslaskun lisäksi vielä erillistä sähkönsiirtomaksua kuten Suomessa. (Aikasidonnaisessa hinnoittelussa sähkönsiirtomaksu on ja eräällä Piilaaksossa asuvalla ystäväperheellä luokkaa 12 dollaria/kk.) Suomessa sähkönsiirto kun voi tunnetusti olla paikoitellen jopa kalliimpaa kuin varsinainen kulutus.

Kaasu

Meillä Kalifornian-kodissamme useat kotitalouden energiaäsyöpöt laitteet toimivat kuitenkin kaasulla. Näitä ovat esimerkiksi lämmitysjärjestelmä ja käyttöveden lämmittävä vesivaraaja. Myös uuni ja hella ovat meillä kaasuversioita. Eli näihin meillä ei sähköä kulu. Ilmastointi vuorostaan, jota käytämme yli puolet vuodesta kuumina kuukausina, toimii sähköllä. Parhaiten nämä eri energiamuotojen kulutuserot vuositasolla näkyvät alla olevasta kuvasta:

Sähkön ja kaasun kulutuksemme kuukausittain viimeisen vuoden ajalta. Talvikuukausina kaasun kulutus kasvaa, kun keskuslämmitin hurisee. Kesäkuukausina puolestaan ilmastoinnin vuoksi kuluu enemmän sähköä.

Kaasun hinnoittelu on pysynyt minulle mysteerinä aivan näihin päiviin saakka, sillä jo sen kulutusyksikkönä käytetään itselleni vieraampaa thermsiä. Yksi therm on 29,3 kWh. En paneudu laskutusmalleihin sen tarkemmin, vaan kerron omat kustannuksemme pienomakotitalostamme. Tammi-helmikuussa kaasulaskumme ovat tyypillisesti suurimmillaan ja noin 150 dollaria/kk. (Kiitos lukijakysymyksen, selvitin myös kaasun hinnoittelun. Tietyn kulutusrajan alittuessa hinta on noin 9 dollarisenttiä/kWh ja ylittäessä n. 11 c/kWh. Kaasun hinta on siis sähköä huomattavasti edullisempi.) 

Vesi

Vaikka Kalifornia kärsii tunnetusti kuivuudesta, on vedenkäyttö täällä mielestäni muuhun kustannustasoon nähden yllättävän edullista. Täällä veden kulutusta mitataan satoina kuutiojalkoina (cubic feet), joten jouduin tekemään hiukan laskelmia saadakseni vertailukelpoisia lukemia. Meillä yksi kuutiometri eli tuhat litraa vettä maksaa noin 1,80 dollaria (1,65 eur). Tämän lisäksi tulee kuitenkin vielä palvelumaksu yli 15 dollaria/kk. Niinpä kuukausittaisessa vesilaskussamme tuo palvelumaksu on suurempi kuin varsinainen vedenkulutuslasku.

Jätevesi sen sijaan on kalliimpaa. Täällä se laskutetaan kategorioittain ja meidän taloutemme kuuluu ns. single family -luokkaan, jolta laskutetaan 136 dollaria kahdessa kuukaudessa.

Mielenkiintoinen tilastotieto muuten, että keskivertoamerikkalainen käyttää vettä 82 gallonaa (310 litraa) päivässä. Meidän kulutuksemme per nuppi on siitä alle neljäsosa! Tosin tuolla edellisellä kahden kuukauden vesilaskujaksolla olimme reissussa neljä tai viisi päivää/kuukausi, jolloin vedenkulutusta kotona ei tietenkään ollut. Meillä ei myöskään ole esimerkiksi kalifornialaista "klassikkoa" uima-allasta, mikä nostaisi nopeasti käyttämämme veden määrää. Mutta vaikka olisimme kotona koko kuukauden, on vedenkulutuksemme ollut jokainen kuukausi alle kolmasosan keskivertoamerikkalaisen kuluttamasta vesimäärästä. Niinpä voin todeta: Kalifornian kuivuus on opettanut säästämään vettä. 

Suomessa helmikuussa 2025 tehdyn tutkimuksen mukaan keskivertosuomalainen kuluttaa 140 litraa vuorokaudessa. Olemme siis kulutustottumuksiltamme lähempänä suomalaista kuin amerikkalaista vedenkulutusta.

Jätemaksut

Kalifornia on moniin USA:n osavaltioihin verrattuna edistyksellisempi kierrätyksessä ja jätteiden lajittelussa. Kotikaupungissamme Piilaaksossa omakotitalojen roskat lajitellaan kolmeen eri säiliöön, joissa on yhteensä viisi eri lokerikkoa. Lajittelemme 1) pahvit ja paperit, 2 ) erilaiset pullot, kanisterit ja säilykepurkit, 3) puutarhajätteet, 4) ruokahävikin ja 5) sekajätteen. (Tölkeissä ja tietyissä pulloissa on pantti, ja saimme ensimmäiset pullonpalautusautomaatit alkukesästä 2022.) On huomattava, että tämä lajittelu ja tietenkin myös maksut voivat vaihdella hyvinkin paljon eri osavaltioiden ja jopa lähekkäin sijaitsevien kaupunkien kesken samassa osavaltiossa.

Meillä kaikki nämä jätelajit tyhjennetään kerran viikossa. Varsinkin lämpimään kesäaikaan, siis meillä sen 8 - 9 kk vuodesta, tämä on aika ehdoton. Jos roskat lojuisivat kuumissa säiliöissään pitkään, alkaisi haju olla nopeasti ikävänpuoleinen. Ja oletettavasti pahentaisi merkittävästi myös rottaongelmaa.

Säiliöt tyhjennetään monille elokuvistakin tuttuun tapaan: asukkaat vetävät roskasäiliöt yleensä tyhjennyspäivää edellisenä iltana tontiltaan tienvarteen, josta eri roska-autot sitten kumoavat säiliöt vuorollaan tyhjiksi. Meillä tyhjennyspäivä on tiistai ja säiliöt kyllä kannattaa tosiaan viedä jo maanantai-iltana. Usein ensimmäinen roska-auto kiertää kadullamme jo aamuseitsemältä.

Roskasäiliöissä on pyörät, että ne on helppo rullata kadunvarteen ja takaisin talon kulmalle.

Roskisten tyhjennys maksaa meille 40 dollaria kuussa eli joka tiistai, kun rekkaralli talomme edustalla pyörii, maksaa se meille noin 13 dollaria/tyhjennyspäivä.

Tällaisia asumiseen liittyviä pakollisia oheiskustannuksia tällä kertaa. Tuliko sinulle yllätyksiä näissä kertomissani hinnoissa? Tai yllättikö jokin muu seikka tai käytäntö? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Jos Piilaakson asumiskustannukset, palkkataso ja sen erilainen arki kiinnostavat, kannattaa ottaa lukulistalle esikoisteokseni Uunipelti-identiteetti -- Piilaakson oppivuodet. Se löytyy nyt myös e-kirjana. Muita kirjan hankintapaikkoja voi katsella täältä.  

Miten Piilaaksolla menee marraskuussa 2016?

Vaalit on USA:ssa pidetty ja tulokset ovat kaikkien tiedossa. Vaalitulosten jälkipuinti on lähtenyt turhankin usealla suunnalla suorastaan laukalle, joten tästäkin syystä pidän oman blogini vaalien jälkilöylyistä vapaana vyöhykkeenä. Tämänkertaisen postausaiheenikin olin valinnut jo ennen vaaleja, joten mitään vaalikytköksiä aihevalinnastani on suotta lähteä tekemään. Mutta sitten itse asiaan. On jälleen aika tehdä pieni katsaus Piilaakson nykyhetkeen. Miltä alueen asunto-, liikenne- ja työpaikkatilanne näyttävät marraskuussa 2016?

Tähän palaan postaukseni loppupuolella.

Liikenne

Olenkin useissa postauksissani taivastellut Piilaakson ja koko San Francisco Bay Arean alati lisääntyviä liikennemääriä. Eikä ole kuin pari postausta sitten, kun mainitsin Los Angelesin järjettömät ruuhkat. No ettepä arvaa! Jokin aika sitten ukkokullan silmään osui uutinen, jossa kerrottiin Piilaakson ruuhkien olevan ensimmäistä kertaa pahemmat kuin Los Angelesin! Tilanne alkaa siis olla täällä aika monelle painajaismainen, ellei jo sitä ole. 

Uutisen pohjana oli käytetty mittarina työmatkaan kuluvaa aikaa. Piilaaksossa niitä, joilla työmatkaan kuluu 1,5 tuntia tai enemmän yhteen suuntaan oli nyt 5,5 % työväestöstä. Los Angelesissa tämä luku on alle 5 %. Pidentyneisiin työmatkoihin Piilaaksossa on luonnollisena selityksenä se, että ihmiset joutuvat jatkuvasti nousevien asumiskustannusten vuoksi muuttamaan aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi Piilaaksossa sijaitsevista työpaikoistaan. Lähellä, eikä aina edes niin kovin lähelläkään isoja työllistäjiä kuten Google, Apple, Facebook ja Stanfordin yliopisto, sijaitsevat asuinalueet hinnoitellaan pilviin. 

Asuntotilanne

Sitten pompsahti eteen uutinen, jossa kerrotaan San Francisco Bay Arean niemimaalla olevan yli 60 000 asunnon vaje! Tämä muodostuu pelkästään kolmen piirikunnan, San Franciscon, San Mateon ja Santa Claran alueilta. Tilanne on pahentunut entisestään, sillä ainoastaan viime vuonna kyseiselle kolmen piirikunnan alueelle tuli 65 600 työpaikkaa ja 39 800 asukasta lisää! Siis haloo, ovathan nämä aivan järjettömiä lukuja! Tarkennuksena ja mittakaavaa antaakseen kerrottakoon, että tämä kolmen piirikunnan alue on siis kapeahko ja n. 130 - 140 km pituinen maapläntti (mitattuna Santa Claran piirikunnan eteläkärjestä Gilroysta San Franciscon piirikunnan pohjoiskärkeen Presidioon).  

Työtilanne

Edeltävän linkin uutisessa kerrottiin myös, että Piilaakson työttömyystilanne on laskemaan päin ja työttömyysluvut ovat lisäksi keskiarvoja alhaisempia. Syyskuussa 2016 Piilaaksossa sijaitsevan San Mateon piirikunnassa työttömyysprosentti oli 3,1, kun se Kalifornian koko osavaltiossa oli 5,5 % ja Yhdysvalloissa 5 %. 

Lisäksi saan aika ajoin LinkedIn:n kautta eräänlaisia yleistiedotteita alueen työpaikkatilanteesta. Viimeisimmässä tiedoteviestissä luki, että San Francisco Bay Arean alueella on yli 135 000 uutta työpaikkaa avoinna haettavaksi! Tarjontaa tuntuisi siis olevan.

Kauhulla sitä vain ajattelee, että kun jonakin päivänä kaikki nuo työpaikat on täytetty, missä ihmeessä ne kaikki uudet tulokkaat asuvat! Entäpä kuinka monta autoa tämä tietää lisää? Yhden työpaikan perässä voi muuttaa koko perhe, jolla on yksi, kaksi tai jopa useampi auto. Jotkuthan sentään oletettavasti hyödyntävät yritysten tarjoamia bussikuljetuksia sekä julkista liikennettä, joka täällä edes joten kuten toimiikin. Nämä huomioon ottaen tietääkö tuollainen määrä uusia työpaikkoja vaikkapa 100 000 autoa lisää alueen liikenteeseen? OMG! 

(Osviittaa antava laskelma: Jos ajatellaan piilaaksolaisen auton keskimääräiseksi pituudeksi 4,5 metriä, niin nuo 100 000 autoa muodostavat 450 km pituisen letkan. Kun tuo letka sijoitetaan tuon kolmen piirikunnan 130 - 140 km pituiselle alueelle, jossa kaikki uudet autoilijat siis ovat töissä, niin autot täyttävät kolme kaistaa koko matkalta. Jep. En voi sanoa muuta kuin jep.)

Lopuksi vielä yksi elävä esimerkki läheltä.

Karua, mutta totta

Ukkokullan kollega sattuu olemaan eräänlainen autofriikki. Hänellä on jo pidemmästi työuraa Yhdysvalloissa takana, siis jo ennen Piilaaksoon muuttoaankin, joten varallisuuttakin on hänelle päässyt jo jonkin verran kertymään. No, nyt tämä autointoilija oli laittanut kaksi vaiko kolme edeltävää autoaan myyntiin ja oli pistänyt tilaukseen upouuden Lamborghinin. Hintaa ostokselle on tullut kuulemani mukaan 240 000 dollaria! Oli sitten autofriikki itse todennut puoliksi hekotellen ja puoliksi tosissaan, että hänellä on varaa Piilaaksossa ostaa liki 250 000 dollaria maksava auto, mutta ei omaa asuntoa. Ja tottahan se on. Ei 250 000 dollarilla tee täällä asuntokaupoilla vielä oikein mitään. Onko tämä sitten surkuhupaisaa vaiko surullista, mutta kertoo Piilaakson tilanteesta aika olennaisen. 

Niin. Kysyin postauksen otsikossa, miten Piilaaksolla menee. Näiden tietojen valossa lujaa menee, paitsi kun sattuu ruuhka! Eipä muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Avaimet uuteen kotiin

Huh huh! Kaksi kuukautta kestänyt hermopaine ja piinapenkki uuden kodin löytämisestä on nyt helpottanut. Allekirjoitimme upouuden vuokrasopimuksen ja saimme uuden kodin avaimet kouraan viime viikonloppuna. Jee!

Tällä kertaa vuokrasopimuksemme liitteineen oli muuten 76-sivuinen! Kyllä siinä pari kuppia vahvaa kahvia meni, kun sen urhoollisesti läpi luki. Kai kuitenkin on tiedettävä, mihin kaikkeen siinä samalla sitoutuu ja lupautuu. Edistyksellistä vuokrasopimuksen hyväksymisessä oli onneksi se, että sen pystyi allekirjoittamaan sähköisesti. Allekirjoituskohtiakin nimittäin tuossa pienen kirjan kokoisessa nivaskassa oli noin 20 kpl!

Uuden kodin avaimet ovat tässä!

Viimeinen tikki nykyiseltä taloyhtiöltä

Tätä kodin etsinnän jännitysnäytelmää kesti siis aivan viimeisille hetkille asti. Alle viikko ennen nykyisen asuntomme viimeistä maksutonta irtisanomisajankohtaa olivat vuokrat taloyhtiössämme uusille tulokkaille taas tipahtaneet. Tällä kertaa samankokoisen asunnon kohdalla vuokra oli 100 dollaria edullisempi kuin oma vuokramme tällä hetkellä ja siis 500 dollaria edullisempi kuin taloyhtiöltä saamassamme "vuokratarjouksessa"! Niinpä päätimme vielä kerran yrittää neuvotella taloyhtiön vuokramanagerin kanssa, että mikäs se viimeisin vuokrahinta meille nyt olisi. Hän lupasi selvittää vuokran suuruutta ja palata viimeistään seuraavana päivänä asiaan. Ja palasikin, jo samana iltana sähköpostitse. Vastauksena, ettei hän pysty tällä hetkellä määrittämään meille vuokran suuruutta! Että mitäh?! Muutaman päivän sisään pitäisi tehdä lopullinen ratkaisu, jatkammeko nykyisessä vai irtisanommeko, eivätkä he pysty sanomaan meille vuokran suuruutta! Ja vaikka netissä taloyhtiön sivuilla joka ikiselle vapaalle asunnolle on voitu vuokrahinta määrittää! Anna mun taas kaikki kestää! Kyllä kuulkaas Korpelalla taas sappi kiehahti.

Ukkokulta kirjoitti heti managerille takaisin napakasti, että aika käy nyt todellakin vähiin ja kyllä joku hinta pitäisi pystyä puristamaan. Ja kuinka ollakaan, viiden minuutin päästä tuli uusi sähköposti! Nähtävästi viidessä minuutissa ilta-aikaan tilanne oli muuttunut, sillä nyt manageri pystyikin jonkin hinnan meille vuokrastamme paljastamaan. Nyt vastaus oli, että paras, mihin hän tällä hetkellä pystyy, on 10 kuukauden vuokrasopimus vuokrahintaan xxxx USD. Uusi vuokraehdotus oli edelleen nykyistä vuokraamme kalliimpi ja mikä pahinta, nyt he alkoivatkin pelaamaan vuokrasopimuksen kestolla niin, että vuokrasopimus tulisi päättymään seuraavana vuonna juuri kesän alussa, ts. ajankohtana, jolloin Piilaakson vuokrataso on kaikkein korkeimmillaan! On ne kettuja! Piru moiset periköön!

Tällainen temppuiluhan vain jälleen kerran osoittaa, kuinka Piilaaksossa todellakin on vuokranantajan markkinat, ei vuokralaisen. Vuokranantajat pystyvät sanelemaan omat ehtonsa niin vuokrien suuruudessa kuin vuokrasopimusten pituudessakin. Vuokralaiselle jää kaksi vaihtoehtoa: ottaa tai jättää. Me jätimme.

Muutto naapurikaupunkiin 

Nyt olo on siis varsin huojentunut, sillä asuntoasia on saatu lopultakin jonkinlaiseen ratkaisuun. Muutamme siis tulevan kuukauden aikana naapurikaupunki Sunnyvaleen, muutaman mailin päähän nykyisestä kodistamme. Yhdessä vaiheessa tosin jo hymähdin ukkokullallekin, että tokko tässä mitään kotia edes tarvitaan, sillä minähän olen asunut nämä viimeiset päivät käytännössä netissä, kun yritin viimeiseen asti kartoittaa eri kotivaihtoehtoja. :-) 

Uuden vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen onkin tuntunut suorastaan kummalliselle ajella Piilaakson katuja. Nyt ei enää tarvitsekaan analysoida jokaista ohitettavaa taloa tai talorykelmää, jonka portilla lukee kyltti "Now leasing". Voi huristella vapautuneesti ohi vaan, ilman sen kummempia miljöö- ja rakennuskuntoarvioita.

Uusi taloyhtiö oli laittanut uuteen kotiimme tällaisen tervehdyksen meitä odottamaan.

Ja kun karkkeja katsoi tarkemmin, niin nehän olivat Nerds- eli nörttikaramelleja. Mitäpä muutakaan, kun Piilaaksossa ollaan. :-D

Lopuksi vielä pari sanaa asunnonvaihtoon liittyvistä kustannuksista.

Varaus- ja vakuutusmaksujen hintahaitaria

Jos mielenkiintoinen ja sopivahko asunto piilaaksolaisesta heinäsuovasta sattuu löytymään, maksetaan täällä asunnoista yleensä varausmaksu. Tällöin asunto on siis nimensä mukaisesti varattuna muuttajaehdokkaille, mutta samalla varausmaksulla myös lukitetaan silloinen vuokrahinta. Niinpä vuokrien viikottainen tai jopa päivittäinen vaihtelu ei enää vaikuta kyseiseen asuntoon, josta varausmaksu on maksettu. En enää muista, paljonko nykyisen kotimme varausmaksu kaksi vuotta sitten oli, mutta näissäkin maksuissa tuli eteen melkoista hintahaitaria, kun uutta kotia etsimme. Meidän kohdallamme asuntojen varausmaksut vaihtelivat 99 - 900 dollarin välillä. Eikä varmasti vielä puhuttu alueen kalleimmista varausmaksuista. Varausmaksun lisäksi taloyhtiöihin maksetaan myös tyypillisesti ns. "application fee" eli hakemusmaksu, jotta vuokralaisen hakemus otetaan käsittelyyn, tutkitaan maksukyvykkyys esim. luottohistorian ja liitteenä toimitettujen palkkakuittien kautta. Hakemusmaksut olivat nyt muutamia kymppejä henkilöä kohden. 

Varaus- ja hakemusmaksujen lisäksi voi tulla maksettavaksi myös vakuusmaksu. Se on tyypillisesti yhden tai useamman kuukausivuokran suuruinen. Vakuusmaksuja peritään erityisesti tapauksissa, jos vuokraajalla ei vielä ole riittävästi luottohistoriaa. 

Eräänlaista arpapeliä muuttojen yhteydessä on myös kuukausittaisten vakiokustannusten muodostuminen. Varsinkin, jos vaihtaa asuinaluetta toiseen kaupunkiin. Meidän tapauksessamme vuokra on jatkossa edullisempi, mutta esimerkiksi autovakuutusmaksut tulevat nousemaan. Ukkokulta oli vakuutusyhtiössä sopimassa uuden kodin kotivakuutusta, kun virkailija totesi, että teillä tuleekin sitten autovakuutusmaksut hiukan kallistumaan. Ukkokulta kysyi yllättyneenä, että ai, onko uusi kotikaupunkimme Sunnyvale alueena sitten jotenkin vaarallisempaa. Virkailija totesi, että ei, mutta siellä asuu enemmän aasialaiskuskeja ja röhähti sen jälkeen nauramaan. Tuntuu siis olevan yleisesti tiedossa, ketkä niitä riskialtteimpia kuskeja piilaaksolaisessa liikenteessä ovat. Ja jottei nyt kukaan pahoittaisi virkailijan kommentista nauruineen mieltänsä, niin kerrottakoon, että virkailija itsekin oli aasialainen.   

Uuden kotimme keittiötä. Odotankin kuin hullu puuroa tänne pääsyä, sillä keittiömme varustustaso pompsahtaa välittömästi -80-luvulta 2000-luvulle. Tulen rakastamaan tuota keraamista liettä näiden nykyisten samperin rinkulahellalevyjen jälkeen! 

Loppusanat

Sen joudun näin asunnonetsintäruljanssin lopuksi toteamaan, että kyllä tämä melkoisen stressaavaa aikaa on ollut. Nyt sitten, kun joku vielä pakkaisi, muuttaisi ja purkaisi, niin avot! Kukakohan se joku olisi...

Blogini saattaakin siis jäädä taas hetkeksi muuttotohinoiden jalkoihin ja esimerkiksi se minulta toivottu postausaihe amerikkalaisesta sairasvakuutusjärjestelmästä ja terveydenhuollosta saa nyt odottaa kirjoittajaansa. Mutta palaan sorvin ääreen taas jossakin vaiheessa. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin

Huh huh, olipas se melkoinen jännitysnäytelmä! Nimittäin vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin. Asuntomme vuokraneuvottelut saatiin kuin saatiinkin lopulta päätökseen ja voin ilokseni ilmoittaa, että meillä on katto pään päällä vielä jatkossakin. Ja vieläpä sama katto. Olen helpottunut.

Kesäkuun postauksessani Se Piilaakson kurja puoli kerroin, että asuntomme nykyinen vuokrasopimus päättyy elokuussa ja taloyhtiömme antoi meille "tarjouksen" uudesta vuokrasta. Siinä vuokramme olisi noussut yli 12 % verran. Neuvottelujemme tuloksena vuokramme tulee korottumaan nyt ainoastaan 5 %, mikä on Piilaakson vuokramarkkinoilla ja tämän meidän kaupunkimme alueella varsin kohtuullinen korotus. Uskaltaisin jopa arvata, että hyvinkin alle keskimääräisten korotusten. Mutta mitenkään mutkattomasti tai ilman kiukun pihinää tämä episodi ei mennyt, joten näistä juonenkäänteistä kerron teille tällä kertaa.

Tällainen on nyt allekirjoitettu.

Juuri ennen neuvottelua

Taloyhtiö lähetti siis noin kaksi kuukautta ennen vuokrasopimuksen päättymistä asiasta muistutuskirjeen "tarjouksineen". Päätös suuntaan tai toiseen tulisi tehdä 30 päivää ennen sopimuksen päättymistä, joten peliaikaa, joko irtisanoa jatko kirjallisesti tai allekirjoittaa uusi sopimus, oli kuukausi. Niinpä otimme yhteyttä vuokrausmanageriimme melko pian muistutuskirjeen saatuamme.

Parin erillisen yhteydenoton jälkeen saimme vihdoin ja viimein neuvotteluajan vuokrausmanagerin kanssa sovituksi. Menimme neuvotteluun suomalaiseen tyyliin hiukan etuajassa paikalle. Managerilla oli toisen työntekijän kanssa joitakin paperiasioita kesken ja jouduimme odottamaan. Tapaaminen pääsi alkamaan noin 10 minuuttia myöhässä, toki manageri sitä meille kovasti pahoitteli.

Jo ennen tapaamista, sekä itse tapaamisen aikana manageri halusi antaa itsestään todella kiireisen kuvan. Odotellessamme managerin vapautumista tein myös toisen huomion, kuinka toimiston toinen työntekijä käyttäytyi. Sihteeri huikkasi tälle toiselle työntekijälle toimiston läpi, että hänelle olisi puhelu odottamassa. Työntekijä kysyi sihteeriltä ensin, että kuka soittaja oli ja kun sai kuulla, kenestä oli kyse, vastasi, että sano hänelle olevani vapaa viiden minuutin kuluttua. Tämän jälkeen työntekijä kipsutteli korkokengissään postihuoneeseen, kääntyi siellä ympäri, palasi takaisin ja sanoi sihteerille: "Tai no, voin sittenkin ottaa hänen puhelunsa jo nyt vastaan." Kyllä minulla varmaan korvenlehdet heiluivat siinä vaiheessa. Kuulinko todella oikein? Toisin sanoen, esittävätkö he tahallaan vaikeasti tavoiteltavia, muka kiireisiä, ja lopulta se, ketä palvellaan ja millä nopeudella onkin pärstäkertoimesta kiinni. Tämähän sai minut vain teroittamaan peistäni ennen kuin istuimme managerin kanssa neuvottelupöytään.

Olin ns. teroittanut kynteni ennen vuokraneuvotteluamme.

Neuvottelussa managerin kanssa

Toimme heti neuvottelujen alussa esiin, ettemme aio todellakaan maksaa sellaista vuokraa, jota taloyhtiö oli tarjouksessaan meille esittänyt. Manageri alkoi puolustella hinnoittelua markkinahinnoilla (market price). Tässä vaiheessa täsmennän vielä, että Piilaaksossahan vuokrahinnat vaihtelevat siis viikottain, kovimpina kysyntäviikkoina ehkä jopa päivittäin. Eli jos katsot asunnon vuokrahintaa sunnuntai-iltana ja seuraavan kerran maanantaiaamuna, voi vuokran suuruus olla muuttunut, jompaan kumpaan suuntaan. Ja seuraavana torstaina hinnat ovat voineet taas "elää".

Sanoimme managerille napakasti, että tällä hetkellähän teidän markkinahintanne on nimenomaan edullisempi kuin meidän tarjouksessamme esitetty hinta! Manageri selvästikin hiukan hölmistyi väitteestämme ja alkoi tarkistamaan asiaa netistä. Ja näinhän asia oli. Tässä vaiheessa manageri alkoi myönnellä, ettei asia voi tosiaankaan aivan näin mennä, mutta korosti koko ajan, että hänen täytyy varmistaa meille uusi hinnoittelu ylemmältä pomoltaan. Hän itse ei voi luvata mitään ja yleensähän näistä vuokrista ei ole onnistunut alennuksia enää saamaan.

Kun tämä isoin peruste saada uusi ja edullisempi tarjous oli käsitelty, otin vielä esiin kokoamani valituslistan taloyhtiön palveluista ja yleistiloista. Sen listan niistä naurettavan pienistä asioista, mutta ajattelin, että nyt pelataan jo melkein kaikki kortit pöytään. Yhden kortin olimme päättäneet jättää vielä viimeisille neuvottelumetreille, ellei meille suotuisaa lopputulosta alkaisi kuulua. Manageri kuunteli esittämäni valituslistan kaikessa rauhassa ja ottipa joistakin epäkohdista onkeensakin. Jes! Jotkut asiat olivat kuulema työn alla lähitulevaisuudessa joka tapauksessa. Valituslistan läpikäynti siis kannatti.

Pönttö olo

Neuvottelumme kesti noin 30 - 40 minuuttia. Kun lähdimme kävelemään kotiin, en suoraan sanoen tiennyt miten se meni. Tiedäthän, kun yleensä itselläsi on joko se tunne, että jes, tämä meni hyvin ja niin kuin pitikin, tai sitten se toinen, että just joo, eipä mennyt oikein putkeen. Tämän neuvottelun päätteeksi en tiennyt mitä ajatella. Oltiinko tässä nyt lähennytty toisiamme vuokrahinnoittelussa vai ei? 

Manageri lupasi palata parin kolmen päivän jälkeen asiaan, kun on ensin keskustellut ylemmän johtajansa kanssa asiastamme. Sanoin ukkokullalle, etten tiedä yhtään mitä sieltä on tulossa. Voimmeko odottaa edullisempaa tarjousta vai emme? Kun managerihan suolsi meille sitäkin, ettei alennuksia tyypillisesti ole annettu. Pah, sehän ei pidä paikkaansa, koska olivathan ne kissansa kera poismuuttaneet naapurimmekin saaneet neuvoteltua parin sadan dollarin alennuksen omaan korotukseensa. Tosin olihan heillä aika päätähuimaava se alkuperäinen korotuskin...

Piinaava odotus

Sitten se alkoi. Odottaminen. Odotimme tietenkin suomalaisina uutta tarjousta jo heti seuraavalla viikolla, kuten meille oli luvattu. Vuokratoimisto ja manageri pysyivät kuitenkin vaiti. Minulla alkoi kierrokset nousta, mutta ukkokulta toppuutteli, että odotetaan vielä ensi viikon alkuun. Kun mitään ei taaskaan ollut kuulunut, otti ukkokulta lopulta yhteyttä manageriin. Managerin vastaus oli: "Joo, hänellä on vielä yksi konsti käytettävissään. Asia on vielä kesken." Mikä ihmeen yksi konsti? Meidän kohdallammehan oli tasan se yksi vahva peruste, millä vuokraa tuli saada alemmaksi! Eli ainoa konsti oli kysyä sitä siltä isommalta pomolta. Haiskahti siis sille, ettei asiallemme oltu kahteen viikkoon tehty vielä yhtään mitään. Tässä vaiheessa allekirjoittaneen kiukkupussi alkoi nitistä liitoksistaan. Nehän pirut pelasivat vain aikaa! Päivämäärä, jolloin ratkaisu tulisi tehdä lähestyi kovaa vauhtia. Jos kirjallista irtisanomista tai vastaavasti uutta vuokrasopimusta ei tee meidän taloyhtiössämme 30 vuorokautta ennen vuokrasopimuksen päättymistä, on taloyhtiöllä automaattisesti oikeus alkaa periä kuukausi kerrallaan vuokraa yhden kuukauden hinnoittelulla, joka näiden pitkitettyjen neuvottelujen aikana meidän asuntomme kokoisista asunnoista oli noussut 7000 - 9000 dollariin kuussa!

Sitten tulikin jo viimeinen viikko, jonka aikana meidän oli ratkaisu johonkin suuntaan tehtävä. Menimme heti maanantaina vuokratoimistoon taas kerran kyselemään uutta tarjoustamme. Hitto soikoon, toimisto oli poikkeuksellisesti kiinni! Ei mitään ennakkoilmoitusta asukkaille asiasta. Sappeni kiehahti jälleen kerran hellalle. Onneksi ei ollut vielä se viimeinen päivä ratkaisulle käsillä, mutta kyllä tiimalasi valutteli jo viimeisiä hiekanjyviään. Voin sanoa, että tässä vaiheessa kävi kuulkaas netti kuumana, kun muiden vuokra-asuntoyhtiöiden asuntotarjontaa ja hintoja käytiin läpi. Seuraavana yönä kotirouva ei juurikaan nukkunut. Hermostutti.

Elokuu sen kuin lähestyi...

Seuraavana päivänä ukkokulta soitti heti aamusta toimistoon ja kuinka ollakaan! Vastauksena oli, että meille on hyviä uutisia odottamassa. Saamme vuokrakorotukseen tuntuvan alennuksen. Nyt korotusta vuokraan tulisi tosiaan ainoastaan se 5 %, joka meillä oli ollut itseasiassa ns. salaisissa haaveissa. Korotusta kun tulisi joka tapauksessa jonkin verran, mutta elätimme toivoa vain 5 % korotuksesta ja nyt sen saimme. Jes! Ei muuttoruljanssia, ei osoitteenmuutoksia miljoonaan eri paikkaan, ei Suomen Postin kanssa tappelua, että mihinkäs osoitteeseen niitä supermyöhässä tulevia kirjeita nyt seuraavaksi lähetellään. Ja uusi osoitehan pitää täällä ilmoittaa nopeasti myös ajokorttien myöntäjälle ja ylläpitäjälle DMV:lle, joten minun kohdallani olisi ollut taas uusi soppa setvittävänä, kun edellinenkin on vielä kesken. Huoh, nyt vältyimme kaikelta tältä ja voimme jatkaa asumista samoilla neliöillä. Ja kai meillä on vielä varaa siihen internetiinkin ja voin ainakin sen osalta jatkaa postauksiani. 

Jepu jee, matto pestään!

Kun edullisempi vuokratarjous tuli, allekirjoitimme uuden vuokrasopimuksen seuraavana päivänä. Amerikkalaiseen tapaan halutaan täällä tietenkin lopuksi jotenkin kiittää, kun ns. kaupat tuli tehdyksi. Kädenojennuksena vuokrasopimuksen jatkamisesta taloyhtiö tarjoaa meille ilmaisen kokolattiamaton pesun, jippiaijee... No, amerikkalaisilla itselläänhän on tapana rontostella kodeissa sisällä ulkokengät jaloissaan, joten heille matonpesu voisi ollakin vuoden käytön jälkeen ihan tarpeen. Meillä sen sijaan käyttäydytään suomalaisittain ja jätetään ulkokengät oven pieleen. (En voi sanoa, että eteiseen, kun ei näissä asunnoissa ole eteistä!) No, otamme matonpesun vastaan, kun kerta samaan (kalliiseen) hintaan sekin saadaan.

Melko stressaava tämä vuokrasopimuksen uusimiskuvio täällä siis kaiken kaikkiaan oli, mutta nyt meillä on elokuussa siis luvassa sama tuttu koti ja putipuhdas matto. Nyt sanon teille jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Se Piilaakson kurja puoli...

Plätsistä! Niin sanoi märkä rätti, kun se vasten kasvojani lätsähti. Piilaakson kurja puoli nosti jälleen päätään muistuttaen olemassaolostaan. Saimme nimittäin vastikään taloyhtiöltämme kirjeen, jossa muistutettiin, että vuokrasopimuksemme on päättymässä elokuussa. Kirje sisälsi ns. Renewal Offerin eli uusimistarjouksen vuokrasopimuksestamme. Jep. Ja vielä kerran jep. Eipä tässä vielä kaikki. 

Jo viime marraskuisessa postauksessani Tirisevät asuntomarkkinat voivottelin teille Piilaakson ja San Franciscon pilviä hipovia ja alati nousevia asumiskustannuksia. Nyt meidänkin saamamme "tarjous" sisälsi uuteen, samanpituiseen vuokrasopimukseen yli 12 % korotuksen! Nii-in. Eikä siinä mitään, jos kyseessä olisi tonnin kuukausivuokra, mutta kun ei ole. Tuo korotus nykyiseen vuokraamme tietäisi usean tuhannen dollarin lisäkustannusta vuodessa asumiskustannuksiimme. Korkeampaa vuokraa osasimme jatkossa toki odottaa, mutta että yli 12 %. Auts!

Porealtaamme, ainakin vielä n. 1,5 kk ajan.

Asuntojen hinnoista yleisesti

No, kyllähän uutiset, keskustelupalstat ja kaikki ovat toitottaneet tuota samaa, että asumisen hinta täällä on kallistunut keskimäärin yli 10 % vuosivauhtia. Alueellista vaihtelua tietenkin on. Eli jos viime marraskuussa kirjoitin, ettei San Franciscosta saa enää minkäänlaista, huonokuntoista pikku luukkuakaan vuokratuksi alle 3000 dollarin, niin pian siellä aletaan puhua noin 3300 - 3500 dollarin minimivuokrista, ellei tuota rajaa kaupungin keskusta-alueella ole jo ylitettykin.

Myös Piilaaksossa vuokrat kipuavat koko ajan ylöspäin ja olenkin kuullut tarinoita, kuinka yhden makuuhuoneen asunnossa saattaa asua neljä IT-nörttiä keskenään. Samoin jotkut ovat vuokranneet omakotitalon autotallin. Mukavuuksina ovat pelkkä sänky ja lavuaari, vuokra 1200 dollaria kuussa, kiitos. Myös autossaan asujia näkee. Meidänkin lähikaupan parkkipaikalla asuu iäkäs mies vanhassa farmari-Volvossaan. Olemme ristineet hänet "Volvo-mieheksi". Rauhallinen ja siistin näköinen kaveri on hän, ei mikään puliukko.

Tässäpä pientä osviittaa alueen vuokrahinnoista. Lopullinen kuukausivuokra määräytyy vuokrauksen ajankohdasta sekä siitä, kuinka pitkän vuokrasopimuksen tekee. Alle puolen vuoden sopimukset ovat kaikkein kalleimmat.

Vuokrasäännöstely ja oston mahdollisuus

Ainakin kolmessa tämän alueen kaupungissa (East Palo Alto, Los Gatos ja San Jose) on kaupunkikohtaiset vuokrasäännöstelyt, eli vuosittaiselle vuokrankorotukselle on kaupungin määräämää maksimi. No, meidän kotikaupunkimme ei kuulu näihin vuokrasäännöstelijöihin, joten maksimia korotukselle ei näytä olevan. Toisaalta, jos se korotuskatto olisi vaikkapa 10 % luokkaa, niin aika samoissa, kipuilevissa summissa kuitenkin liikuttaisiin. 

Ai että ostaako oma? No eipä se oikein onnistu. Parin keskustelupalstan kautta on nimittäin ilmennyt, että nykyisin asuntojen ostot tapahtuvat lähes poikkeuksetta käteiskaupalla! Eli tarjouksia myytävistä kohteista tulee useita ja niissä pärjäävät tätä nykyä ne, joilla on iskeä se pari milliä tiskiin riihikuivana vaikka samana päivänä. OMG! En kestä!

Tässä yksi esimerkki. Alla olevan kuvan talo pikkuruisella pihalla oli hiljattain myynnissä meidän kotimme liepeillä. Kävin uteliaisuuttani katsomassa, paljonko sen lähtöhinnaksi oli asetettu. 1,9 miljoonaa dollaria. Paikalliseen tapaan talosta on luultavimmin heti samaisena päivänä tullut tarjous, jossa on tarjottu suomalaisen keskiverto-omakotitalon verran lisää pyydettyyn hintaan. Niinpä ensimmäiset varteenotettavat tarjoukset ovat alkaneet summalla 2,1 miljoonaa ja siitä ylöspäin. Ja tämä sitten vielä käteisellä maksettuna. Hip hei!

Eipä siinä kauankaan nokka tuhissut, kun tämäkin oli myyty.

Sapetuskäyrä nousuun

Mutta sitten palatakseni meidän tapaukseemme. Vaikka nämä asumiskustannusten nousu -uutiset olivat ns. tuttua kauraa, alkoi minua kuitenkin sapettamaan. 

Ensinnäkin, minulle sanasta tarjous (offer) tulee mieleen, että se olisi jotenkin meidän kannaltamme edullinen vaihtoehto, tehty juuri meille, hyvän palvelun nimissä. "Special price only for you, my friend." Mutta mitä vielä! Taloyhtiömme nettisivuilta kävi ilmi, että samankokoista asuntoa mainostettiin vuokrattavan meidän "tarjoustamme" edullisemmalla hinnalla! Siis minkäänlaista kanta-asiakkaan, vanhan ja hyvän asukkaan etua tässä ei kyllä ollut mukana. Olemme kuitenkin hoitaneet vuokranmaksumme aina ajallaan, toisinaan jopa etuajassa ja saaneet siitä erityisihmettelytkin osaksemme. Toisekseen olemme saaneet heidän taloyhtiöönsä yhdet vuokralaiset lisää ja tällaisesta on yleisissä ohjeissa luvattu jonkinlainen rahallinen palkkio. Sellaista ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Niinpä meillä on tässä nyt kana kynittävänä taloyhtiön vuokrausmanagerin kanssa! 

"Leasing centerissa tavataan!" Näin puhkuu kotirouva ja pui nyrkkiään ilmassa.

Olen lisäksi koonnut listan pieniä puutteita, joita taloyhtiön tarjoamissa fasiliteeteissa on ilmennyt. Hei, aikuisten oikeasti ne ovat niin naurettavan pieniä, että hävettäisi niitä tähän teille auki edes kirjoittaa, mutta luulenpa, että tässä tilanteessa minun pitää heittäytyä vähän amerikkalaiseksi, pelata draamakuningatarta ja tuoda nämä "valtavat" epäkohdat esiin paremman vuokratarjouksen toivossa. Saavat amerikkalaiset nyt maistaa omaa lääkettään - asioiden taivastelussa. OMG! That's awesome! Tai nyt paremminkin: That's awful! 

(Ja nyt sitten ukkokulta tietenkin lukee tämän, eikä uskalla ottaa minua koko vuokraneuvotteluun mukaan. Pelkää, että kuinka suuren kohtauksen aion siellä järjestää... :-D)

Mutta kuinka ollakaan, ehkäpä tässä sittenkin jotakin tarjouksen tynkää on meille ollutkin takana. Viikonlopun aikana kävi nimittäin ilmi, että naapurillamme on ollut vielä heikompi tilanne. Heidän saamansa "tarjous" vuokrasopimuksen uusimisesta sisälsi 800 dollarin korotuksen kuukausivuokraan. Kyllä, 800 dollaria! En tiedä, mikä heidän vuokratasonsa on tähän asti ollut, mutta olivat saaneet neuvoteltua korotusta managerin kanssa vain parilla sadalla dollarilla alaspäin. 7200 dollarin lisäkustannus vuodessa oli heille kuitenkin liikaa. Niinpä he nyt tuossa pakkaavat kissansa ja kapsäkkinsä kainaloon ja muuttavat toisaalle. Naapureita emme juurikaan tunteneet, mutta yhyy, heidän kissaansa tulee ikävä. 

Nähtäväksi jää, pakataanko tässä pian itsekin kattilat kassiin ja muutamme muualle, vai pääsemmekö jonkinlaiseen järkevään neuvottelutulokseen taloyhtiömme vuokrausmanagerin kanssa. Jos siis blogini elokuun aikana tyssää, meillä ei ole enää internetiä ja asumme Volvo-miehen naapurina kaupan parkkipaikalla. Toivottavasti tilanne ei menisi kuitenkaan aivan siihen.

Mutta hei, neuvotteluaika vuokrausmanagerin kanssa on sovittuna, joten aloitan nyt draamakuningatarharjoitukset peilin edessä. Pitäkää peukkuja, että saisimme hyvän diilin. Ja jos tulee mieleen, mihin kannattaisi neuvotteluissa vielä vedota, niin viime hetken vinkkejä otetaan vastaan. Nyt sanon teille taas hetkeksi hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. Vaikka minä tässä nyt näistä asumiskustannuksista teille purnaan, niin ittepä läksin tähän hullunmyllyyn mukaan ja päivääkään en ole oikeasti katunut muuttoamme tänne. Eli kyllä tässä pohjimmiltaan ihan hymyssä suin ollaan, no worry. Tosin sitä hymyähän minä en vuokrausmanagerillemme tule näyttämään. 
t. Ärripurrikotirouva ;-)