sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Charlie Chaplinin elokuvien kuvauspaikkoja aivan lähikulmilla!

Jälleen kerran Kalifornia pääsi yllättämään ja tällä kertaa mukavan positiivisessa mielessä. Menimme tänään sunnuntaina haikkaamaan ja valitsimme haikkauspolkumme East Bayn alueelta, Sunolista. Kun parituntinen haikki nopeasti kuumenevassa säässä oli takana, alkoi vatsa jo kurnia lounaan perään kummasti. Ukkokulta muisti ajelleensa lähellä sijaitsevan hauskan kyläntapaisen ohitse joskus aikaisemmin ja päätimme lähteä etsimään lounaspaikkaa sieltä. 

Saavuimme Fremontin kaupungin historialliseen kaupunginosaan Niles. Jätimme auton parkkiin ja lähdimme lyhyelle kylänraitille lounaankiilto silmissämme. Mutta kappas vain, raitilla tuli vastaan mykkäelokuvien museo! Museo, josta emme olleet koskaan kuulletkaan. Päätimme piipahtaa pieneltä näyttävässä museossa vielä lounaan jälkeen. Ja se muuten kannatti! 

Museossa selvisi, että itse Charlie Chaplin oli kuvannut elokuviaan juuri tässä Nilesin silloisessa kylässä ja Niles Canyonissa. Ilmeisesti Nilesissa kuvattiin kaiken kaikkiaan viisi Chaplinin elokuvaa, joista kaikkein tunnetuin lienee Kulkuri (The Tramp) vuodelta 1915. 
Lähde Wikipedia.

Nilesissa toimiva elokuvayhtiö oli nimeltään Essanay Film Manufacturing Company, jonka toinen perustaja oli Gilbert M. "Broncho Billy" Anderson. Bronco Billy -westernit nousivat kuuluisiksi ja Bronco Billyn sanotaan olevan ensimmäinen western-elokuvagenren filmitähti.  
Lähde Wikipedia.

Nykyään elokuvastudion tiloissa toimii paloasema, mutta sen seinässä oli muistolaatta rakennuksen historiaa kuvaamassa. Museo Niles Essanay Silent Film Museum sijaitsi paloaseman naapurissa. Museo oli pieni, mutta oikein mielenkiintoinen ja selvästi painottunut Charlie Chaplinin tuotantoon aina myytävine Chaplin-julisteineen ja -jääkaappimagneetteineen.

Sisäänpääsy museoon oli ilmainen, mutta lahjoituksia otettiin ilolla vastaan. Me kannatimme museon toimintaa ostamalla parit mukavat muistot museon myymälästä. Museo järjestää edelleen aika ajoin näyttelyitä, tapahtumia ja pitää yllä mykkäelokuvien näytäntöjä. Nyt sinne oli seuraavaksi tulossa Ohukainen ja Paksukainen -näytöksiä.
Museo oli ulkoa aika vaatimattoman näköinen. Samassa yhteydessä oli myös elokuvateatteri.
Tässä museossa näytillä ollutta kalustoa reilun sadan vuoden takaa.

Voi vitsit, olen aina tykännyt Chaplinin elokuvista! Ja nyt sitten tällainen helmi löytyi yllättäen vain reilun 20 mailin päästä kodistamme! Ja ennen tätä en ollut edes tiennyt Pohjois-Kaliforniassakin olleen elokuvatuotantoa, siis Lucasfilm-tuotantoyhtiön lisäksi. Wikipedian mukaan tuotantoyhtiö Essanay toimi Nilesissa vuosina 1912 - 1916. 

Että tällaista ihanaa historian havinaa tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

torstai 27. heinäkuuta 2017

Google ja hyttyset

Tiesitkö, että planeettamme tappavin eläin on hyttynen? Hyttynen levittää mukanaan monia vaarallisia tauteja kuten malariaa, keltakuumetta, denguekuumetta sekä viime aikoina paljon otsikoissa ollutta Zika-virusta. Hyttysen tiedetään vuosittain tappavan 800 000 ihmistä ja tämä tekee siitä ihmiselle maapallon vaarallisimman eläimen. 

Viime viikolla silmiini osui artikkeli "20 million bacteria-infected mosquitoes are getting released into a California city by a division of Google's parent company" ja mielenkiintoni heräsi välittömästi. Mitä ihmettä Googlella ja hyttysillä on tekemistä keskenään? Tapaus oli sen verran mielenkiintoinen, että jaan sen nyt teillekin. Artikkelin voi kokonaisuudessaan lukea yllä olevasta linkistä. 

Kyseessä on Googlen biotieteeseen keskittynyt sisaryhtiö Verily, joka on parin yhteistyökumppaniyrityksen kanssa kehittänyt Wolbachia-bakteeria kantavan hyttysen. Artikkelin mukaan Wolbachia-bakteeri on yleinen luonnossa ja se on tunnettu jo vuodesta 1967. Nyt sen tiedetään myös tekevän joistakin hyönteisistä, mukaanlukien hyttysistä, steriilejä. 

Verily- ja sen kahdella kumppaniyrityksellä on parhaillaan meneillään kenttätestausvaiheeseen edennyt Debug-projekti (heh, projektin nimihän sopii hyvin tänne Piilaakson kupeeseen). Projektissa robotti tuottaa viikoittain miljoona uroshyttystä, jotka kantavat tätä Wolbachia-bakteeria. Hyttysiä vapautetaan luontoon Fresnon kaupungin liepeillä seuraavan 20 viikon ajan. Kaiken kaikkiaan hyttysiä siis vapautetaan 20 miljoonaa! Hyttysten levitys kerran viikossa on tarpeen, sillä kyseisen ötökän elinikä on yksi viikko. Ja ennen kuin pulssi nousee liian korkealle kerrottakoon lohdutukseksi, että uroshyttyset eivät kuppaa ihmistä. Vain naaraat imevät ihmisestä verta. 

Testien mukaan bakteeria kantavat uroshyttyset ovat täysin vaarattomia ihmiselle. Ne pystyvät lentämään ja parittelemaan naaraiden kanssa normaalisti, mutta parittelun jälkeen muodostuvat munat eivät ole elinkelpoisia. Isommassa mittakaavassa tällä siis pyritään hyttyspopulaatioiden voimakkaaseen vähentämiseen ja näin ollen myös vaarallisten tautien kuten malarian leviämisen ehkäisemiseen. Projekti on laatuaan tähänastisista mittavin koko Yhdysvalloissa ja samanlaisia kokeiluja on meneillään Brasiliassa, Vietnamissa ja Australiassa. 
Kenttätestauspaikka Fresno sijaitsee meiltä noin 160 mailin päässä.


Omia ajatuksia aiheesta


Vaikkei puolen miljoonan asukkaan kaupunki Fresno aivan omilla lähikulmilla olekaan, saa 20 miljoonan lisähyttysen levittäminen kaupungin ympäristöön silti vähän kutinaa hipiään aikaiseksi. Ehkä kierrän Fresnon kaukaa seuraavat 20 viikkoa. 

Kuvitteellisen kutinan lisäksi projekti ja sen kenttätestaus synnyttävät luonnollisesti paljon muitakin ajatuksia. Puhutaanko tässä nyt mutaatioista ja puuttumisesta luonnon omiin lakeihin ja lajeihin? Ja entäpä, jos jokin menee pieleen? No, siinä vaiheessa kun meidänkin lähialueen sairaalasta näytettiin uutisissa kuvaa vastasyntyneestä lapsesta, joka kärsi Zika-viruksen aiheuttamasta pienipäisyydestä, loppuivat kepeä suhtautuminen hyttysiin ja niiden suojeluinto ainakin minun kohdallani aika lyhyeen. 

Kylmässä Pohjolassa tällaiset hyttysten levittämät taudit voivat tuntua kovin kaukaisille. Nykyään ihmiset kuitenkin matkustavat yhä enemmän ja pääsy on helpottunut näihin lämpimiin kohteisiin, joissa vaarallisia tauteja hyttysten levittäminä on. Lisäksi ilmaston lämpenemisen myötä näiden tauteja kantavien hyttysten levinneisyys laajenee. Ja onhan tuo nykyinenkin 800 000 kuollutta vuodessa aivan valtava määrä, ja niinkin mitättömän ötökän kuin hyttysen aiheuttamana! Eli summa summarum, minä ainakin peukutan tällaisia eksperimenttejä!

Mukavaa kesän jatkoa, hyttysillä tai ilman. On aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kokeilussa kofeiiniton elämä — Kaliforniako tämänkin aiheutti?

Kun muutimme Kaliforniaan, kiinnitin aika nopeasti huomiota kuinka joka paikassa täällä oli myynnissä myös kofeiinitonta kahvia. Sitä sai kaupoista, kahviloista ja aamupalapaikoista. Jopa kämäisiltä huoltoasemilta löytyi aina kaksi kahvipönttöä, joista toisessa luki decaf coffee. Tuolloin ajattelin, että kuka hullu nyt kofeiinitonta kahvia joisi! Ja miksi ihmeessä? Siinähän tuon taivaallisen juoman taika juuri onkin! Laajasta tarjonnasta päätellen kofeiinittomalle kahville oli ja on yhä edelleen täällä kysyntää.

No, kuinka ollakaan! Nyt olen sitten itse vetänyt kofeiinitonta linjaa jo kolme viikkoa! Uskomatonta, mutta totta on se, että kyllä tästä näyttää henkiin jäävän! Kerrottakoon, että tämä kofeiinittomuus on kyllä meikäläiseltä melkoinen suoritus, sillä meidän suvun lapsethan on ns. kastettu kahvinjuojiksi. Rakas ukkimme nimittäin sekoitti meille lapsille jo tuttipulloon pienen määrän kahvia, maitoa ja sokeria ja sitä sitten onnellisina lapsukaisina lipitimme. Voin siis todellakin sanoa olleeni kahvinjuoja koko ikäni!
(Ja hei, tästä ukin casesta ei sitten puhuta Suomen THL:lle päin! Nehän järkyttyisi! :-D )
Monissa kalifornialaisissa majataloissa, motelleissa ja hotelleissa on huoneissa tarjolla Kahvi-merkkistä kahvia. Ja sielläkin yleensä aina on myös tuo kofeiiniton vaihtoehto. En tiedä mistä tuo Kahvi-nimi tulee, paketissa mikään muu ei viittaa Suomeen.

Miten ihmeessä tähän on tultu, kofeiinittomaan elämään? 


Aloitin kolmisen viikkoa sitten sen jo mainitsemani detoxailukuurin. Kuurin aikana syötiin aivan tavallista ruokaa, mutta ruokavaliosta jätettiin pois mm. vehnä, sokeri, soija- ja maitotuotteet, alkoholi ja kahvi. Kuurin yhtenä tavoitteena oli saada kropan stressitasoja alemmaksi. Olen pitänyt tällaisia detoxkuureja joskus Suomessakin tiettyjen luonnontuotevalmisteiden avulla, mutta en koskaan aikaisemmin ollut luopunut kahvista. En koskaan. Kofeiinin sanotaan kuitenkin vaikuttavan maksan kautta merkittävästi aineenvaihduntaan ja hormonitoimintaan. Lisäksi kahvi, myös kofeiiniton, pitää kuulemma myös elimistön stressitasoa yllä. Niinpä uteliaisuuteni voitti ja päätin kokeilla kofeiinitonta elämää. 

Ensimmäiset 1,5 viikkoa olin kokonaan ilman kahvia ja olihan se alku aivan kamalaa! Päätä särki ja kahvihammasta kolotti kovasti! Minulle vaikeimmat olivat päivät numero 3, 4 ja 5. Sen jälkeen alkoi olotila pikku hiljaa helpottaa. Huomasin kuitenkin kaipaavani niin paljon kahvin makua, että ostin kaappiin kofeiinitonta kahvia ja nykyään juon sitä aina silloin tällöin. En edes joka päivä, mikä on kyllä aika wau! Nykyään enemmän kuluu teetä erilaisina yrttiversioina. Jos ja kun jatko menee yhtä kivuttomasti, taidan jatkaa tätä kofeiinitonta linjaa. 

Joten vastauksena otsikon kysymykseen, aiheuttiko Kalifornia tämän viiraukseni: ei aiheuttanut, mutta on tehnyt kokeilustani huomattavasti helpompaa. Kofeiinitonta kahvia kun todellakin saa täällä helposti joka paikasta. Tuntuu, että tarkkana pitääkin nyttemmin olla teevalikoiman edessä. Mikä tee sisältää kofeiinia ja mikä ei. 

Vaikutukset


Joitakin voi nyt kiinnostaa, että millaisia havaintoja kropastani olen mahdollisesti tehnyt, kun kofeiini on ollut poissa nautintoaineista. Tähän on hiukan vaikea vastata tarkasti, sillä jätinhän yhtä aikaa pois myös noita muita "myrkkyjä". Tiettyjä aineenvaihdunnallisia parannuksia olen kyllä ollut huomaavinani, mikä voi olla juurikin stressitasojen alenemisen aikaansaamaa. Mene ja tiedä. Viime viikonloppuna meidät oli kuitenkin kutsuttu ihaniin juhliin, joten oli aika palautella taas noita kiellettyjä ruoka-aineita pikku hiljaa ruokavalioon takaisin. Niinpä pelkän kofeiinin poisjättämisen vaikutukset vahvistunevat vasta myöhemmin. Eli kofeiinia en siis ole ainakaan vielä ottanut takaisin ruokavaliooni. Olenkin nyt ihmetellyt, että onko kofeiinin virkistävä vaikutuskin ollut jotakin lumetta ja tällaisen iänikuisen kahvinlitkijän kuvittelemaa harhaa, sillä näyttäähän sitä virkoavan aamuisin ilman kofeiiniakin! Yllättävää!

Ystävien reaktiot


En malta olla vielä mainitsematta ystävieni hauskoja reaktioita, kun mainitsin somessa olleeni jo kuudetta päivää ilman kofeiinia. Selvästi rakkaasta juomasta suomalaisille on kyse, sillä niin mukavasti se pulinaa ja kommentteja aiheutti. Osa oli kauhuissaan! Yksi ystäväni kysyi: "Mikä tähän kokeiluun ajoi?" En voinut olla nauramatta ääneen sanavalinnalle 'ajoi'. Samoin yksi ystävä kysyi: "Juotko edes teetä?" Sekin minua niin huvitti. Yksi vuorostaan suositteli jo tiettyä kahvimerkkiä, jos päätän repsahtaa. Ja yksi ystävä epäili moiseen kofeiinittomaan kokeiluun olevan syypäänä silkka masokismi! :-D No, en ehkä olisi itsekään tällaista uskonut itsestäni vielä jokin aika sitten, mutta niinpä vain tuli ryhdyttyä kokeiluun ja sillä tiellä vielä olen.
Ukkokulta purskahti nauramaan, kun näki tämän hankkimani kofeiinittoman kahvin pöntön. Melkein 1,5 kg! Minä lohduttelin, että älähän mitään, koska tilasin kahvin netistä, oli pakko ottaa kahden kappaleen pakkaus! :-D 

Mutta hei, tässä jo seuraava Suomi-reissu häämöttääkin ja niinpä joudun nyt kysymään teiltä lukijani, että mikäs on kofeiinittoman kahvin saatavuus siellä Suomessa? Ja nyt en puhu isojen kaupunkien erikoiskahvimyymälöistä, vaan ihan perusmarketeista. Tai jos menen Suomessa maalle, millaiset mahdollisuudet on löytää kofeiinitonta kahvia sieltä? Ovatko mahdollisuudet olemattomat, heikot vaiko hyvät? Kofeiinittoman kahvin saatavuus ei tietenkään ole aikaisemmin kiinnostanut Suomessa ollessani pätkän vertaa, joten eipä siihen ole tullut kiinnitettyä lainkaan huomiotakaan. Eli pieniä apuja tuoreen tiedon osalta nyt kaipailisin, kiitos. Että pitääkö tässä kopata oma pönttö kahvia kainaloon, kun tulen elokuussa käymään vai pärjäänkö paikallisilla?

Tällaisia tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

torstai 13. heinäkuuta 2017

Heinäkuun kiireet ja blogiahdistus

Heinäkuu on meidän huushollissa sattumoisin oikein asioidenhoitokuukausi. Suomessahan koko maa menee käytännössä heinäkuuksi kiinni kesälomien vuoksi ja asioiden hoitaminen virastoissa ja laitoksissa vähintäänkin hidastuu. Muistan, kun kirjoitin tästä kiukkuisen postauksenkin pari vuotta sitten yrittäessäni hoitaa asioita täältä käsin juuri heinäkuussa. Eihän se onnistunut.
Cool down, eli rauhoitu, Kaisa! E-hei, heinäkuussa ei ehdi näemmä rauhoittumaan.

Meillä on täällä päällä nyt oikein touhukuukausi. Muutimme tänne aikoinaan kesäkuussa, joten aika moni sopimus tai vastaava vaatii meiltä toimenpiteitä juuri kesä-heinäkuun vaihteessa tai heinäkuussa. Vuokrasopimuksemme on yksi näistä, samoin vakuutusyhtiön kanssa on treffit lauantaina. Lisäksi sairasvakuutukseemme kuuluu vuosittain ilmainen perusterveydentarkastus ja sekin oli meillä molemmilla taas tällä viikolla, siis heinäkuussa. Sai käydä taas verikokeessa ja jutella omalääkärin kanssa kokeiden tuloksista. Lisäksi olen nyt vihdoin ja viimein yrittänyt perehtyä meidän näöntarkastussairasvakuutukseemme, vai onko se joku silmäsairausvakuutus, who knows. Eli mitä meidän vakuutuksemme kattaa, ja olen myös yrittänyt etsiä sopivaa ja suositeltua paikkaa näöntarkastukselle. Sekin on ollut neulan etsintää heinäsuovasta. Tarjontaa on tsiljoonittain. 

Olen ollut myös lihaksistani ja yhden hermopinteen kanssa niin jumissa viimeiset pari viikkoa, että piti lähteä metsästämään kunnon hierojaa. Tämäkin vei oman aikansa, mutta taisin löytää aika sopivan. Ainakin minulla meni pari päivää toipuessa käsittelystä ja toinen noista päivistä oli melkoista koomailua. Oli siis mitä hieroa!

Myös palovaroittimemme päätti seota näin heinäkuun ratoksi. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tällaisenkin piti sattua juuri nyt. Alkoi sitten huutamaan yks' kaks' ja nyt sitten odotellaan korjausmiestä sen kimppuun. Täällä palovaroittimet ovat nimittäin kytköksissä myös verkkovirtaan, joten tee se itse -tyyppiset korjausyritykset ei oikein houkuttele. No, tulipa nyt kuultua sekin, kuinka varoittimesta karmean piippauksen lisäksi kuuluu myös naisääni huutaen: "Fire! Fire!" 

Sitten sattui myös kumma tapaus taloyhtiössämme. Pihapiirissämme liikkuu usein vanhempi intialainen mies lastenvaunuja työnnellen. No, nyt tämä herra oli sitten alkanut kyselemään eräältä talon naispuoliselta asukkaalta hiukan liian intiimejä kysymyksiä. Nainen oli tästä kauhistunut, kysynyt mieheltä missä tämä oikein asuu ja ilmoittanut asian taloyhtiömme leasing centeriin. Niin, että miten tämä meihin liittyy? No liittyypä hyvinkin, sillä intialainen oli ilmoittanut asunnokseen meidän asunnon! Sain sitten yksi ilta puhelun, että asuuko meidän asunnossa vanhempi mies, joka harrastaa juttelua vieraille naisille. No ei todellakaan asu! Sitä sitten selvittelemään, mutta onneksi asia lopulta oikeni. Nyt meidän ja asuntomme maineet on toivon mukaan puhdistettu kaiken maailman ahdistelijoista. 

Oman stressinsä on tuonut yllättäen myös Suomen pää ja byrokratia siellä. Toinen yllättäjä oli ammattiliittoni (kiukun kihinää), mutta eipä siitä tässä sen enempää. Olimme myös aivan hilkulla menettää Oulussa varastossa olevat polkupyörämme kaatopaikalle! Onneksi tieto saavutti meidät juuri ja juuri ajoissa ja saimme välikäden avulla pyörät pelastetuiksi surman suulta. Ja siis haloo! Miksi tällainen ylimääräisten pyörien hävittämisoperaatio pitää ylipäätään tehdä todella lyhyellä varoitusajalla ja juuri heinäkuussa, jolloin ihmiset ovat mitä todennäköisimmin kesälomareissuillaan, eivätkä vahtimassa polkupyöriään? Kysyn vaan!

Tämä kaikki hoidettava hässäkkä on sitten tuonut eteen seuraavan:


Blogiahdistus


Joillakin bloggaajilla tahtoo olla ajoittain ongelmana, etteivät he keksi mistä kirjoittaa. Minulla tilanne on ollut päinvastainen. Pää pursuaisi aiheita, joita haluaisin teille lukijoilleni jakaa. Mutta. Kun minä en ehdi kirjoittaa niitä! Ja tämä ahdistaa! 

Ahdistus alkoi jo kesäkuun puolella, sillä olimme kolme peräkkäistä viikonloppua tai pidennettyä viikonloppua reissussa. Noiden reissujen aikaan tuli mm. täyteen kolme vuotta siitä, kun ukkokulta aloitti työt Piilaaksossa. Siitäkin olisi ollut vähän yhteenvetoa ja ajatuksia kirjoitettavaksi tuoreeltaan tänne blogin puolelle. No, en ehtinyt.

On ollut myös monia muita ajankohtaisia ja juuri sen hetken tilanteita, joista olisi ollut kiva kirjoittaa blogiin. Mutta kun ei. Pitää ravata lekureissa, pankissa, vakuutusyhtiössä, leasing centerissä, etsiä hierojaa, opiskella silmävakuutusta, kahlata internettiä ja kartoittaa vakuutuksemme piiriin kuuluvaa silmälääkäriä. Ai niin, ja oltiinhan me jo melkein ostamassa yhtä käytettyä autoakin! Sitten menin vielä aloittamaan eräänlaisen detoxailukuurin ja olen saanut viettää aikaa köökissä normaalia enemmän. Tuostakin detoxailusta syntyi somen puolella kaveripiirissä hauskoja ihmettelyjä ja oli kova aikomus kirjoitella vähän siitäkin aiheesta tyyliin Kalifornian aiheuttamaako tämäkin nyt on... Mutta saa nähdä miten tämä aika taas mihinkin riittää. Sen vaan sanon, että kyllä se sitten ärsyttää, kun hyvä ja ajankohtainen postausaihe menee ikäänkuin vanhaksi, kun siitä ei ehdi juuri silloin kirjoittaa. Ja jos ei h-hetkellä ehdi näppäimistölle, niin kirjoittamisen flow tahtoo kärsiä, ainakin minulla. Blaah. 

Että tällaista vuodatusta tällä kertaa. Mutta huoh, kylläpä se heti helpottikin, kun sai vähän avautua ja päästää paineita. Tulikin tällainen äkkipikaa kirjoitettu roiskaisu tästä postauksesta, heh. 
Loppuun vielä kuva naapurin Pullukasta. Ihan vain rauhoittamaan tätä hektistä heinäkuuta. Aww, on se ihana!

Bloggailen taas, kunhan aikaa liikenee. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

10 + 1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Ulkosuomalaisten blogeissa on kiertänyt jo jonkin aikaa blogihaaste 10 + 1 kysymystä ulkosuomalaiselle. Minut mukaan haastoi Kotona Kaikkialla -blogin Iina, kiitos vain. Sain haasteen jo liki kaksi viikkoa sitten, mutta vasta nyt pääsin vihdoin vastaamaan haasteeseen. Tässäpä siis minun vastaukseni haasteen kysymyksiin täältä Kaliforniasta käsin:


1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?


Hyväntuuliset ihmiset, sää sekä monimuotoinen luonto!
Kävimme eilen puutarhamyymälässä ja sieltä olisi voinut ostaa oman kasvattiananaksen. Paikallinen ilmasto mahdollistaa siis myös omien ananaksien kasvattamisen.


2. 
Entä ikävintä?


Liikenne. Tällä en tarkoita ainoastaan valtavia liikennemääriä ja niistä johtuvia ruuhkia, vaan myös hektistä, osittain jopa hiukan aggressiivista ajotapaa. Onkohan se oikein tämän San Francisco Bay Arean yksi tunnusmerkeistä? Ei sillä, etteikö samaa voisi esiintyä muuallakin, mutta kun lomailimme esimerkiksi alkuvuodesta Floridassa, huomasin kuinka siellä liikenne oli jotenkin paljon leppoisampaa, vaikka samat ajonopeudet ja liikennesäännöt ovat voimassa sielläkin. Siellä tuntui, että porukka ajoi enemmän juuri niiden nopeusrajoitusten mukaan, kun täällä painetaan kaasujalkaa raskaammin. Siltä ainakin tuntui. Samoin esimerkiksi kaistanvaihdot moottoriteillä ovat täällä hektisemmän oloisia ja autoillessa saa siis olla todellakin joka aisti terävänä. Tai no, ehkä makuaistin voi just ja just jättää taka-alalle. Ja kun on kokenut Piilaakson ja Bay Arean ruuhkat, en puhuisi suomalaisista liikenneruuhkista enää mitään, vaikka toki nekin pienemmässä mittakaavassaan hidasteita tuovat. :-)


3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?


Oijjoi, paha kysymys. Niin monta kohdetta olisi kielen ja mielen päällä. Ehkä vastaan tähän, että Argentiina tai Australia. Tosin Kreikkakin kummittelee tällä hetkellä kovasti mielessä. Osallistuin nimittäin täällä vastikään eräässä tapahtumassa arvontaan, jossa olisi ollut pääpalkintona matka Kreikkaan. No, matkaa en feta vieköön voittanut ja jäin vain lipomaan kieltäni kaikkien niiden aitojen kreikkalaisruokien perään. Kreikkakin on täältä käsin katsottuna aika hemmetin kaukana, joten kyllä siellä tuollainen pari viikkoa hujahtaisi varmasti oikein mukavasti.



4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?


Voih, näitäkin on hurjan monta. Olen uhonnut matkustavani uudestaan ainakin Japaniin, Cookinsaarille, Bonairelle, Meksikoon, Uuteen-Seelantiin ja Costa Ricaan. Boliviastakin jäi niin paljon näkemättä... Ja näemmä olisin valmis matkaamaan vaikka neljännen kerran Kreikkaankin, heh.


5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?


Nämä kaipaukset kulkevat ainakin minulla vähän aalloissa. Juuri tällä hetkellä kaipaan eniten suomalaisia metsämustikoita ja -sieniä. Viimeksi Suomessa ollessani pääsin pitkästä aikaa metsämustikoiden makuun ja voih, minähän olin aivan jo unohtanut niiden mahtavan maun! Täällä saa vain pensasmustikoita, joskin tuoreita ympäri vuoden, mutta niiden maku on todella laimea metsämustikkaan verrattuna. Metsäsienistä puolestaan haluaisin leipaista sipulilla höystetyn sienipiirakan just nyt! 

Muita kaipauksia ei tällä hetkellä oikeastaan ole. Ehkä tulin kevään aikana Suomessa syöneeksi karjalanpiirakkakiintiöni hetkeksi täyteen, sillä niitäkään en ole nyt himoinnut. Ruisleipää toin tullessani, joten sekin osuus on reilassa. Mutta hei, kyllähän se aina paistettu muikku maistuisi! Tai ahven, tai kuha eli suomalainen järvikala ylipäätään, nam!
Tässä Etelä-Kalifornian reissultamme kuvamateriaalia todisteeksi, että saahan täältä Amerikasta siis hernekeittoakin. :-) Amerikkalaisittain tarjoiltuna lisukkeita keittoon olivat krutongit, kevätsipuli, kinkkukuutiot, paistettu pekoni ja raastettu cheddar.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?


Tällä hetkellä vastaus on kyllä. Mutta ajankohta, milloin tuo voisi tapahtua on kysymysmerkki. Onko se vuoden päästä, vai kolmen, vai kymmenen vuoden päästä? Vain kristallipallo tietää.


7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?


Hauskin on ehdottomasti lokakuun lopussa vietettävä Halloween. On hauska seurata, millaisella pieteetillä varsinkin omakotitaloasukkaat koristelevat pihansa jo hyvissä ajoin ennen varsinaista juhlapäivää. On hämähäkinseittejä, luurankoja, aukeavia ruumisarkkuja ja kurpitsoja. Ja sitten se lasten pukeutuminen karkki tai kepponen -kierroksille. Ihania ja hauskoja asuja kerta kaikkiaan. 


8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?


Välimatkan kasvaminen puolikkaan maapallon verran oman perheen, suvun ja lähimpien ystävien kanssa. Täältä kun ei todellakaan käydä viikonloppureissun verran Suomessa moikkaamassa. Aikaero tuo myös sen hankaluuden, ettei voikaan kilauttaa kaverille juuri silloin, kun jokin asia olisi mielen päällä. Tai jos laitat viestiä tai sähköpostia, vastausta joutuu odottamaan yleensä kauemmin kuin samalla aikavyöhykkeellä ollessa. 


Usein ulkomaille muuttamisen ajatellaan olevan pelkkää glamouria. Siihen liittyy kuitenkin myös hyvin paljon luopumista. Se tietää luopumista totutuista, helpoista rutiineista (joskin osalle tämä on juuri yksi lisäsyy muuttoon). Lisäksi jäät paitsi useista sukujuhlista, kasvokkain vietetyistä ystävähetkistä ja useille muutto tietää myös irtautumista vakituisesta työpaikasta. Itse olen joutunut jättämään taka-alalle myös rakkaimman harrastukseni, flamencon. 

No, tästä aihealueesta olisi kirjoitettavaa kyllä enemmänkin, vaikka oman postauksensa verran, joten jätän tämän nyt tähän.


9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?


Kyllä voisin. On myös maita, joissa en todellakaan kuvittelisi asuvani. 


10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?


En osaa arvottaa, kumpiko seuraavista kahdesta oli se mieleenpainuvin: umpisuolileikkaus vaiko häämatkamme Cookinsaarille. Onneksi nämä eivät sentään tapahtuneet yhtäaikaisesti, mutta molemmat jäivät erityisesti mieleeni. Umpisuolileikkaus sattui elämässäni niin kriittiseen ajankohtaan, että siinä meni moni asia, viisuminhakuaikatauluja myöten uusiksi. Samoin se oli elämäni ensimmäinen kerta, kun jouduin olemaan ylipäätään sairaalahoidossa ja leikkauksessa. Lisäkuormana tuohon syssyyn oli toki vielä se, ettei ukkokulta voinut olla äkkipikaa eteen tulleessa leikkauksessa rinnalla, koska hänhän oli toisella puolella maapalloa. Kun minä jouduin sairaalaan, hän nukkui autuaan tietämättömänä yöuniaan Kaliforniassa. 


Toisaalta taas vuonna 2016 teimme unohtumattoman häämatkamme Cookinsaarille. No, häämatka nyt on aina häämatka ja olihan Cookinsaaret kohteena niin upea, että voisin lähteä sinne vaikka heti uudestaan. 


11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?


Kyllä. Seuraava ulkomaanreissuni suuntautuu elokuussa Suomeen. Tämän matkan ajankohta lukittautui juuri ja siihen vaikutti itsestäni riippumattomat syyt. Niinpä muiden matkakohteiden suhteen on täytynyt pitää vähän käsijarrua päällä, haaveilua on kyllä ollut kohteesta jos toisestakin. Nähtäväksi jää mikä tai mitkä niistä matkahaaveista toteutuvat. 


Sen pituinen se. Kiitos vielä haasteesta, Iina! Koska tämä haaste on kiertänyt ulkosuomalaisten blogeissa jo melko pitkän aikaa ja olen itse matti myöhäisten joukossa, en haasta ketään enää erityisesti mukaan. Jos joku on vielä haastamatta, saa halutessaan ottaa tästä kopin totta kai! Mukavahan näitä on ollut eri puolilla maailmaa asuvien suomalaisten kirjoittamina lukea. 

Nyt on siis aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kun viininmaistelu viedään astetta teknisemmälle tasolle

Olemme käyneet useilla viinitiloilla ja maistiaishuoneissa harrastamassa viininmaistelua, aina silloin tällöin. Itsenäisyyspäivän reissullamme tuli kuitenkin eteen jotakin sellaista, jota en ole vielä ennen nähnyt. Vähän sellainen viininmaistelun hi-tech versio.
Where the magic happened! ;-)

Viime tiistaina Yhdysvalloissa oli siis itsenäisyyspäivä 4th of July ja olimme ukkokullan kanssa reissussa Etelä-Kaliforniassa. Eräänä iltana etsimme illallispaikkaa ja Google Mapsista silmiin osui Buelltonissa sijaitseva Bottlest Winery, Bar & Bistro. Bistron menu näytti varsin houkuttelevalle, eikä pienehkö viininmaistelukaan ruokailun lomassa tuntunut luotaantyöntävältä ajatukselta, hih. Lomallahan sitä oltiin. 

Paikan päällä odottikin aikamoinen yllätys. Bistrossa viininmaistelu tapahtuikin ns. viiniseinän kautta. "Wine Wall", kuten he itse sitä nimittivät. Ravintolan yksi seinusta oli siis täynnä automatisoituja viininannostelijoita ja valinnanvaraa riitti. Maisteltavia viinejä oli tarjolla yli 50! Ja mikä vielä pisteenä iin päälle, viiniautomaattia sai jokainen asiakas käyttää itse! 
Tässä yksi pätkä viiniseinää.


Ja kuinkas tämä sitten käytännössä hoitui?


Kun tarjoilijalle ilmoitti haluavansa ottaa maistiaisia viiniseinästä, kävi tarjoilija tiskillä valmistelemassa "maksuvälineen". Se muistutti sirullista luottokorttia, mutta siihen ei toki oltu ladattu mitään rahaa, vaan kortti siis keräsi viininannosteluautomaatista otettujen viiniannosten hinnat muistiin. Kun sitten ravintolan ruokalaskun maksamisen aika tuli, liitettiin kortin keräämät maistiaisostokset suoraan ruokalaskuun. Todella kätevää! Ja viinejä olisi toki saanut maistella ilman ruokailuakin. 

Viiniautomaatista sai valita jokaisesta viinistä kolmea eri annoskokoa: maistiaisen (1 oz), puolikkaan lasillisen (3 oz) tai täyden lasillisen (6 oz eli n. 1,8 dl). Maistiaishinnat lähtivät noin parista dollarista ja kallein viinilasillinen meidän siellä vieraillessa oli yli 20 dollaria. Jos johonkin tiettyyn viiniin tykästyi ja vaikkapa koko pöytäseurue halusi samaa viiniä, oli edullisempaa ostaa koko pullo kuin nauttia laseittain. Mutta eri viinien maisteluun tuo "Wine Station", viiniasema, toimi kyllä erinomaisesti. 
Automaatit ja laskusaldoa keräävä kortti olivat Napa Technology -merkkisiä. Kortin kuluneisuudesta päätellen pari kertaa oli taidettu tätä korttia jo käyttää ennen meitä. :-) 
Wine Station, viiniautomaatti. Kortti työnnettiin vasempaan ylänurkkaan, jolloin kyseisen viinikaapin viinien eri kokoluokan annosten painikkeet aktivoituivat. Että ei muuta kuin lasi alle ja lorottamaan!


Lisää eroja perinteiseen viininmaisteluun


Yleensähän viinitiloilla maistiaisia tarjotaan totta kai vaan kyseisen viinitilan omista viineistä. Joissakin maistiaishuoneissa, jotka sijaitsevat esim. kaupunkien keskustoissa, voi olla tarjolla muutamien viinitilojen viinejä, mutta yli 50 viinin maistiaisvalikoimaa en muista nähneeni! Ravintoloiden viinilistat ovat sitten toki asia erikseen.

Miksi Bottlest sitten tarjosi noinkin hurjan määrän eri viinejä johtuu siitä, että tämä viininvalmistamo tarjoaa pienille viinitiloille palveluna viinin valmistusta ja pullotusta. Paikassa oli siis mielettömän isot hallit eri viinisammioille ja pullotuslinjastot, joita eivät luonnollisestikaan pienet viinintuottajat pysty itselleen kaikkia hankkimaan. Bottlest-paikan omistaja tulikin lyhyelle esittelykäynnille pöytämme ääreen ruokaillessamme ja hän kertoi paikan tarinaa. Omistaja mainitsi, että hänen viininvalmistamossaan valmistetaan paitsi useiden lähialueiden, myös kuuluisan Napan viinilaakson viinitilojen viinejä. Kyllä, siis kypsät viinirypäleet ajelutetaan Pohjois-Kalifornian Napasta, yli 300 mailin päästä Santa Ynezin laaksoon Buelltoniin, jossa rypäleistä valmistetaan ja lopulta myös pullotetaan viini. Tämän jälkeen valmis viini kuskataan takaisin Napaan kyseisille viinitiloille.

Lukumäärän lisäksi toinen selkeä ero perinteiseen viininmaisteluun oli se, ettei täällä saanut viineistä henkilökohtaista esittelyä. Pyydettäessä toki olisi varmasti asiantuntemusta löytynyt, sitä en epäile. Tätä viinin esittelyn virkaa toimittivat pienet infolappuset, joita lähes jokaisen viinin yläpuolelle viiniasemalla oli ripustettu. Tekstit viineistä olivat toki varsin rajalliset, vain muutamia lauseita, kun joskus viinitiloilla sinulle voidaan kertoa hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja kyseisen viinin rypäleistä. Tyyliin mihin ilmansuuntaan sijaitsevalla rinteellä kyseiset rypäleet on kasvatettu ja millainen maaperä juuri kyseisen rypälelajikkeen kasvualustana on ollut. No, ken tällaista tietoa viinistään kaipaa, niin aivan näin tarkkaa kuvausta Bottlestin kaikista yli 50 viinistä tuskin saisi.   

No, nauroin kyllä sitten ukkokullalle jälkikäteen tätä viinien esittelijän puuttumista. Sehän on mörököllisuomalaiselle suorastaan loistava tapa! Ei todellakaan tarvitse puhua kenenkään kanssa, vaan saa "tissutella" haluamiaan viinejä ja itselleen sopivalla annostuksella, hi hii. No, totta puhuen tuollaisen viiniseinän ollessa käden ulottuvilla ja sen käyttäminen kun oli niin vaivatontakin, niin äkkiä siinä voi lähteä mopo varomattoman käsistä. Onneksi masiinaan laitettava kortti näytti kuitenkin kortille kertynyttä laskun loppusaldoa aina, kun viiniä "tankkasi". Pysyimme siis itse ihan maltillisella linjalla. 
Ravintolasalia. Ruoka oli varsin maukasta ja ei, minä en saa minkäänlaisia lahjuksia tämän blogipostauksen tiimoilta, vaikka paikkaa hiukan kehunkin.

Lopuksi vielä pari hauskaa yhteensattumusta bistrovierailultamme:


Pari hauskaa yhteensattumusta 


Kun saavuimme paikkaan, meidät ohjasi pöytään arviolta ikäisemme miestarjoilija. Hän kysyi, mistä olemme lähtöisin ja kun kerroimme olevamme Suomesta, hän yllätys, yllätys sanoikin olleensa Suomessa juuri pari viikkoa sitten! Ohhoh! Oli kuulemma ollut risteilyllä, missä laiva pysähtyi sekä Pietarissa että Helsingissä. Vallan siinä hämmästyimme yhteensattumuksesta, sillä kaikkihan täällä eivät edes tiedä missä maa nimeltä Suomi sijaitsee. Kerrankin näin päin. 

Sitten toinen tapaus. Paikan omistaja kierrätti yhtä pöytäseuruetta heidän ateriointinsa jälkeen viinihallin puolella, jonne pääsi suoraan ravintolasalista. Hän lupasi kierroksen meillekin, mutta aika tuli vastaan ja ravintola alkoi sulkemaan jo oviaan, kun pääsimme ruokailumme loppuun. Kierros jäi meiltä siis välistä. Mutta, kun tämä omistaja oli palaamassa edellisen pöytäseurueen kanssa valtavasta viinihallista, niin halliin vievä ovi olikin mennyt lukkoon. Seurue viittoili lasiseinän takaa meille ja minun istuessa kasvot juuri sinne suuntaan huomasin, että hei, nyt ei taida olla kaikki ihan ok. Nopeasti hoksasin, että olivat jääneet oven taakse nalkkiin ja kiiruhdin avaamaan ovea. Omistaja taisi olla vähän nolona tilanteesta, mutta olisiko se sitten enemmän onni vaiko onnettomuus, jos jäät lukkojen taakse halliin, joka on täynnä viiniä! Hi hii!

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Kun omistaja meni esittäytymään viereiseen pöytään, kuulin sattumalta, että seurue oli lentoyhtiön matkustamohenkilökuntaa. Ja tämä oli siis se samainen seurue, joka jäi lukkojen taakse viinihalliin. Jos heidän tapaukselle olisi ollut huonompi loppu, niin siinäpä olisikin ollut lentokapteenilla ja kumppaneilla selittämistä, miksi seuraavan päivän lento myöhästyi. No, kun me jäimme viinihallin vangeiksi... Heh, heh.