keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Juhannus mökillä - Kaliforniassa

Harvalle tulee varmastikaan Kaliforniasta ihka ensimmäisenä mieleen mökkeily. Mutta kyllä, mökkeily ja keskikesän juhlinta ovat mahdollista myös täällä. Tietenkään amerikkalaiset eivät juhlista juhannusta samalla tavalla kuin me suomalaiset, eivät siis suomeksi sanottuna ymmärrä sen päälle yhtään mitään, mutta eipä mikään estänyt meitä täällä muodostamasta juhannusjuhlaa itse. Hassua muuten, että suomeksi juhannuksesta puhutaan keskikesän juhlana, mutta täällä juhannuksen alle osuneesta kesäpäivänseisauksesta puhutaan kesän alkamisen ajankohtana.
Näin ulkosuomalaisena Suomen lipun liehuminen juhannuksena tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Mekin ripustimme omamme.

Monella on tosiaan mielikuva, että kalifornialainen vapaa-ajan vietto on pelkästään surffausta Tyynenmeren aalloilla. Täällä harrastetaan kuitenkin paljon muutakin. Kalifornian osavaltion itäosa on pelkkää sisämaata ja koostuu pääosin jylhästä Sierra Nevadan vuoristosta. Vuoristossa sijaitsee useita kansallispuistoja ja isoja laskettelukeskuksia. Tuon alueen kansallispuistoista tunnetuimmat lienevät Lake Tahoe ja Yosemite. Vuoristoalueelta löytyy vuokrattavia mökkejä vaikka kuinka paljon. Mökkejä on eri kokoisia, varustustasoltaan melko alkeellisista aina omiin uima-altaisiin ja jopa saunoihin. Osa mökeistä on keskellä ei mitään, osa lähellä asuin- tai liikuntakeskittymiä. Niinpä myös hintahaitaria löytyy. Saimme juhannukseksi mukavan Suomi-porukan kasaan ja vuokrasimme mökin Tahoe-järven alueelta pidennetyksi viikonlopuksi. Tässä postauksessa siis muutamia kuvia juhannuksenviettopaikastamme ja minulle kysymysmerkiksi jäänyt tapaus mökin vuokrausyrityksiimme liittyen.
Lake Tahoe. Yksi hyvä lisäelementti tuomaan suomalaista tunnelmaa oli järven ympärillä olevat mäntymetsät ja niiden voimakas tuoksu. Ah, ihanuutta! Mutta köh, köh, männyillä sattui olemaan juuri siitepölyaika ja joka paikka oli keltaisenaan siitepölyä. 

Juhannuksen menoliikenne ;-) 


Yhdysvalloissa ei siis juhlisteta juhannusta millään tavalla, eikä työpaikoilla täällä ole esimerkiksi ylimääräisiä vapaapäiviä kesäpäivänseisauksen yhteydessä kuten Suomessa. Eikä "juhannus" ole täällä myöskään mikään tyypillinen kesälomille lompsimisen ajankohta. 

Kuten jo edellisessä postauksessani kerroin, "juhannusviikolla" Piilaaksoa ja Pohjois-Kaliforniaa koetteli kova helleaalto. Kun matkasimme vuokramökille torstaina, sai yksi ystävistämme idean puhua juhannuksen menoliikenteestä. Hi hii. Oikeastihan oli siis aivan tavallinen torstai kaikille muille, paitsi meille suomalaisille juhannuksen viettoon matkaajille. Niinpä minäkin sain ajatuksen laittaa someen tunnelmia juhannuksen menoliikenteestä, koska olihan siinä vähän raportoitavaakin:
Auton lämpömittarin lukemat vain kipusivat ylöspäin, kun matka eteni. Parhaimmillaan mittari näytti 111 F eli +44 C! Onneksi auto ja sen ilmastointi pelasivat, huh huh! Muuten olisi kyllä ottanut ohraleipä. 

Sopivan mökin löytäminen olikin astetta hankalampaa


Mökin vuokrausyritykset tahtoivat takkuilla ensi alkuun. Seurueeseemme kuului myös kolme koiraa, joten mökin vuokrauskriteerien täytyi sallia lemmikkien tuonti. Kolmen koiran yhdistelmä osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Useimmissa mökeissä koirien lukumäärä rajoitettiin selkeästi yhteen tai kahteen. Sitten oli niitä vuokrailmoituksia, joissa oli vain tieto: lemmikit ok. Otimme ensimmäiseen "lemmikit ok"-kriteerillä olevaan saunalliseen vuokrauskohteeseen yhteyttä ja saimmekin kylmää vettä niskaan. Koirat olisi kuulemma pitänyt pitää ulkona koko ajan, korkeintaan ne sai tuoda betonilattialle autotalliin. Näin eivät koirien karvat ja pöly kantautuisi talon sisään kokolattiamatoille, josko seuraava vuokraaja olisikin allergikko. Lisäksi luvassa olisi kuulemma ollut iiiiso siivouslasku, jotta koirien karvat saataisiin vuokrauksen jälkeen poistetuiksi. Ensinnäkin, haloo! Kuka haluaa rankaista sisätiloihin tottunutta ja sosiaalista koiraansa jättämällä sen moneksi päiväksi ulos tai päästämällä vain orpona autotalliin? Toisekseen, talon, joka oli oikeastaan isohko kartano, pihapiirissä oli hevostalli! Eli kuka allergikko haluaa väen vängällä hevostallin läheisyyteen muutenkaan, sillä pihapiirissä olisi taatusti pölyä eläimistä, heinäpaaleista jne.? Niinpä hylkäsimme ensimmäisen vuokrauskohteen. Kiitos, mutta ei kiitos. 

Tässä vaiheessa vapaina olevien mökkien määrä siedettävällä ajoetäisyydellä ja isohkolle henkilö- ja koiramäärälle alkoi olla rajallinen. Sitten haaviin osui aivan loistava, saunallinen, suorastaan luksustasoinen, mutta ei mahdottoman kallis mökki. Mökin kriteereissä luki kuitenkin rajoitus kahdesta koirasta. Päätimme ottaa yhteyttä vuokraajaan ja kysyä, onnistuuko kolmen koiran tuominen. Sitten alkoi se kummallinen osuus. Meiltä kysyttiin, minkä kokoisia koirat ovat. Kerroimme koirien olevan keskikokoisia, kaikki jo iältään vähän vanhempia, joten aivan villeintä mahdollista menoa ei olisi odotettavissa. Lisäksi kerroimme yhden seurueestamme olevan koirankouluttaja, aivan niin kuin olikin. Seuraavaksi haluttiin tietää koirien yhteispaino. Whaat?! Kerroimme yhteispainon olevan 120 paunaa. Naps! Se oli vuokraajalle liikaa. Suurin sallittu yhteispaino koirille, oli niitä sitten kaksi tai kolme, oli kuulemma 100 paunaa. Siis anteeksi nyt vaan, mutta minulla ei mene tämä logiikka oikein jakeluun. Siis olisi ollut hyväksyttävämpää tuoda yksi 99 paunaa painava bernhandilainen kuin vaikkapa kolme pientä tiibetinspanielia. Täh? Jos vuokraaja pelkäsi esimerkiksi puulaatioiden raapiutuvan koirien kynsistä tai epäili mökin neliöiden käyvän pieniksi koirien kanssa, niin ei tämä nyt oikein järjelliseltä kuulostanut. Minun mielestäni kolme pienempää koiraa ovat riskinä aiheuttaa tuhoja mökissä paljon pienempi kuin yksi jätti, mutta mene ja tiedä sitten mikä tässä oli takana. Vuokraaja ei siis antanut periksi koirien pauna- eikä lukumäärästä, joten jälleen jouduimme luovuttamaan. 

Tässä vaiheessa olimme joutuneet jo karistamaan toiveet saunallisen mökin löytymisestä juuri tähän ajankohtaan. Lopulta löysimme kuitenkin hulppean 2-kerroksisen, neljän makuuhuoneen + WC:n, ulkoporealtaalla varustetun ja koiraystävällisen mökin. Sijaintikin oli erinomainen, Tahoe-järven rannan rientoihin oli matkaa vain 150 - 200 m. Niinpä pääsimme kuin pääsimmekin viettämään lähes perisuomalaista juhannusta erinomaisessa seurassa hyvän grilliruoan ja juoman merkeissä. Rohkeimmat kävivät uimassa Tahoe-järvessäkin, vaikka järven syvyydestä ja vuoristokorkeudesta johtuen vesi on yleensä todella kylmää. Mukavata oli ja aika ikimuistoinen juhannus kaiken kaikkiaan! Sai puhua pulputtaa suomeakin monta päivää putkeen! :-)
Vuokramökkimme olohuonetta ja ruokailutila. Takan päällä olevat kävyt olivat yli 30 cm pitkiä.

Koiria ja suppailija Lake Tahoella. Taustalla lumihuippuiset vuoret.
Ulkosuomalaisen lonkeron kaipuuseen: greippilimua ja pikku liraus giniä. Nam!

Tulimme mökiltä takaisin vasta maanantai-iltana ja nythän tässä painaakin jo mukavasti seuraava juhla päälle: amerikkalaisten itsenäisyyspäivä eli 4th of July lähestyy ja tämähän tietää ukkokullalle myös paria ylimääräistä vapaapäivää. On se kiva, kun näin ulkosuomalaisena voi halutessaan poimia molempien maiden juhlat vietettäviksi, heh. Näihin juhlatunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa. 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Likasuihke kasvoille ja ehkä hulluinta pekonia ikinä

Tapasin Suomessa ollessani erään blogini lukijoista ja hän totesi tykkäävänsä erityisesti, kun kirjoitan erilaisista amerikkalaisista, kalifornialaisista tai piilaaksolaisista ilmiöistä. Tällä kertaa esittelenkin pitkästä aikaa blogissani kaksi tällaista ilmiötä, joista ainakin ensimmäisen uskoisin tulevaisuudessa olevan suosionsa suhteen nousussa.
Virittäytymiskuvaa.

Jokos sinä olet kuullut seuraavasta?


Likasuihke kasvoille


Luin viime viikolla suomenkielisen artikkelin, jossa kerrottiin kasvoille suihkutettavasta, bakteereja sisältävästä sumutteesta. Sumutteen tuotekehittelyn taustalla on ollut havainto, että nykyihmiset voivat alkaa vieraantua luonnon omista bakteereista. Ihmiset, jotka eivät ole esimerkiksi eläissään tai pitkiin aikoihin harrastaneet puutarha- tai ulkotöitä, eivät liiku luonnossa, eivätkä omista esimerkiksi lemmikkieläintä, eivät välttämättä saa kosketusta luonnossa esiintyviin, vaikkapa nyt mullan bakteereihin. Ja mikäli tällaista kosketusta luonnon omien bakteerien kanssa ei tule, on todettu ihmisen ihon immuniteettisuojan alkavan kärsiä ja iho voi alkaa voimaan huonosti. Kyseessä on siis sama juju kuin suolistobakteerien tuomassa hyvinvoinnissa. Artikkelissa kerrottiin tällaisia "likasuihkeita" olevan myynnissä jo USA:ssa, mutta Euroopassa vastaaville tuotteille ei ainakaan vielä ole myyntilupia. No, jätin aiheen sikseen. Kunnes...

Piilaaksoa kurittaa tällä hetkellä oikein kunnon helleaalto. Sunnuntaina lämpötilat nousivat täällä paikoin jopa +40 Celsius-asteeseen. Lähdimme ukkokullan kanssa viikonlopuksi hellettä karkuun meren äärelle. Kävimme haikkaamassa ja erään polun loppuosa kulki multapellon vierustaa. Auringon kuivaksi paahtama multa pöllysi joka askeleella, joten saimme todellakin kosketusta luonnon omien bakteerien kanssa. Hihii! Silloin lukemani artikkeli palautui mieleeni. Niinpä minun oli kotiin palattuamme tarkistettava moinen likasuihke. Myydäänkö sitä täällä siis oikeasti? Mitä se pitää sisällään ja mitkä ovat suihkeen saatavuus ja hinta? Mistäpä muualtakaan kuin Amazonin verkkokaupasta lähdin asian tolaa tarkistamaan. Ja sieltähän sitä löytyi. Tässäpä siis Äiti Maan bakteereja nätisti 100 millilitran suihkepullossa hintaan 50 dollaria!
Tuotteen otsikkotekstissä puhutaan hienostuneemmin probiooteista, mutta tuotteen nimessä esiintyvä sana dirt tarkoittaa likaa, multaa, maaperää, maata. Tuotekuvauksesta poimittu ainesosalista näyttää tältä: SIMPLE INGREDIENTS, ONE POWERFUL PROBIOTIC - Made from water, live-cultured Ammonia-Oxidizing Bacteria (AOB), disodium phosphate (inorganic salt used to control pH), magnesium chloride (inorganic salt used to buffer the AOB). Kuvakaappaus Amazonin sivulta. 

Tuote näyttää tähän mennessä saaneen 68 arviointia ja arvosanan 4/5. Ihmiset ovat palautteiden perusteella saaneet tuotteesta todellista apua erilaisiin iho-ongelmiinsa ja osa on käyttänyt sumutetta jopa deodorantin korvikkeena. Suihke voi siis hyvinkin olla nouseva trendi. Sellainen tässä vaan tuli väistämättä mieleeni, että jos 100 millilitran pullosta ollaan valmiita pulittamaan 50 dollaria, niin nyt kannattaisi kyllä kainuulaiset turvesuot valjastaa moisen suihkeen valmistukseen ja vähän äkkiä! Siinähän olisi miljardibisnes! :-D

Kun siis seuraavan kerran upotat näppisi multaan tai ulkona temmeltänyt koira tai kissa sipaisee poskeasi, saat mitä parhainta immuniteettisuojaa hankituksi! Tai jos lasten potkupallopelin jälkeen ovat vaatteet ja kroppa mudassa, niin hyvä vain! Iho ja vastustuskyky kiittävät!

No, sitten loppukevennyksenä jotakin suolaisen makeaa. Kait.


Ehkä hulluinta pekonia ikinä!


Amerikassa kun ollaan, niin pekonihan on täällä myös omanlaisensa ilmiö. Mitä kaikkea pekonin ympärille ollaankaan kehitetty! On pekonifestivaaleja ja ostos-TV:ssä olen nähnyt myynnissä mm. paistettujen pekonisiivujen kuivatustelineitä! Nyt viikonloppuna Amerikka pääsi kuitenkin jälleen yllättämään ja loksautti leukani auki: lasivitriinin takana oli suklaakuorrutteisia pekoniviipaleita! OMG!
Ja kun ilmiöistä tässä puhutaan, niin veikkaan että näiden nauttimisesta seuraa lieveilmiö nimeltään painonnousu! :-D

Nämä "herkut" saivat kyllä puolestani jäädä sinne vitriiniin. Ehkä sitten ensi kerralla... (Lue: Ei ikinä!)

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Nyt toivotan kaikille oikein hyvää juhannusta, pekonilla tai ilman, ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
  

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Elukkapäivä

Eilen oli melkoinen yllätysten päivä, elukoista. Aamu alkoi karmeissa merkeissä. Olin aamukahvin keitossa keittiössä ja aivan kuin tyhjästä ilmestyi järkyttävän iso hämähäkki! Tyyppi laskeutui "köytensä" varassa katosta keittiömme lasikaapin oveen yhtä rivakasti kuin SWAT-joukot konsanaan! Tiedättehän, just niin kuin elokuvissa, missä SWAT-tiimi laskeutuu pilvenpiirtäjän katolta kerrokseen numero x ja ottaa pahikset kiinni. 

No, minä siinä hämähäkin nähtyäni haukkomaan henkeäni ja mielessä kysymys, mitä ihmettä teen?! Olin kauhusta kankeana. Kerrottakoon tässä vaiheessa, että käärmeiden jälkeen isot hämähäkit ovat inhokkieläimiä minulle, enkä voi niitä sietää ainakaan vikkeläjälkaisina! Kyllähän sitä kylmästä kohmettunutta tarantellaa katsoo lähempääkin, mutta nämä nopealiikkeiset karvakoivet saavat meikäläisen pulssin tappiin. Eikä kohtaaminen hämähäkin kanssa olisi minullekaan varmaan yhtä paha, jos se sattuisi Suomessa, mutta täällä on aina se vaara, että kasijalka voi olla myös tappavan myrkyllinen! 

Ja tämä kaverimme keittiössä olikin kuulkaas vikkelä kintuistaan! Kun yritin hätistää elukan, ettei se ainakaan lasikaappiin sisälle mene, tyyppi tipahtikin lattialle ja millä ravilla se lähtikin piiloon! Tässä vaiheessa minä jo kiljun, joten äkkiä puhelin kouraan ja hätäviestiä ukkokullalle, joka oli tietenkin jo töissä. Niin, ja järki kyllä sanoi, että mitäänhän ukkokulta ei voinut matkojen päästä asialle tehdä, mutta johonkin tuuttiin minun piti saada sanoa, että minulla on kotona nyt tilanne päällä! No, ukkokulta antoi rauhalliset ohjeet "saalistaa" hämähäkki lasin alle, ujuttaa pahvi tms. alle ja viedä se sitten ulos. Joo, joo, mutta kun se elukka piilottelee jossain vetolaatikoston alla! 

Yritin jatkaa aamutoimia keittiössä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun näin muka koko ajan silmissäni vilistäviä hämähäkkejä. Mutta pian, pianhan se iso jytky sieltä kömpi kolostaan keskelle keittiön lattiaa. Silloin minä toimin! Otin lasin ja sain pamautettua sen hämähäkin ympärille. Pulssi paukutti varmasti kahtasataa! Siis minulla, hämähäkistä en tiedä. Raportoin tilanteen kehittymisestä ukkokullalle töihin kuvan kera (ukkokullalla oli varmaan hauskaa töissä) ja kerroin, että mun urheus loppuu nyt tähän. Minä en yksinkertaisesti voi lähteä edes yrittämään elukan siirtämistä ulos, sillä jos se karkaa ja lähtee vipeltämään kättäni pitkin ja sillon elukka tietenkin vielä osoittautuu myrkkyhämähäkiksi, mustaleskeksi tai muuksi! No, sydänkohtaukseenhan minä siinä kuolisin, hämähäkin hampaanjäljet ei siis tulisi olemaan meikäläisen lopullinen kuolinsyy...
Siellä se on! Siis eihän se nyt mitään tarantellan kokoluokkaa sentään ollut, mutta tuo lasi välissä kyllä pienentää todellista kokoa. Kyllä se koivesta koipeen yli 2 cm pitkä otus oli! Ja nuo paksut jalat, yök, kamalat! Sillä kai se niin kovaa kipittikin, kun oli lihasta, eikä mitkään tikkujalat. Puistatus!

Ukkokulta lupasi hoitaa hämähäkin pihalle töistä tultuaan ja rauhoituin lopulta tästä aamuisesta yllätyskohtaamisesta minäkin. Onneksi oli sitten asioita hoidettavana kaupungilla, etten joutunut koko päivää sitä lasia keittiömme lattialla vilkuilemaan ja vahtimaan. Ja hei, mikään raakalainen ja kiduttajahan minä en ole, joten annoin elukalle aina välillä lisähappea raottamalla lasia. Mutta erittäin varovasti, ettei se vaan lähde taas jotain SWAT-rynnistystä tekemään. OMG!

Kun sitten ukkokulta tuli alkuillasta töistä, hän vapautti hämähäkin parvekkeellemme. Eipä näyttänyt karvakoipi olevan moksiskaan. Äkkiä livahti pöydän alle piiloon, joten hämähäkkitarinalle lienee onnellinen loppu. Minä vältyin sydäriltä ja elukkakin jäi henkiin. Huoh!

Mutta hei, jottei tänne Kaliforniaan lomaa suunnittelevat pelästyisi liikaa, niin tässä Wikipedian kertomaa faktaa mustalesken myrkyllisyydestä: "Mustalesken pureman vaarallisuus riippuu lajista. Purema itsessään on harvoin tappava, mutta hämähäkin erittämä hermomyrkky aiheuttaa noin 90 % tapauksista muutaman päivän ajan erittäin voimakkaita kipuja. Kuolemaan johtavat tapaukset ovat nykyaikaisten hoitomuotojen ja kaupallisesti saatavilla olevien vastamyrkkyjen ansiosta harvinaisia, noin 0,2 % puremista johtaa uhrin kuolemaan, kun aikaisemmin luku oli noin viisi prosenttia."

Joo, olkoonkin näin, mutta kun omassa keittiössä laskeutuu karvajalkainen SWAT-tiimiläinen katosta, ei minua naurata, eikä helpota pätkääkään, vaikka henkiinjäämisprosentit olisivat mitkä! 

No mutta, toisena tapauksena paljon lempeämpää menoa:

Tapaus 2 


Olemme olleet jonkin aikaa syöttämättä pihapiirimme kolibreja, mutta pari kolme viikkoa sitten ostimme uutta ja entistäkin ehompaa kolibrien ruokintanestettä. Uusi litku jäljittelee hyvin pitkälle kukkien aitoa mettä. Lisäksi siitä on jätetty punainen väriaine pois, joka onkin kuulemma kolibrien näkökulmasta täysin turha. Iltaisin hetkenä, jolloin alkaa hämärtymään, syöttölaitteellamme käykin nykyään melkoinen siipien surina ja kolibrien naksuttava ääni. Mutta tuo iltahämärä on ollut liian pimeä, jotta ukkokulta voisi ottaa linnuista onnistunutta kuvaa. Mutta eilen, eilen hän onnistui kuvan nappaamaan, kun meni kyttäämään lintuja aikaisemmin. Valoisalla linnut siis käyvät syömässä huomattavasti harvemmin ja ovat todella, todella säikkyjä kaikkiin ääniin ja liikkeisiin. Jopa pieni liike tai ääni sisällä, useamman metrin etäisyydellä ikkunasta ja syöttölaitteesta saa kolibrit suhahtamaan karkuun. Mutta tässä nyt sitten vihdoin ukkokullan saama hieno otos yhdestä ruokkimastamme kolibrista: 
Tukka pörhöllään kaverilla! :-D

Tapaus 3


Pihapiirissämme on myös useita kissoja. Yksi heistä, käytämme kissasta vain nimitystä musta kissa, koska oikeaa nimeä emme tiedä, on ollut tähän asti niin säikky, ettei ole antautunut rapsutuksille. No, eilen sekin ihme sitten tapahtui. Ukkokulta lähti hakemaan autosta tavaraa ja musta kissa oli makoilla lösöttänyt kulkuväylällä. Kuinka ollakaan musta kissa antoi nyt rapsuttaa ja oli vielä kiehnännyt ukkokullan kintuissakin, että lisää, lisää. Liekö viime päivien helteet pehmentäneet mustan kissan mietteet ja nyt rapsutukset kelpasivatkin. 

Tapaus 4


Mutta loppuillasta tapahtui vielä huipennus. Naapurissamme asuu myös supersuloinen ja tosi tuttavallinen kissa nimeltä Gordo (suom. läski, pullukka). Me nimitämme hänen ylhäisyyttään Pullukaksi, vaikkei hän mikään pullukka olekaan. No, eilen illalla Gordo päätti tulla tekemään meille tupatarkastuksen ja marssi sisään muina kissoina. Tutki jokaisen nurkan vaatekaapin sisuksia myöten ja meni joksikin aikaa sisävarastoomme rojujen keskelle makoilemaan. Päätti kuitenkin tulla sieltä vielä olohuoneeseemme köllöttelemään ja kun minä hääräilin jälleen keittiössä, näytti viiksiniekka olevan kovasti ruokaa vailla. Emme uskaltaneet tarjota muuta kuin vettä ja se näyttikin kyllä katille maistuvan. Ihana iltavieras, kerrassaan! Siinä se kehräsi kaikessa rauhassa. Tässä vain tuppaa kissakuume kovenemaan...
Tässä Pullukka litkii vettä, Ikean kupista kuinkas muutenkaan. ;-)

Hauska tapaus muuten vielä tästä Gordo-kissasta. Kun muutimme tähän taloyhtiöön ja Gordoon pääsimme nopeasti rapsutusten muodossa tutustumaan, aloimme ihmetellä, kun iltahämärissä tuo samainen kissa muuttuikin todella araksi, eikä se koskaan antanut silityttää itseään. No, jonkin ajan päästä selvisikin, että samalla omistajalla onkin kaksi kissaa ja tämä säikky katti onkin Gordon veli! Eli kaksi täsmälleen samannäköistä kattia, mutta täysin eri luonteet. No, Gordo on jo ainakin meidän luottokamu ja kiva niin!

Että sellainen päivä oli eilinen. Onneksi nämä yllättävät eläinkohtaamiset tapahtuivat todellakin tässä järjestyksessä. Jos tuo hämähäkkitapaus olisi ollut illan viimeinen, olisi Korpela nukkunut seuraavan yön takuulla toinen silmä auki. Minähän olen siis kerran yöllä herännyt siihen, että kaulaani pitkin kipitti hämähäkki! Mutta nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Harhakäsityksiä!

Joka ikisellä Suomi-visiitilläni olen törmännyt nippuun yksiä ja samoja kysymyksiä, joita ystävät, tuttavat, puolitutut ja -tuntemattomat minulle Kaliforniassa asumisesta esittävät. Nyt kun olin Suomessa pidempään ja ehdin tavata näin ollen enemmän ihmisiäkin, alkoivat tietyt kysymykset tursuta jo korvista. Aina kysytään niitä samoja asioita ja nyt minulle viimeistään valkeni, kuinka paljon ihmisillä harhakäsityksiä täällä asumisesta onkaan! Niinpä tämä postaus minun olisi varmasti kannattanut kirjoittaa jo huomattavasti aikaisemmin, jos olisin sillä saanut edes ne pari "yhtä ja samaa" kysymystä vähemmäksi. Joten seuraavan kerran, kun joku sattuu kysymään juuri näitä, lykkäänkin kysyjälle printattuna tämän postauksen kouraan, että otapas ja lukaise siitä, hi hii!

Tällä kertaa siis aiheena UKK, usein kysytyt kysymykset, ja hämmentävän yleisten harhakäsitysten oikaisua.


"Amerikkaan muutetaan rahan takia"


Yllättävän monella tuntuu olevan käsitys, että Amerikkaan muutetaan aina rikastumisen toivossa. En tiedä, koskettaako tämä ihmeellisen yleinen luulo alueena koko Yhdysvaltoja, vaiko vain Kaliforniaa tai Piilaaksoa. Kukaan ei toki ole sanonut suoraan, että no nythän te olette rikkaita (koska emmehän me ole), mutta silloin tällöin tällainenkin oletus ihmisten puheista ilmenee. On vallalla jokin kummallinen käsitys, että kun muuttaa Piilaaksoon tai Kaliforniaan, niin pankkitilille napsahtaa välittömästi miljoonia!

Voin kertoa, että näin ei ole. Vaikka Piilaaksossa joillekin hyviä palkkoja maksetaankin, myös elämisen kustannukset ovat täällä todella korkeat. Jossakin oli vertaus, että täällä pitää tienata kolminkertainen määrä pitääkseen suomalaisen mittakaavan mukaisen hyvän elintason yllä. Joillakin alueilla tähän hyvään elintasoon kolminkertainen palkka suomalaiseen palkkaan verrattuna ei takuulla edes riitä! Noille ökyasuinalueille ei siis meilläkään ole muuta asiaa kuin sunnuntailäpiajelua ja auton ikkunasta valtavien kartanoiden ihastelua.

No, mikä muu tänne sitten saa muuttamaan tai täällä pysymään, jos ei raha? Viimeisen viiden kuukauden aikana olen syynännyt ja puntaroinut aika tarkkaan asumisen plussia ja miinuksia niin Suomessa kuin Kaliforniassakin. Ainakin meidän tapauksessa yhtenä isona plussana Kalifornian eduksi on ollut elämänlaadun parantuminen tietyillä osa-alueilla. Tästä aiheesta kirjoitan kuitenkin toisella kertaa, jotta nyt pysytään otsikon mukaisessa teemassa.

Mutta sitten seuraavaan harhakäsitykseen: 


"No sulla on varmaan kielitaito parantunut huimasti?"


Joo, no eipä juurikaan ole. Ensinnäkin, elämme kuplassa nimeltään Piilaakso. Voin lonkalta heittää, että vähintäänkin puolet tämän alueen asukeista puhuvat huonompaa englantia kuin minä. On Aasian aksenttia ja jos jonkinmoista muuta. Toisekseen en ole ollut mukana paikallisessa työelämässä aktiivisesti ja monipuolisesti kielitaitoani päivittäin käyttämässä. Ne ihmiset, joiden kanssa minä puhun englantia ovat usein itsekin muualta muuttaneita. He ovat kaupan kassoja, jumppaohjaajia, ravintolan tarjoilijoita, pankkivirkailijoita ja tietä kysyviä turisteja. Näitä muualta muuttaneita on työelämässäkin ihan joka alalla eli aksenttien kirjo kukoistaa!

Mutta yllätys, yllätys. Se missä kielitaitoni on parantunut, on terveys- ja hammashuoltoon liittyvä sanasto! Sylkirauhaset, nikamat, kuppaukset, ikenet, hammaspaikat ja eri rokotukset englanniksi ovat tulleet tutuiksi. Amerikkalaiseen sairasvakuutukseen liittyvistä erikoissanoista puhumattakaan.

Eli summa summarum, kielitaitoni on kehittynyt lähinnä vain sanastoltaan aika kapealta aihealueelta. 
Tämä ei ole harhaa, vaan täyttä totta! Jollakin oli pihassaan hortensia kokoluokkaa katumaasturi! :-D Ihan mieletön!

Seuraavaksi arkaan aihealueeseen. Uskonto ja politiikka ovat aiheita, joita olen pyrkinyt blogissani välttämään viimeiseen saakka. Nyt joudun kuitenkin toista näistä sivuamaan, mutta tämän ei ole tarkoitus olla ponnahduslauta poliittiselle keskustelulle, joten toivoni mukaan lyhyestä virsi kaunis:


"No miten siellä Trumplandiassa..."


Argh! Tämä on luonnollisesti kysymys, joka on viimeisen puolen vuoden aikana ollut kaikkien huulilla. Mutta se on yllättänyt minut, että niin moni luulee Trumpin presidenttiyden vaikuttaneen meidän elämäämme USA:ssa jotenkin todella radikaalisti. Joidenkin, onneksi ei aivan lähipiiriimme kuuluvien olen huomannut olevan jopa jotenkin vahingoniloisia toiveissaan, että Trump on tehnyt elämästämme täällä helvettiä. 

No voin kertoa, että näin ei ole. Trump ei ole vaikuttanut tähän mennessä arkipäiviimme yhtään millään tavalla. Siis ei mi-ten-kään. Ja vertaan jälleen: aika harvalle Suomessa asuvalle suomalaiselle myöskään Sauli Niinistö vaikuttaa jokapäiväiseen arkeen. Toki Trumpin teot ja puheet aiheuttavat paljon uutisointia myös täällä, mutta kuten on jo nähty, ei yksi mies pysty moniakaan päätöksiä tuosta vain yksinään jyräämään. Hyvä esimerkki oli viimeisin, kun Trump ilmoitti Yhdysvaltojen vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta. Vain tunteja tämän ilmitulon jälkeen lähti liikkeelle suorastaan aalto, jossa useat isot amerikkalaiset yritykset ja USA:n kaupungit ilmoittivat edelleen toimivansa ilmastosopimuksen alaisesti. Muutenkin, jos kaikki tietonsa Trumpista perustaa pelkästään suomalaisen median kertomaan, niin ei kyllä saa kattavaa kokonaiskuvaa. Välillä on saanut silmämuniaan pyöritellä, millaiselle laukalle homma lähtee niin mediassa kuin sen myötä sosiaalisessa mediassakin. 

Eikä tätä pidä käsittää väärin. Ei tämä ole mikään puolustuspuhe Trumpista. Olenkin sanonut, että onhan hän arvaamaton, mutta tilanteiden mustamaalaamista etukäteen en itse oikein ymmärrä. 

Myös vaalien alusaika oli Piilaaksossa todella rauhallista. Toisin kuin luultiin. Ei täällä nähty mielenosoituksia ja/tai ylilyöntejä eri presidenttiehdokkaiden kannattajien kesken. Voinee johtua siitä, että Piilaaksossa asuu valtavat määrät maahanmuuttajia, joilla ei ollut edes äänestysoikeutta vaaleissa. Aivan kuten ei meilläkään ollut. Niinpä vaalit jäivät tällä alueella isolle osalle pakostakin vain sivusta seurattaviksi, sillä niin monilla omat vaikuttamismahdollisuudet lopputulokseen olivat käytännössä olemattomat. Vaalien jälkeen nähtiin vaalitulokseen tyytymättömien hulinointia lähinnä San Franciscossa ja Oaklandissa, sekä Trumpin asettaman maahantulokiellon myötä myös San Franciscon lentokentällä. Tätä nykyä nämäkin ovat laantuneet. 

Sitten taas vähän kevyempi aihe ja näistä harhakäsityksistä se kaikkein mukavin oikaistava:


"Lennot Yhdysvaltoihin maksaa maltaita"


Ei pidä paikkaansa! Olemme esittäneet monille ystävillemme kutsua tulla käymään täällä Kaliforniassa. Tosi moni on empinyt matkasta tulevan tosi kallis, kun onhan tämä niin kaukanakin. Se on totta, että kaukana Suomesta ollaan, mutta lentomatkojen hinnat eivät aina kulje käsi kädessä suoraan lentomatkan pituuden kanssa. Tällä hetkellähän Finnair tarjoaa Helsingistä suoria lentoja San Franciscoon aina syyskuun loppuun saakka (toivon mukaan yhteys jatkuisi) ja viimeksi viime viikolla näin tarjoushintoja 599 € menopaluulipusta. Lisäksi halpalentoyhtiö Norwegian lentää San Franciscon kupeeseen Oaklandiin yhdellä välilaskulla ja lentolippu Helsingistä tänne saattaa irrota vieläkin edullisemmin. Tein nyt kokeeksi hakuja loka-marraskuulle ja yhdensuuntaisen lentolipun sai 170 eurolla (ilman matkalaukku- ja ateriamaksuja). 

Ja lopuksi ehkä se kaikkein kliseisin, tosin elän toiveissa, että tämän kyseisen luulon olen saanut jo oikaistuksi ainakin aivan lähipiiriltäni. Puolituntemattomat tähän taitavat vielä vakaasti uskoa:


"Kaliforniassa vain juodaan drinkkejä uima-altaalla päivät pääksytysten"


Ihmiset ehkä vertaavat tätä ulkomailla asumista jotenkin omiin ulkomaan lomakokemuksiinsa, mutta mehän emme ole täällä suinkaan lomalla käymässä, vaan asumme täällä. Niinpä elo Kaliforniassa on hyvin pitkälti samanlaista arjen pyöritystä kuin missä tahansa muuallakin: pyykinpesua, kaupassa käyntiä, ruoanlaittoa, siivousta ja mainospostin raakkaamista postilaatikolla suoraan roskikseen. Toki uima-altaalle täällä pääsee kenties useammin ja helpommin kuin Suomessa, mutta tuskin kenenkään iho ja maksa kestäisivät uima-altaasta ja drinkeistä nauttimista aivan tolkuttomasti. Heh!

Jos tämä postaukseni saa yhdenkin pinttyneen harhaluulon joltakulta oikaistuksi, niin kirjoitukseni on tehnyt tehtävänsä, jes! Mutta ihmeen sitkeässä nämä harhakäsitykset tuntuvat kuitenkin olevan ja niinpä pääsen oletettavasti vastailemaan samanlaisiin kysymyksiin vielä jatkossakin. Niitä odotellessa en voi kuin huokaista syvään ja sanoa taas hetkeksi hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Parit hintahämmästelyt Suomi vs. Kalifornia

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta jo Suomessa, mutta vaiheeseenhan kirjoittelu kaiken sen kiireen keskellä jäi. Nyt löytyi vihdoin hetki rustata postaus loppuun ja hyvä niin, sillä vielä tällä hetkellä molemmat hinnat niin Suomessa kuin täällä Kaliforniassakin ovat muistissa, jotta ylipäätään minkäänlaisia vertailuja pystyin tekemään. 

Tällä kertaa en ota esille niitä perinteisiä bensan ja autojen hintoja, vaan muutamia arkisia tuoteryhmiä ja tarvikkeita, joiden hinnoista en ole aiemmin blogini puolella maininnut. Ollessani Suomessa kiinnitin näihin huomiota ja äimistelenpä näitä hintavertailuja nyt teillekin. 
Pääsin viime sunnuntaina syvälliseen katsekontaktiin.

Urheiluvaatteet


Tiesin viettäväni aikaa Suomessa joka tapauksessa pikavisiittiä pidemmästi, joten ostin kuukausikortin paikalliselle kuntosalille. Olin ottanut pari uutta urheiluvaatekertaa Kaliforniasta mukaani ja olipa todellakin onni, sillä Suomen vaatevarastoistani ei löytynyt kuin nuhjuisia urheilurytkyjä. Lisäksi vaatteiden kolmen vuoden lojuuttaminen Suomen varastoissa ei näyttänyt niitä ainakaan freesanneen mitenkään... 

Niinpä siinä kuntosalin jumppatunneista innostuneena ajattelin tehdä hiukan lisähankintoja urheiluvaatepuolelle, mutta mitä ihmettä? Olin lentää kannikoilleni, kun selasin netistä paikallisten urheiluvaateliikkeiden tarjontaa ja varsinkin niiden hintoja! Siis aivan älyttömän kallista! Olisin esimerkiksi tarvinnut toppahousuja kevyemmät ulkoiluhousut, mutta yksiäkään ei löytynyt alle 50 euron! "Tarjouksessa" olevat taisivat maksaa 69 euroa, haloo! Ja sitten jumppapaidat! Mitä ryöstöhintoja! En kai minä ole täällä Yhdysvalloissa maksanut jumppapaidasta kertaakaan 10 -12 dollaria enempää (veroton hinta), mutta noista oululaisista urheiluvaateliikkeistä ei olisi saanut siihen rahaan edes yhtä hihaa. Jätin sitten urheiluvaatehankinnat Suomessa kokonaan tekemättä ja pesin sitäkin ahkerammin mukanani tuomia vaatekappaleita.

Tässäpä siis samalla yksi vinkki niille, jotka vähänkin harkitsevat matkustavansa lähiaikoina Suomesta Yhdysvaltoihin. Uusien urheiluvaatteiden hankinta kannattaa ajoittaa ehdottomasti tänne rapakon taakse. Syy, kuinka urheiluvaatehankintoja voi täällä tehdä huomattavasti edullisemmin ovat isot outlet mall -kauppakeskukset. Niistä löytyy useiden urheiluvaatemerkkien (Nike, Reebok, Puma jne.) poistomyyntipisteitä. Nimestään huolimatta niissä on kuitenkin yleensä varsin laajat valikoimat, eivätkä mallistot ole mitään kasarimeininkiä, vaan esimerkiksi juuri päättyneen sesongin tuotteita. Toinen hyvä löytöpaikka urheilu- ja myös muille vaatteille ovat vaatteiden ja asusteiden edulliset sekatavaramyymälät kuten Ross, Marshalls, T.J.Maxx ja Nordström Rack. (Huom. Älä sekoita Nordström ja Nordström Rackia keskenään. Rack on se edullisempi, joka myy Nordströmin poistoeriä. Merkeistä löytyy vaikkapa Ralph Laurenia, Calvin Kleinia jne.)

Tätä urheiluvaatteiden järkyttävän kallista hintatasoa Suomessa jäin kovastikin miettimään. Olivatko hinnat noin kovat jo aikaa ennen USA:ssa asumistani, vai ovatko vain muistot mielessäni kultautuneet? Vai ovatko hinnat Suomessa kerta kaikkiaan pompsahtaneet ylöspäin sporttivaatepuolella viimeisen kolmen vuoden aikana? Tähän en itse osaa vastata. Joka tapauksessa aika herättelevä havainto ulkosuomalaiselle.

Hedelmät 


No sitten toisena äimistelyn kohteena minulla olivat Suomessa myytävät hedelmät! Mitäpäs luulette, kummassako myytävät perushedelmät kuten appelsiinit, banaanit ja omenat ovat halvempia, Suomessa vaiko Kaliforniassa? Oikea vastaus on Suomi. 

Tämä on sinänsä hämmästyttävää, sillä Kalifornian keskiosassa sijaitseva Central Valleyn alue tuottaa yli puolet koko Yhdysvaltojen hedelmä-, vihannes-, ja pähkinäsadosta! Vaikka hedelmiä kypsyy siis aivan nenämme edessä, silti kaupasta ostetut hedelmät ovat täällä kalliimpia kuin Suomessa. Otan tähän pari hintaesimerkkiä:

Olen tähän mennessä löytänyt appelsiineja Piilaaksosta halvimmillaan 0,59 dollaria/pauna. Tämä on paikalliseen yleishintatasoon nähden suorastaan poikkeuksellisen edullinen hinta. Euroissa tämä tekisi kilohinnaksi 1,15 €/kg. Tämä on kuitenkin vain yhden erikoismyymälän hinta ja kuten jo sanoin, poikkeaa yleisestä hintatasosta. Yleisissä supermarketeissa (esim. Safeway) appelsiinipauna maksaa helposti 2 - 2,5 dollaria, jolloin kilohinnaksi euroissa tulee 4 - 5 €/kg. Suomessahan kilon appelsiineja saa tarjouksien ollessa voimassa jopa alle eurolla! Enkä kyllä muista koskaan Suomessa maksaneeni appelsiinikilosta lähellekään 5 €/kg!

No entäpä omenat sitten? Muistan, kun kävin Suomessa Prismassa ja näin puolalaisia punaposkisia omenoita myynnissä hintaan 0,69 €/kg. Aivan mielettömän halpaa! Täälläkin omenapaunan hinta vaihtelee omenalajikkeittain aika paljonkin, mutta tyypillinen omenapaunan hinta liikkuu siinä 2,5 - 3,5 dollarissa. Tämä tekisi taas kilohinnaksi euroissa jopa lähemmäs 7 €/kg!

Suomessa myytävät hedelmät ovat siis todellakin halpoja. Suomessa saa keskimäärin kilon appelsiineja tai omenoita samalla rahalla kuin halvimmassa paikassa Piilaaksossa paunan eli 450 gramman verran! Samanlainen hintapolitiikka pätee vaikkapa tomaattien kanssa. Suomessa nekin ovat edullisempia.  

Yhden syyn tähän Kaliforniassa myytävien hedelmien korkeaan hinnoitteluun arvelen olevan sen, että Kalifornia tekee hyvää tiliä myydessään tuottamiaan hedelmiä Yhdysvaltain muihin osavaltioihin. Niinpä omassa osavaltiossa tuotetut hedelmät voidaan hinnoitella myös Kaliforniassa suhteellisen kalliiksi. Ja totuushan on, että täällä paikallisissa marketeissa myydään ns. tusinatavarana todella paljon Meksikossa viljeltyjä tuotteita! Alueellisille tuottajille voi olla kaupoissa omat pienehköt osastonsa. Niinpä ei ole edes tae, että kun menet piilaaksolaiseen ruokakauppaan ja ostat eri hedelmiä, että ne olisivat automaattisesti aina kalifornialaista satoa. Jääkö täällä siis oma väki nuolemaan näppejään? 

Mikään mahdottomuus löytää oman osavaltion hedelmä- ja vihannestuotantoa ei kuitenkaan ole, en sitä sano. Kerran viikossa lähialueiden tuottajat tulevat esimerkiksi meidänkin asuinkaupunkiimme pitämään ns. Farmers' Marketia ja tarjolla on aina sesonginmukaisia, kalifornialaisia hedelmiä ja vihanneksia. 
Safeway-ruokakauppa mainostaa olevansa Pohjois-Kalifornian suurin oman osavaltion hevi-tuotteiden ostaja.

Sitten vielä ihmettelyä eurooppalaisvalmisteisista tuotteista:

Euroopassa valmistetut tuotteet


Kävin Suomessa ollessani myös tutussa ja turvallisessa kauneushoitolassa. Hoitolan työntekijä suositteli iholleni erästä kasvovettä ja päätin ostaa sitä kokeeksi. Tuote oli saksalaisen valmistajan. Matkalla kotiin mietin, että voihan vitsit, jos tuote osoittautuukin niin hyväksi kuin myyjä kehui, niin saankohan tuotetta hankituksi mitenkään jos palaan rapakon taakse ja jos, niin milläköhän hinnalla? 

Kotona menin oitis koneelle ja tarkistin tuotteen saatavuuden Amazonin nettikaupasta. Ja mitä ihmettä silmäni näkivätkään! Tuotehan oli nettikaupassa huomattavasti edullisempi kuin juuri ostamani tuote Oulussa. Jotenkinhan sitä maalaisjärki sanoisi, että eurooppalaisvalmisteinen tuote olisi edullisempaa ostaa sieltä Euroopasta, mutta ei. Saksalainen kasvojenhoitotuote olisi siis edullisempaa tilata Atlantin yli Yhdysvaltoihin, kuin ostaa jälleenmyyjältä Suomesta! Myös muut saman valmistajan tuotteet näyttivät olevan nettitilattuina Amerikkaan edullisempia kuin ostaa kivijalkamyymälästä Suomesta. No, oppia ikä kaikki tällainenkin. Yleistäähän tätä esimerkkiä ei toki voi kaikkiin Euroopassa valmistettuihin tuotteisiin, mutta kannattaa näemmä hinta aina tarkistaa. Yllätyksiäkin voi tupsahdella.

Loppukevennyksenä vielä kalifornialaisvitsi:
Eräässä Kalifornia-aiheisessa ryhmässä oli oheinen, varsin osuva meemi avokadoista. Kaliforniassa on kova avokadovillitys ja minullekin on käynyt avokadon kanssa juurikin näin. :-D


Että tällaista tarinointia tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!