 |
| Enpä olisi arvannut, että kypsät viikunat voivat aihuttaa meille tällaista riesaa! |
Ensimmäinen tapaus
Oli kaunis tiistaiaamupäivä ja olin yksin kotona. Yhtäkkiä huomaan, että etupihallamme viikunapuun katveessa seisoo joku! Ensin luulin hänen olevan sieltä tutkimusyksiköstä, joka pitää puussamme sitä hyönteisansaa, josta kerroinkin teille jo aikaisemmin. Menin ikkunan äärelle nähdäkseni paremmin ja katin kontit! Joku ukon mokomahan siellä keräsi viikunoitamme kainalossaan olevaan paperipussiin! Minä ryntäsin ulko-ovellemme, avasin oven ja huusin ukolle, että anteeksi, mutta kuka te oikein olette ja mitä te siellä puuhaatte, meidän pihallamme! Tässä vaiheessa ukko hivuttautui puun alta esiin ja näin hänet paremmin. Kyseessä oli noin 60-vuotias, möhömahainen ukonköriläs. Ei siis enää mikään pojanviikari. Ukko alkoi selittämään minulle, että on kuulemma aikoinaan istuttanut kyseisen viikunapuun ja tuli nyt sitten katsomaan olisiko siinä satoa korjattavaksi. Olin enemmän kuin ällikällä lyöty. Ukko ei pyydellyt pihalle tulemistaan tai mitään muutakaan anteeksi, vaan jatkoi poimintaansa. Minä jatkan ukolle, että tämä on kuule meidän piha nyt ja kyseessä on siis yksityisalue. Ukko jatkaa, että talohan oli kolme kuukautta tyhjilläänkin. Noh, ilman silmälasejakin olisi nähnyt, että pihassamme oli kyseisellä hetkellä kaksi autoakin! Eli talomme ei todellakaan näyttänyt enää asumattomalle. Toistin ukolle, että joo, mutta me asumme tässä talossa nyt ja sinun olisi vähintäänkin pitänyt kysyä lupa viikunoiden keräämiseen. Sitten ukko katsoi minua täysin hölmistyneenä ja sai lopulta sanat ulos suustaan: "No voinko minä nyt kerätä näitä viikunoita?" Niin, hänhän oli niitä jo kahminut pussiinsa, joten murahdin ukolle, että no ota muutama, mutta älä tee tätä toiste. Vahdin ukkoa edelleen ovelta ja siinä se jatkoi kaikessa rauhassa viikunoiden poimimista. Lopulta ukko istahti autoonsa ja antoi "ryöstösaaliin" vänkärin paikalla istuvalle naiselle. Eukko alkoi heti popsimaan viikunoita. Kyllä oli eukolla kovat viikunanhimot, en muuta sano!
Jälkiviisautta
Raportoin tapahtuman heti ukkokullalle ja varsinainen kiukkuaalto valtasi minut vasta jälkikäteen. Kuinka röyhkeä tuo ukko oikein olikaan! Ei minkäänlaisia pahoitteluja ja vaikka hän olisikin puun joskus istuttanut, niin ei se anna elinikäistä oikeutta puun antimiin sen sijaitessa yksityisellä pihamaalla. Jos tuo ukko olisi tullut fiksusti pimpottamaan ovikelloa ja kysynyt lupaa viikunoiden ottamiseen, tottahan minä olisin hänelle luvan antanut. Kyllä tuosta puusta riittää satoa yllin kyllin meidän omiin ja muidenkin tarpeisiin. Mutta ei näin, että tullaan luvatta, kuin omalle pihalle konsanaan! Kyllä suututti. Toisaalta tuntui myös inhottavalle. Joutua häätämään tuiki tuntemattomia omalta pihalta. Jälkiviisaana tilannetta ajatellessani olisin varmasti voinut olla ukolle vieläkin kovasanaisempi, ottaa vaikka kännykällä kuvan ukosta ja hänen autostaan, tai olisin voinut soittaa poliisille luvattomasta tunkeutujasta yksityisalueelle. No tilanne oli jo ohi, joten nämä älynvälähdykset tulivat liian myöhään. Tilanne tuli eteen vain niin yllättäen, etten ollut osannut moiseen kerta kaikkiaan varautua. Tapauksen jälkeen teimme ukkokullan kanssa suunnitelman, että jos tämä röyhkimys vielä palaa, soitamme poliisille. Ja niinhän siinä sitten kävi. Kuten vanha sanontakin kuuluu: rikollinen palaa aina rikospaikalleen.
Toinen tapaus kuusi päivää myöhemmin
Oli vielä täysin valoisa ilta-aika ja olimme tällä kertaa ukkokullan kanssa molemmat kotona. Kesken ruokailumme huomasin, että joku väijyi omenapuumme takana. Joku oli siis taas hiiviskellyt meidän pihallemme. Ilman lupaa. Kun hahmo siirtyi taas viikunapuumme ääreen, tunnistin kyseessä olevan taas saman tunkeilijaukon. Ukkokulta porhalsi pikaisin askelin ulos ja ryhtyi sanallisesti häätämään miestä tontiltamme pois. Sanoi, ettei hänellä ole lupaa tulla noin vain. Tunkeilija jatkoi samaa virttä kuin edelliselläkin kerralla. Hän on istuttanut kyseisen viikunapuun ja tuli katsomaan, miten pihamme kaikki hedelmäpuut voivat. Just joo. Hän kyllä näki puiden tilan jo kuusi päivää sitten. Tätä sanoessaan tunkeilija mussutti puustamme ottamaansa viikunaa. Minäkin olin jo tullut paikalle ja sanoin, että hänellä ei ole lupaa tulla pihallemme noin vain ja että en todellakaan tykkää hänen käytöksestään. Ukkokulta jatkoi tunkeilijalle, että mikäli tämä ei poistu, hän soittaa poliisit. Ja mikä olikaan ukon reaktio? Ukko ei suinkaan poistunut paikalta, vaan alkoi uhoamaan, että joo soita vaan poliisille, tai voithan soittaa vaikka äidillesi ja pyytää häntä apuun. Tämä oli sitten viimeinen pisara. Ukkokulta soitti poliisille. Tunkeilija ei varmastikaan uskonut ukkokullan olevan tosissaan, mutta siinä vaiheessa kun ukkokulta tavasi tunkeilijan auton rekisterinumeroita puhelimessa, tajusi hänkin olevan toden kyseessä. Tällä kertaa röyhkimys oli liikkeellä eri autolla ja yksin. Ja kas, ottipa sitten nopeasti kumipyörät alleen.
Poliisista lähettiin partio paikalle. Nähtävästi tuona maanantai-iltana ei sitten ollut pahempia rikoksia käsiteltävänä, sillä heillä riitti aikaa tulla paikan päälle. Koska tunkeileva viikunavoro oli jo lähtenyt livohkaan, ei asialla toki ollut enää kiire. Poliisikaksikko tuli käymään ja toinen poliiseista kyseli lisätietoja tapauksista ja tunkeutujan tuntomerkkejä. Sattui siinä vähän koominenkin tilanne poliisin kysyessä tunkeilevan viikunavarkaan rotua. Syntyi hetken hiljaisuus, mutta sitten vastasimme, että arviomme mukaan mies olisi meksikolainen. Nimittäin, kun tämän kysymyksen esittänyt poliisi oli itsekin meksikolainen.
Poliisien kanssa jutustellessa selvisi, että mikäli hedelmiä kerää luvatta toisen pihalta nimenomaan pussiin, jo se voidaan katsoa rangaistavaksi rikokseksi. Tuomion suuruus riippuisi varastetun saaliin määrästä. Poliisit kysyivät, haluammeko lähteä syyttämään miestä tästä tunkeutumisesta ja luvattomasta hedelmien keräämisestä. Mutta ei, ei meillä mitään sellaisia haluja ollut. Kerroimme vain, että haluamme tällaisen luvattoman tunkeutumisen pihallemme loppuvan. Poliisi kertoi, että he pyrkivät jäljittämään miehen ja jututtamaan häntä, ettei näin voi todellakaan toimia. Kyllä lupa pitää kysyä. Mutta arvatkaapas vaan, saiko poliisi selville miehen olinpaikkaa rekisterikilven perusteella! Rekisterikilven mukaan auto oli rekisteröity jonkun naisen nimiin ja osoitetiedoiksi tuli meidän oma osoitteemme! Pariskunta oli siis nähtävästi asunut talossamme joskus aikaisemmin, eivätkä he olleet vielä tuohon päivään mennessä tehneet osoitteenmuutosta autonsa tietoihin. Niinpä poliisi veti jäljittämisasiassa vesiperän. Loppuohjeiksi poliiseilta saimme, että mikäli tuo ukko vielä pihallemme ilmaantuu, niin nopeasti vain soitto poliisille ja he pyrkivät tulla nopeasti paikalle miehen vielä ollessa tontillamme. Poliisisedät olivat oikein kivoja, joten annoinpa heille parit viikunat mukaan työvuoroansa ilostuttamaan. Hymyillen ottivat vastaan.
 |
| Elämäni ensimmäinen omin pikku kätösin valmistettu viikunahillo! Sain vielä kivan vinkin laittaa hillokeitokseen mukaan kanelitangon. Kyllä tuli maukasta, namskis! Saatanpa pyöräyttää vielä toisenkin hilloerän. |
Nyt on viikon verran ollut onneksi rauhallista ja toivon mukaan pihamme sellaisena myös pysyy. Tapauksien myötä olenkin saanut harrastusrepertuaariini uuden harrastuksen: viikunapuun vahtimisen. No, jos totta puhutaan, niin ainakin näin tuoreeltaan nämä tapaukset ovat tehneet minusta pihamme suhteen jopa hiukan vainoharhaisen. Eräänä päivänä tutkimusyksikön henkilö tuli hyönteisansalle ja ennen kuin näin, millä asioilla tämä henkilö todella liikkkui, niin minulla oli ehtinyt jo pulssi nousta aika korkealle. Onneksi se oli sillä kertaa väärä hälytys. Samoin olemme selvitelleet, onko taloon vaihdettu lukot täysremontin yhteydessä. Mitä jos tuo ukko kyttääkin hetkeä, jolloin emme ole kotona ja tulee omalla avaimella meille sisään? Mistä noista koskaan tietää!
Nyt vain toivon, ettei minun tarvitse enää koskaan nähdä tätä viikunavoroa. Olihan hänen käytöksensä melkoisen röyhkeää: luvaton kulku yksityispihalla, viikunoiden luvaton poimiminen ja vielä inhottavat uhoamiset päälle, kun ukkokulta pyysi häntä poistumaan! Tätäkin postausta kirjoittaessani olen vilkaissut viikunapuuhumme päin ainakin 30 kertaa. Rauhallista on onneksi ollut ja toivon mukaan uusia yhteydenottoja poliisille ei tarvitse tehdä. Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
