maanantai 10. elokuuta 2020

Hyvää huomenta oululaisesta "eristyssellistä"

Viime postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Viimeisimpänä käänteenä kuitenkin se, että olen matkustanut Kaliforniasta Suomeen. Kyllä tätä matkaa olikin harkittu ja hartaasti! Pää puhki, yli neljä kuukautta, kuten jo kirjoitinkin. Eikä mikään lentomatka koskaan aiemmin ole aiheuttanut itselleni niin paljon stressiä, etukäteisvalmisteluja ja säätämistä kuin tämä matka. Silkan lomamatkan vuoksi en todellakaan olisi tätä kaikkea stressiä ja vaivaa olisi ollut valmis kokemaan ja näkemään. Ja olihan matka muutoinkin rankka. Matkustusaika ovelta ovelle 26 tuntia! Siihen sitten jet lag kaupantekijäisinä päälle, avot! Suomessa minua on kuitenkin odottanut liuta hoidettavia asioita, jo sieltä toukokuusta asti, jolloin minun piti alunperin saapua Suomeen. Niinpä näiden hoidettavien asioiden vuoksi tämä kaikki säätäminen oli lopulta vaakakupissa kaiken tuon matkustamisen vaivan (ja toivon mukaan myös riskinoton) arvoista.

Suomalaista puolukkaa, iso NAM!

Tällä hetkellä vietän 14 päivän täyskaranteenia oululaisessa kerrostaloasunnossa. Menossa on päivä nro 4. Kutsun tätä leikkisästi eristyssellikseni, sillä eräänlaista Vapaudut vankilasta -korttiahan tässä nyt odotan. Tästä eristyssellistä on fyysiset kontaktit minimoitu, virtuaaliset yhteydet ulkomaailmaan toki toimivat. Televisio ja saunakin löytyvät ja uloskin pääsee kävelyille. Ettei nyt ihan täysin ankeaa kuitenkaan. Ennen matkaan lähtöä laitoin ruokakassitilauksenkin netissä jo valmiiksi Kaliforniasta käsin. Olipa se kätevää saada ruokatarvikkeet ovelle kannettuna. Tein ruokakassin nettitilauksen itse asiassa elämäni ensimmäistä kertaa, sillä koronapandemian alkuaikoina ainakin Piilaaksossa näiden ruokatoimitusten kysyntä räjähti niin käsiin, että kuulemani mukaan toimitusajat venyivät parhaillaan kahden viikon päähän, jos sellaista ylipäätään onnistui saamaan. Mutta hyvät kokemukset ensimmäisestä tilaamisesta, voin tehdä toistekin.

Ystäväni oli jättänyt minulle eristysselliin pinkkiä wc-paperia. Ihanaa karanteeniluksusta. :-)

Mutta millaista säätöä ja stressaamista matka sitten vaati?

Lentojen varaamisen jälkeen minun piti tietenkin aktiivisesti seurata tuleeko lentoihin muutoksia, kuten nyt korona-aikana on lähes koko ajan tullut. Lentoja perutaan ja aikataulutetaan uudestaan lyhyelläkin varoitusajalla. Ja niinhän siinä sitten kävi minunkin kohdallani, että vain alle kaksi vuorokautta ennen matkan alkua huomasin lentojeni muuttuneen. Jatkolentoa oli aikaistettu usealla tunnilla, joten jos olisin lähtenyt matkaan normaalin aikataulun mukaisesti, en olisi ehtinyt tälle jatkolennolle. Ja mikä "parasta", muutoksesta ei tullut minulle lentoyhtiöltä minkäänlaista ilmoitusta, vaan huomasin asian sattumalta itse! Niinpä jouduin tietenkin muuttamaan myös ensimmäistä lentoa, eikä sitä onnistunut tehdä lentoyhtiön nettisivuilla, vaikka näin luvattiin. Niinpä "pääsin" vielä soittamaan lentoyhtiön varauspalveluun. Sieltä onneksi vastattiin yllättävän nopeasti ja sain varausmuutoksen tehtyä sujuvasti ilman lisämaksuja. 

Toisena seurannan kohteena olivat tietenkin kansainväliset ja näinä päivinä tiuhaan muuttuvat matkustusrajoitukset. Lensin ensinnäkin Saksan kautta. Ja toisekseen, jos esimerkiksi USA olisi kiristänyt entisestään omia maahanpääsyvaatimuksiaan, olisin joutunut matkani tietenkin perumaan. Ja tämä riskihän on edelleen olemassa ja siihen olen henkisesti varautunut. Kaikki ei siis välttämättä mene alkuperäisen suunnitelman mukaan vieläkään.

Lisäksi seurasin herkeämättä Helsinki-Vantaan lentokentälle suunniteltua koronan testauspisteen pystytystä. Perinteisen suomalaisen tyyliin ensin oli perustettu työryhmä pohtimaan ja arvioimaan, jolloin koko homman eteneminen kuulosti pitkälle kuin nälkävuosi. Mutta kuinka ollakaan, testauspiste saatiinkin toimintaansa aika nopeasti. Piste avattiin vain muutama päivä ennen saapumistani Helsinkiin. Hermostuneisuutta tietenkin synnytti se, millaisiin kuulusteluihin kentällä joutuisin ja evättäisiinkö minulta mahdollisesti jatkolento Ouluun. Saapuisinhan Suomeen kuitenkin koronaviruksen ns. hot spot -alueelta. Kuinka tuo kaikki sitten sujui, siitä ensi postauksessa lisää.

Lisäksi vain vuorokausi ennen matkaanlähtöä sain vihiä vakuutusyhtiöstä, joka olikin muuttanut matkavakuutusehtojaan niin, että se korvaisi myös Covid 19 -hoidon ulkomaanmatkoilla. Niinpä otin vakuutuksen nopeasti selvittelyyn. Onneksi yksi heidän toimistoistaan sijaitsi San Franciscossa eli samalla aikavyöhykkeellä ja sain lähettämääni lisätiedusteluun nopean vastauksen. Lopputulemana, että ostin itselleni vielä kaiken varalta koronahoidon korvaavan vakuutuksen, jos sellaisen tarvetta matkallani tulee. Toivottavasti ei tule.

Karanteenin alkutaival 

Tähän asti karanteenin ensimmäiset päivät ovat kyllä kuluneet hyvin. Mikä tärkeintä, minkäänlaisia sairastumisen oireita ei ole. Olen saanut nauttia suomalaisista herkuista kuten karjalanpiirakoista ja marjakeitoista. Ja juomakelpoisesta hanavedestä. Suomalaisia TV-uutisia olen katsonut liki haltioituneena. Saunonut olen oikein olan takaa. Olen iloinnut myös suomalaisittain niinkin tutusta vehkeestä kuin mattotelineestä! Meillä kun ei sellaisia Kaliforniassa harrasteta laisinkaan. On ollut aivan mahtava käydä tamppaamassa petivaatteet ulkona ja saunan jälkeen uinahtaa tuuletettuihin ja puhtaisiin vällyihin. Ai että!  

Lisäksi olen käynyt kävelyillä opiskeluaikaisilla hoodeillani ja todennut kuinka kaunista Oulussa (ja Suomessa) parhaana kesäaikana onkaan. Tajusinkin, etten ole nähnyt Oulua vihreässä kesäasussaan peräti muutamaan vuoteen! Kun on tullut käytyä Suomessa enimmäkseen toukokuussa ja jouluna. Niinpä olen ahminut suomalaista kesää jokaisella aistillani.

Miten ihanan vihreätä! Ja paljon koivuja!

Jos nyt jostain pitäisi lopuksi suomalaisittain valittaa, niin säästä. Hahah. Täällähän nimittäin paukahti esimerkiksi lauantaiksi +27 C,  eli aika kotoisat lämpötilat meikäläiselle, mutta kun minä poloinen odotan sitä sadetta. On ollut poutaa ja lämmintä. Hellepäivät eivät tietenkään ole ihan idyllisintä viettää kuumuneessa kerrostaloasunnossa, mutta ovathan nämä nyt oikeasti suorastaan poikkeuksellisen hyvät säät elokuuksi Pohjois-Suomessa! Mutta tosiaan, sitä kauan kaipaamaani sadetta minä vain vielä odotan.

Eihän näissä nyt aikuisten oikeasti ole mitään valittamista. Joko perjantaina saan sadetta, joko? Iiks!

Jäänpä siis yhä odottelemaan sitä ensimmäistä sadetta. Ensi postauksessa raportoin teille, millaista lentomatkailu käytännössä näin korona-aikaan oli ja paljonko se lysti maksoi. Siihen asti toivotan teille kaikille täältä eristyssellistäni mukavaa viikon alkua ja terveitä päiviä! Ei muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!