Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin

Huh huh, olipas se melkoinen jännitysnäytelmä! Nimittäin vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin. Asuntomme vuokraneuvottelut saatiin kuin saatiinkin lopulta päätökseen ja voin ilokseni ilmoittaa, että meillä on katto pään päällä vielä jatkossakin. Ja vieläpä sama katto. Olen helpottunut.

Kesäkuun postauksessani Se Piilaakson kurja puoli kerroin, että asuntomme nykyinen vuokrasopimus päättyy elokuussa ja taloyhtiömme antoi meille "tarjouksen" uudesta vuokrasta. Siinä vuokramme olisi noussut yli 12 % verran. Neuvottelujemme tuloksena vuokramme tulee korottumaan nyt ainoastaan 5 %, mikä on Piilaakson vuokramarkkinoilla ja tämän meidän kaupunkimme alueella varsin kohtuullinen korotus. Uskaltaisin jopa arvata, että hyvinkin alle keskimääräisten korotusten. Mutta mitenkään mutkattomasti tai ilman kiukun pihinää tämä episodi ei mennyt, joten näistä juonenkäänteistä kerron teille tällä kertaa.

Tällainen on nyt allekirjoitettu.

Juuri ennen neuvottelua

Taloyhtiö lähetti siis noin kaksi kuukautta ennen vuokrasopimuksen päättymistä asiasta muistutuskirjeen "tarjouksineen". Päätös suuntaan tai toiseen tulisi tehdä 30 päivää ennen sopimuksen päättymistä, joten peliaikaa, joko irtisanoa jatko kirjallisesti tai allekirjoittaa uusi sopimus, oli kuukausi. Niinpä otimme yhteyttä vuokrausmanageriimme melko pian muistutuskirjeen saatuamme.

Parin erillisen yhteydenoton jälkeen saimme vihdoin ja viimein neuvotteluajan vuokrausmanagerin kanssa sovituksi. Menimme neuvotteluun suomalaiseen tyyliin hiukan etuajassa paikalle. Managerilla oli toisen työntekijän kanssa joitakin paperiasioita kesken ja jouduimme odottamaan. Tapaaminen pääsi alkamaan noin 10 minuuttia myöhässä, toki manageri sitä meille kovasti pahoitteli.

Jo ennen tapaamista, sekä itse tapaamisen aikana manageri halusi antaa itsestään todella kiireisen kuvan. Odotellessamme managerin vapautumista tein myös toisen huomion, kuinka toimiston toinen työntekijä käyttäytyi. Sihteeri huikkasi tälle toiselle työntekijälle toimiston läpi, että hänelle olisi puhelu odottamassa. Työntekijä kysyi sihteeriltä ensin, että kuka soittaja oli ja kun sai kuulla, kenestä oli kyse, vastasi, että sano hänelle olevani vapaa viiden minuutin kuluttua. Tämän jälkeen työntekijä kipsutteli korkokengissään postihuoneeseen, kääntyi siellä ympäri, palasi takaisin ja sanoi sihteerille: "Tai no, voin sittenkin ottaa hänen puhelunsa jo nyt vastaan." Kyllä minulla varmaan korvenlehdet heiluivat siinä vaiheessa. Kuulinko todella oikein? Toisin sanoen, esittävätkö he tahallaan vaikeasti tavoiteltavia, muka kiireisiä, ja lopulta se, ketä palvellaan ja millä nopeudella onkin pärstäkertoimesta kiinni. Tämähän sai minut vain teroittamaan peistäni ennen kuin istuimme managerin kanssa neuvottelupöytään.

Olin ns. teroittanut kynteni ennen vuokraneuvotteluamme.

Neuvottelussa managerin kanssa

Toimme heti neuvottelujen alussa esiin, ettemme aio todellakaan maksaa sellaista vuokraa, jota taloyhtiö oli tarjouksessaan meille esittänyt. Manageri alkoi puolustella hinnoittelua markkinahinnoilla (market price). Tässä vaiheessa täsmennän vielä, että Piilaaksossahan vuokrahinnat vaihtelevat siis viikottain, kovimpina kysyntäviikkoina ehkä jopa päivittäin. Eli jos katsot asunnon vuokrahintaa sunnuntai-iltana ja seuraavan kerran maanantaiaamuna, voi vuokran suuruus olla muuttunut, jompaan kumpaan suuntaan. Ja seuraavana torstaina hinnat ovat voineet taas "elää".

Sanoimme managerille napakasti, että tällä hetkellähän teidän markkinahintanne on nimenomaan edullisempi kuin meidän tarjouksessamme esitetty hinta! Manageri selvästikin hiukan hölmistyi väitteestämme ja alkoi tarkistamaan asiaa netistä. Ja näinhän asia oli. Tässä vaiheessa manageri alkoi myönnellä, ettei asia voi tosiaankaan aivan näin mennä, mutta korosti koko ajan, että hänen täytyy varmistaa meille uusi hinnoittelu ylemmältä pomoltaan. Hän itse ei voi luvata mitään ja yleensähän näistä vuokrista ei ole onnistunut alennuksia enää saamaan.

Kun tämä isoin peruste saada uusi ja edullisempi tarjous oli käsitelty, otin vielä esiin kokoamani valituslistan taloyhtiön palveluista ja yleistiloista. Sen listan niistä naurettavan pienistä asioista, mutta ajattelin, että nyt pelataan jo melkein kaikki kortit pöytään. Yhden kortin olimme päättäneet jättää vielä viimeisille neuvottelumetreille, ellei meille suotuisaa lopputulosta alkaisi kuulua. Manageri kuunteli esittämäni valituslistan kaikessa rauhassa ja ottipa joistakin epäkohdista onkeensakin. Jes! Jotkut asiat olivat kuulema työn alla lähitulevaisuudessa joka tapauksessa. Valituslistan läpikäynti siis kannatti.

Pönttö olo

Neuvottelumme kesti noin 30 - 40 minuuttia. Kun lähdimme kävelemään kotiin, en suoraan sanoen tiennyt miten se meni. Tiedäthän, kun yleensä itselläsi on joko se tunne, että jes, tämä meni hyvin ja niin kuin pitikin, tai sitten se toinen, että just joo, eipä mennyt oikein putkeen. Tämän neuvottelun päätteeksi en tiennyt mitä ajatella. Oltiinko tässä nyt lähennytty toisiamme vuokrahinnoittelussa vai ei? 

Manageri lupasi palata parin kolmen päivän jälkeen asiaan, kun on ensin keskustellut ylemmän johtajansa kanssa asiastamme. Sanoin ukkokullalle, etten tiedä yhtään mitä sieltä on tulossa. Voimmeko odottaa edullisempaa tarjousta vai emme? Kun managerihan suolsi meille sitäkin, ettei alennuksia tyypillisesti ole annettu. Pah, sehän ei pidä paikkaansa, koska olivathan ne kissansa kera poismuuttaneet naapurimmekin saaneet neuvoteltua parin sadan dollarin alennuksen omaan korotukseensa. Tosin olihan heillä aika päätähuimaava se alkuperäinen korotuskin...

Piinaava odotus

Sitten se alkoi. Odottaminen. Odotimme tietenkin suomalaisina uutta tarjousta jo heti seuraavalla viikolla, kuten meille oli luvattu. Vuokratoimisto ja manageri pysyivät kuitenkin vaiti. Minulla alkoi kierrokset nousta, mutta ukkokulta toppuutteli, että odotetaan vielä ensi viikon alkuun. Kun mitään ei taaskaan ollut kuulunut, otti ukkokulta lopulta yhteyttä manageriin. Managerin vastaus oli: "Joo, hänellä on vielä yksi konsti käytettävissään. Asia on vielä kesken." Mikä ihmeen yksi konsti? Meidän kohdallammehan oli tasan se yksi vahva peruste, millä vuokraa tuli saada alemmaksi! Eli ainoa konsti oli kysyä sitä siltä isommalta pomolta. Haiskahti siis sille, ettei asiallemme oltu kahteen viikkoon tehty vielä yhtään mitään. Tässä vaiheessa allekirjoittaneen kiukkupussi alkoi nitistä liitoksistaan. Nehän pirut pelasivat vain aikaa! Päivämäärä, jolloin ratkaisu tulisi tehdä lähestyi kovaa vauhtia. Jos kirjallista irtisanomista tai vastaavasti uutta vuokrasopimusta ei tee meidän taloyhtiössämme 30 vuorokautta ennen vuokrasopimuksen päättymistä, on taloyhtiöllä automaattisesti oikeus alkaa periä kuukausi kerrallaan vuokraa yhden kuukauden hinnoittelulla, joka näiden pitkitettyjen neuvottelujen aikana meidän asuntomme kokoisista asunnoista oli noussut 7000 - 9000 dollariin kuussa!

Sitten tulikin jo viimeinen viikko, jonka aikana meidän oli ratkaisu johonkin suuntaan tehtävä. Menimme heti maanantaina vuokratoimistoon taas kerran kyselemään uutta tarjoustamme. Hitto soikoon, toimisto oli poikkeuksellisesti kiinni! Ei mitään ennakkoilmoitusta asukkaille asiasta. Sappeni kiehahti jälleen kerran hellalle. Onneksi ei ollut vielä se viimeinen päivä ratkaisulle käsillä, mutta kyllä tiimalasi valutteli jo viimeisiä hiekanjyviään. Voin sanoa, että tässä vaiheessa kävi kuulkaas netti kuumana, kun muiden vuokra-asuntoyhtiöiden asuntotarjontaa ja hintoja käytiin läpi. Seuraavana yönä kotirouva ei juurikaan nukkunut. Hermostutti.

Elokuu sen kuin lähestyi...

Seuraavana päivänä ukkokulta soitti heti aamusta toimistoon ja kuinka ollakaan! Vastauksena oli, että meille on hyviä uutisia odottamassa. Saamme vuokrakorotukseen tuntuvan alennuksen. Nyt korotusta vuokraan tulisi tosiaan ainoastaan se 5 %, joka meillä oli ollut itseasiassa ns. salaisissa haaveissa. Korotusta kun tulisi joka tapauksessa jonkin verran, mutta elätimme toivoa vain 5 % korotuksesta ja nyt sen saimme. Jes! Ei muuttoruljanssia, ei osoitteenmuutoksia miljoonaan eri paikkaan, ei Suomen Postin kanssa tappelua, että mihinkäs osoitteeseen niitä supermyöhässä tulevia kirjeita nyt seuraavaksi lähetellään. Ja uusi osoitehan pitää täällä ilmoittaa nopeasti myös ajokorttien myöntäjälle ja ylläpitäjälle DMV:lle, joten minun kohdallani olisi ollut taas uusi soppa setvittävänä, kun edellinenkin on vielä kesken. Huoh, nyt vältyimme kaikelta tältä ja voimme jatkaa asumista samoilla neliöillä. Ja kai meillä on vielä varaa siihen internetiinkin ja voin ainakin sen osalta jatkaa postauksiani. 

Jepu jee, matto pestään!

Kun edullisempi vuokratarjous tuli, allekirjoitimme uuden vuokrasopimuksen seuraavana päivänä. Amerikkalaiseen tapaan halutaan täällä tietenkin lopuksi jotenkin kiittää, kun ns. kaupat tuli tehdyksi. Kädenojennuksena vuokrasopimuksen jatkamisesta taloyhtiö tarjoaa meille ilmaisen kokolattiamaton pesun, jippiaijee... No, amerikkalaisilla itselläänhän on tapana rontostella kodeissa sisällä ulkokengät jaloissaan, joten heille matonpesu voisi ollakin vuoden käytön jälkeen ihan tarpeen. Meillä sen sijaan käyttäydytään suomalaisittain ja jätetään ulkokengät oven pieleen. (En voi sanoa, että eteiseen, kun ei näissä asunnoissa ole eteistä!) No, otamme matonpesun vastaan, kun kerta samaan (kalliiseen) hintaan sekin saadaan.

Melko stressaava tämä vuokrasopimuksen uusimiskuvio täällä siis kaiken kaikkiaan oli, mutta nyt meillä on elokuussa siis luvassa sama tuttu koti ja putipuhdas matto. Nyt sanon teille jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!