Joulukuu. Ei tunnu yhtään siltä. Ja joulufiilis, se on minulta täysin kadoksissa. Mistä kaikkialta olen yrittänyt joulutunnelmaa hakea ja mitkä seikat ovat voineet sen puuttumiseen vaikuttaa? Näitä pohdin tällä kertaa.
Pukilla pömpöttää ihan niin kuin pitääkin, mutta missä luuraa minun joulufiilikseni?
Panostus kiitospäivään
Marraskuun viimeiseen viikonloppuun asti Yhdysvalloissa panostetaan täysillä kiitospäivään. Vaikka tokihan ensimmäiset tekojoulukuuset ovat kimmeltäneet erivärivaloineen tukkuliike Costcossa jo elokuusta asti. Mutta muutoin monilla killuu pihakoristeinaan iloisen oranssia kurpitsateemaa vielä kiitospäivään asti. Vasta tämän juhlan jälkeen pihamaille ja kuisteille asetellaan pukit, porot, tontut ja isot karkkikepit (candy canes). Kun menin ruokakauppaan kiitospäivän jälkeisenä maanantaina, olin saada slaagin. Siellähän soi yhtäkkiä taustalla hilpeät tipe-tipe-tip-tapit. Samalla hetkellä tajusin, että todellakin, tulevana perjantaina kalenterin lehti käännettäisiin jo joulukuulle. Mihin tämä syksy oikein hujahti?
Pihoja ilman joulukoristeita vielä 9. joulukuuta. Ja kieltämättä, aika kesäisen näköistä meillä vielä on. Josta pääsenkin seuraavaan aiheeseen:
Poikkeuksellisen lämmintä
Eräänä joulukuisena päivänä söin takapihallamme auringonpaisteessa päiväkahvin kanssa jäätelöpuikkoa. Olo oli ristiriitainen. Jäätelömakuna oli Winter Edition: Peppermint, piparminttu, mutta ulkolämpötila +17.
UV-indeksi on sentään jo valahtanut, se on enää kolmosen luokkaa. Alhaisesta lukemasta huolimatta olen yrittänyt yhä kerätä näistä talvisistakin auringonsäteistä D-vitamiinia, ettei tarvitsisi purkista ottaa.
Päiväkahvia nautiskellessani huomaan, että takapihan mansikassamme on raakileita ja yksi kukkakin vielä sinnittelee. Joulukuussa!
Meillä on siis ollut tavallista joulukuuta lämpimämpiä päiviä, eikä talven sateita ole vielä juurikaan näkynyt. Viime talven poikkeuksellisen suureen sademäärään nähden ero on ollut valtava. Yöt ovat kyllä viilentyneet, autojen tuulilasit ja konepellit ovat olleet jo parina aamuna kuurassa, mutta päivälämpötilat kohoavat yhä joinakin päivinä jopa lähemmäs 20 Celsius-astetta.
Jääskrapa! Ensimmäistä kertaa 9,5 vuoden aikana näin piilaaksolaisessa kaupassa myynnissä jääskrapoja tuulilasien puhdistamiseen! Olivat vieläpä erikoisessa paikassa, ruokakaupan poistohyllyssä. Ostin. Niinpä olisin nyt kerrankin varustautunut kylmiin aamuihin. Kyllä skrapalle joka talvi Piilaaksossa voi sellaiset 2 - 3 kertaa käyttökertaa tulla, jos lähtee oikein aikaisin autoilemaan.
Joulukalenteri
No mutta joulukalenteri. Onhan minulla sellainen hankittuna. Sen nyt viimeistään luulisi virittävän minut joulun odotukseen. Mutta mitäpä heti ensimmäisestä luukusta kurkistaakaan? Tänä vuonna hankin itselleni hemmotteluksi jälleen kauneusjoulukalenterin. Sen ensimmäisestä luukusta avautuu pieni putkilo aurinkorasvaa, suojakertoimella 40! Mitä ihmettä? Ei tunnu taaskaan joululle, ei edes joulukuulle.
Joulukalenteri, kuin aamukampa jouluaattoon. Mutta tuoko joulun tunnelmaa, jos ensimmäisestä luukusta avautuu...
 |
| ...aurinkosuojavoide SPF 40! |
Pikkujoulut
Päätämme pitää ystäväpariskunnan kanssa pienet pikkujoulut. Ne on sattumoisin sovittu pidettäviksi samalle lauantaille, kun kotikaupungissamme on joulukauden avaus. Keskustan kävelykadulla on luvassa tanssillista ohjelmaa, joulupukin vierailu, pormestarin tervehdys ja lopulta joulukuusen valojen sytytys. Muutamme hiukan alkuperäistä pikkujoulusuunnitelmaamme ja kokoonnummekin ensin ystäviemme kanssa kävelykadulle. Änkeämme itsemme yksiksi lisäpisaroiksi yleisömereen. Odotamme ennen kaikkea joulupukkia ja kuusen valojen sytytystä. Minä odotan leikilläni myös pormestarin puhetta. Seuraan häntä nimittäin sosiaalisessa mediassa, ja hän vaikuttaisi olevan ihan rempseä ja hauska ukko. Niinpä olisi mukava kuulla hänen tervehdyksensä ja päästä toteamaan, onko mielikuvani hauskasta ukosta todenperäinen.
Mutta ei. Odotamme ja odotamme. Ensimmäisen puolen tunnin ajan ohjelmassa on vain ja ainoastaan paikallisen tanssikoulun ryhmien esiintymistä ja koulun esittelyä. Onhan esiintyjillä sentään joulunpunaiset paidat, mutta muuta jouluista ei esiintymisissä ole. Aikataulu seuraavan pikkujouluohjelmanumeromme kanssa alkaa painaa päälle ja luovutamme. Pitää tulla katsomaan kuuseen sytytetyt valot toiste. Pormestarin puhekin jää kuulematta. Mielikuvani hauskasta ukosta saa jatkaa hengittelyään.
Meidän "kylän" joulukuusi. Se, jonka valojen sytytys jäi näkemättä.
Maksalaatikko!
Viime viikolla sattui myös toinen "ensimmäinen kerta Piilaaksossa ikinä"-tilanne. Yksi amerikansuomalainen sanoi valmistavansa maksalaatikkoa ja myyvänsä laatikoita niitä haluaville. Kovana maksalaatikkofanina tilasin yhden laatikon. Paketti saapui, ja ai että, kuinka se olikaan hyvää! Jotkuthan mieltävät maksalaatikonkin jouluruoaksi, itse en niinkään. Mutta jos nyt ei jouluista, niin ainakin ihanaa Suomi-tunnelmaa sain nauttia maksalaatikolla herkutellessani.
Erittäin harvinaista herkkua Piilaaksossa. Täällä ei myydä maksaa yhtä yleisesti kuten Suomessa. Varmaan sitä tilaustuotteena erikoislihakauppaan saisi. Tämänkin maksalaatikon valmistaja oli jauhanut maksan itse ja sanoi sen olleen kovaa hommaa. Arvostan.
No vielä viimeinen yritys joulutunnelman haalimiseksi:
Saksalaiset joulumarkkinat
Viime lauantaina naapurikaupungissa järjestettiin saksalaiset joulumarkkinat. Sinne siis! Jospa nyt joulumieli valtaisi minutkin!
Markkinoiden suosiosta kieli jo se, että parkkipaikkaa sai etsiä hyvän aikaa. Lopulta paikka useamman korttelin päästä omakotitaloalueelta löytyi. Kun sitten lähestyimme markkina-aluetta, tungoksen aste valkeni toden teolla. Eihän sinne tahtonut sekaan mahtua!
Porukkaa oli kuin pipoa, ja kuvan perusteella ainakin neljää erilaista pipoa, hahah.
Menimme alkajaisiksi hehkuviinipisteelle ja taivastelimme, että jono kojulle eteni kuin hidastetussa elokuvassa. Mutta lopulta glühweinimme saimme. Se maistui oikein hyvältä. Mutta ulkolämpötilan ollessa +16 ei hehkuviinistä ihan jouluiseen fiilikseen päässyt oikein siitääkään. Kun mukista alkoi pohja pilkottaa, minulla virtasi hiki selkärankaa pitkin. Kuuluuko joulumarkkinoilla olla ihan näin kuuma?
Hehkuviinijonossa. Syksyiset värit taustalla.
 |
| Onneksi oli tuplamuki, ettei sormia polttanut. Kyllä tuli kuuma tätä siemaillessa. Väenpaljouden vuoksi menimme juomaan nämä myyntitelttojen taakse, ettei kuumat juomat kaatuneet omiin tai toisten syleihin. |
Kun sitten etenimme (väkimäärästä johtuen vaivalloisesti) markkina-aluetta eteenpäin huomasimme, että kahdelle muulle juomamyyntipisteelle jonot olivat hurjan paljon pidemmät. Reilu kymmenkunta asiakasta jonossa ennen meitä olikin siis ollut lottovoitto muihin jonoihin verrattuna. Mutta makkarakoju, se veti pisimmän korren: sen jono kiemurteli ainakin yli sadan metrin mittaisena, joten emme jääneet sen jatkoksi. Pretzeliä olisin halunnut myös ostaa, mutta useiden kojujen edustat olivat niin täynnä ihmisiä, ettei kojujen valikoimaa päässyt edes katsomaan.
Lapsille hauskuutusta: saivat käydä poliisiauton takapenkillä kaltereiden takana istumassa. Kuvan vasemmassa laidassa kiemurtelee makkarajono.
 |
| Myynnissä oli ainakin Hygge-mukeja ja puisia Star Wars -tarjottimia, mutta ihmisvirta painoi meitä mukanaan ja pystyin vain räpsäisemään näistä nopeasti kuvan. Väenpaljouden vuoksi tuotteita ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä hypistelemään. Oli siellä mahdoton määrä porukkaa, huh huh! |
Erilainen joulu luvassa
Tänä vuonna joulutunnelman saamiseksi on myös varmastikin yksi, täysin itseaiheutettu este tai hidaste. Emme tule viettämään jouluamme millään tavalla perinteisesti, sillä olemme jouluna reissussa. Näin ollen esimerkiksi joulukoristelut kotonamme ovat olleet mitä minimaalisempia. Samoin perinteiset jouluruoatkin jäävät tänä vuonna valmistamatta. Tapa, joka yleensä on tuonut joulun odotuksen tuntua itselleni jo hyvissä ajoin.
Jotakin jouluista sentään, nam! Olimme ostaneet jo kesällä Suomesta Yhdysvaltoihin mukaamme kaksi suklaakonvehtirasiaa jouluna nautittaviksi. Mutta nyt, kun suunnitelmamme muuttuivatkin, emmekä vietä joulua kotosalla, päätimme avata ensimmäisen rasian jo Suomen itsenäisyyspäivänä. Pandan konvehdit taisivat lopulta viedä minut lähimmäksi joulun tunnelmaa kuin mikään muu postauksessani mainittu asia.
Mutta valintojahan nämä ovat. Tämä joulu päätettiin viettää toisin, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Ja odotamme matkaa innolla. Eikä tekstiäni pidä ymmärtää väärin. En todellakaan halua valittaa auringonpaisteesta ja lämmöstä, vaan päinvastoin. Haluaisin postauksellani ja sen kuvilla lähettää auringonsäteitä monille teille lukijoilleni sinne pohjoiseen. Vastapainoksi olenkin katsellut enemmän kuin mielelläni talvisia kuvianne Suomesta. Mutta vuosi vuodelta totean, etten vain itse saa 100-prosenttista joulutunnelmaa irti en sitten millään näistä aurinkoisista, likipitäen t-paitakeleistä. Ehkä joku joulu pitäisi ottaa ja yrittää sukeltaa Suomen Lappiin. Käydä poroajelulla, istahtaa joulupukin polvelle, nauttia lumesta ja pimeydestä täysin siemauksin ja takautuvasti. Kaikkien suomalaisten jouluherkkujen ja -tuoksujen kera, totta kai! Laitan tämän aatoksen unelmieni listaan.
Jouluasetelma haikkipolun varrelta. Kastelukannuineen kaikkineen.
Blogini jää nyt joulutauolle, joten toivotan kaikille teille lukijoilleni oikein hyvää joulua ja onnea ja iloa uuteen vuoteen 2024! Toivon mukaan jokaisella teistä olisi joulumieli jo koholla ja jospa sen joulufiiliksen nappaisin vielä itsekin.
Ensi vuonna jatketaan, joten siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
