tiistai 21. marraskuuta 2017

Pari painavaa sanaa postinkulusta

Eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin piakkoin postiluukkuun saattaisi tupsahtaa pari kovasti toivottua joulukorttia. Paino sanalla saattaisi. Muutamat ystävämmehän ovat nimittäin tämän postikorttiasian saralla jo luovuttaneet. Enkä yhtään ihmettele. Kerron seuraavaksi luovuttamiselle pätevän syyn. 

Jo pari vuotta sitten avauduin postauksessani, kuinka sain suomalaisen pankin lähettämän kirjeen perille Piilaaksoon viiden viikon viiveellä. Siis v-i-i-s-i viikkoa. Samoin Suomesta meille lähetetyt joulukortit saapuvat perille tyypillisesti tammikuun loppupuolella. Ja tästä syystä siis muutamat tuttavamme ovat jo ilmoittaneet, etteivät postikortteja meille juuri enää lähettele. Niin, kukapa niitä joulukortteja muistaa laittaa postin kuljetettavaksi jo tyyliin heinäkuun helteillä. Paras esimerkki postinkulusta tähän mennessä on kuitenkin äitini lähettämä onnittelukortti. Se saapui 2,5 kuukauden kuluttua perille. Oliko silloinenkin etanavauhti USA:n vaiko Suomen postin ansiota, sitä ei tarina kerro. Että näin vain kirjeillä ja korteilla tahtoo kestää... 

Sitten seuraavaan sappeani kiehuttavaan tapaukseen:

No tulisi edes viiveellä, eikä jäisi matkalle...


Tilasin heinäkuun puolivälissä kaksi tuotetta suomalaisesta nettikaupasta. Niillä piti olla kiire. Piti. Voi pojat, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää! Olisinpa vain jättänyt tilaukseni tekemättä tai paremminkin odottamaan seuraavaa Suomi-visiittiäni, johon oli aikaa tilaushetkellä reilut viisi viikkoa. Mutta minä poloinen hyväuskoisena kuvittelin, että kyllähän pieni paketti viidessä viikossa ehtii Suomesta Yhdysvaltojen länsirannikolle. No, ei ole ehtinyt. Eli nyt neljä kuukautta myöhemmin voin todeta, että tilaamani paketti on edelleen matkalla! Se on tiedossa, että paketti saapui USA:n itärannikolle jo noin viikko tilaukseni jälkeen, mutta sen jälkeen se on hävinnyt kuin ilmavaiva Saharaan. Ei minkäänlaista jäljityskoodia tai yhteydenottoa paikalliselta postipojalta. Taitaa siis olla turha toivo saada enää tuota pakettia koskaan omiin hyppysiin. Olen jo luovuttanut. Että sinnepä meni nekin roposet, jotka tilaukseen käytin.
Välipiristys: Kuvassa tänä aamuna poimimiani itsekasvatettuja minipaprikoita. Hyviä ovat!


Tapaus Netposti


Taisin jo joskus aiemmin sadatella myös sitä, kuinka postinkääntäminen Suomesta tänne oli ensinnäkin suhteellisen kallista niiden muutamien tärkeiden kirjeiden osalta ja taas toisekseen, ainakin meidän kohdalla juuri ne muutamat tärkeät kirjeet menivät "inhimillisestä erehdyksestä", kuten Posti reklamaatioomme vastasi, Suomen osoitteeseen. Näitä erehdyksiä sattui kohdallamme useampia. Saimme väärään osoitteeseen menneistä kirjeistä erinäisiä sanktioita, kuten laskujen viivästys- ja korkomaksuja. Kaikki silloiset vakiolaskut oli toki laitettu automaattisesti maksuun, mutta kuinka ollakaan juuri tuolloin, kun postinkäännön piti homma hoitaa, tuli pari sellaista ylimääräistä, ei vakiokuluihin kuulunutta laskua. Tuntui siis, että kallis postinkääntömaksu meni siis ihan harakoille. Ja olisihan sen mielellään voinut maksaakin, jos palvelu olisi ollut luotettavampi. 

No, otinpa sitten kokeeksi Postin tarjoaman Netposti-palvelun käyttööni. Sehän kuulosti oikein kätevälle ja palvelulle, joka pelastaisi tästä viivästyspinteestä ja väärään paikkaan toimitetuista kirjeistä. No, melko lailla katin kontit voisin sanoa. Palvelu on ollut minulla nyt käytössä puolisen vuotta ja olen saanut sinne tasan yhden kirjeen! Siis yksi kappale kirjeitä. Wau! Ja sekin oli sellainen, joka tuli jo automaattisena tiedotteena sähköpostiini kyseiseltä palveluntarjoajalta. Ja kirjeitä minulle on kyllä puolen vuoden aikana tullut jokunen enemmän! Ai niin, ja onhan minulla siellä Netpostissa kaksi Netpostin omaa tiedotetta, jep.

Mukana näissä tapauksissa on varmasti ollut huonoa tuuriakin, mutta tuntuu, että kyllä tämä postinkulku Yhdysvaltojen ja Suomen välillä on niin nähty! Toisaalta taas on pari esimerkkiä molempiin suuntiin lähetetyistä kirjeistä tai jopa pikku paketeista, jotka ovat hoituneet oikeinkin mallikkaasti. Omalla kohdallani kuitenkin enemmän on harmi kyllä näitä viivästyneitä, väärään osoitteeseen tai jopa teille tietymättömille jääneitä tapauksia.

Että tällaista pientä urputusta tällä kertaa. Edellisestä postauksestani pääsikin jo hurahtamaan pari viikkoa! Tulin nimittäin ottaneeksi vähän omaa lomaa opinnoista mukavan reissun merkeissä, mutta siitä kenties ensi postauksessa lisää. Nythän tässä katsokaas painavat jo Thanksgiving-kiireet päälle, hih! Joten eipä muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!