Kuka on blogini 200 000. lukija?

Hupsistakeikkaa! Kesken vilkkaimpien muuttohulinoiden tajusin, että blogissani napsahtaa aivan piakkoin 200 000 sivunäytön raja rikki! Vau! On kyllä mahtava juttu, että teitä on lukijoita pysynyt edelleen tällä blogitaipaleellani mukana, vaikka postaustahtini on hidastunut alkuvuosistaan huomattavasti. Mutta sitten pitemmittä kirjoituksitta asiaan:

Ribs & Coke -blogin jo aiemmin hauskaksi havaittua lukija-arvontaa kunnioittaen pistän jälleen pienen leikkimielisen arvonnan pystyyn. Arvonnan voittaa se lukija, jonka kohdalla 200 000 sivunäytön rajapyykki täyttyy. Te, jotka luette blogiani mobiiliversiona, ette tuota sivunäyttölaskuria blogin mobiiliversiossa heti näe. Saatte sen kuitenkin halutessanne esiin klikkaamalla postaussivun alareunasta tekstiä 'Näytä internetversio' ja näin pääsette kokeilemaan onnettaren suosiollisuutta tekin. 

Jos siis 200 000 täyttyy juuri Sinun kohdallasi, niin olepas ystävällinen ja ota minuun yhteyttä sen jälkeen. Voit laittaa minulle sähköpostia, ottaa yhteyttä Facebookin kautta tai kirjoittaa onnenpotkustasi vaikkapa blogin kommenttikenttään. Sumplitaan sitten osoitetiedot ei julkisella foorumilla. Halutessasi voit ottaa tasalukemasta kuvan tai kuvakaappauksen, mutta se ei ole suinkaan pakollista.

Julkaistessani tämän kirjoituksen blogini laskurissa paukkui jo yllä oleva luku. Aivan kohta menee siis 200 000 raja rikki, aika uskomatonta! 

Ja millainen palkinto voittajaa sitten odottaakaan? Aivan kuten 100 000. lukijan palkitsemisenkin kohdalla, lopullinen palkinto määräytyy lukijan asuinmaan mukaan. Jos lukija asuu Suomessa, sisältää palkintopaketti jotakin amerikkalaista ja jos taas lukija asuu ulkomailla, tulee paketti kenties sisältämään myös jotakin suomalaista. Hi hii. Tässähän saan jälleen itsekin jännityksen pintaan, kenelle palkinto napsahtaakaan. Viimeksi palkintopaketti lähti Timolle Minneapolikseen. Nyt laitan peukut tiukasti pystyyn, että myös 200 000. lukija löytyisi. Lopuksi vielä iso kiitos kaikille teille lukijoilleni! On aika sanoa taas hetkeksi hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

PS. Jos kohdallesi osuu sivunäyttö lukemalla 200 001, niin olepas valppaana sinäkin. Jos 200 000. lukijaa ei löydy, saa 200 001. lukija lohdutuspalkinnon. 

Uusi koti ja amerikkalaisten asumismuotojen klassikko

Viimeisen viikon aikana on kodinetsintärintamalla tapahtunut paljon. Löysimme aika kivan kodin, kävimme sitä katsomassa ja pari päivää säädimme välittäjän kanssa, että saisimme jättää hakemukset tästä kohteesta. Lopulta välittäjä näytti vihreää valoa ja ehdotti hakemuksenjättötreffejä aamukuudeksi! Ukkokulta sai viivästettyä tapaamisaikaa puolella tunnilla, joten hakemukset ja hakemusmaksu hoituivat aamulla klo 6:30. Nauroimme, ettei Suomessa kyllä hoidettaisi mitään asioita näin aikaisin aamulla. Mutta saimme siis hakemukset sisään ja jälleen parin päivän odottelu. 

Tässä vaiheessa selvisi, että vuokranantaja on kiinalainen, mikä ei toki ole Piilaakson asuntomarkkinoilla mitenkään yllätys, mutta nyt hän oli yli kahden kuukauden visiitillä Aasiassa ja aikaero toi omat viiveensä asioiden etenemiseen. Paria päivää myöhemmin laitoimme kuitenkin vihdoin nimet vuokrasopimuspapereihin ja huoli uuden kodin löytymisestä varisi harteilta. Kodinetsintäpiina olisi ohi. Mutta kuinkas ollakaan, vielä siinä tuli säätöä sen verran, että lopullinen osoitteemme vielä vaihtuikin! Tämä saatiin kuitenkin hoidetuksi piilaaksolaiseen tyyliin pelkällä lisäliitteellä jo allekirjoitetun vuokrasopimuksen jatkeeksi, heh heh. Mutta nyt uskallan jo iloita: Hip, hip, hurraa! Meillä on uusi koti odottamassa ja mikä jännittävintä, me muutammekin pieneen omakotitaloon!

Omakotitaloasumista niin kuin elokuvissa

Kun sähköiset musteet olivat sopimuspapereiden allekirjoituskohdissa kuivuneet, totesin ukkokullalle, että tämä omakotitaloasuminen on kyllä sellainen amerikkalaisten asumismuotojen klassikko. Sitä näkee niin usein amerikkalaisissa elokuvissakin. Ja nyt mekin pääsemme esimerkiksi näitä seuraavia, elokuvistakin tuttuja juttuja kokemaan:

Autotalli, ritiläovi ja roskientyhjennyskäytäntö

Uudessa kodissamme on mm. autotalli. Ja autotallista on sisäänkäynti suoraan keittiöön. Aika useinhan tuo autotalli sitten vain tuppaa täyttymään kaikesta muusta tavarasta tai sinne luodaan omanlaisensa oleskelutila tai man cave niin, ettei auto enää talliin mahdukaan. Toisaalta vanhempien amerikkalaistalojen autotallit on mitoitettu sen ajan autoille, joten nykyiset menopelit eivät niihin leveytensäkään puolesta mahtuisi. Jos ei auto mahdu, niin voihan autotallista tulla meidän oma start up garage, Piilaakson tapaan, kuten yksi ystävistämme ehdotti. Noh, meidän autotallissa ainakin pestään pyykkiä, sillä talon pakasta vedetyt pyykkikone ja kuivuri on sijoitettu autotalliin. Oman kokemukseni mukaan täällä päin autotallit ovat kyllä huomattavasti aktiivisemmassa käytössä kuin mitä ne Suomessa ovat. Nähtäväksi jää, millaiseksi juuri meidän autotallimme muotoutuu. 

Sitten minua aivan huvitti, että uudessa kodissamme on myös se elokuvista tuttu 2-osainen ulko-ovi. Amerikkalaisissa taloissa tavallisen ulko-oven lisäksi on usein myös metalliritilä- tai hyttysverkko-ovi. Melkein jo näen Clint Eastwoodin astelevan ritiläoven takaa puiselle kuistilleen ja istahtavan keinutuoliinsa Gran Torino -leffan tyyliin. No, ainoa vaan, ettei meillä sitä puukuistia keinuineen ole, mutta ritiläovi sentään löytyy. 

Tämä ei ole meidän tuleva ulko-ovi, mutta näette esimerkin ritiläovesta.

Toinen meiltäkin löytyvä oviklassikko on takapihallemme vievä portti. Se on leveää, maalaamatonta lautaa. En tiedä muista paikoista USA:ssa, mutta ainakin täällä Piilaaksossa se tuntuu olevan hyvinkin suosittu ovimalli takapihan porteissa. 

Portti takapihalle.

Sitten pääsemme myös opettelemaan meille uuden amerikkalaisen tavan roskisten tyhjennyksen tiimoilta. Täällähän roskakuskit eivät nouda roskasäiliöitä omakotitalojen pihoista kuten Suomessa, vaan roskikset täytyy itse rullata ajokadun varteen mikäli sen haluaa tyhjennettävän. Illalla tyhjät roskasäiliöt saa sitten rullata takaisin pihoille omille paikoilleen. Nyt pitäisikin takoa kalloonsa, että tiistaiaamuisin klo 7 mennessä on oltava meidänkin roskasäiliön kadulla, jotta saamme sen tyhjäksi. 

Sellaista perinteistä amerikkalaista postilaatikkoa meille ei kuitenkaan tule. Sellaista, jossa postimies nostaa punaisen viirin ylös merkiksi, kun postia on tullut. Meidän postilaatikkomme sijaitsee talon seinässä ja on siinä mielessä vähän koruttomampi versio. Heh, ehkäpä pärjään tämän kanssa.

Tulipa tässä opittua uuttakin. Näytin pomolleni tämän kasvin kuvan, kun selitin pihapiirimme kasvustoa. Pomo tunnisti kukan oitis ja varoitteli, että se tekee sitten myrkyllisiä marjoja. Tästä syystä tätä isoa pensaskasvia kuulemma istutetaan USA:ssa moottoriteiden varsille ja kaistojen keskelle, sillä se pitää peurat pois tien läheisyydestä myrkyllisten marjojensa ansiosta. Hah! Ja minä kun olen aina ihmetellyt, että miksi täällä istutetaan niinkin kaunista kukkaa pitkillekin matkoille moottoriteiden läheisyyteen. Nytpä selvisi tämäkin mysteeri.

Oma piha

Kotitalomme edustalla kasvaa iloksemme ainakin yksi viikunapuu, jee, sekä pari sitruspuuta, joiden lajeista en vielä ole ehtinyt ottamaan selkoa. Piha-aluetta käykin hoitamassa kahden viikon välein vuokranantajan maksama puutarhuri. Puutarhurin käyttö on täällä vuokrataloissa hyvin yleinen, sillä mikäli vuokralainen sattuu olemaan muuta kuin multasormi tai puutarhanhoito ei yksinkertaisesti vain kiinnosta, niin pihat menisivät niissä tapauksissa nopeasti huonoon kuntoon. Maksamalla puutarhurille, joka siis hyvin usein täällä on meksikolainen sekatyömies, saa vuokranantaja pidettyä talonsa pihapiirin suhteellisen siistinä. 

Takapihasta sen sijaan tulee jatkossa meidän omaa valtakuntaamme. Vuokranantaja ei ole halunnut istuttaa takapihalle lainkaan nurmikkoa, koska sen jatkuva kastelu Kalifornian pitkinä sateettomina kausina tulee oikeasti kalliiksi ja kaikki vuokralaiset eivät luonnollisestikaan halua maksaa maltaita vesimaksuina. Takapihan lopullisesta ulkoasusta käydään tässä siis vielä keskustelua. 

Ainakin aiomme kiikuttaa sinne grillin, tottahan toki, ja kivat patiokalusteet aurinkovarjoineen. Myös kääpiösitruunapuumme ja meille adoptoitu limepuu saavat muuttaa takapihan aurinkoon kylpemään.

Viikunanlehti ja viikunoita tulollaan. Viikunanlehteen liittyy minulla hauska lapsuusmuisto Kreikan matkalta serkkujeni kanssa. Nyt tämä puu muistuttaa minua siitä lomamatkasta ja tuo varmasti hymyn kasvoilleni aina, kun tulen kotiin. 

Summa summarum

Vire uuden kodin suhteen on siis oikein positiivinen. Nyt sitten olisi edessä enää se "pieni" rutistus nimeltään muutto. Olemme hankkineetkin jo läjäpäin muuttolaatikoita ja olen pyytänyt tarjouksia paikallisilta muuttofirmoilta. Sopimukset sähköyhtiön, vakuutusyhtiön sekä kaupungin vesi- ja jätehuollon kanssa ovat myös jo reilassa. Jos minusta ei siis vähän aikaan kuulu mitään, olen todennäköisesti vain hautautunut muuttolaatikkovuoren uumeniin tai eksynyt Ikeaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Vuokra-asunnon etsintää Piilaaksossa

Elämme tällä hetkellä tulisilla hiilillä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy alle kuukauden kuluttua, joten olemme joutuneet tekemään jo irtisanomisilmoituksen. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole vielä tietoa, minne seuraavaksi täällä Piilaaksossa muutamme! Kääk! Yhteen asuntoon meillä on kyllä parhaillaan varaus, mutta siinäkin kohteessa on pari muttaa. Nyt ajattelinkin kertoa teille, millaista vuokra-asunnon etsintä Piilaaksossa oikein on. 

Tässä oli harvinainen pohjapiirros, sillä siinä oli ilmoitettu huoneiden mitatkin, jalkoina ja tuumina totta kai. 

Olemme kahlanneet asuntoja läpi nyt jo kuukauden verran. Ukkokulta jatkoi urheasti asuntoesittelyissä ravaamista minun ollessa kahden viikon ajan Suomessa. Kuvia ja asuntoesittelylinkkejä sinkoili Kalifornian ja Suomen välillä puhelimissamme tuolloin tiuhaan. Aivan alkumetreillä tuntuikin, että mikäpäs tässä, asuntotarjontaahan on valtavasti. Ja niin sitä tietenkin onkin, mutta tutkittuamme valikoimaa tarkemmin, alkoikin paikallisissa asunnoissa ilmetä mm. seuraavanlaisia puutteita:

Ilmastointi ja pesukoneet uupuvat

Yllätyksekseni huomasin, että todella monesta asunnosta täällä puuttuu ilmastointi. Piilaakson normaaliin säätilaan kuuluu hellettä tyypillisesti kuitenkin se kahdeksan kuukautta vuodesta (huomiseksi luvassa +38 C), joten ilmastoinnin tärkeyttä asunnoissa ei kannata aliarvioida. Meillä yhtenä kriteerinä uudelle kodillemme lisäksi on, että asuisimme ylimmässä kerroksessa. Kalifornialaistalojen rakenteet kun tuppaavat olemaan sellaiset, että yläpuolellasi majailevan asukkaan voi olettaa helposti norsuksi. Niin hyvin askeleet alakerran asukkaalle jymisevät. Ylimmän kerroksen asuntoihin aurinko sitten taas porottaa kattoihin päivät pitkät, joten ilman ilmastointia asunto olisi hyvin pian kuin sauna. Eihän sellaisessa pystyisi nukkumaankaan! Ei kiitos. Ilman ilmastointia olevat asunnot ovat siis saaneet karsiutua varteenotettavien asuntojen valikoimasta heti pois. 

Toinen minua hiukan hämmentänyt havainto on ollut, että hyvin monesta asunnosta täällä puuttuu pyykinpesukone. Täällähän vuokralaiset eivät siis muuta omien pesukoneidensa kanssa asunnosta toiseen. Pesukone ja mahdollinen kuivuri siis joko kuuluvat asuntoon tai sitten eivät. Ja asunnot, joissa pesukonetta ei ole, niihin ei ole mahdollista sellaista myöskään hankkia. Pesukoneelle ei näissä asunnoissa tyypillisesti ole sopivaa tilaa, eikä pesukoneelle löydy myöskään tarvittavia vesijohtoliitäntöjä. Yhdessä vaiheessa jopa mietimme, voisimmeko tinkiä tästä pesukone asunnossa -kriteeristä, mutta hyvin pian totesimme, että kyllä se työssäkäyville ja kiireisille olisi liian työlästä pitkässä juoksussa. Varata sitten aina kolikoitakin ja mennä pyykkivuoren kanssa viettämään aikaansa julkisiin pesuloihin. Ehkä se kuukauden pari menisi, mutta sen jälkeen ei varmasti oikein nappaisi. Niinpä tämäkin pesukoneettomuus rajasi monia asuntovaihtoehtoja pois. 

Yhdessä taloyhtiössä oli ruotsalaiset Asko-merkkiset pesukoneet. (Eikös tuo logo muuten muistutakin suomalaisen Asko-huonekaluliikkeen logoa?) Ruotsalaiset pesukoneet ja kuivurit oli kuulemma valittu sen ansiosta, että ne olivat amerikkalaisia malleja huomattavasti pienempiä ja mahtuivat kyseisiin asuntoihin. No, emme valinneet tätäkään kohdetta muista syistä, joten emme tule pesemään pyykkejämme ruotsalaisten pienillä vehkeillä.

Asuntoja kierrellessämme huomasin myös, että mitä vanhempi rakennus oli, sitä pienempi keittiö siihen oli suunniteltu. Vaikka asunnossa olisi kaksikin makuuhuonetta, saattoi keittiö olla aivan surkean kokoinen. Ei pöytätilaa eikä kaappeja juuri nimeksikään. Uudemmissa asunnoissa keittiöihin sen sijaan on jo satsattu. Ehkäpä ruoanlaittoa kotona on alettu harrastamaan viime vuosina vähän enemmän ja ymmärretty, etteivät kaikki suinkaan elä noutoruoan varassa. 

Tässä keittiössä nyt sentään oli jo jonkin verran pöytätasoja ja kaappeja. Mutta sitten tuo vihaamani rinkulahella! Auta armias! Ei, ei ja vielä kerran ei!

Saunalliset taloyhtiöt eivät päässeet jatkoon

Tällä kertaa asuntometsästyksessä löysin myös useita taloyhtiöitä, joihin kuului sauna! Vau! Olin saunahulluna suomalaisena aivan innoissani ja melkeinpä valmis lyömään vuokrasopimuksen välittömästi lukkoon, olipa asunto sitten melkeinpä minkälainen murju tahansa, hahah. Mutta kas, jokaisesta näistä taloyhtiöistä sitten löytyi kuitenkin jokin perustavaa laatua oleva vika tai puute. Yhdessäkin oli rakenteet niin ohuet, että naapurustosta kuului kaikki äänet todella selvästi. Asunnoissa ei ollut perinteistä amerikkalaista kokolattiamattoakaan ääniä eristämässä. Tuntui, kuin olisi korttitalossa ollut. Erään toisen saunallisen taloyhtiön sijainti olisi puolestaan ollut meille aivan loistava, mutta onneksi luimme netistä taloyhtiön saamat palautteet. Viimeisen puolentoista vuoden ajan taloyhtiö oli kerännyt asukkailtaan pelkkiä haukkuja. Mikään ei toiminut, ja mikä pahinta, taloyhtiössä oli laiminlyöty termiittimyrkytykset ja asunnoissa kuulemma vilisi niin luteita kuin torakoitakin. Siellähän olisi siis saanut kämppäkaverit kaupan päälle! Ja siihen taloyhtiön saunaan olisi saanut mennä petivaatteidensa kera päästäkseen luteista eroon. Juu, ei kiitos. Näiden kauhupalautteiden jälkeen emme koskaan menneet edes katsomaan kyseisen taloyhtiön asuntoja. Pitäkööt saunansa!

Vain nopeat elävät

Vuokra-asuntomarkkinat ovat Piilaaksossa myös melko hektiset. Yhden hyvän kohteen menetimme, sillä joku toinen vuokrasi asunnon näkemättä edes sitä. Me olimme vasta menossa juuri vapautuvaa asuntoa katsomaan, kun välittäjä ilmoittikin, että sorry, se meni jo. Lisäksi tuntuu, että varsinkin yksityisiä välittäjiä on hankala tavoittaa. Tosin ei kaikista taloyhtiöiden toimistoistakaan ole irronnut vastauksia yhteydenottoihimme ja yksi taloyhtiö vastasi kolmen viikon viiveellä. Aika stressaavaa sitten sellainenkin odottelu. 

Hakuprosessi

Kuinka Piilaaksossa vuokra-asuntoja sitten haetaan? Vuokralaisten täyttyy ensimmäisenä täyttää hakemus ja maksaa hakemusmaksu (application fee). Hakemusmaksu on yleensä 30 - 50 dollarin luokkaa yhtä hakijaa kohti. Meidän hakiessa asuntoa kahdestaan joudumme siis molemmat maksamaan tämän hakemusmaksun. Maksu kattaa vuokranantajan työajan hänen tarkistaessa hakijoiden luottotiedot. Hakemuksissa kysytään perustietojen lisäksi mm. tiedot hakijan työpaikasta ja kuinka kauan on siellä työskennellyt, tiedot tuloista ja edellisistä vuokrasuhteista. Jotkut vaativat mukaan viimeisimmän palkkalaskelman. Se asunto, johon meillä on nyt se varaus voimassa, siellä esimerkiksi pengottiin meidän kaikki aikaisemmat vuokrasuhteet Piilaaksossa eli vuokraushistoriamme jopa viiden vuoden takaa. He myös soittivat työnantajalleni varmistaakseen työsuhteeni. Lisäksi tässä taloyhtiössä oli vaatimuksena tietty tulotaso. Hakijan tai hakijoiden kuukausipalkkojen tuli olla 2,4-kertainen asunnon kuukausivuokraan nähden. Vuokralaisten maksukykyisyys tarkistetaan näin ollen monella eri tapaa.

Jos hakijoiden hakemus menee syynäyksien jälkeen läpi, voivat hakijat sen jälkeen varata haluamansa asunnon maksamalla varausmaksun (security deposit). Varausmaksut ovat tyypillisesti muutamasta sadasta dollarista jopa tuhansiin dollareihin. Joissakin tapauksissa varausmaksu on yhden kuukauden vuokran suuruinen. Varausmaksua saa harvemmin täysimääräisenä takaisin, sillä siitä maksetaan poismuutettaessa asuntoon tulleiden kolhujen ja käyttöjälkien korjaukset. Varausmaksu ei siis kata vuokrasuhteen viimeistä kuukausivuokraa, vaikka usein vuokraajilla sellainen käsitys onkin.  

Jonkin verran taitavat siis ainakin vuokrauskäytännöt olla erilaiset Suomeen verrattuna ja asunnothan ovat tosiaan täällä oma lukunsa ohuine seinineen ja puuttuvine eteisineen. Pistäkäähän peukut pystyyn, että me jonkin kodikkaan kolon täältä pikapuoliin löydämme! Hiekka valuu tiimalasissa jo vinhaa vauhtia. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!