Juhannus mökillä - Kaliforniassa

Harvalle tulee varmastikaan Kaliforniasta ihka ensimmäisenä mieleen mökkeily. Mutta kyllä, mökkeily ja keskikesän juhlinta ovat mahdollista myös täällä. Tietenkään amerikkalaiset eivät juhlista juhannusta samalla tavalla kuin me suomalaiset, eivät siis suomeksi sanottuna ymmärrä sen päälle yhtään mitään, mutta eipä mikään estänyt meitä täällä muodostamasta juhannusjuhlaa itse. Hassua muuten, että suomeksi juhannuksesta puhutaan keskikesän juhlana, mutta täällä juhannuksen alle osuneesta kesäpäivänseisauksesta puhutaan kesän alkamisen ajankohtana.

Näin ulkosuomalaisena Suomen lipun liehuminen juhannuksena tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Mekin ripustimme omamme.

Monella on tosiaan mielikuva, että kalifornialainen vapaa-ajan vietto on pelkästään surffausta Tyynenmeren aalloilla. Täällä harrastetaan kuitenkin paljon muutakin. Kalifornian osavaltion itäosa on pelkkää sisämaata ja koostuu pääosin jylhästä Sierra Nevadan vuoristosta. Vuoristossa sijaitsee useita kansallispuistoja ja isoja laskettelukeskuksia. Tuon alueen kansallispuistoista tunnetuimmat lienevät Lake Tahoe ja Yosemite. Vuoristoalueelta löytyy vuokrattavia mökkejä vaikka kuinka paljon. Mökkejä on eri kokoisia, varustustasoltaan melko alkeellisista aina omiin uima-altaisiin ja jopa saunoihin. Osa mökeistä on keskellä ei mitään, osa lähellä asuin- tai liikuntakeskittymiä. Niinpä myös hintahaitaria löytyy. Saimme juhannukseksi mukavan Suomi-porukan kasaan ja vuokrasimme mökin Tahoe-järven alueelta pidennetyksi viikonlopuksi. Tässä postauksessa siis muutamia kuvia juhannuksenviettopaikastamme ja minulle kysymysmerkiksi jäänyt tapaus mökin vuokrausyrityksiimme liittyen.

Lake Tahoe. Yksi hyvä lisäelementti tuomaan suomalaista tunnelmaa oli järven ympärillä olevat mäntymetsät ja niiden voimakas tuoksu. Ah, ihanuutta! Mutta köh, köh, männyillä sattui olemaan juuri siitepölyaika ja joka paikka oli keltaisenaan siitepölyä. 

Juhannuksen menoliikenne ;-) 

Yhdysvalloissa ei siis juhlisteta juhannusta millään tavalla, eikä työpaikoilla täällä ole esimerkiksi ylimääräisiä vapaapäiviä kesäpäivänseisauksen yhteydessä kuten Suomessa. Eikä "juhannus" ole täällä myöskään mikään tyypillinen kesälomille lompsimisen ajankohta. 

Kuten jo edellisessä postauksessani kerroin, "juhannusviikolla" Piilaaksoa ja Pohjois-Kaliforniaa koetteli kova helleaalto. Kun matkasimme vuokramökille torstaina, sai yksi ystävistämme idean puhua juhannuksen menoliikenteestä. Hi hii. Oikeastihan oli siis aivan tavallinen torstai kaikille muille, paitsi meille suomalaisille juhannuksen viettoon matkaajille. Niinpä minäkin sain ajatuksen laittaa someen tunnelmia juhannuksen menoliikenteestä, koska olihan siinä vähän raportoitavaakin:

Auton lämpömittarin lukemat vain kipusivat ylöspäin, kun matka eteni. Parhaimmillaan mittari näytti 111 F eli +44 C! Onneksi auto ja sen ilmastointi pelasivat, huh huh! Muuten olisi kyllä ottanut ohraleipä. 

Sopivan mökin löytäminen olikin astetta hankalampaa

Mökin vuokrausyritykset tahtoivat takkuilla ensi alkuun. Seurueeseemme kuului myös kolme koiraa, joten mökin vuokrauskriteerien täytyi sallia lemmikkien tuonti. Kolmen koiran yhdistelmä osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Useimmissa mökeissä koirien lukumäärä rajoitettiin selkeästi yhteen tai kahteen. Sitten oli niitä vuokrailmoituksia, joissa oli vain tieto: lemmikit ok. Otimme ensimmäiseen "lemmikit ok"-kriteerillä olevaan saunalliseen vuokrauskohteeseen yhteyttä ja saimmekin kylmää vettä niskaan. Koirat olisi kuulemma pitänyt pitää ulkona koko ajan, korkeintaan ne sai tuoda betonilattialle autotalliin. Näin eivät koirien karvat ja pöly kantautuisi talon sisään kokolattiamatoille, josko seuraava vuokraaja olisikin allergikko. Lisäksi luvassa olisi kuulemma ollut iiiiso siivouslasku, jotta koirien karvat saataisiin vuokrauksen jälkeen poistetuiksi. Ensinnäkin, haloo! Kuka haluaa rankaista sisätiloihin tottunutta ja sosiaalista koiraansa jättämällä sen moneksi päiväksi ulos tai päästämällä vain orpona autotalliin? Toisekseen, talon, joka oli oikeastaan isohko kartano, pihapiirissä oli hevostalli! Eli kuka allergikko haluaa väen vängällä hevostallin läheisyyteen muutenkaan, sillä pihapiirissä olisi taatusti pölyä eläimistä, heinäpaaleista jne.? Niinpä hylkäsimme ensimmäisen vuokrauskohteen. Kiitos, mutta ei kiitos. 

Tässä vaiheessa vapaina olevien mökkien määrä siedettävällä ajoetäisyydellä ja isohkolle henkilö- ja koiramäärälle alkoi olla rajallinen. Sitten haaviin osui aivan loistava, saunallinen, suorastaan luksustasoinen, mutta ei mahdottoman kallis mökki. Mökin kriteereissä luki kuitenkin rajoitus kahdesta koirasta. Päätimme ottaa yhteyttä vuokraajaan ja kysyä, onnistuuko kolmen koiran tuominen. Sitten alkoi se kummallinen osuus. Meiltä kysyttiin, minkä kokoisia koirat ovat. Kerroimme koirien olevan keskikokoisia, kaikki jo iältään vähän vanhempia, joten aivan villeintä mahdollista menoa ei olisi odotettavissa. Lisäksi kerroimme yhden seurueestamme olevan koirankouluttaja, aivan niin kuin olikin. Seuraavaksi haluttiin tietää koirien yhteispaino. Whaat?! Kerroimme yhteispainon olevan 120 paunaa. Naps! Se oli vuokraajalle liikaa. Suurin sallittu yhteispaino koirille, oli niitä sitten kaksi tai kolme, oli kuulemma 100 paunaa. Siis anteeksi nyt vaan, mutta minulla ei mene tämä logiikka oikein jakeluun. Siis olisi ollut hyväksyttävämpää tuoda yksi 99 paunaa painava bernhandilainen kuin vaikkapa kolme pientä tiibetinspanielia. Täh? Jos vuokraaja pelkäsi esimerkiksi puulaatioiden raapiutuvan koirien kynsistä tai epäili mökin neliöiden käyvän pieniksi koirien kanssa, niin ei tämä nyt oikein järjelliseltä kuulostanut. Minun mielestäni kolme pienempää koiraa ovat riskinä aiheuttaa tuhoja mökissä paljon pienempi kuin yksi jätti, mutta mene ja tiedä sitten mikä tässä oli takana. Vuokraaja ei siis antanut periksi koirien pauna- eikä lukumäärästä, joten jälleen jouduimme luovuttamaan. 

Tässä vaiheessa olimme joutuneet jo karistamaan toiveet saunallisen mökin löytymisestä juuri tähän ajankohtaan. Lopulta löysimme kuitenkin hulppean 2-kerroksisen, neljän makuuhuoneen + WC:n, ulkoporealtaalla varustetun ja koiraystävällisen mökin. Sijaintikin oli erinomainen, Tahoe-järven rannan rientoihin oli matkaa vain 150 - 200 m. Niinpä pääsimme kuin pääsimmekin viettämään lähes perisuomalaista juhannusta erinomaisessa seurassa hyvän grilliruoan ja juoman merkeissä. Rohkeimmat kävivät uimassa Tahoe-järvessäkin, vaikka järven syvyydestä ja vuoristokorkeudesta johtuen vesi on yleensä todella kylmää. Mukavata oli ja aika ikimuistoinen juhannus kaiken kaikkiaan! Sai puhua pulputtaa suomeakin monta päivää putkeen! :-)

Vuokramökkimme olohuonetta ja ruokailutila. Takan päällä olevat kävyt olivat yli 30 cm pitkiä.

Koiria ja suppailija Lake Tahoella. Taustalla lumihuippuiset vuoret.

Ulkosuomalaisen lonkeron kaipuuseen: greippilimua ja pikku liraus giniä. Nam!

Tulimme mökiltä takaisin vasta maanantai-iltana ja nythän tässä painaakin jo mukavasti seuraava juhla päälle: amerikkalaisten itsenäisyyspäivä eli 4th of July lähestyy ja tämähän tietää ukkokullalle myös paria ylimääräistä vapaapäivää. On se kiva, kun näin ulkosuomalaisena voi halutessaan poimia molempien maiden juhlat vietettäviksi, heh. Näihin juhlatunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa. 

Juhannuksen viettoa Kaliforniassa

Kaikenlaisiin hauskoihin hullutuksiin sitä tuleekin tuon ukkokullan kanssa lähdettyä ja juhannus 2015 oli yksi niistä. Tänä vuonna juhannukseemme ei kuulunut uutta perunaa ja silliä, vaan jotain ihan muuta. Niinpä tämän kertaisessa postauksessani kerron teille yhden tavan, jolla ulkosuomalainen voi ulkomailla asuessaan juhannusta ainakin viettää. 

Paljastettakoon jo tässä vaiheessa sen verran, että jouduimme juhannuksena linnaan! ;-)

Juhannus Kaliforniassa ylipäätään

Kaliforniassa keskikesän koittamista ei juurikaan juhlita. Paikallisessa kalenterissa kyllä lukee sunnuntain kohdalla First Day of Summer (kesän ensimmäinen päivä) ja Summer Solstice (kesäpäivänseisaus), mutta mitään vapaapäiviä tai juhlallisuuksia ei vielä esimerkiksi perjantaina, Suomen juhannusaattona ollut. Perjantai oli täällä aivan normaali työpäivä. Samaiselle viikonlopulle osui täällä myös isänpäivä, joka sai huomattavasti suuremman huomion, niin alennusmyynneissä (kun Amerikassahan on jokaisen kissanristiäisen kunniaksi oma alennusmyyntinsä), kuin myös kaupattavassa juhla- ja lahjakrääsässäkin. 

Toisaalta, ei keskikesän juhlinta ole varmastikaan kalifornialaisille yhtä kova juttu kuin se on yöttömästä yöstä ja Suomen suvesta nauttivalle suomalaiselle. Täällä kun aurinko paistaa aika lailla läpi vuoden ja kesää on valtaosa vuodesta, ei keskikesän juhla pomppaa säidenkään puolesta mitenkään erikoisemmin esiin. Myöskään yötöntä yötä ei ole. Täällä ei siis synny sitä polttavaa riemun tunnetta rintaan, että NYT se kesä ja grillauskausi sitten alkoi. Kaliforniassa on kesä ja grillit kuumana vähän niin kuin koko ajan. ;-) No joo, on oikeasti se parin kuukauden "talvikin", jolloin päivälämpötilat saattavat jäädä niinkin kylmiksi kuin +13 Celsius-asteeseen.

Koska juhannus ei täällä ole yhtä merkityksellinen kuin Suomessa, en tiedä onko juhlan ympärille syntynyt oikein mitään paikallisia perinteitäkään. Tietääkseni ei. Mutta suomalaisenhan pitää juhlistaa juhannusta, olipa sitten missä päin maapalloa tahansa ja niinpä mekin osallistuimme eräänlaisiin juhannusjuhliin lauantaina.

Kuinka juhlille oikein päädyttiin?

Ukkokulta tuli liittyneeksi Napan viinilaaksossa sijaitsevan Castello di Amorosa -viinitilan klubijäseneksi jo viime syksynä. Liittyminenhän tapahtuu siis automaattisesti samassa yhteydessä, jos tulet ostaneeksi 12 pullon erän kyseisen tilan viiniä, heh heh. Tuon klubin kautta ukkokulta sai tietää juhannuksen aikaan viinitilan linnassa pidettävistä keskiaikaisista keskikesän juhlista. Juhlat olivat nimeltään Midsummer Medieval Festival. Ukkokulta pomppasi oitis kattoon huudahtaen, että tuonne mennään! Kieltämättä tapahtuma kuulosti varsin mielenkiintoiselle. Kun tilaisuuden liput tulivat maaliskuussa myyntiin, hän osti tiketit meille ja Bay Arealla asuvalle suomalaisystävällemme. Ja sillä poppoolla keskiaikaisille juhlille nyt osallistuimme. 

Tilaisuuden käsiohjelma.

Esivalmistelut

Ehkä noin kuukausi ennen kekkereitä alkoi ukkokulta puhumaan myös keskiaikaisten vaatteiden vuokraamisesta. Ajattelin, että mitä ihmettä se taas höpisee! Mutta ei, kyllä se täysin tosissaan oli ja sanoi netissä olevien edellisten vuosien juhlakuvien perusteella kaikkien muidenkin pukeutuvan tilaisuudessa keskiajan henkeen. Uskottavahan se oli, kun kuvat puhuivat samaa ja niinpä nettipukuvuokraamosta mekin hauskat asut tilasimme. Jos kerta hulluttelemaan lähdetään, niin se on sitten sama vetää täysillä.

Viime hetken jännitysmomenttia asujen suhteen toi kuitenkin se, että niiden kaikkien piti olla ns. one size fits all -tyyppisiä. Ajattelin, että kun tässä kerran isojenkin ihmisten Amerikassa ollaan, voi asut varmastikin tilata kokojensa puolesta melko huoletta. Kun sitten asut saapuivat paria päivää ennen h-hetkeä ja pääsin omaa linnanneidon mekkoani sovittamaan, niin sehän olikin aivan pirun tiukka yläosastaan, siis hartioista ja rintakehän kohdalta, eikä minkäänlaista säätömahdollisuutta asussa ollutkaan. Pukuvuokraamo sijaitsi parin tuhannen mailin päässä Minnesotan osavaltiossa, joten ei auttanut kuin toivoa, että jospa siinä koltussani nyt sen yhden illan ajan kuitenkin henki pihisisi... Ja pihisihän se, huoh!

Valtaosa naisten vuokrattavista keskiaika-asuista oli pitkähihaista viittoineen kaikkineen, mutta itselläni lähtökohtana asuvalinnalle oli sen lyhythihaisuus. Tiesin nimittäin, että Napan laakso on kuumaa aluetta ja iltalämpötilatkin korkeita. Juhlien alkaessa ennen iltaseitsemää näytti mittari vielä +27 Celsius-astetta. Olin kiitollinen lyhyistä hihoistani. 

Tällaisen linnanneidon asun vuokrasin itselleni. (Pukuvuokraamon kuva)

Käsikynkässäni juhliin lähtivät ritari ja Little John. Alla pukuvuokraamon kuvat heidän asuistaan:

Se täytyy kyllä todeta, että minun seuralaiseni olivat paljon komeampia kuin nuo pukuvuokraamon kuvissa poseeraavat ukot. :-) 

Juhlapaikalle saavuttaessa teki nopeasti huomion, kuinka jotkut olivat panostaneet pukeutumiseensa toden teolla. He olivat oletettavasti jo useamman vuoden konkareita näissä keskiaikajuhlissa ja olivat virittäneet asuaan vuosi vuodelta paremmaksi ja paremmaksi. Muutamalla leidillä oli päässään keskiaikaisen kampauksen peruukkikin tai todella näyttävä kruunu hunnun kera.

Juhlaväen asuja.

Kukkaseppeleitä ja Robin Hood -hattuja. Ne, jotka eivät olleet pukeutuneet teeman mukaisesti erottuivat joukosta.

Yksi kruunupäistä.

Keskiaikaisia kisalajeja

Illan ohjelma alkoi tervetuliaismaljalla ja itse viinitilan omistajan pitämällä pienellä hauskalla puheella. Tämän jälkeen ohjelmassa oli keskiaikaisiin kisalajeihin osallistuminen tai niiden seuraaminen viinitilalla sijaitsevan pienen järven ympärillä. Lajeina oli katapultin käyttöä, miekan iskentää ja jousiammuntaa. Lajien seurannan lomassa sai maistella viinitilan tuotteita ja napostella pieniä suupaloja. 

Pääsinpä tuossa vaiheessa iltaa hiukan kosketuksiin suomalaisenkin juhannustunnelman kanssa. Järven ympärillä kasvoi nimittäin metsää ja olimme kisailua seuratessa osittain metsän siimeksessä. Bongasin siellä tähän mennessä ihka ensimmäiset kalifornialaiset hyttyset! OMG! No, ei niitä ollut kuin pari kolme, joten isoa riesaa niistä ei onneksi ollut. 

Lopuksi kisailut huipentuivat kahden ritarin turnajaisiin. Lajeina olivat mm. tarkkuuskilpailu sekä miekkailua. Todella taitavia olivat nämä turnajaisritarit ja ison osan taistoista he tekivät ratsailta, hevosen selästä käsin. Turnajaislajeissa käytettiin oikeasti voimaa ja edellisen vuoden näytöksen ritarilla oli kuulema ollut koko rintakehä aivan mustelmilla turnajaisten jäljiltä. Ilmankos oli tälle vuodelle ritarit vaihdettu... Mutta hyvää viihdettä se oli seurattavaksi, ammattitaitoisten ritarien ja uljaiden hevosten toteuttamana, sisältäen hiukan hupaisaa teatteriakin. Seuraavaksi muutama kuva ritarien turnajaisista:

Ritareiden tarkkuuskisailua.

Miekkojen armotonta kalistelua.

Hevoset vietiin turvaan, kun alkoi palavan aamutähden heiluttelu.

Keskiaikainen illallinen

Kun turnajaiset olivat päätöksessään ja voittajaritari selvillä, siirtyi juhlaväki viinitilan linnan sisäpihalle. Sinne oli katettu pöydät keskiaikaista illallista varten. Koko ruokailu tapahtui keskiajan tapaan, puisilta lautasilta ja ilman haarukkaa. Alkupaloja olikin aseteltu hauskasti jo valmiiksi pöydän keskelle liinalle odottamaan nälkäisiä ritaritaiston katsojia. Ja koska viinitilalla oltiin, niin alku-, pää- ja jälkiruoalle jokaiselle oli oma tilan viininsä. Vesilasi mukaan laskettuna jokaisella ruokailijalla oli siis nenänsä edessä neljä lasia, joten aika notkuvat pöydät olivat jo pelkästään niistä.

Väen kokoontuessa yhteen linnan sisäpihalle teimme arvion, että vieraita juhlissa oli arviolta 200 -300 henkilöä. Siinä vaiheessa kävi kyllä mielessäni, että onneksi olimme lippumme etukäteen lunastaneet, eikä illan päätteeksi ollut tiskivuoroa odottamassa. Nopeasti laskettuna nimittäin pelkästään viinilaseja tuli illan aikana käytettyä 800 - 1200 kpl ja niiden lisäksi vielä järven ympärillä käytetyt lukuisat maistiaislasit. Huh huh!

Linnan sisäpiha. Illallinen alkoi n. klo 21 ja Pohjois-Kaliforniassakin oli siihen aikaan vielä näin valoisaa.

Alkupaloina oli leipää, tuoreita kasviksia, oliiveja, leikkeleitä, viinirypäleitä sekä valkohomejuustoa, jonka hometta ei toivon mukaan kuitenkaan oltu kerrytetty aivan keskiajalta asti! Sitten tuotiin tomaattinen alkukeitto basilikaöljyllä koristeltuna. Näiden jälkeen nautittiin pääruoka, johon kuului grillattuja liha- ja kasvisvartaita, kalkkunan koipia sekä uunikasviksia. Lisäksi sisäpihalla isossa vartaassa paistettiin kokonainen possu, josta juhlaväki sai myös maistaakseen. Tässä vaiheessa masut pullottivat varmasti jo jokaisella, mutta eihän siitä jälkiruokana olleesta omenapasteijastakaan voinut kieltäytyä. En ainakaan minä. Oikein herkulliset olivat siis illan antimet ja illallista tahdittivat taustalla musiikista ja laulusta vastannut kokoonpano. 

Tästä asetelmasta illallinen alkoi.

Loppuhuipennus

Illan viimeinen ohjelmanumero olikin pieni yllätys. Yleisöä pyydettiin katsomaan tuolinsa alle, olisiko siellä kiinnitettynä herttarouvaa. Eipä ollut minunkaan tuolini alla. Yhden naisen tuolin alta se löytyi ja hänet pyydettiin estradille. Nainen sai laatikon, jonka sisällä oli laatikko, jonka sisällä oli laatikko, jonka sisällä oli laatikko... No nyt jäi levy junnaamaan, mutta joka tapauksessa monta niitä laatikoita sisäkkäin oli. Samaan aikaan ritarien kisaa juontanut, Hulk Hoganin näköinen, yli 2-metrinen lihaskimppu marssi myös yleisön eteen ja aloitti puheen tuolle naiselle. He siis tunsivat toisensa ennestään ja pikku hiljaa alkoi yleisölle valjeta, että tämähän taisi olla järjestetty juttu. Ja kyllä, kyseessä oli aito kosinta! 

En malta olla mainitsematta kuinka kosintapuheen ehkä hauskin kohta oli, kun mies tunnusti rakastavansa naista jopa enemmän kuin olutta. :-) Niin ja kerrottakoon vielä sekin, että nainen vastasi kosintaan myöntävästi ja kovin onnellisille näyttivät he. Sen pituinen se.

Juhlat ovat päättymässä.

Loppupohdinnat 

Eivät keskiajan kekkerit varmasti mikään yleinen tai perinteinen keskikesän juhlistamistapa täällä Kaliforniassa ole, mutta kyllähän näihinkin juhliin ihan mukava väkimäärä osallistui. Lisäksi juhlat vetivät puoleensa myös kolme hullua ulkosuomalaista juhannustansa viettämään. :-) 

Hiukan hulluille taisimme näyttää tamineissamme myös juhlien jälkeen läheisen Calistoga-kylän katukuvassa, kun kaikki muut olivat joko vaihtaneet keskiaikaiset vaatteensa jo toisiin tai painuneet pehkuihinsa. Kylänraitilla vastaamme käveli seurue, joka ei selvästikään tiennyt mitään läheisen viinitilan keskiaikaisista juhlista sinä iltana. Yksi seurueen rouvista kysyi meiltä lyhyen ja ytimekkään kysymyksen: "Why are you here?" Ilmeensä kertoi, ettei hän ollut nähnyt keskiaikaisia asuja ainakaan vähään aikaan. Kylläpä makeat naurut saimme illan päätteeksi tuntemattoman rouvan aidompaakin aidommasta ihmettelystä. 

Että tällainen juhannus tällä kertaa. Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!