Tammikuun kohokohdat ja eloa säiden armoilla

Kun elinympyrä supistuu koronarajoitusten myötä pitkälti vain kotikuvioihin, voivat normaalia pienemmätkin ilonaiheet nousta arvoon arvaamattomaan. Niinpä nostan blogiinikin juuri taaksejääneen tammikuun kohokohtia:

Mandariinimehutehdas käynnissä!

Mandariinimehutehdas 

Ehkä muistatte kuinka nauroin, että saimme tänä talvena appelsiinipuustamme vain yhden ainokaisen appelsiinin. Tapauksen tiimoilta ystävämme halusivat antaa meille omasta mandariinipuustaan satoa ja eräänä aurinkoisena tammikuun lauantaina menimme noita mandariineja poimimaan. Siis OMG, en ole eläissäni nähnyt yhdessä puussa niin paljon hedelmiä! Puu suorastaan notkui mandariineistaan ja muutama oksakin oli katkeillut hedelmien painosta. Ystävät olivat itse jo keränneet puusta siihen mennessä yli 300 mandariinia ja kun me pääsimme puun äärelle, se näytti edelleen, ettei sen satoon olisi kajottu vielä laisinkaan. Keräsimme kaksi isoa kassillista mandariineja ja puu jäi yhä edelleen pullolleen satoa. Oli se kyllä tapaus!

Tässä kuva mandariinipuun oksistosta. Oli se ihan mieletön puu!

Saimme ystäviltämme myös lainaksi heavy user -tasoisen sitruspusertimen ja seuraavana päivänä saimme ukkokullan kanssa leikkiä mandariinimehutehdasta. Osa mandariineista jätettiin syötäviksi ihan sellaisenaan, mutta viisi litraa saimme hedelmistä mehuakin. Oi, miten hyvää! Tämä mandariinicase sai minut kyllä niin iloiseksi pitkäksi aikaa. Mandariinien poimintakin oli tosi kivaa puuhaa ja tulihan siinä C-vitamiinitasotkin turvatuiksi hyväksi aikaa.

Takapihan pimppausta

Nyt tammikuussa saimme vihdoin ja viimein aikaiseksi asentaa myös tunnelmavalot takapihallemme. Eihän niitä oltu vasta kuin vuosi ja seitsemän kuukautta suunniteltu, hah. Ystäviemme pihalta saimme lisäidean laittaa myös muutama tiki-soihtu, siis lyhty, joka jäljittelee aitoa palavaa tulta. Takapihasta tuli nyt kyllä aika kiva, vaikka itse sanonkin. Lisäksi istutin takapihallemme ensimmäiset Kalifornian perunani. Täällä meidän leveyksillä perunanistutusaika on nimittäin jo tammikuussa, sillä kesäaika on liian kuumaa. Nyt on sitten jännättävänä kevään mittaan, että nouseeko sieltä mitään. 

Rajoitusten höllennyksiä

Joulukuun alussa kerroin kuinka Kalifornian kuvernööri määräsi osavaltiostamme ne alueet suljettaviksi (stay at home order), missä sairaaloiden tehohoitopaikkojen kapasiteetti laski alle 15 %. Meidän asuinalueella tuo määräys astui voimaan joulukuun alkupäivinä ja sitä on kestänyt yhtäjaksoisesti näihin päiviin saakka. Kunnes sitten viime maanantaina saimme iloisia uutisia: tehohoitopaikkojen määrä ylitti vaaditun rajan, tuleva ennustekin paikoista näytti hyvälle ja niinpä kotonapysyttelemisrajoituksia höllennettiin. Tämän myötä palasimme takaisin 4-portaiseen koronan alueellisiin vakavuusluokituksiin. Olemme kuitenkin edelleen tuon asteikon huonoimmalla tasolla (purple tier), mutta esimerkiksi ulkona ruokailu ravintoloiden patioilla on nyt jälleen mahdollista. Myös nk. personal services -paikat, kuten esimerkiksi kynsisalongit, kampaamot ja hierontapaikat ovat saaneet avata ovensa rajoitetuille asiakasmäärille ja tiukkoja hygieniasääntöjä noudattaen. Rajoituksia meillä on toki kovasti edelleen, mm. yli 150 mailin päähän matkustamisesta napsahtaa 10 päivän karanteeni. 

Mutta nyt viikonloppuna kävimme siis ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen nauttimassa lounaan ravintolassa tai siis sen terassialueella. Lounas maistui mitä parhaimmalle ihanassa auringonpaisteessa ja kävelykadun ihmisiä seuraillen. Tämä tuntui kyllä aivan mahtavalle! Kuin tuulahdus jostakin siitä vanhasta kivasta normaalista.

Mikä ihanuus! Toki jo annos itsessään, mutta myös se, että eteeni tuotiin ruokalista, josta sai valita jonkun toisen valmistamaa maukasta ruokaa! Olemme tilanneet koko pandemia-ajan vähintään kerran viikossa ruokaa kotipaketeissakin, mutta ei siinä samanlaista tunnelmaa saa, kun syö ateriansa styroxlaatikosta.

Tämä cappuccinokin maistui jotenkin taivaallisen hyvälle! Posliinikuppi ja kaikki!

 

Sitten tammikuuhuni kuului vielä yksi aivan ihana ja mieltä lämmittävä tapaus, mutta se jää blogin ulkopuolelle. Mutta jos siis ystävä, joka tämän iloisen jutun meille järjesti, sattuu tämän postauksen lukemaan, niin tiedätpä, että yhden huikean kohokohdan sait aikaiseksi, kiitos vielä kerran.

Mutta sitten, tammikuussa olemme jälleen kerran olleet myös isojen luonnonvoimien armoilla:

Ilmoja on pidellyt

Tammikuussa saimme Piilaaksossa ensin nauttia vuodenaikaan nähden suorastaan poikkeuksellisen lämpimistä säistä. Noin 1,5 viikon ajan oli todella lämmintä ja muutamina päivinä ylitettiin hellerajakin. Mutta sitten saapui kova myrsky. Sen jälkeen alkoivat rankkasateet ja saapui uusi myrsky. Vuorilla ja pohjoisempana tämä tiesi lumimyrskyjä. Kuuluisa Yosemiten kansallispuistokin jouduttiin sulkemaan sataneiden lumimassojen ja rakennusten päälle kaatuneiden puiden vuoksi. Santa Cruz -vuorilta, eli Piilaakson ja Tyynenmeren väliseltä vuorelta evakuoitiin ihmisiä kodeistaan, sillä rankkasateiden myötä odotettiin pahoja maanvyörymiä, kiitos viimesyksyisten maastopalojen. Joillakin ihmisillä meni koti taas alta, kun mutamassat vyöryivät rinteitä alas.

Mökin päälle kaatunut puu Yosemiten kansallispuistossa. Kuva kansallispuiston Facebook-sivulta.

Viime viikolla Facebook muistutti kolmen vuoden takaisesta viikonloppureissustamme Tyynenmeren rannalla Big Surissa. Taisi olla tuon muiston kanssa sama päivä, kun sitten uutisoitiin, että rankkasateet olivat aiheuttaneet jälleen kerran maanvyörymän rannikolla ja pätkä kuuluisasta rantareitistä Highway 1 on taas sortunut mereen. Vain parikymmentä mailia Big Surista etelään, kohdassa Big Creek Bridge. Korjaustyöt vievät vähintään vuoden. Edellisen kerran maanvyörymä hautasi pitkän pätkän tuota tietä alleen keväällä 2017. Kovin surullista tämäkin.

Kron4 Newsin uutiskuvaa sortuneesta Highway 1 -tiestä. Korjaustöiden arvioidaan vievän vähinään vuoden. Jos joku suunnittelee tekevänsä road tripiä tätä Kalifornian rantareittiä pitkin seuraavan vuoden aikana, niin kannattaa varautua kiertotiehen.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Meiltä loppuu tehohoitopaikat!

Kun kolme kuukautta sitten kirjoitin monelle lukijalle hyvin katsetta avartavan postauksen Piilaakson koronatoimista ja -rajoituksista, oli tartuntatilanne piirikunnassamme vielä varsin hyvä. Tänään on toisin. Tuolloin lokakuussa uusien todettujen tautitapausten lukumäärä yhden päivän aikana piirikunnassamme oli alle 100, nyt liikutaan luvussa 558. Tällä alueella asuu 2 miljoonaa ihmistä, joten Suomen väkilukuun suhteutettuna meillä todetaan viikossa tällä hetkellä keskimäärin 3 900 uutta tartunnan saanutta henkilöä. Suomessa vastaava luku on 2 780. Meidän piirikunnassamme ja paikoin myös muualla Kaliforniassa tehohoitopaikkojen käyttökapasiteetti alkaa kuitenkin lähestyä jo nyt äärirajojaan, joten olemme saaneet uudet tiukemmat koronarajoitteet osavaltion kuvernöörin ja paikallisten terveysviranomaisten toimesta.

Piirikuntamme terveysviranomainen julkaisi Facebookissa eilen tämän. Kyllähän se pysäytti!

Ulkonaliikkumiskielto

Ulkonaliikkumiskielto asetettiin täällä voimaan jo pari viikkoa sitten. Ulkona liikkuminen on siis kiellettyä klo 22-05 muista kuin erityisen painavista syistä. Tämä rajoite ei käytännössä vaikuta meidän arkeemme kuitenkaan millään tavalla. Noihin aikoihin ei ulos nimittäin ole ollut mitään asiaa sitten maaliskuun alun, kun eihän täällä ole oikein mikään paikka edes auki! Moni siis vähän ihmettelikin, että mikä hyöty tällaisesta ulkonaliikkumiskiellosta sitten on. Uskoisin, että tällä tavoitellaan nuorien aikuisten pitämien kotibileiden ja keväällä esiintulleiden salakapakoiden rajaamista. Myös tietyt etniset ryhmät tykkäävät edelleen kokoontua isoin joukoin ja alkoholiakin noissa tapaamisissa usein nautitaan. No, ainakin asetetun ulkonaliikkumiskiellon myötä poliisilla luulisi olevan paremmat valtuudet puuttua näihin pippaloihin, joissa etäisyyksien ja maskien pitäminen helposti unohdetaan.

Lockdown eli yhteiskunnan sulkeminen

Viime torstaina Kalifornian kuvernööri piti ylimääräisen tiedotustilaisuuden. Osavaltiossamme asetettiin määräys, että mikäli paikallisen sairaanhoidon tehohoitopaikoista on vapaana enää 15 %  tai vähemmän kokonaiskapasiteetista, asetetaan kyseinen alue lockdowniin seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Puhutaan myös termistä Stay-at-Home Order eli määräyksestä pysytellä kotona. Kuvernööri osoitti Kaliforniasta viisi aluetta (kuva alla), jotka tuolloin jo lähentelivät tätä tehohoitokapasiteetin kriittistä rajaa. Bay Area eli San Franciscon ja Piilaakson alue oli yksi niistä.

Kuvernöörin antama aikaennuste eri alueiden tehohoitopaikkojen kriittisen rajan lähestymisestä.

Tiedotustilaisuuden hetkellä viime torstaina esimerkiksi meiltä pohjoiseen sijaitsevassa, 550 000 asukkaan Sonoman piirikunnassa oli ainoastaan enää kolme tehohoitopaikkaa vapaana. Siis kolme! Meidän piirikunnassamme (Santa Clara) oli tuolloin tehohoitopaikkoja vapaana 17 %. Useat Bay Arean piirikunnat, mukaan lukien meidän piirikuntamme, ottivat kuitenkin etumatkaa heti seuraavana päivänä ja ilmoittivat lockdownin asettamisesta jo ennakoiden tulevaa.

Piirikunnat, jotka asettivat lockdownin päälle ennakoiden tulevaa. Meillä se astui voimaan sunnuntai-iltana klo 22.

Kuvernöörin tiedotustilaisuudessa arvio meidän alueen hälyyttävän alhaisesta tehohoitopaikkojen määrästä ennustettiin tapahtuvaksi joulukuun jälkimmäisellä puoliskolla. Mutta mitä tapahtuikaan! Eilisissä ilta-uutisissa ilmoitettiin, että olemme tipahtaneet jo nyt, siis vain neljässä päivässä kuvernöörin tiedotustilaisuuden ja tilannearvion jälkeen, tehohoitopaikoissa kriittiseksi katsottuun rajaan 15 %! Näissä lukemissa ei valitettavasti vielä edes näy kiitospäivän sukukokoontumisten aikana tapahtuneet tartunnat. Eli tehohoitopaikkojen tarpeeseen on odotettavissa vielä yksi kasvupiikki lisää!

Tällä hetkellä meillä on enää 50 tehohoitopaikkaa vapaana koko Santa Claran piirikunnassa, siis kaikkien meidän kahden miljoonan asukkaan tarpeisiin. Eilen 24 tunnissa sairaalahoitoon oltiin tuotu 62 uutta potilasta pelkästään Covidin vuoksi. Ja pitää vielä muistaa, että nämä tehohoidon petipaikathan pitäisi olla käytössä myös muiden vakavien sairastapausten kohdalla, ei vain koronapotilaille. 

Tilanne on meillä siis aivan käsittämättömän surullinen.  

Koronasovellus ja valon pilkahdus tunnelin päässä

Tällä viikolla Kaliforniassakin julkaistiin oma, puhelimiin ladattava koronasovellus nimeltään CA Notify. (Sovellus ladattavissa puhelimiin torstaina.) Sovellus toimii hyvin samalla periaatteella kuin vastaava sovellus Suomessa. Latasin itsekin alkusyksystä Koronavilkku-sovelluksen Suomessa ollessani, mutta mielestäni näissä molemmissa on se yksi kompastuskivi: bluetooth-yhteyden pitäminen päällä. Itse en ainakaan pidä sitä päällä koko aikaa esimerkiksi ollessani kotona eli sehän on sitten täysin muistin varassa, tuletko laittaneeksi bluetooth-yhteyden päälle lähtiessäsi esimerkiksi lääkäriin tai apteekkiin, jolloin sovellus ylipäätään rekisteröi ympäriltäsi mitään. Eli ei tämäkään aivan autuaaksi tätä tilannetta ja tietoisuutta tartunnalle altistumisesta tee. (Olen muuten ihmetellyt, ettei Suomen mediassa puhuta Koronavilkusta enää mitään. Miksiköhän?)

Lisäksi ylihuomenna torstaina odotetaan Yhdysvalloissa paikallista hyväksyntää koronarokotteen käyttöönotolle. Valoa pitkän ja synkän tunnelin päässä siis toivon mukaan pilkistää. Ennakkotietojen mukaan Kaliforniaan ollaan saamassa joulukuussa 2,1 miljoonaa rokotetta, siis erä, joka riittää noin ensimmäisen miljoonan riskiryhmäläisen tai eturintamassa työskentelevän rokottamiseen. Tämä on tietenkin 40 miljoonan asukkaan osavaltiossa vasta pisara meressä, mutta hyvä ja lohduttava alku kuitenkin. 

Lockdown käytännössä ja omat fiilikset 

Mitä tämä lockdown sitten käytännön tasolla merkitsee? Kaikki asiointi tulee rajata nyt minimiin ja kaikenlaiset kokoontumiset oman talouden ulkopuolisten kanssa ovat kiellettyjä. Ruokakauppa-, lääkäri- ja apteekkikäynnit ovat toki sallittuja. Esimerkiksi kaikki kaupat saavat ottaa kerrallaan kuitenkin vain maksimissaan 20 % asiakkaista sisään. Lisäksi kaikenlaista matkustusta tulisi välttää ja alueen hotellit ovat vain karanteeni- ja ns. kriittisten työntekijöiden käyttöön. Ruokaravintolat saavat myydä ruokaa jälleen ainoastaan ulos kotipaketeissa. Määräysten rikkomisesta voidaan sakottaa niin yksityishenkilöitä kuin yrittäjiäkin. Toisaalta kuvernööri kannustaa kaikkia ulkoilemaan ihan jo mielenterveydellisistä syistä. Lasten leikkikentät on kuitenkin suljettu nauhoin, mutta osa (harvat) kouluista tarjoaa edelleen lähiopetusta hybridimallilla. Jotkut luonnonpuistot ovat sulkeneet piknik-paikkansa, osa taas sallii piknikit maksimissaan 12 henkilön porukalla, kunhan turvavälit, maskit ja hygieniasäännöt muistetaan. Säännöt eriävät siis paljon ihan piirikunnittain tai kaupungeittain ja ohjeistukset vaihtuvat välillä tiuhaankin, joten ajoittain tämän kaiken hahmottamisen kanssa ei tahdo pysyä edes perässä.

Mutta eipä tässä tee mieli oikein liikkuakaan missään ihmisten ilmoilla. Ruokatoimituksetkin olemme nyt ottaneet nettitilausten kautta kotiin. Rajoittunut elämä jatkuu yhä vain rajoitetumpana. Suoraan sanoen on viime päivinä suututtanut lukea muutamien Suomessa asuvien somevalituksia todella vähäpätöisistä asioista, kun joitakin rajoituksia on tehty. Meillä tätä kovalla kädellä rajoitettua elämää on vietetty jo maaliskuun alusta asti, joten aikuisen, työssäkäyvän ja terveen ihmisen vinkuminen esimerkiksi yksittäisen sisäharrastuksen (kestoltaan 1h/vko) jäämisestä hetkeksi pois omasta viikko-ohjelmasta tuntuu kyllä jotenkin todella itsekkäältä. Ja kun kyseessä oli vieläpä harrastus, jota voi harjoittaa kotioloissakin. No, jos tuo on perheellisen ihmisen ainoa murhe tänä päivänä, on kai elämässä asiat todella hyvin, mikäpä siinä. 

Samoin tahtoo masentaa, että yhä edelleen täällä Piilaaksossakin löytyy niitä ohjeista ja määräyksistä täysin piittaamattomia ihmisiä. Ystäväni oli viime perjantaina iltakävelyllä noin klo 16 aikaan. Hän näki latinojen pitävän vauhdikkaita kotibileitä. Talon edessä oli kerääntyneenä noin 30 autoa, pihaan oli tuotu pari bajamajaa ja musiikkia soitettiin kadulle asti. Ja sattuihan täällä käymään niinkin, että osavaltion kuvernööri sekä San Franciscon ja San Josen kaupunkien pormestarit "kärähtivät" itse, kukin tahoillaan, asetettujen sääntöjen ja määräysten laiminlyönnistä kiitospäivää ennen tai sen aikana. Jokainen niitä sitten vuorollaan julkisesti pahoitteli ja tunnusti, ettei tullut oikein oltua esimerkkinä. Jep.

Mutta eihän tässä muutakaan voi kuin rämpiä rajoitusten suossa eteenpäin ja yrittää tehdä oma osansa mahdollisimman hyvin, jotta tartunnat saataisiin lopulta laskuun ja arvokkaat tehohoitopaikat riittämään. Itse aion ottaa rokotteen heti, kun sitä tarjotaan, mutta siihen taitaa meillä perusterveillä mennä vielä useampi kuukausi. Toivotan teille kaikille nyt terveitä päiviä ja sitkeyttä! Näiden myötä sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Postauksen lähteenä käytetty paikallisen terveysviranomaisen tiedotuskanavia ja uutissivustoja SFGate, Kron4 News, Abc7 ja Yle.

PPS: Edit 2.1.2021: Piirikunnassamme havaittiin tänään 1 784 uutta tartuntatapausta ja tehohoitopaikkoja on vapaana enää noin 7 %.

Hei te rakkaat ystävät ja sukulaiset Suomessa!

Hei te rakkaat ystävät ja sukulaiset Suomessa! Tämä on kirje teille. Nyt ovat jo monet teistä kyselleet, tulemmeko jouluksi Suomeen. Kiitos kysymästänne. Nyt meidän on kuitenkin ukkokullan kanssa apein mielin ilmoitettava, että olemme tehneet kipeän ratkaisun olla tulematta jouluksi sinne. Tätä asiaa on nyt pohdittu aina syyskuusta asti, eivätkä kahden käden sormet riitä laskemaan niitä unettomia öitä, joita olen tämän päätöksenteon hankaluuden kanssa viettänyt. Olemme seuranneet saatavilla olevia lentoja ja muuttuvia matkustusrajoituksia liki viikoittain sekä tilastoja ja kasvavia tautitapauksia Suomessa, Euroopassa ja täällä Yhdysvalloissa päivittäin. Päätöstä on siis todellakin mietitty niin monelta kantilta kuin mahdollista ja muutamia noista pohdinnoista ja puntaroinneista tulee tässä:

Lennot, matkustusrajoitukset ja rajamuodollisuudet

Suoria lentojahan meiltä ei täältä Kaliforniasta ole tällä hetkellä saatavilla, joten vähimmäismäärä lentoja päästäksemme Ouluun olisi kolme kappaletta. Siihen vähintään yksi, ellei jopa kaksi yöpymistä lentokenttähotellissa päälle. Jokaisessa noista lennoista olisimme uuden lentokoneellisen kanssa ihmisiä (ja mahdollisien tautitapauksien kanssa) tekemisissä. Lentoja lentää nyt pandemian vuoksi normaalia vähemmän ja monilla lentoyhtiöillä alkoi isot lomautukset viimeistään lokakuussa, joten nyt ilmassa olevat koneet ovat tämän myötä täydempiä, kuin ne esimerkiksi vielä syksyllä olivat. Atlantin ylittävien lentojen täyttöastetta en tiedä, mutta olettaisin matkustajia olevan nyt enemmän juuri joulun vuoksi. Ainakin Euroopan sisäiset lennot ovat kuulemani mukaan tupaten täynnä. Meille välilasku Euroopassa olisi joka tapauksessa pakollinen, joten myös Euroopan kasvavat koronaluvut ovat saaneet painamaan jarrua unelmoidessamme pääsystä jouluksi Suomeen. 

Suomen kansalaisella on aina oikeus palata Suomeen, mutta entäpä tilanne toisinpäin. Yhdysvallat on jakanut ulkomaat pandemian nykytilanteen myötä neljään eri kategoriaan, joista kategoria nro 4 on maat, joihin ei suositella tällä hetkellä matkustamista. Suomi kuuluu kategoriaan nro 3 eli matkustamista kyseiseen maahan pyydetään harkitsemaan vakavasti. No entäpä maahanpääsy takaisin Yhdysvaltoihin? Tällä hetkellä viisumin ja Estan varassa matkustavat henkilöt eivät pääse Schengen-maista suoraan Yhdysvaltoihin viettämättä ensin 14 päivää Schengen-alueen ulkopuolella. Toistaiseksi USA:n kansalaiset ja Green Cardin haltijat, mukaan lukien myös me, pääsemme palaamaan maahan ilman tuota 14 päivän lisämutkaa. Mutta. Nykyinen presidenttimme on vallassa aina tammikuun 20. päivään 2021, eikä ole mitenkään luvattua, etteikö hän ennalta-arvaamattomana ja nopean toiminnan miehenä aseta joitakin yhtäkkisiä uusia rajoituksia ja laita maan rajoja kiinni kasvaviin tartuntalukuihin vedoten. Emme yksinkertaisesti voi ottaa riskiä, ettemme pääsisi palaamaan Yhdysvaltoihin heti uuden vuoden jälkeen.

Koronarajoitukset siellä ja täällä

Lisäksi olemme tietenkin seuranneet niin Suomen kuin Kaliforniankin koronarajoituksia. Paraikaa Suomessa tartuntamäärät ovat kasvussa ja rajoituksia on tehty esimerkiksi ravintoloiden osalta aina joulukuun puoliväliin saakka. Tiedossa ei ole, mitä rajoitukset ovat jouluna. Ovatko ne tiukemmat vaiko löysemmät? Täällä USA:ssa puolestaan koronatilanne on paha ja esimerkiksi Kaliforniassa omassa piirikunnassamme ryhdyttiin sulkemaan yhteiskuntaa uudestaan juuri tänään. Lisäksi eilen Kalifornian kuvernööri ilmoitti suunnittelevansa peräti ulkonaliikkumiskieltoa, jotta tartuntamäärät saataisiin laskuun. Lähestyvä, amerikkalaisten vuoden tärkein perhejuhla Thanksgiving ei luonnollisestikaan helpota tartuntamäärien vähenemistä, elleivät ihmiset todella pysy omissa karsinoissaan. Tilanne elää siis täällä meilläkin marras-joulukuussa vielä voimakkaasti, se on aivan varma.

Karanteenit, testit ja treffailut Suomessa

No sitten, mitä se elo ja olo Suomessa sitten käytännössä olisi? Suomessa 10 päivän karanteenia on mahdollista lyhentää kahdella koronavirustestillä. Ensimmäinen maahan saapuessa ja toinen siitä 72 h kuluttua. Ja näistä tietenkin molemmista täytyy saada negatiivinen tulos. Ehkä tällä kertaa testi olisi mahdollista saada heti saapuessa Helsinki-Vantaalla, vaikka olisi oireeton, elokuussahan se ei ollut vielä mahdollista, mutta sittenpä alkaisikin hermoja raastava päivien laskenta. Saapuminen Suomeen kannattaisi ensinnäkin ajoittaa niin, että saapumisesta 72 tunnin päästä meidän on mahdollisuus päästä yksityisellä terveysasemalla testiin. Tämä tarkoittaa arkipäiviä. Tämä sulkee tietyt maahansaapumispäivät ja lentoyhteydet pois. Ja sitten, stressaan itse jo valmiiksi pelkkää ajatusta, kuinka pitkään testitulosta pitäisi tällä kertaa odottaa. Oulussa yksityisen terveysaseman koronatestit lähetettiin ainakin vielä elokuussa Tallinnaan analysoitaviksi ja itse odotin testitulosta kolme päivää. Mutta. Hyvä ystäväni, joka kävi samaisella testiasemalla vain muutamaa tuntia minua myöhemmin, sai oman tuloksensa vasta viiden päivän päästä testistään! Ei siis ole niin sanottua ja varmaa, että tiukasti lasketut ja laskelmoidut päivät karanteenin lyhentämiseksi onnistuvat ja toki meidän molempien testitulosten pitää olla joka kerta negatiiviset.

Tämä kaikki säätäminen kahden henkilön testien saamiseksi ajallaan vaatisi sen, että matkustaisimme Suomeen jo todella hyvissä ajoin ennen joulua. Mutta. Ukkokullalla ei ole tarpeeksi lomapäiviä niin, että voisimme lusia ensin vähintäänkin viikon karanteenissa ja sitten viettää varsinaisen joululoman päälle. No tätäkin seikkaa jo tiedusteltiin ja ukkokulta sai työnantajaltaan erikoisluvan tehdä karanteenin ajan töitä Suomesta käsin. Yleissääntö heillä nimittäin on, ettei matkustusta maan rajojen ulkopuolelle suositella, koska muutamat ulkomailla synnyinmaissaan vierailleet työntekijät jäivät keväällä jumiin, kun maarajat menivätkin yhtäkkiä kiinni. Edellytyksenä etätyönteolle Suomesta käsin ukkokullallla kuitenkin on, että hänen on käytännössä työskenneltävä Kalifornian ajassa. Suomen ja Kalifornian aikaeron ollessa 10 tuntia, tämä tarkoittaisi, että ukkokulta aloittaisi työpäivän iltakuudelta ja paiskisi hommia (mukaan lukien videoyhteyksin pitämänsä työhaastattelut) yöllä kello kahteen tai kolmeen. Niin, siinä me sitten kaksin samojen seinien sisällä karanteenia ukkokullan kanssa pidettäisiin, mutta missäs ajassa minä sitten yrittäisin elää? Suomenko vai Kalifornian? Tuntuu aika järjettömältä viritykseltä nyt tämäkin.

Ei sitten kuitenkaan normaali joulu ja joululoma

Jos karanteeni joten kuten lusittaisiin toinen etätöitä tehden ja välttyisimme onnekkaasti tartunnalta matkustuksen aikana, ei joululomamme tulisi tänä vuonna kuitenkaan olemaan kuten ennen, ystävät hyvät. Valitettavasti. Syksyn visiitillä minä tapasin kaikki teistä ulkona. Joulun aikaan treffaamiset ulkona 20 asteen pakkasessa ja Perämereltä puhaltavassa tuulessa eivät varmasti houkuttele ensinnäkään oikein ketään. Vaatisi sisätilat. Mutta sisälläkään emme oikein voisi tavata teitä ihanat ystävämme kuitenkaan ennen joulua, mikäli kaavailemme viettävämme joulun riskiryhmäläisten keskuudessa. Parhaat teistä ovat ammatissa, jossa tapaatte jopa 100 - 150 ihmistä päivässä, joten emme kertakaikkisesti voi ottaa sitä tartuttamisen riskiä, ainakaan ennen joulua. Ja meillähän riittää, että jos toinen sairastuu, niin sen myötä me molemmat olemme sairastupakaranteenissa. Myöskin joulun jälkeiset tapaamiset ovat iso riski, sillä niillä vaarannamme lopulta oman paluumatkamme. Ukkokullan töiden puolesta emme yksinkertaisesti voi jäädä nalkkiin Suomeen pitkäksi aikaa. 

Ja ainahan yksi päämotivaatioista ylipäätään tulla Suomeen on tietenkin ollut teidän ystävien ja läheisten tapaaminen. Mutta jos ja kun se ei nyt ole mahdollista, niin paljon putoaa pohjaa pois koko Suomen visiitistä. Kahdestaan siis enimmäkseen möllöttäisimme neljän seinän sisällä, mikä ei siis eroa nykyisestä arjestamme täällä.  

Nämä kaikki edellä mainitut spekuloinnit on käyty vielä täysin ilman sitä pahinta skenaariota eli ilman viruksen vakavaan muotoon sairastumista, sen vakavia jälkitauteja, mahdollisia hoitoonpääsyjä jne. Mutta niihin en nyt halua edes sukeltaa.

Kuten siis huomaatte, tässä on ollut aika hurjat määrät huomioon otettavia seikkoja ja niin pirun monta muttaa. Lopullinen päätös jäädä jouluksi tänne on tuottanut ainakin itselleni tosi kovaa tuskaa ja tätäkin kirjoittaessani on noussut pala kurkkuun. Oikolukiessakin silmäkulma kostuu joka kerta. Viime kädessä vain te, jotka tiedätte meidän molempien perhesuhteet Suomessa paremmin, pystynette ehkä ymmärtämään tämän ahdingon ja kuinka riipaisevalle tämä päätös voi tuntua. Mutta loppujen lopuksi, jos teemme tämän suojellaksemme itseämme, niin teemme sen myös suojellaksemme teitä. Emme tuo tartuntaa mukanamme myöskään teihin.

Raskas päätös on nyt siis tehty ja sen mukaan on jatkettava. Muutamien teidän kanssa tahtoisin järjestää näköpuhelut tai Zoom-sessiot joulun kynnyksellä tai sen jälkeen. Meillähän ei oikein täällä Kalifornian kodissa ole juurikaan edes joulukoristeita, mutta nämä yhteydenotot toisivat varmasti joulumieltä ja oikeanlaista tunnelmaa. Onhan tämä ollut suoraan sanoen aika paska vuosi ja tänä vuonna jää nyt sitten vielä joulusaunakin saunomatta. Ja tietenkin, olisi oikeasti ollut niin ihana nähdä teitä kaikkia! Mutta tämä maailmantilanne on nyt mikä se on ja sen mukaan on mentävä. Niin harmillista kuin se onkin. Yritetään kuitenkin kestää!

Viime viikolla uuteen lähikauppaamme oli tullut keltaisia joulutähtiä myyntiin. Enpä tiennyt sellaisiakin olevan olemassa.

Joulutervehdykseni tulevat sitten myöhemmin, mutta jälleennäkemisen ihanassa toivossa sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!