Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastukset Kaliforniassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastukset Kaliforniassa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Apua! Mistä minä nyt suomalaisen folkloren tähän hätään keksin?

Apua, auttakkee! No joo tiedän, ei tämä ole ensimmäisen luokan ongelma, mutta ajattelin, että voisin saada teiltä lukijani hyviä vinkkejä pieneen pulmaani.


Taustaa


Olen käynyt zumbatunneilla, joita vetää arabi nainen. Hän toimii yksityisyrittäjänä vetäen tunteja melko pienessä salissa, joten myös ryhmän koko on mukavan pieni ja tunneilla on kiva, lämminhenkinen tunnelma. Nyt zumbaopettajani haluaa lisätä zumbatuntiensa ohjelmaan yhden kappaleen myös Suomesta. Hän toimii kuulema aina näin, kun saa ryhmäänsä mukaan uuden kansalaisuuden. Ja nyt tähän maksimissaan 20 henkilön, varsin monikulttuuriseen zumbaryhmään tulin minä, suomalainen.


Zumbasali.


Suomi-kappaleen hakua


Ohjaaja oli yrittänyt jo hakea suomalaisia kappaleita iTunesista, muttei kuulema ollut oikein löytänyt. Ainoa, joka oli tullut eteen oli "Käki kukkuu kuusikossa" saksaksi laulettuna. Että mikä? Opettaja soitti sen ryhmällemme ja katsoi toiveikkaana minua. Kappale ei edes kuulostanut suomalaiselle, ainakin täysin tuntematon itselleni, eikä varmasti mitenkään kuuluisa. Vieressäni zumbaileva saksalainen kurtisti myös kulmiaan, sillä laulu laulettiin tosiaankin saksaksi. 

Myöhemmin sitten hoksasin, että opettaja oli yrittänyt löytää suomalaista laulua, mutta hakusanansa oli todennäköisesti kirjoitettu saksaksi. Opettaja on nimittäin erittäin kiinnostunut kielistä, puhuu itse viittä eri kieltä ja on kysynyt minulta ainakin neljä kertaa kuinka 'Finnish' lausutaan ja kirjoitetaan. Kuitenkin lopulta hän aina vääntää sen joksikin ch-päätteiseksi versioksi. Ja niin oli varmaan tehnyt nytkin hakiessaan suomalaista kappaletta.

Koska opettaja ei ollut parempaakaan laulua löytänyt, hän kääntyi sitten minun puoleeni ja pyysi minua suosittelemaan jotakin suomalaista folklorekappaletta. Apua! Siis ajatukseni suttasi täysin tyhjää! Mitään ei tullut yhtäkkiä mieleeni! Ei kerta kaikkiaan yhtikäs mitään. Kyse on suomalaisesta kansanperinteestä ja minulla on ajatuskäyrä pelkkää suoraa viivaa! No, onneksi ohjaaja sanoi, ettei tällä olisi kovin kiire ja nimenomaan jos haluan, voisin hänelle jonkin biisivinkin antaa. Pakko ei siis ole, mutta olisihan se kohteliasta kun toinen kerran kysyy. Ja tähän ottaisin nyt mielelläni vinkkejä teiltä vastaan. 

Kappaleen siis pitäisi olla:

1) laulettu suomeksi
2) olla suomalaista kansanperinnettä
3) sopia tietenkin zumbatunnille, joko tanssittavaksi tai loppuvenyttelyjen taustamusiikiksi
ja
4) löytyä iTunesista.

Onhan siinä vaatimuslistaa ihan riittämiin. Ja kun minä vielä yritin kaivaa tarkennuksia, että millaisen kappaleen ohjaaja haluaisi, niin hän sanoi, että sellaisen kivan ja iloisen, johon olisi mukava tehdä uusi koreografia. Kyllähän sinä tiedät! Esimerkkinä hän vielä kertoi, että jos hän tuo tunnille vaikkapa irlantilaista kansantanssia tai venäläistä Ka-Ka-Kalinka-meininkiä, niin kaikki ryhmässä tykkäävät ja lähtevät heti mukaan. Nii-in. Laitapa siihen huippumelankolinen suomihitti perään soimaan. "Eldankajärven jääääää... on taakse jäänyttä elämäääääää...." Eiiiiiii! Loppuu se zumbatossu nousemasta, veikkaan. Niinpä kappaleelle olisi vielä yhtenä, muttei suinkaan vähäisimpänä lisävaatimuksena:

5) olla iloinen. 


Suomesta tuodut, jo kovia kokeneet zumbatossuni.


Tanssiaskeleet


Seuraavaksi ohjaaja kysyi minulta, että millaisia askelia meidän kansantansseihin kuuluu. Mikä olisi suomalaisen kansantanssin ominaispiirre ja muistuttaako se esimerkiksi saksalaisten tansseja? Voi hyvänen aika. Kyllähän minä ala-asteella jonkin aikaa tanhuakin harrastin, mutta en muista niistä ajoista muuta kuin, että yhden kappaleen nimi oli Kikapoo ja opettajamme valkoisissa collegehousuissa oli takamuksessa reikä. No, näytin minä hänelle miltä humppa ja polkka näyttävät. Saisi edes vähän suuntaa, miltä Suomessa kansanperinteenä tanssittavat tanssit näyttävät. Sanoi sen muistuttavan venäläistä menoa.

No sittenhän minä muistin suomalaisen tangon ja yritin vähän imitoida sitäkin. Kerroin, että meillä on vuosittain oma tangolaulukilpailunsakin ja osa kansasta on oikein tangofaneja. Siihen opettaja sanoi silmät lautasen kokoisina: "Really?" Oli yllättäen kuullut vain argentiinalaisesta tangosta tähän mennessä. :-)


Muisti palailee pätkittäin


Kotimatkalla sitten alkoi joitakin suomalaisia kappaleita palailla mieleeni. Voi hyvät hyssykät! Ensimmäisenä mieleeni putkahti Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen. Ei, ei ja vielä kerran ei. Ei sen tahtiin voi zumbata! No sitten se suomalainen tango! Mutta apua, kaikki kappaleet, jotka tältä saralta tulivat mieleen, olivat perisuomalaiseen tyyliin todella melankolisia. Ei sellaistakaan voi ottaa. Porukkahan nukahtaa ja tiedä vielä vaikka aktiivisimmat zumbaajat menevät ja masentuvat, jos kappaletta soitetaan heille pari kolmekin kertaa viikossa heidän zumbatunneillaaan. Ottaen tässä nimittäin huomioon, että ryhmä on kulttuuriensa puolesta todellakin monenkirjava, aivan kuin läpileikkaus Piilaaksosta, ja mukana on kansalaisuuksia niin hilpeästä Bollywood-maailmasta kuin lanteita keinuttavasta Latinalaisesta Amerikastakin. Ei sellaisiin iloittelumusiikkeihin tottuneille viitsisi mitään suomalaisia apatiajollotuksia soittaa.


Toinen kuva zumbasalista.


Ukkokullan kuumat vinkit


Kerroin illalla ukkokullallenikin tästä pienestä päänvaivastani. Ukkokulta ehdotti välittömästi Jaakko Teppoa. Purskahdin nauruun. Ei, ei ja ei. Varmaan se Pam-Pam-Pam-Pam-Pamela -kohta laulussa vaatisi sitten hiukan tarinaa taustalleen ja selittelyä, mistä kappale kertoo. Ettei siis kyseessä ole mikään Lapin erämaihin sijoittuva ammuskelukohtaus. No Jaakko Tepon Hilma ja Onni -kappaleessa on kyllä ihan kaunis sävel, mutta siinäkin on vähän surullinen tarina aukaistavaksi. Mutta hei, sitäkin pahempi olisi laittaa itse Jaakko Teppo sen laulun videosta ohjaajalle näytille! Suoraan sanoen, se näky kun ei oikein imartele suomalaista miestä. Jaakko Tepon Hilma ja Onni -videon voit katsoa muistin virkistykseksi täältä. 

Toinen ukkokullan ehdotus oli M. A. Numminen. No, Nummisellahan olisi ihan rempseitäkin kipaleita, mutta säikäyttääkö se ääni sitten... :-) Ja onko näistä kumpikaan luokiteltavissa suomalaiseksi folkloreksi? Eipä kai.


Letkis 


Mutta hei, sitten sain idean! Entäpä letkajenkka sitten? Kuuntelin kappaleen YouTubesta. Ja kappas, itse asiassa Katri Helenan Letkis-kappaleessa lauletaan:

"Letkis, tanssi nuorison. Letkis, maailmalla on. Lentää valtameren taa, siellä Letkis on se, joka valloittaa."

Mahtavat naurut tuosta sain, mutta tuo sanoitushan nyt ainakin vähän niin kuin osuis ja uppois tähän hakemaani tilanteeseen. :-D Olisiko tästä siis zumbaryhmään kipale vietäväksi, mitä luulet? Letkikseenhän olisi valmiit askeleet ja koreografiatkin! No, en tiedä mitä ujoimmista kulttuureista tulevat tykkäisivät letkassa ja toisten ihmisten kanssa kosketuksissa tanssimisesta, mutta se on sitten onneksi ohjaajan murhe miettiä, ei minun. Katri Helenan version Letkiksestä voit kuunnella tästä.   


Lisää ideoita, mutta...


Parin yön nukkumisen jälkeen sain vihdoin ensimmäisen, kirkkaasti kansanperinteeseemme kuuluvan ajatuksen: Eino Leino. Ja hänen runoihinsa perustuvat kappaleet kuten Nocturne tai Ja vuodet ne käy. Jälkimmäinen noista olisi itseasiassa nopeahko valssi, joten sitä voisi kenties harkita. Ensimmäinen, ja aika moni muukin Eino Leinon teksteihin perustuva kappale sopisi korkeintaan zumbatunnin loppuveneyttelyihin hitautensa puolesta. Vaka vanha Väinämöinen menee samaan laatikkoon. Hidasta ja laahaavaa, kaikki tyynni. Valitettavasti.


Herätykset


Herätys numero 1 tässä koko kuviossahan on ollut se, etten saanut ensin yhtään mitään suomalaisesta kansanperinteestä mieleeni. Herätys numero 2 se, että sitten kun sain, kaikki oli melankolista ja apaattista. Onko vika ainoastaan minussa vai onko Suomen kansanperinteen tila iloisuutensa puolesta todellakin näin kehno? Onko kaikki mollivoittoista?


Duuri-kissa ja duuria tässä nyt kaivataan.

Loppupohdinnat


Niin. Tässä nyt olisi erinomainen mahdollisuus viedä Suomi-kuvaa sekä zumbaohjaajani että muiden zumbaryhmäläisten kansalaisuuksien tietoon. Mutta minkäslaista sitä veisi? Itselleni mieleen tulevat pääasiasssa vain hitaat ja melankoliset kappaleet ja sitten tuo Letkis. Olisi ihan kiva, jos kappale olisi iloinen sekä luonteeltaan (ja videoltaankin) sellainen, ettei tarvitsisi hävetä kun se vaikkapa Gangnam Style -kappaleen jälkeen pamautetaan zumbasalissa soimaan. Jään odottelemaan ehdotuksianne, millaisen kappaleen voisin ohjaajalleni ehdottaa. 

Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. Zumbaryhmässä on mukana yksi kolumbialainenkin tyttö. Hänen takalistonsa liikehdintä on jotakin ihan käsittämätöntä! Sillä tytöllä lanne liikkuu kymmenen kertaa siinä ajassa kun meillä muilla ryhmäläisillä vain kerran. Niinpä olen tullut lakonisesti tulokseen: yksi ylimääräinen nivel. Hänellä täytyy olla lantionsa alueella yksi ylimääräinen nivel. Ei se muuten olisi mahdollista. ;-)

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kalifornialaisten vapaa-ajasta

Muutamat ovat minulta kyselleet, että mitä ne amerikkalaiset tai kalifornialaiset siellä oikein harrastavat. Mihin he vapaa-aikansa käyttävät? Tätä aihetta raotan teille tällä kertaa. 

Arki-iltaisin työssä käyvillä kalifornialaisilla on vapaa-aikaa melko vähän, sillä töistä tullaan tyypillisesti myöhään kotiin, myöhemmin kuin Suomessa. Joillakin päivä venyy pitkästä työpäivästä, joillakin pitkästä työmatkasta ja joillakin molemmista näistä johtuen. Sitten on tietenkin erikseen meidän kotirouvien ryhmä, jolla ei muuta olekaan kuin aikaa. Olenkin huomannut, että täällä on paljon enemmän esimerkiksi ohjattujen liikuntatuntien tarjontaa keskellä päivää kuin Suomessa. 

Mutta sitten niihin lajeihin. Tähän mennessä tekemieni havaintojen mukaan pohjois-kalifornialaisilla on ainakin seuraavat viisi l-kirjaimella alkavaa vapaa-ajan harrastusta: lenkit, laskut, lipittely, lahjoitus ja lemmikit. Sitten on lisäksi s-alkuiset lajit kuten surffaus, sukellus ja suppailu, sekä b-alkuiset BBQ ja biitsit. Jälkimmäisistä harrastuslajeista valtaosa liittyy veteen, mutta koska emme asu meren äärellä, keskityn tällä kertaa postauksessani nyt vain noihin l-alkuisiin lajeihin.


Lenkit


Nyt en puhu uunilenkistä, vaan patikointilenkeistä ja retkeilystä. Kalifornialaisten innokkuus tähän harrasteeseen hiukan yllättikin minut, mutta kun olen nähnyt millaisia maisemia ja maastoja on vain tunnin tai parin ajomatkan päässä kaupunkien vilskeestä, niin mikäpä jottei. Kävimme kesällä autoilemassa mm. Big Basin -alueen punapuumetsissä. Pelkästään siellä oli jo monta retkeilyaluetta, pääasiassa telttailuun. Retkeilyalueille pitääkin kuulema varata telttapaikka etukäteen ja suosikkipaikat menevät tosi nopeasti varausmahdollisuuden auetessa. Toki monet tekevät patikointeja päiväseltään ja se onkin mahdollista, koska hyviä reittejä on lähistöllä tarjolla runsain mitoin. Ja koska Piilaakso sijaitsee sanansa mukaisesti laaksossa, on sen ympärillä upeita vuoria tarjoamassa haastavampaakin reitistöä. Ei tarvitse tasaisella tallustella.

Kuulemani mukaan amerikkalaisten varustus "telttaillessa" voikin sitten vaihdella tosi paljon. Osa tulee perinteisesti teltoilla, mutta sitten on niitä, jotka tulevat asuntoautoilla tai puolikkaan linja-auton kokoisilla kaikin mukavuuksin varustetuilla hirviöillä. Joka tapauksessa cooler, kaksi tai kolme kuuluu jokaisen amerikkalaisen perusvarustukseen! Olen jopa nähnyt autojen perään vetokoukun päälle rakennettuja erillisiä, mittatilaustyönä tehtyjä telineitä vain ja ainoastaan kylmälaukkua varten! Eli ilman täyteen ahdettua kylmälaukkua ei amerikkalainen pärjää missään! Ei korvessa, ei biitsillä. Tokko omalla takapihallaankaan.


Big Basin -punapuumetsän patikointireittiä. Täällä kaupungin hulina unohtuu.


Isohko punapuu eli sequoia.


Laskut


Laskuilla tarkoitan mäenlaskuja laskettelurinteiltä. Niinpä, Kalifornia tarjoaa niin hiekkarantaa, palmuja, havupuita, vuoristoja, aavikkoa, merta, järviä kuin talvella lumimaisemiakin. Kävimmekin vuoden vaihteessa Sierra Nevadan vuoristossa Lake Tahoella, joka on noin neljän tunnin ajomatkan päässä. Siellä oli mahdollisuudet vaikka mihin talvilajiin. Ja paljon oli rinteissä porukkaa.


Kuva Squaw Valleyn laskettelurinteestä Tahoelta. Kun rinteitä on paljon (pelkästään Squaw Valleyssa 177 rinnettä!) ja ne ovat isoja, uppoaa niihin iso väkimäärä ihan tuosta vaan.

Meille suomalaisille voi olla itsestäänselvyys, että jokainenhan nyt osaa luistella, kiitos perinteiden ja koululiikuntatuntien. Tässä amerikkalaispoika opettelee luistelemaan luistelukoulussa, ihan omalla vapaa-ajallaan. 

Lenkkien ja laskujen lisäksi perinteiset liikuntalajit, kuten kuntosali, ohjatut jooga- ja jumppatunnit sekä pyöräily vetävät paikallisia puoleensa, ihan kuin missä tahansa muuallakin. Näiden liikunnallisten harrastusten lisäksi täällä harrastetaan muutakin ja niistä seuraavaksi. 
  

Lipittely


Pohjois-Kalifornia tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet viiniharrastamiseen, sillä yksi maailman huippuviinialueista, Napa Valley, sijaitsee vain parin tunnin ajomatkan päässä Bay Arealta. Napa Valleyn rinnalle arvostuksessa on noussut sen vieressä sijaitseva Sonoma Valley ja sen viinit. Pistäkääpä alue mieleen! Siitä kuullaan vielä. Ja vaikkei ajaisi näille itse viininviljelyalueille, on maistiaisia ja makuelämyksiä viineistä mahdollisuus nauttia muuallakin. Monet pikku kaupungit täällä Piilaaksossakin ja sen liepeillä ovat nimittäin erikoistuneet viininmaistelubaareihin. Yksi tällainen on mm. pikkuruinen Saratoga Village.

Alaotsikon mukaisesti puhun siis viinin lipittelystä. Täällä tosiaankin viinejä harrastetaan eli niitä maistellaan, niistä nautiskellaan ja niistä keskustellaan. Perisuomalaista bottoms up -meininkiä en ole amerikkalaisten nähnyt harrastavan.


Viinitilojen maistiaisannokset ovat kooltaan maltillisia. Kuva on Sterlingin viinitilalta Napa-laaksosta viime joulukuulta.

Lahjoitus


Kalifornialaiset tuntuvat lahjoittavan ahkerasti rahaa, tavaroita sekä omaa aikaansa vapaaehtoistyön kautta. Ehkä tämä pätee kaikkiin amerikkalaisiin. Ainakin suomalaisen silmin tämä toiminta pomppaa täällä paljon voimakkaammin esiin kuin Suomessa. Erilaisia hyväntekeväisyyskampanjoita harrastetaan ihan koko perheen voimin, yhdessä tekemällä. Televisiossa näytettiin mm., kuinka Yhdysvaltain sotilaille lähetettiin sotatantereelle kiitospäivän ja tulevan joulun kunniaksi paketteja, jotka sisälsivät tuliaisia sotilaille, jotka eivät olleet päässeet pitkään aikaan käymään kotimaassaan. Tähän tuliaispakettien paketoimiseen sekä pakettien kantamiseen kuljetusrekkaan osallistui muiden joukossa yksi isä alle 10-vuotiaan tyttärensä kanssa. Näin osa amerikkalaislapsista oppii auttamisen kulttuurin jo pienestä pitäen.

Samoin, kun joulukuussa Pohjois-Kaliforniaan ennustettiin kovia myrskyjä ja rankkasateita, moni kalifornialainen osallistui vapaaehtoisena hiekkasäkkien täyttökampanjoihin uurastaen pitkää päivää, osa jopa läpi yön. Oltiin valmiita antamaan omaa aikaa yhteiseksi hyväksi. 
Opasteet hiekkasäkkien täyttöpaikalle.

Mielestäni täällä on siis paljon enemmän yhteiseen hiileen puhaltamisen henkeä kuin Suomessa. Olen saanut itsekin tiettyjen paikallisten Facebook-ryhmien kautta kutsuja tai ilmoituksia vapaaehtoistyökohteista. Työtä tehdään usein kodittomien ja/tai vähävaraisten hyväksi esimerkiksi jakamalla ruoka-annoksia tai valmistamalla heille aterioita paikan päällä.

Myös tavaroiden lahjoittaminen korostuu mielestäni täällä Suomea enemmän. Eikä keräyskoriin suinkaan heitetä vanhaa ja risaista tavaraa, vaan ihan uuttakin. Hyvä esimerkki tästä oli kerskakulutusjuhla Black Fridayn ja Cyber Mondayn jälkeinen tiistai, joka on nimetty Giving Tuesdayksi. Kansan kenties potiessa huonoa omaatuntoa omasta tuhlailustaan, oli mahdollisuus tehdä hyvää ja antaa esimerkiksi juuri ostamansa lelu vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Lelujen keräyslaatikko oli sijoitettu lelukauppaan heti kassojen jälkeen.

Lisäksi amerikkalaiset tuntuvat polkaisevan pystyyn varainkeräyskampanjoita tuon tuostakin. Yksikin tapaus oli tällainen: Eräässä ravintolassa Palo Altossa työskenteli valkovenäläinen opiskelijapoika. Poika oli kovin pidetty ja ahkera työntekijä. Valitettavasti poika kuoli, mutta hänen perheellään ei ollut varaa lähettää pojan ruumista kotimaahan haudattavaksi. Pojan työkaverit laittoivat varainkeruun pystyyn ja pian tarvittavat rahat olivatkin jo koossa. Eipä taitaisi taaskaan suomalainen byrokratia taipua tuosta vain sormia napsauttamalla rahankeräykseen johonkin kohteeseen. Veikkaan, että parit blanketit siinä pitäisi täyttää ja lupaa anoa. Eikä taida olla aina ihan saletti, että lupa keräykselle edes heltiää.

Vaatteiden ja kenkien lahjoituslaatikoita näkee useilla nurkilla ja katujen varsilla.


Lemmikit


Lisäksi amerikkalaiset tuntuvat olevan todella eläinrakasta porukkaa. Tosi monella on yksi tai useampi kissa tai koira kotieläimenä ja tämä näkyy myös eläintarvikkeidenkin tarjonnassa: lemmikkieläinten ruoille, leluille ja hoitotarvikkeille on omia, isoja kokonaisia tavarataloja! Eli lemmikeihin todella halutaan panostaa. Ja tehdään tietenkin amerikkalaiseen tapaan myös bisnestä siinä sivussa kaikella tällä. Suosiotaan viime aikoina ovat kasvattaneet esimerkiksi lemmikkien päivähoitopaikat. Kun ihmisille kertyy matkoineen kaikkineen työpäiville mittaa, he vievät lemmikkinsä päivähoitoon työpäivänsä ajaksi. Samoin olen seurannut naapuriperheen isää. Isä autoilee joka arkipäivä lounasaikaan kotiin käyttämään perheen koiraa ulkona. Aika kunnioitettava suoritus näillä liikennemäärillä ja ruuhkilla, mutta tuo viitseliäisyys on sen koiran onni. 
Rapsuti, rapsuti. Ajattelepas omalle polvelle tätä karvakorvaa. Awwww!

Yleistäen, totta kai


Tähän poimimani kalifornialaisten harrastusten listaus ei takuulla ole kattava. Vapaa-ajan viettotavoissa löytyy kirjoa laidasta laitaan. Tekstiä kirjoittaessani tulinkin pohtineeksi, että jos minun pitäisi mainita vain pari kolme tapaa, jolla suomalaiset vapaa-aikaansa viettävät, mitä nostaisin esille? Sauna ja penkkiurheilu? Kuntosali ja juoksu? Oululaisten pyöräily ja autolla punaisia päin ajaminen? On likimain mahdotonta määrittää vain paria lajia, jotka kuvaisivat kattavasti koko kansaa. Tälle kalifornialaisten l-alkuisten lajien listalle taisivat lopulta päätyä sellaiset suosikkiharrasteet, joista itse olen ollut hiukan yllättynyt (retkeilyn suosio), sekä ne, jotka poikkeavat suomalaisten suosimista vapaa-ajan viettotavoista (hyväntekeväisyys ja viinituntemus).


Mutta hei, tänne on nyt viikonlopuksi luvattu pitkästä aikaa yli +20 Celsius-asteen lämpötiloja, joten aion viettää omaa vapaa-aikaani seuraavaksi ulkona. Tiedä vaikka pääsisi noiden kalifornialaisten s- ja b-alkuisten harrasteiden pariin!

Eli nyt on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. 1. Edellisessä postauksessani kirjoittelin mm. drive-thru-rukoilusta ja kuinka paavi on suunnitellut vierailua Kaliforniaan. Julkaisin blogin paikallista aikaa aamulla ja kuinka ollakaan, samana iltana uutisissa kerrottiin, ettei Kalifornia taidakaan sopia paavin kiertueaikatauluihin. Paavi vetosi kiireisiin. Tulipa vain mieleeni, että olikohan paavi saanut vihiä, millaisia penkerepatsasteluja täällä hänen päänsä menoksi oli suunniteltu ja päätti kiertää Kalifornian kaukaa. :-D

PS. 2. Sain myös tiedustelun, tarvitseeko Amerikassa lomaileva turisti shekkejä? Ei tarvitse. Riihikuivilla dollareilla ja luottokortilla pärjää.