Joukkopako Piilaaksosta?

Jokainen varmasti arvaa, ettei elämä koronapandemian jälkeen tule välittömästi olemaan täysin samanlainen kuin aikaisemmin. Puhutaan uudesta normaalista. Monet turismista elantonsa saavat kaupungit, alueet ja valtiot ovat luonnollisestikin huolissaan tulevasta. Turismista elävistä yrittäjistä puhumattakaan. Millaista on koulunkäynti, entäpä työelämä? Asuminen? Tällä hetkellä ilmassa ja mediassa (mm. täällä ja täällä) väreilee sellaisia merkkejä, että vallitseva pandemia voi tuoda isoja muutostuulia myös Piilaaksoon.

IT-jätit uuden edessä tilojen kanssa

San Franciscossa ja Piilaaksossa sijaitsee useita isojen ja kuuluisien IT-alan yritysten pääkonttoreita ja kampuksia. San Franciscossa päämajaansa pitävät esimerkiksi Twitter ja Dropbox, Piilaaksossa mm. Facebook, Google, Apple ja LinkedIn. Kaikki nämä yritykset ovat satsanneet kovasti yrityksiensä toimistoihin ja osa firmoista on ollut toimistotilojensa suhteen jatkuvan laajentamispaineen alla. Esimerkiksi Google on ostanut Piilaaksosta kokonaisia kortteleita tuodakseen niihin lisää omia toimistotiloja ja tällä hetkellä yritys rakentaa uutta hienoa päärakennusta. Päärakennus ei ole maallikon silmin katsottuna valtavan iso, mutta suunnitelmien mukaan rakennuksen valmistuttua upouusien kattojen alle oli tarkoitus mahduttaa noin 8 000 työntekijää. 

Googlen rakenteilla oleva uusi päärakennus.

Tällä hetkellä kaikki kynnelle kykenevät IT-alan työntekijät tekevät töitä etänä. Toimistotiloilla ei siis ole käyttöä. Mutta jotta näiden yritysten toimistotilat voisivat olla lähitulevaisuudessa edes osan työntekijöidensä käytettävissä, vaatii se uudenlaisia tilaratkaisuja. Avokonttorit voidaan joutua pilkkomaan pienemmiksi kokonaisuuksiksi, eikä yhteisiin tiloihin voida sijoittaa enää työpisteitä vieri viereen. Samoin on esitetty, että toimistotilojen väliset käytävät olisivat jatkossa kenties vain yksisuuntaisia, jotta kontakteilta vastaantulevien kanssa vältyttäisiin. Tämä tietäisi lisää uusien kulkureittien suunnittelua, ehkä uusia hissejä tai porraskäytäviä. Tällaiset väljemmät tilaratkaisut vaatisivat samalle työntekijämäärälle aina vain isompia neliömääriä.

Mutta uuden edessä myös työntekijöidensä kanssa

Toisaalta, monet isot yritykset ovat ilmoittaneet, että valtaosa työntekijöistä voi tehdä etätöitä jopa vuoden loppuun saakka. Näin ilmoittivat toukokuun ensimmäisella viikolla mm. massiiviset työllistäjät Google ja Facebook. Firmoista pisimmälle etätyöajatuksiaan vei ensimmäisenä Twitter, joka ilmoitti työntekijöilleen, että he voivat jatkaa etätöitä vaikka maailman tappiin asti. Kohta perässä saman julisti sanfranciscolainen, mobiilimaksamiseen keskittynyt yritys Square. Ja sopivasti juuri tänään, tätä postausta viimeistellessäni julkaistiin uutinen, jossa Facebook kaavailee, että seuraavan 5 - 10 vuoden kuluttua jopa puolet sen kymmenistä tuhansista työntekijöistä työskentelee etänä. Kuinka siis lopulta käy toimistotilojen? Ehkäpä niitä ei tarvitakaan samassa laajuudessa kuin nykyisin. 

Totta varmasti on, etteivät kaikki, eivät ihmiset eivätkä yrityksetkään, pysty tai edes halua jatkaa työntekoa pelkästään etätyönä. Jo ainoastaan työn luonteen vuoksi ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseksi. Lisäksi monet yritykset tarjoavat työntekijöilleen monenlaisia työsuhde-etuja juurikin toimistoilla. Näitä voivat olla ilmaiset lounaat ja välipalat, viihdykkeelliset taukotilat, virikkeelliset kokoustilat, kuntosalit ja ohjatut liikuntatunnit. Nämä monipuoliset työsuhde-edut ovat olleet monelle yritykselle vetovoimatekijä ylipäätään saada työntekijöitä. Jatkossa siis varmaan yrityksissä haetaan sitä balanssia, mikä osa työntekijöistä käy työpaikalla fyysisesti. 

Vaikutukset työntekijöihin

Millaiset vaikutukset voimassaolevilla etätyömääräyksillä ja -suosituksilla sitten on ollut IT-alan työntekijöihin? Moni on nauttinut, koska on voinut säästää omaa aikaa ja hermoja, jotka tyypillisesti menisivät ruuhkaisiin työmatkoihin. Yksi ystävistämme säästää tällä hetkellä jokainen arkipäivä kolme tuntia, jonka hän tyypillisesti käyttäisi työmatkoihinsa. Viikossa se tekee 15 tuntia lisää vapaa-aikaa, kuukaudessa 60. Vapaa-ajan lisääntyminen voi siis olla todella merkittävä. 

Toisaalta moni tuskailee etätyön tekemisestä kotona, koska sille ei löydy kotioloista oikeanlaista ja rauhallista tilaa. Piilaakson järkyttävän korkeiden asumiskustannusten vuoksi monet pyrkivät asumaan niin pienissä neliömäärissä kuin mahdollista. Ja moni asuu vuokralla. Niinpä esimerkiksi monissa lapsiperheissä ei löydy yhtä ylimääräistä huonetta, jonka voisi nyt rauhoittaa jomman kumman vanhemman työtilaksi. Nyt, kun paikalliset koulut ovat nekin olleet suljettuina ja pysyvät sitä vielä tämän lukuvuoden loppuun, on monessa lapsiperheessä varmastikin etsitty kaikki mahdolliset keinot, että niin lasten etäkoulut kuin vanhempien etätyötkin ovat sujuneet edes joten kuten. 

Työnantajien suostumus etätyöskentelyyn vielä useiden kuukausien ajan on saanut ihmisiä Piilaaksossa nyt vahvasti poismuuttokannalle. Seuraan aktiivisesti erästä paikallista, IT-alan yrityksen perheiden sosiaalisen median ryhmää ja siellä alkoi välittömästi aktiivinen keskustelu Piilaaksosta poismuutosta, kun yritykset julkistivat etätyömahdollisuuden ainakin vuoden loppuun saakka. Useissa perheissä muuttamisesta oli tehty suunnitelmia jo aiemmin ja nyt tarjolla oleva etätyömahdollisuus oli kuin bensaa liekkeihin. Monilla oli jo laskelmatkin tehty valmiiksi. Niissä oli otettu huomioon muualla asumisen edullisempi hinta, mutta myös mahdollisesti pienenevä palkka. Monet yritykset nimittäin maksavat korkeampaa palkkaa juurikin vain Piilaakson ja San Franciscon alueiden työntekijöille. 

Miksi joukkopako?

Mikä siis saa ihmiset muuttamaan pois tai ainakin hanakasti haaveilemaan poismuutosta? Yksinkertaisesti huippukorkeat elinkustannukset. Piilaakson asumiskustannuksista mainitsen esimerkkinä vaikkapa Palo Alton kaupungin, joka on yksi kalleimmista alueista Piilaaksossa. Siellä omakotitalojen kuukausivuokrat liikkuvat tyypillisesti 5 000 - 6 000 dollarin luokassa. Tuohon rahaan ei saa vielä uima-allasta eli mistään luksuskodeista ei ole kysymys. Tällä hetkellä alle 4 000 dollarilla kuussa saisi alle 80 m2 kokoisen "puutarhamökin". Omakotitalojen ostohinnat laaksossa alkavat tyypillisesti 1,5 miljoonasta dollarista ylöspäin ja tuolla rahalla ei ole takeita, että saisit vielä välttämättä edes hyväkuntoista taloa. Myös koko Kalifornia osavaltiona on yksi Yhdysvaltojen kalleimmista. 

Niinpä IT-työntekijöiden perheet näkevät tällä hetkellä sauman muuttaa joko edullisempaan osavaltioon tai pysytellen Kaliforniassa, mutta siirtyä Piilaaksoa huomattavasti edullisemmalle alueelle. Osa on puhunut muutosta jopa ulkomaille, pois Yhdysvalloista. Nyt monet lapsiperheet ovat maksaneet kovaa asumisen hintaa sekä hyvästä sijainnista työpaikkaan nähden että asuinalueensa hyvämaineisista kouluista. Tällä hetkellä kumpikaan noista asumisen hintaa ylöspäin hilaavista kriteereistä ei ole ollut ajankohtainen pian kolmeen kuukauteen. Tämän havainnon totesi eräs perheenäiti sosiaalisen median ryhmässä ja moni havahtui samaan ajatukseen. 

Innokkuus muuttaa pois Piilaaksosta tai koko Kaliforniasta ei tietenkään kosketa vain IT-alan työntekijöitä. Monet ovat menettäneet työpaikkansa karanteenisulkujen aikana esimerkiksi matalapalkka-aloilla ja jos säästöjä ei ole, ei ole varaa maksaa enää vuokraakaan. Heilläkin on välitön halu muuttaa edullisempaan paikkaan. 

Talo myynnissä. Tuntuu, että taloja on tullut myyntiin nyt meidänkin lähialueella yhä enemmän, mutta hinnat niissä eivät ainakaan vielä ole tippuneet.

Puhkeaako asumiskustannusten hintakupla?

Viimeiset vuodet asuntojen ja talojen osto- ja vuokrahinnat ovat Piilaaksossa vain kasvaneet kasvamistaan koko ajan. Jos tällainen suuri joukkopako nyt alueelta tapahtuu, puhkeaako asumiskustannusten hintakupla viimeinkin? Vieläkö kiinalaiset ostavat miljoonien omakotitaloja käteiskaupalla jättäen nämä talot kuitenkin edelleen tyhjilleen? Vai alenevatko hinnat niin, että kiinalaisten sijoitusmielessä tehdyt talo-ostokset vain kiihtyvät? Jääkö myös toimistotiloja pian vapaaksi valtavia neliömääriä?

Mikään ennustajaeukkohan minä en ole eli ei minulla tietenkään ole varmaa tietoa kuinka asiat lopulta kääntyvät. Postauksessani esille tuomani seikat ovat käynnissä olevia spekulaatioita Piilaaksoa koskien. Mielenkiintoista on kyllä seurata, millainen se uusi normaali Piilaakossa onkaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja. 

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Vuokra-asunnon etsintää Piilaaksossa

Elämme tällä hetkellä tulisilla hiilillä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy alle kuukauden kuluttua, joten olemme joutuneet tekemään jo irtisanomisilmoituksen. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole vielä tietoa, minne seuraavaksi täällä Piilaaksossa muutamme! Kääk! Yhteen asuntoon meillä on kyllä parhaillaan varaus, mutta siinäkin kohteessa on pari muttaa. Nyt ajattelinkin kertoa teille, millaista vuokra-asunnon etsintä Piilaaksossa oikein on. 

Tässä oli harvinainen pohjapiirros, sillä siinä oli ilmoitettu huoneiden mitatkin, jalkoina ja tuumina totta kai. 

Olemme kahlanneet asuntoja läpi nyt jo kuukauden verran. Ukkokulta jatkoi urheasti asuntoesittelyissä ravaamista minun ollessa kahden viikon ajan Suomessa. Kuvia ja asuntoesittelylinkkejä sinkoili Kalifornian ja Suomen välillä puhelimissamme tuolloin tiuhaan. Aivan alkumetreillä tuntuikin, että mikäpäs tässä, asuntotarjontaahan on valtavasti. Ja niin sitä tietenkin onkin, mutta tutkittuamme valikoimaa tarkemmin, alkoikin paikallisissa asunnoissa ilmetä mm. seuraavanlaisia puutteita:

Ilmastointi ja pesukoneet uupuvat

Yllätyksekseni huomasin, että todella monesta asunnosta täällä puuttuu ilmastointi. Piilaakson normaaliin säätilaan kuuluu hellettä tyypillisesti kuitenkin se kahdeksan kuukautta vuodesta (huomiseksi luvassa +38 C), joten ilmastoinnin tärkeyttä asunnoissa ei kannata aliarvioida. Meillä yhtenä kriteerinä uudelle kodillemme lisäksi on, että asuisimme ylimmässä kerroksessa. Kalifornialaistalojen rakenteet kun tuppaavat olemaan sellaiset, että yläpuolellasi majailevan asukkaan voi olettaa helposti norsuksi. Niin hyvin askeleet alakerran asukkaalle jymisevät. Ylimmän kerroksen asuntoihin aurinko sitten taas porottaa kattoihin päivät pitkät, joten ilman ilmastointia asunto olisi hyvin pian kuin sauna. Eihän sellaisessa pystyisi nukkumaankaan! Ei kiitos. Ilman ilmastointia olevat asunnot ovat siis saaneet karsiutua varteenotettavien asuntojen valikoimasta heti pois. 

Toinen minua hiukan hämmentänyt havainto on ollut, että hyvin monesta asunnosta täällä puuttuu pyykinpesukone. Täällähän vuokralaiset eivät siis muuta omien pesukoneidensa kanssa asunnosta toiseen. Pesukone ja mahdollinen kuivuri siis joko kuuluvat asuntoon tai sitten eivät. Ja asunnot, joissa pesukonetta ei ole, niihin ei ole mahdollista sellaista myöskään hankkia. Pesukoneelle ei näissä asunnoissa tyypillisesti ole sopivaa tilaa, eikä pesukoneelle löydy myöskään tarvittavia vesijohtoliitäntöjä. Yhdessä vaiheessa jopa mietimme, voisimmeko tinkiä tästä pesukone asunnossa -kriteeristä, mutta hyvin pian totesimme, että kyllä se työssäkäyville ja kiireisille olisi liian työlästä pitkässä juoksussa. Varata sitten aina kolikoitakin ja mennä pyykkivuoren kanssa viettämään aikaansa julkisiin pesuloihin. Ehkä se kuukauden pari menisi, mutta sen jälkeen ei varmasti oikein nappaisi. Niinpä tämäkin pesukoneettomuus rajasi monia asuntovaihtoehtoja pois. 

Yhdessä taloyhtiössä oli ruotsalaiset Asko-merkkiset pesukoneet. (Eikös tuo logo muuten muistutakin suomalaisen Asko-huonekaluliikkeen logoa?) Ruotsalaiset pesukoneet ja kuivurit oli kuulemma valittu sen ansiosta, että ne olivat amerikkalaisia malleja huomattavasti pienempiä ja mahtuivat kyseisiin asuntoihin. No, emme valinneet tätäkään kohdetta muista syistä, joten emme tule pesemään pyykkejämme ruotsalaisten pienillä vehkeillä.

Asuntoja kierrellessämme huomasin myös, että mitä vanhempi rakennus oli, sitä pienempi keittiö siihen oli suunniteltu. Vaikka asunnossa olisi kaksikin makuuhuonetta, saattoi keittiö olla aivan surkean kokoinen. Ei pöytätilaa eikä kaappeja juuri nimeksikään. Uudemmissa asunnoissa keittiöihin sen sijaan on jo satsattu. Ehkäpä ruoanlaittoa kotona on alettu harrastamaan viime vuosina vähän enemmän ja ymmärretty, etteivät kaikki suinkaan elä noutoruoan varassa. 

Tässä keittiössä nyt sentään oli jo jonkin verran pöytätasoja ja kaappeja. Mutta sitten tuo vihaamani rinkulahella! Auta armias! Ei, ei ja vielä kerran ei!

Saunalliset taloyhtiöt eivät päässeet jatkoon

Tällä kertaa asuntometsästyksessä löysin myös useita taloyhtiöitä, joihin kuului sauna! Vau! Olin saunahulluna suomalaisena aivan innoissani ja melkeinpä valmis lyömään vuokrasopimuksen välittömästi lukkoon, olipa asunto sitten melkeinpä minkälainen murju tahansa, hahah. Mutta kas, jokaisesta näistä taloyhtiöistä sitten löytyi kuitenkin jokin perustavaa laatua oleva vika tai puute. Yhdessäkin oli rakenteet niin ohuet, että naapurustosta kuului kaikki äänet todella selvästi. Asunnoissa ei ollut perinteistä amerikkalaista kokolattiamattoakaan ääniä eristämässä. Tuntui, kuin olisi korttitalossa ollut. Erään toisen saunallisen taloyhtiön sijainti olisi puolestaan ollut meille aivan loistava, mutta onneksi luimme netistä taloyhtiön saamat palautteet. Viimeisen puolentoista vuoden ajan taloyhtiö oli kerännyt asukkailtaan pelkkiä haukkuja. Mikään ei toiminut, ja mikä pahinta, taloyhtiössä oli laiminlyöty termiittimyrkytykset ja asunnoissa kuulemma vilisi niin luteita kuin torakoitakin. Siellähän olisi siis saanut kämppäkaverit kaupan päälle! Ja siihen taloyhtiön saunaan olisi saanut mennä petivaatteidensa kera päästäkseen luteista eroon. Juu, ei kiitos. Näiden kauhupalautteiden jälkeen emme koskaan menneet edes katsomaan kyseisen taloyhtiön asuntoja. Pitäkööt saunansa!

Vain nopeat elävät

Vuokra-asuntomarkkinat ovat Piilaaksossa myös melko hektiset. Yhden hyvän kohteen menetimme, sillä joku toinen vuokrasi asunnon näkemättä edes sitä. Me olimme vasta menossa juuri vapautuvaa asuntoa katsomaan, kun välittäjä ilmoittikin, että sorry, se meni jo. Lisäksi tuntuu, että varsinkin yksityisiä välittäjiä on hankala tavoittaa. Tosin ei kaikista taloyhtiöiden toimistoistakaan ole irronnut vastauksia yhteydenottoihimme ja yksi taloyhtiö vastasi kolmen viikon viiveellä. Aika stressaavaa sitten sellainenkin odottelu. 

Hakuprosessi

Kuinka Piilaaksossa vuokra-asuntoja sitten haetaan? Vuokralaisten täyttyy ensimmäisenä täyttää hakemus ja maksaa hakemusmaksu (application fee). Hakemusmaksu on yleensä 30 - 50 dollarin luokkaa yhtä hakijaa kohti. Meidän hakiessa asuntoa kahdestaan joudumme siis molemmat maksamaan tämän hakemusmaksun. Maksu kattaa vuokranantajan työajan hänen tarkistaessa hakijoiden luottotiedot. Hakemuksissa kysytään perustietojen lisäksi mm. tiedot hakijan työpaikasta ja kuinka kauan on siellä työskennellyt, tiedot tuloista ja edellisistä vuokrasuhteista. Jotkut vaativat mukaan viimeisimmän palkkalaskelman. Se asunto, johon meillä on nyt se varaus voimassa, siellä esimerkiksi pengottiin meidän kaikki aikaisemmat vuokrasuhteet Piilaaksossa eli vuokraushistoriamme jopa viiden vuoden takaa. He myös soittivat työnantajalleni varmistaakseen työsuhteeni. Lisäksi tässä taloyhtiössä oli vaatimuksena tietty tulotaso. Hakijan tai hakijoiden kuukausipalkkojen tuli olla 2,4-kertainen asunnon kuukausivuokraan nähden. Vuokralaisten maksukykyisyys tarkistetaan näin ollen monella eri tapaa.

Jos hakijoiden hakemus menee syynäyksien jälkeen läpi, voivat hakijat sen jälkeen varata haluamansa asunnon maksamalla varausmaksun (security deposit). Varausmaksut ovat tyypillisesti muutamasta sadasta dollarista jopa tuhansiin dollareihin. Joissakin tapauksissa varausmaksu on yhden kuukauden vuokran suuruinen. Varausmaksua saa harvemmin täysimääräisenä takaisin, sillä siitä maksetaan poismuutettaessa asuntoon tulleiden kolhujen ja käyttöjälkien korjaukset. Varausmaksu ei siis kata vuokrasuhteen viimeistä kuukausivuokraa, vaikka usein vuokraajilla sellainen käsitys onkin.  

Jonkin verran taitavat siis ainakin vuokrauskäytännöt olla erilaiset Suomeen verrattuna ja asunnothan ovat tosiaan täällä oma lukunsa ohuine seinineen ja puuttuvine eteisineen. Pistäkäähän peukut pystyyn, että me jonkin kodikkaan kolon täältä pikapuoliin löydämme! Hiekka valuu tiimalasissa jo vinhaa vauhtia. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Muuttotunnelmia

Moi taas mussukat, pitkästä aikaa! Jokohan te olette luulleet, että olen hylännyt blogini totaalisesti, kun uutta postausta ei vain tahdo kuulua? Nyt on kuulkaas ollut aikamoista hässäkkää, jo sen muutonkin vuoksi. Ja katsokaas, kun minähän olen nyt jo ennättänyt lentää tässä postausteni välissä visiitille Suomeen! Tämä postaus on ollut minulla aloitettuna jo hyvän aikaa, mutta ei vain ole ollut saumaa kirjoittaa tätä valmiiksi. Nyt sopiva rako löytyi. Mutta siis, muutto on nyt onnellisesti takana ja vanhan asunnon loppusiivouskin apinanraivolla suoritettu, huoh! Tällä kertaa kirjoittelen teille muutamia tunnelmapaloja muuton pyörteistä.

Aivan kuten kuvan lapsukaiset katselevat taustalle jäävää Golden Gate -siltaa, voin minäkin huokaista, että muutto on nyt taaksejäänyt elämänvaihe, ainakin tällä erää.

Ennen muuttotohinoiden kuvaamista kerron vielä vanhan taloyhtiömme viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä. Ette nimittäin arvaa, mitä he vielä ilkesivät meille ehdottaa...

Vanhan taloyhtiön vanhentuneet kujeet

Kun irtisanomisajankohdastamme oli kulunut noin kymmenen päivää, saimme yllättäen vanhan taloyhtiömme vuokramanagerilta sähköpostia. Kertoi olevansa hyvin tietoinen, että olemme irtisanoneet vuokrasopimuksemme, mutta jos olisimme vielä vailla asuntoa, niin NYT he voisivat tarjota nykyistä kotiamme samaan vuokrahintaan kuin olemme tähänkin asti viimeisen vuoden ajan maksaneet! Että kehtaavat! Nyt he sitten alkavat hieromaan ns. kauppoja, kun vanha koti on irtisanottu ja uuden kodin paperit allekirjoitettu jo aikaa sitten. Pitäkää kuule tunkkinne, teki mieli vastata takaisin.

Pohdimme sitten, että liekö Piilaaksossa niin moni yrittää vedota uuden asunnon olevan kiikarissa, vaikkei oikeasti olisikaan. Ja luulivat sitten meidänkin käyttäneen samaa vilunkitaktiikkaa vuokrahintaa neuvoteltaessa. No, me olemmekin suomalaisia ja sanomme niin kuin asiat oikeasti ovat. Uusi koti todellakin häämötti. Niinpä vastasimme vuokramanagerille vain lyhyesti, että kiitos, mutta ei kiitos.

Muutenkin vanhassa taloyhtiössä asioiden hoito tuntui olevan viime aikoina hiukan rempallaan, myös tässä asuntomme irtisanomiskuviossa. Irtisanomisen yhteydessä piti ilmoittaa taloyhtiölle kaksi itselle sopivaa ajankohtaa asuntomme lopputarkastuksille. Ensimmäinen tarkastuksista olisi pitänyt tehdä noin kaksi viikkoa ennen vuokra-ajan päättymistä. Tätä ensimmäistä tarkastusta ei koskaan tullut. Toinen ja lopullinen lopputarkastus olisi pitänyt tehdä asunnon ollessa tyhjillään ja suorittaa asukkaan kanssa, mutta tämäkään ei toteutunut. He aikoivat tehdä lopputarkastuksen ilman meitä sen jälkeen, kun olimme jo avaimet palauttaneet. Aha.

Asunnon lopputarkastus nimittäin vaikuttaa vuokravakuussumman (deposit) palautuksen suuruuteen. Yleinen käytäntö Piilaaksossa kuulema on, ettei kukaan koskaan saa vuokravakuussummaa kokonaisuudessaan takaisin, vaan siitä aina veloitetaan vähintäänkin sisäseinien uudelleenmaalaus ja kokolattiamaton pesu tai vaihto. Vähän siis jännittää, että paljonko saamme palautusta vakuusmaksusta, vai saammeko lainkaan, kun emme ole itse paikalla viimeistä lopputarkastusta tehtäessä. Mitä kaikkea ne meidän piikkiin yrittävät sitten mahdollisesti laittaa? Yhdelle samassa taloyhtiössä asuneelle perheelle lopputarkastus oli kuitenkin mennyt todella kivuttomasti, toki nuo "pakolliset" korjausveloitukset oli heiltäkin vakuusmaksusta sakotettu. Niinpä toivon, ettei meidänkään kohdalla ihan mahdotonta hässäkkää syntyisi. 

Mutta hui, olen minä kuullut lopputarkastuksista pahempaakin. Ystäväperheemme sai vastikään uudet piilaaksolaiset naapurit ja olivat siinä pihapiirissä keskenään jutustelleet. Naapuriin muuttanut perhe haukkui avoimesti heidän edellisen taloyhtiön lopputarkastuspolitiikkaa. Melko pilkuntarkkaa, vai pitäisikö sanoa, että roiskeentarkkaa touhua oli ollut. Siellä nimittäin oli asunto tarkastettu ultraviolettilampun kanssa! Hei haloo, C.S.I.-meininki!

Kun muutto muuttofirman kanssa oli saatu onnistuneesti hoidettua ja uudessa kodissa jo kalusteitakin paikoilleen, pidimme muuttotohinoissa välipäivän ja menimme ystäväperheen kanssa päiväksi San Franciscoon. Kohdalle osui Donald Trumpia kritisoiva pop up -kauppa. Kaupan näyteikkunassa oli mm. Donald Trump -pinjata.  

Mutta siirrytäänpä seuraavaksi uuteen kotiin ja muuttotunnelmiin. Eihän se aivan kommelluksitta meillä tuo muuttokaan sitten mennyt. Aluksi tapaus muuton alkumetreiltä:

Kuinka tehdä unohtumaton ensivaikutelma uusiin naapureihin?

Olimme viemässä omalla autollamme järjestyksessään toista muuttokuormaa, sellaista pikku pussukkaa ja nyssäkkää tiedäthän, kun tämä tapahtui. Ukkokulta oli pakannut kuuden viinipullon pahvisen kantotelineen viineineen autoomme. Kun pääsimme perille uuden kodin pihaan, minä aukaisin autonoven tietämättä, että se viinipullorykelmä oli juuri oven edessä ja vieläpä matkan aikana kaatunut kurveissa kyljelleen. Pullot alkoivat liukua autosta yksitellen uuden kotimme asfalttiseen parkkiruutuun. Pulloista kaksi meni rikki iloisesti räiskähtäen. Siinä sitten valui punaviinivana sadevesikouruun ja lasinsirpaleita etsittiin haukansilmin. Että voikin mennä viinipullo pieniksi sirpaleiksi, jopa pienen pieneksi lasihileeksi! 

Noh, kun tätä tuhoa siinä pihassa siivosimme, niin eiköhän kaikki uudet naapurimme alkaneet aktivoitua kuka minnekin. Alkoi hirveä trafiikki. Joku tulee kotiin, toiset lähtevät pyörälenkille, joku lähtee oikein porukalla ulkoiluttamaan koiria. Siinä sitten naama punaisena lasinsiruja poimiessa yritin tervehtiä uusia naapureita. Nolotti. Oli aivan turha yrittääkään selittää tyyliin: "Hei, nää oli ihan laatuviinejä, Napan ja Sonoman laaksoista tuotuja, ei mitään halpoja peruspunkkuja." Tai kyykkyviinejä, kuten Suomessa sanottaisiin. :-) Olemme siis varmastikin jääneet uusien naaupureidemme mieleen välittömästi, tavalla tai toisella. Heh, heh.

Tässä näkymää uuden kotimme toiselta parvekkeelta. En tiedä miksi, mutta kaikista maailmankolkan paikkakunnista tuosta oikealla olevasta talosta minulle tulee mieleen Paltamo! :-D Onkohan se tuollainen uima-allaskin sitten paltamolaista perussettiä nykyään? 

Kun vanha koti muuttuu "kämpäksi"

Yksi ystävistäni kysyi nyt Suomessa, että tuntuiko haikealle jättää edellinen asunto. Tuntuiko se kodille? Toisaalta kyllä. 

Muuton aikana liinavaatekaapistamme löytyi yksi ylimääräinen pyyhe. Sitä sitten kuuluttelin sosiaalisessa mediassa, että kenelleköhän vieraistamme kyseinen pyyhe kuuluisi. Samalla tulin miettineeksi kaikki ne kahden vuoden aikana meillä yöpyneet vieraat läpi ja aikamoinen listahan heistä yllättäen muodostuikin. Lähemmäs parikymmentä vierasta ja ahkerimmathan heistä piipahtivat jopa kahteen kertaan. Niinpä viimeistä kertaa tyhjää vanhaa asuntoamme silmäillessäni ajattelin, kuinka monet kivat muistot tuohon vanhaan kotiimme kuitenkin liittyi. Siellä on naurettu ja halattu monet kerrat. Joskus vähän itkeä tirautettukin. 

Muuton edetessä kuitenkin huomasin, kuinka puheessakin alkoi vanhasta kodista jossakin vaiheessa puhumaan kämppänä (voi toki juontua taloyhtiön metkuistakin) ja uudesta asunnosta pikku hiljaa kotina. Mieli teki omaa muuttoaan uuteen kotiin ja hyvä niin. Oli uuden aika.

Viljelyplantaasin toivossa

Uudessa kodissamme ja taloyhtiössä onkin paljon kivaa ja ihanaa. Ensinnä nyt tietenkin ilahduttaa se huomattavasti edullisempi vuokra. Lisäksi uusi kotimme on aika persoonallinen ja se poikkeaa amerikkalaisista tai piilaaksolaisista perusmuottiin valetuista vuokra-asunnoista, niissä kun tahtovat ovien nupitkin olla kaikissa samanlaiset. Ja mikä erityisen ihanaa, taloyhtiössämme on myös mahdollista vuokrata noin parin neliömetrin kokoinen kasviplantaasi. Olen jonotuslistalla odottamassa vapautuvaa plantaasipaikkaa ja usein on jo tullut pyörähdettyä katselemassa muiden viljelmiä. Siellä on kerrassaan mahtavia tomaatti-, chili-, munakoiso- ja kurpitsasatoja tuloillaan. Osa kypsyneistä tomaateista näytti tipahdelleen maahankin asti, joten kyllä on niin tehnyt mieli illan hämyssä tomaattivarkaisiin hiipiä. Vielä olen saanut kuitenkin mieleni maltettua.

Tällaista kasvatuslaatikkoa, pikku plantaasia minä jonotan. Ja näettekös, tuolla niitä kypsiä tomaatteja lojuu maassa, argh!

Mutta hei, vielä minun olisi tarkoitus toisenkin postauksen verran jaaritella tästä muutosta. Nimittäin siitä, millaisia muutoksia muutto toi tullessaan. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Tiedän mitä teemme tänä kesänä

Huushollissamme eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin Piilaakso paljastaa meille terävät kulmahampaansa. Saimme nimittäin jokin aika sitten taloyhtiöltämme jälleen "tarjouksen" vuokrasopimuksemme uusimisesta. Näin ollen tiedän, mitä teemme tänä kesänä: etsimme uutta kotia. Postauksessani siis luvassa jälleen kerran asuntoasiaa, sitä Piilaakson karuinta puolta.

Omaa satoa. :-) Palaan postaukseni lopussa tähän kuvaan.

Tarjous

Kyseessä oli todellakin taas "tarjous", aivan kuten viime vuonnakin. Pah! Myös tällä kertaa taloyhtiö haluaa korottaa vuokraamme liki 400 dollarilla kuussa! Siis melkein 5000 dollaria vuodessa lisää maksettavaa, ei kiitos! Viime vuonna korotusvaatimus oli samaa luokkaa. Silloin olimme kuitenkin hyvässä neuvotteluasemassa itse, sillä taloyhtiössämme oli hurjasti asuntoja vapaina ja netissä uusille asukkaille tarjotut vuokrahinnat olivat edullisemmat kuin meidän saamassa "tarjouksessa". Nyt tilanne on kuitenkin toinen: Taloyhtiömme on täynnä aivan paria asuntoa lukuunottamatta ja vuokrahinnat myös netissä vähintäänkin yhtä kovat kuin meidän tarjouksessamme. Niinpä emme voi vedota samoihin syihin kuin viime vuonna saadaksemme vuokrakorotusta pienemmäksi. 

Olemme jo ottaneet taloyhtiömme vuokrausmanageriin yhteyttä, että emme todellakaan tule hyväksymään uutta vuokraa. Ja yllätys, yllätys, vielä minkäänlaista vastausta ei ole kuulunut takaisin. Nyt siis alkaa taas heidän puoleltaan se ajan pelaaminen. Niin, ja tässä välissähän on vuokrausmanagerikin muuten vaihtunut, sillä edellinen sai kenkää viime vuonna melkeinpä heti sen jälkeen, kun saimme alennuksen omaan vuokrakorotukseemme. Eli nyt vastapuolella on jälleen täysin uusi henkilö, jonka kanssa neuvotteluja tulisi käydä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy elokuun alkupäivinä, joten ratkaiseva liikku, joko vuokrasopimuksen uusiminen tai nykyisen sopimuksen kirjallinen irtisanominen tulee tehdä heinäkuun alkupäivinä. 

Ajankohtanahan kesä asunnonvaihdolle on täällä todella huono, koska silloin täällä on myös kysyntää erityisen paljon ja sitä myötä myös vuokrahinnat ovat totta kai korkeimmillaan. Kesäisin tänne tulee ensinnäkin valtavasti IT-yritysten kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita. Lisäksi myös esimerkiksi lapsiperheet tykkäävät muuttaa juuri kesäaikaan, jolloin muutto häiritsee mahdollisimman vähän lasten koulunkäyntiä. Asuinalueen vaihtuessa kun pääsääntöisesti myös koulu vaihtuu. Muuttorintamilla riittää siis vilinää tähän aikaan vuodesta ja kun olen muutamia paikallisia Facebook-ryhmiä seuraillut, niin vähän väliä niissä keskustellaan mikä muuttofirma on hyvä, paljonko muuttomiehille pitikään antaa tippiä ja mistä vuokrata muuttolaatikot. Emme siis suinkaan ole ainoita tämän asuntoruljanssin keskellä. 

Muutto mitä todennäköisimmin

Aika todennäköistä siis on, että yhtä hyvää alennusta emme vuokrakorotukseen tule saamaan kuin viime vuonna ja edessä on muutto. Niinpä tässä on alkanut yhtenä sun toisena iltana hakeutumaan tietokoneellaan erilaisille vuokraussivustoille ja asuntojen pohjapiirustuksia on tullut plärättyä jo aika monta. Niin, muutos olisi kai aina myös mahdollisuus, mutta olen jo nähnyt mielessäni kauhukuvia kaikenlaisista homeloukuista ja ehtinyt pelätä, että uusi asuinympäristö osoittautuukin jollakin tapaa levottomaksi. Tämä nykyinen kun on ollut tällainen leppoisa lintukoto.

Vain kristallipallo tietänee, missä uusi kotimme on.

Olenkin kirjoittanut Piilaakson täysin järjettömistä asuntomarkkinoista blogissani useampaan kertaan. Uudet lukijat voivat halutessaan palata niihin näistä alla olevista linkeistä:

Tirisevät asuntomarkkinat
Se Piilaakson kurja puoli...
Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin
Viela pari sanaa asumisesta Piilaaksossa

Ja seuraavaksi näihin asuntoasioihin vielä hiukan jatkoa. Luvassa siis tuskaa lisäävää tietoa Piilaakson asumiskustannuksista ja asuntomarkkinoista:

Muuttotappioalueeksi vuosien jälkeen

Jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka Piilaakso vaihtui useiden vuosien jälkeen muuttovoittoalueesta muuttotappioalueeksi. Muutokseen vaikutti osaltaan sellainen uusi tilanne, että nykyään ei pelkästään matalapalkka-alan, vaan myös IT-alan ihmiset, ns. tech people, joutuvat muuttamaan Piilaakson ulkopuolelle asumiskustannusten karatessa käsistä. Jälleen kerran voi siis kysyä kysymyksen: Kuinka kauan tämä järjetön meininki asuntomarkkinoilla voi jatkua?

Kallista on, tilastotkin sen kertovat

Tässä alla on tuoretta tilastotietoa maaliskuulta 2016 Yhdysvaltain kalleimmista postinumeroalueista (lähde: propertyshark.com). Kuten huomaatte, 25 "parhaan" listaan on päässyt aika monta postinumeroaluetta Kaliforniasta. 

Seuraavassa kuvassa ovat em. tilaston Piilaaksoon ja koko Bay Arealle sijoittuvat kalleimmat postinumeroalueet kartalla (lähde: mercurynews.com). Tässä Mercury News -artikkelissa mainitaan myös, kuinka oma nykyinen asuinkaupunkimme Mountain View ei tilastossa "pärjännyt". Täällä myydään suhteessa enemmän ns. condoja, yksittäisiä asuntoja, kuin taloja ja niinpä Mountain View'n mediaanihinta on vain vaivaiset 1,5 miljoonaa dollaria.

Meidän kotimme sijaitsee täpän nro 22 vieressä oikealla puolella.

Seuraavaksi yksi esimerkki, millaisiin tilanteisiin huippukorkeat asumisen hinnat ihmisiä täällä Piilaaksossa ajavat:

Palomiehen peruspäivä

Juuri tällä viikolla tuli uutisissa juttu eräästä palomiehestä. Palomiehen työpaikkana on Piilaaksossa sijaitseva Menlo Parkin palosema, mutta hän asuu 144 mailin päässä työpaikastaan. Siis työmatkaa päivittäin yhteen suuntaan tulee yli 230 km! Eikä ainoastaan ne ajetut mailit, mutta välttääkseen ruuhkia joutuu palomies lähtemään joskus aamuöisin jopa klo 2.30 töihin. Voi surku, ei käy kateeksi palomiehen peruspäivää. 

Ja ihan vain ajatuksena, että Menlo Parkissahan sattuu sijaitsemaan myös esimerkiksi Facebookin pääkonttori. Joten jos pääkonttorilla sattuisi iso tulipalo, niin toivoa sopii, että Menlo Parkin paloasemalla on tuolloin täysmiehitys jo paikan päällä, eikä tarvitse alkaa satojen mailien päästä palomiehiä soittelemaan. Huh huh!

Kuvituskuvaa. Kyllä, punainen kuin paloauto, mutta kyseessä on meksikaanojen autoviritelmä. :-) Kuva otettu meksikaanojen autokulkueesta San Franciscossa.

Sitten on vielä yksi ilmiö Piilaakson omistusasuntomarkkinoista, mistä en vielä ole blogissani kirjoittanut. Upporikkaat kiinalaiset nimittäin tuovat oman lisämausteensa tähän ylikuumana kuplivaan asuntosoppaan.

Upporikkaat kiinalaiset

Viime aikoina on noussut esiin kiinalaisten upporikkaiden tekemät asuntokaupat Piilaaksossa. Nämä paksulompakkoiset kiinalaiset nimittäin tulevat ja ostavat kaupan olevia asuntokohteita tuosta noin vaan, ns. pois kuljeksimasta. Heillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan tulla joko itse asumaan kyseiseen kohteeseen, saati laittaa kohdetta tai kohteita vuokramarkkinoille. He tekevät näitä asunto-ostoja ainoastaan sijoitusmielessä myydäkseen kohteen myöhemmin paremmalla hinnalla eteenpäin. Niinpä täällä voi nähdä hyväkuntoisia omakotitaloja täysin tyhjillään pitkiäkin aikoja. Näitä autiotaloja olen minäkin nähnyt muutamia. Ja jos kokonaisuutta miettii, niin tällaiset kiinalaisostoksethan vääristävät asuntotilannetta Piilaaksossa vain entisestään! Ei tässä voi muuta kuin seurata tilannetta, nojata leukaansa ja todeta surkutellen, että voi voi!

Mutta hei, en aio vaipua epätoivoon, vaan jatkan asuntotietojen selaamista. Jospa se joku kiva kolo vielä meillekin löytyy! Ja jos joku ihmetteli, että miten tämän postauksen ensimmäinen kuva sitruunasta taas liittyi aiheeseen millään tavalla, niin kyllä se liittyy. Huomasin nimittäin, että nyt meidän kodinetsintäkriteereihin on tullut yksi vaatimus lisää: myös kääpiösitruunapuullemme pitää löytyä uusi, sopivan aurinkoinen paikka, missä kasvaa. :-)

Tällaisia tällä kertaa ja nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Se Piilaakson kurja puoli...

Plätsistä! Niin sanoi märkä rätti, kun se vasten kasvojani lätsähti. Piilaakson kurja puoli nosti jälleen päätään muistuttaen olemassaolostaan. Saimme nimittäin vastikään taloyhtiöltämme kirjeen, jossa muistutettiin, että vuokrasopimuksemme on päättymässä elokuussa. Kirje sisälsi ns. Renewal Offerin eli uusimistarjouksen vuokrasopimuksestamme. Jep. Ja vielä kerran jep. Eipä tässä vielä kaikki. 

Jo viime marraskuisessa postauksessani Tirisevät asuntomarkkinat voivottelin teille Piilaakson ja San Franciscon pilviä hipovia ja alati nousevia asumiskustannuksia. Nyt meidänkin saamamme "tarjous" sisälsi uuteen, samanpituiseen vuokrasopimukseen yli 12 % korotuksen! Nii-in. Eikä siinä mitään, jos kyseessä olisi tonnin kuukausivuokra, mutta kun ei ole. Tuo korotus nykyiseen vuokraamme tietäisi usean tuhannen dollarin lisäkustannusta vuodessa asumiskustannuksiimme. Korkeampaa vuokraa osasimme jatkossa toki odottaa, mutta että yli 12 %. Auts!

Porealtaamme, ainakin vielä n. 1,5 kk ajan.

Asuntojen hinnoista yleisesti

No, kyllähän uutiset, keskustelupalstat ja kaikki ovat toitottaneet tuota samaa, että asumisen hinta täällä on kallistunut keskimäärin yli 10 % vuosivauhtia. Alueellista vaihtelua tietenkin on. Eli jos viime marraskuussa kirjoitin, ettei San Franciscosta saa enää minkäänlaista, huonokuntoista pikku luukkuakaan vuokratuksi alle 3000 dollarin, niin pian siellä aletaan puhua noin 3300 - 3500 dollarin minimivuokrista, ellei tuota rajaa kaupungin keskusta-alueella ole jo ylitettykin.

Myös Piilaaksossa vuokrat kipuavat koko ajan ylöspäin ja olenkin kuullut tarinoita, kuinka yhden makuuhuoneen asunnossa saattaa asua neljä IT-nörttiä keskenään. Samoin jotkut ovat vuokranneet omakotitalon autotallin. Mukavuuksina ovat pelkkä sänky ja lavuaari, vuokra 1200 dollaria kuussa, kiitos. Myös autossaan asujia näkee. Meidänkin lähikaupan parkkipaikalla asuu iäkäs mies vanhassa farmari-Volvossaan. Olemme ristineet hänet "Volvo-mieheksi". Rauhallinen ja siistin näköinen kaveri on hän, ei mikään puliukko.

Tässäpä pientä osviittaa alueen vuokrahinnoista. Lopullinen kuukausivuokra määräytyy vuokrauksen ajankohdasta sekä siitä, kuinka pitkän vuokrasopimuksen tekee. Alle puolen vuoden sopimukset ovat kaikkein kalleimmat.

Vuokrasäännöstely ja oston mahdollisuus

Ainakin kolmessa tämän alueen kaupungissa (East Palo Alto, Los Gatos ja San Jose) on kaupunkikohtaiset vuokrasäännöstelyt, eli vuosittaiselle vuokrankorotukselle on kaupungin määräämää maksimi. No, meidän kotikaupunkimme ei kuulu näihin vuokrasäännöstelijöihin, joten maksimia korotukselle ei näytä olevan. Toisaalta, jos se korotuskatto olisi vaikkapa 10 % luokkaa, niin aika samoissa, kipuilevissa summissa kuitenkin liikuttaisiin. 

Ai että ostaako oma? No eipä se oikein onnistu. Parin keskustelupalstan kautta on nimittäin ilmennyt, että nykyisin asuntojen ostot tapahtuvat lähes poikkeuksetta käteiskaupalla! Eli tarjouksia myytävistä kohteista tulee useita ja niissä pärjäävät tätä nykyä ne, joilla on iskeä se pari milliä tiskiin riihikuivana vaikka samana päivänä. OMG! En kestä!

Tässä yksi esimerkki. Alla olevan kuvan talo pikkuruisella pihalla oli hiljattain myynnissä meidän kotimme liepeillä. Kävin uteliaisuuttani katsomassa, paljonko sen lähtöhinnaksi oli asetettu. 1,9 miljoonaa dollaria. Paikalliseen tapaan talosta on luultavimmin heti samaisena päivänä tullut tarjous, jossa on tarjottu suomalaisen keskiverto-omakotitalon verran lisää pyydettyyn hintaan. Niinpä ensimmäiset varteenotettavat tarjoukset ovat alkaneet summalla 2,1 miljoonaa ja siitä ylöspäin. Ja tämä sitten vielä käteisellä maksettuna. Hip hei!

Eipä siinä kauankaan nokka tuhissut, kun tämäkin oli myyty.

Sapetuskäyrä nousuun

Mutta sitten palatakseni meidän tapaukseemme. Vaikka nämä asumiskustannusten nousu -uutiset olivat ns. tuttua kauraa, alkoi minua kuitenkin sapettamaan. 

Ensinnäkin, minulle sanasta tarjous (offer) tulee mieleen, että se olisi jotenkin meidän kannaltamme edullinen vaihtoehto, tehty juuri meille, hyvän palvelun nimissä. "Special price only for you, my friend." Mutta mitä vielä! Taloyhtiömme nettisivuilta kävi ilmi, että samankokoista asuntoa mainostettiin vuokrattavan meidän "tarjoustamme" edullisemmalla hinnalla! Siis minkäänlaista kanta-asiakkaan, vanhan ja hyvän asukkaan etua tässä ei kyllä ollut mukana. Olemme kuitenkin hoitaneet vuokranmaksumme aina ajallaan, toisinaan jopa etuajassa ja saaneet siitä erityisihmettelytkin osaksemme. Toisekseen olemme saaneet heidän taloyhtiöönsä yhdet vuokralaiset lisää ja tällaisesta on yleisissä ohjeissa luvattu jonkinlainen rahallinen palkkio. Sellaista ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Niinpä meillä on tässä nyt kana kynittävänä taloyhtiön vuokrausmanagerin kanssa! 

"Leasing centerissa tavataan!" Näin puhkuu kotirouva ja pui nyrkkiään ilmassa.

Olen lisäksi koonnut listan pieniä puutteita, joita taloyhtiön tarjoamissa fasiliteeteissa on ilmennyt. Hei, aikuisten oikeasti ne ovat niin naurettavan pieniä, että hävettäisi niitä tähän teille auki edes kirjoittaa, mutta luulenpa, että tässä tilanteessa minun pitää heittäytyä vähän amerikkalaiseksi, pelata draamakuningatarta ja tuoda nämä "valtavat" epäkohdat esiin paremman vuokratarjouksen toivossa. Saavat amerikkalaiset nyt maistaa omaa lääkettään - asioiden taivastelussa. OMG! That's awesome! Tai nyt paremminkin: That's awful! 

(Ja nyt sitten ukkokulta tietenkin lukee tämän, eikä uskalla ottaa minua koko vuokraneuvotteluun mukaan. Pelkää, että kuinka suuren kohtauksen aion siellä järjestää... :-D)

Mutta kuinka ollakaan, ehkäpä tässä sittenkin jotakin tarjouksen tynkää on meille ollutkin takana. Viikonlopun aikana kävi nimittäin ilmi, että naapurillamme on ollut vielä heikompi tilanne. Heidän saamansa "tarjous" vuokrasopimuksen uusimisesta sisälsi 800 dollarin korotuksen kuukausivuokraan. Kyllä, 800 dollaria! En tiedä, mikä heidän vuokratasonsa on tähän asti ollut, mutta olivat saaneet neuvoteltua korotusta managerin kanssa vain parilla sadalla dollarilla alaspäin. 7200 dollarin lisäkustannus vuodessa oli heille kuitenkin liikaa. Niinpä he nyt tuossa pakkaavat kissansa ja kapsäkkinsä kainaloon ja muuttavat toisaalle. Naapureita emme juurikaan tunteneet, mutta yhyy, heidän kissaansa tulee ikävä. 

Nähtäväksi jää, pakataanko tässä pian itsekin kattilat kassiin ja muutamme muualle, vai pääsemmekö jonkinlaiseen järkevään neuvottelutulokseen taloyhtiömme vuokrausmanagerin kanssa. Jos siis blogini elokuun aikana tyssää, meillä ei ole enää internetiä ja asumme Volvo-miehen naapurina kaupan parkkipaikalla. Toivottavasti tilanne ei menisi kuitenkaan aivan siihen.

Mutta hei, neuvotteluaika vuokrausmanagerin kanssa on sovittuna, joten aloitan nyt draamakuningatarharjoitukset peilin edessä. Pitäkää peukkuja, että saisimme hyvän diilin. Ja jos tulee mieleen, mihin kannattaisi neuvotteluissa vielä vedota, niin viime hetken vinkkejä otetaan vastaan. Nyt sanon teille taas hetkeksi hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. Vaikka minä tässä nyt näistä asumiskustannuksista teille purnaan, niin ittepä läksin tähän hullunmyllyyn mukaan ja päivääkään en ole oikeasti katunut muuttoamme tänne. Eli kyllä tässä pohjimmiltaan ihan hymyssä suin ollaan, no worry. Tosin sitä hymyähän minä en vuokrausmanagerillemme tule näyttämään. 
t. Ärripurrikotirouva ;-)