maanantai 8. huhtikuuta 2019

Sveadal, kummallinen ruotsalaisyhteisö keskellä Kaliforniaa, ja Uvas Canyonin puisto

Kävimme sunnuntaiaamuna patikoimassa Uvas Canyon County Parkissa. Samoilimme siellä ensimmäisen kerran jo lokakuussa 2015 ja muistini sopukoista kaivautui esiin ajatus, että olinkohan kirjottavinani käynnistämme jonkinlaista postausta blogiini jo tuolloin. Ja kyllä, täältähän tämä luonnos löytyi. Postauksen viimeiset muokkaukset olin tehnyt tammikuussa 2016. Niinpä kaivoin postauksen naftaliinista, päivitin sen ajan tasalle ja julkaisen sen teille nyt luettavaksi. Hah, yli kolmen vuoden hautomisajan jälkeen.
Esimakua Sveadalin vieraanvaraisuudesta.


Sveadal


Sveadal on ruotsalaisten yhteisö ja vapaa-ajanviettokeskittymä Kaliforniassa. Se sijaitsee Piilaakson eteläosista noin 45 minuutin ajomatkan päässä etelään, juuri ennen Uvas Canyon County Parkin sisääntuloportteja. Kyseessä on yksityinen, ruotsalaisia perinteitä vaaliva yhteisö, johon ilmeisestikin kuulutaan jäsenyyden kautta. Sveadalin mökkikylä muodostuu sekä yksityisomisteisista että vuokrattavista pikku mökeistä.
Saavuttaessa Sveadaliin ilmoitetaan heti kylteissä, että alue on yksityisomaisuutta ja se on tarkoitettu vain jäsenille. Ulkopuoliset älkööt siis vaivautuko. Usein kylät ja kaupungit toivottavat tienvieruskylteillään satunnaisetkin ohikulkijat tervetulleiksi, Sveadalissa näin ei ole.

Se mikä tekee mielestäni tästä mökkikylästä kummallisen johtuu siitä, ettei siellä toivoteta turisteja tai muitakaan ulkopuolisia mitenkään terveulleiksi, päinvastoin. Heti kylän sisääntuloportilla on kyltti "Private Property" eli koko kyläalueen ilmoitetaan olevan yksityisaluetta, jonne ei saa parkkeerata. On siis ajettava vain ohi. Toinen, mikä Sveadalissa parkkeerauskiellon lisäksi varmistaa, ettei kukaan vain ota ja pysähdy pällistelemään kylän menoa paikan päällä on se, ettei kylässä ole ainoatakaan kaupallista houkutusta. Ei kioskia, ei kauppaa, ei huoltoasemaa, ei apteekkia, ei yhtikäs mitään. Kylä muodostuu ainoastaan erikokoisista puumökeistä. Maailmankartalta löytyy siis todistettavasti ainakin yksi sopukka, jonne Mäkkäri ei vielä ole asettunut.

Kylän "keskus" taitaa muodostua jonkinlaisesta urheilu- ja leikkikentästä. Lisäksi on yksi isohko rakennus, mutta siinä ei ole minkäänlaista kylttiä mikä rakennus on kyseessä. Ja eipä sitä tietenkään tarvitse ulkopuolisille kertoakaan. Kyllähän kylän oma, sisäpiiriin kuuluva väki sen tietää ilman kylttiäkin. Google Maps paljastaa, että kyseessä olisi kulttuurikeskus.

Kylän läpi halkova raittikin on vain yhden kaistan levyinen tiepahanen, pomppuinenkin kuin mikä! Lisäksi käytännössä katsoen, kylä sijaitsee maantieteellisesti umpikujassa, sillä kylän läpi johtava tie päättyy vain muutama sata metriä kylän jälkeen. Tien päätepysäkkinä on Uvas Canyon County Park. Vain ruotsalainen sijoittaa kylänsä umpikujaan, heh heh. Tästä postauksessa myöhemmin lisää.
 Sveadalilainen mökki. Siellä ne Anderssonit ja Lundströmit pitelevät majojansa, mikäli oli mökkikyltteihin uskominen.

Ensimmäisellä vierailullamme näimme myös sveadalilaisia. Tuolloin kyläläiset vaikuttivat kyllä ihan ystävällisille. Jätimme auton parkkiin puiston luvalliselle parkkialueelle ja kävellä humpsutimme tietä pitkin takaisin kylään nähdäksemme kylän ainokaisen nähtävyyden, Mimers Källan. Kävellessämme kylään, oli yhden mökin kohdalla meneillään paikalliset turpakäräjät. Viisi, ehkä kuusi aikuista siinä nojaili lehtiharavoihinsa ja kas, ihan ystävällisesti meitä tervehtivät. Englanniksi. Yksi miehistä oli kyllä erehdyttävästi kuningas Kaarle Kustaan näköinen, mutta koska emme nähneet kuningatar Silviaa, totesimme, että kyseessä oli vain Kaarle Kustaan kaksoisolento. Mutta yhdennäköisyys oli kyllä huomattava! (Wikipedian mukaan Ruotsin kuninkaallisista peräti kolme eri sukupolvea on kyllä vieraillut Sveadalissa, mutta olisiko nykyisen kunkun visiitti osunut juuri lokakuulle 2015. Se olisikin ollut jo aikamoista sattumaa!)


Kun palasimme Mimers Källalta takaisin päin, oli turpakäräjäjoukko kasvanut yhdellä koiranulkoiluttajalla ja taas meitä tervehdittiin varsin iloisesti. Oli hilkulla, etten sanonut heille "Hej!" tai "Heja Sverige!" ihan vain nähdäkseni, loksahtaako monenkin monttu auki. Hi hii!
Varoituskylttejä on ripoteltu sinne sun tänne, pitkin koko Sveadalin kylätietä. Turvakameravalvontaakin kerrotaan olevan.


Uvas Canyon County Park


Tästä hiukan kummallisesta ruotsalaiskylästä huolimatta tien päässä sijaitseva puisto Uvas Canyon County Park on oikein kiva. Puistossa on mahdollisuus samoilla päiväkohtaisella maksulla (6 USD/auto) tai olla pidempään ja yöpyä teltassa. Yökalastustakin näyttivät mainostavan. Puiston kaksi suosituinta patikointireittiä ovat yhteensäkin vain muutaman mailin mittaisia ja niitä tepastellessa näkee kuusi eri vesiputousta. Korkeuksiltaan putoukset eivät ole massiivisia, mutta ainakin nyt huhtikuussa ja sateisen talven jälken niissä virtasi vettä ihan railakkaasti. Puiston yksi mukavimpia anteja mielestäni olikin, että vesiputouksia kiertelevillä patikointipoluilla saat kuunnella veden solinaa koko matkan. Ah, kuinka rentouttavaa!
Black Rock Falls, yksi kuudesta Uvas Canyonin vesiputouksista. Tästä pidin ehkä kaikkein eniten. Vesiputouksen alareunaan tuli hiukan sateenkaaren värejäkin esiin. 


Uusi varauskäytäntö (astunut voimaan 26.1.2019)


Nykyään Uvas Canyonin puistoon mennessä viikonloppuisin ja juhlapyhinä pitää olla joko puhelimitse tai netistä etukäteen varattu ja maksettu kuuden dollarin pysäköintilupa. Lupia on tarjolla vain hyvin rajallinen määrä, sillä puiston pysäköintialue on pieni. Luvat jaetaan tunnin mittaisina slotteina ja autokunnan täytyy saapua puiston porteille tuon yhden tunnin sisällä. Ukaasina oli, ettei myöhästelijöitä päästetä enää sisään. Tehdessäni varausta näin huhtikuun alkupuolen sunnuntaille, lupia oli jaossa vain klo 8-11 väliselle ajalle. Vapaa lupa löytyi enää vain klo 8-9 saapuvien erässä, joten otin sen. Päiväkävijät otetaan siis sisään aamusta ja sen jälkeen sisääntuloportti laitetaan kiinni. Lähtiessämme puistosta pois kiinnitin huomiota, että puiston ulostuloajoväylälle oli asetettu eräänlainen piikkimatto. Jos siis yrittää ajaa puistoon sisään väärää, ulostulokaistaa pitkin, niin tulet puhkomaan autosi renkaat. Vilunkipelillä ei siis kannata yrittää. Varaamisesta vielä sellainenkin vinkki, että meidän yrittäessä tehdä varausta varausjärjestelmä ei toiminut tietokoneella lainkaan, mutta mobiiliversio pelasi. Kannattaa siis kokeilla kännykällä, jos tietokoneella varaus tökkää.

Nykyinen varauskäytäntö juontuu siitä, että Sveadalin vakiasukkaat ovat tympiintyneet ensinnäkin jatkuvaan edestakaiseen autoralliin autojen kääntyessä pois, kun parkkitilaa puistossa ei enää olekaan. Tätä se kylän sijoittaminen umpikujaan sitten luonnollisestikin teettää. Toisekseen, kun autoilijat ovat yrittäneet väkisin ja kielloista huolimatta parkkeerata vain yhden auton mentävälle tielle, ovat he tukkineet näin kylän ainoan ajoväylän kokonaan. Puiston kävijämääriä halutaan siis rajoittaa viikonloppuisin ja juhlapyhinä aika rankallakin kädellä. Edes Sveadalin kylään asti ei pääse ajamaan ilman tätä puiston parkkilupaa. Siitä muistutetaan ajotielle tuoduilla kylteillä kahteenkin eri kertaan jo hyvissä ajoin ennen Sveadalia. 

Lopuksi vielä muutamia kuvia Uvas Canyonin patikkapoluilta. Tällaistakin voi Kaliforniassa olla:
Kiviportaat johtavat puiselle kävelysillalle.


Puiston esitteessä kerrotaan, että viileällä ilmalla puistossa voi nähdä leppäkerttujen kokoontumisajoja, ns. leppäkerttumattoja. Tällä kertaa emme niitä havainneet, vaikka aamu olikin aika viileä, vain +12 C. Ensmmäisellä kerralla näimme paljon leppäkerttuja ja tämä kuva onkin ensimmäiseltä reissultamme vuonna 2015.

Vierimätön kivi todellakin sammaloituu!

Näihin kuviin päätän tällä kertaa ja sanoin teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!