maanantai 31. elokuuta 2015

Kalifornian palmut sairastavat


Olen aina tykännyt palmuista. Joskus loikoillut hiekkarannalla niiden allakin, jopa sillä riskillä, että kohta se puun hedelmä sieltä ottaa ja tipahtaa juuri minun kallooni. Tämä Kalifornia on siitä mukava paikka, että täällä noita hapsutukkapuita voi ihailla päivittäin ja olenkin harrastanut palmupuiden tarkkailua täällä aika ahkerasti. Kun tässä tätä aikaa on ollut. :-)

Palmu iltavalaistuksessa erään kotitalon pihassa Napassa.

Viime aikoina olen kiinnittänyt palmuihin entistä enemmän huomiota, sillä puut ovat alkaneet näyttää kovin nuupahtaneille ja lehtensä kellastuttaneille. Jopa palmujen rungot ovat näyttäneet huonovointisille, jotenkin harmaille. Olen itse kuitenkin laittanut tämän(kin) ilmiön Kaliforniassa vallitsevan vakavan kuivuuden piikkiin.

Yksi heikossa hapessa oleva palmu Stanfordin yliopiston kampusalueella. Kuva otettu viime viikolla.

Mutta voi surku! Nyt selvisikin, että monet Pohjois-Kalifornian palmupuut ovat ns. pipinä. Suomi-vieraamme sai kuulla tämän eräältä puutarhakierroksen oppaalta San Josessa. Palmut ovat saaneet taudin, joka vieläpä tarttuu herkästi puusta toiseen. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen lahottajasieni. Joka tapauksessa liikkeellä oleva tauti aiheuttaa sen, että palmujen runko lahoaa ja parissa vuodessa koko puu joudutaan kaatamaan tai se katkeaa muutoin itsestään. Tämä selittääkin sen, miksi joidenkin palmujen rungon yläosassa olen todella nähnyt reikiä. Ne ovat olleet juuri niitä harmaiksi muuttuneita runkoja.

Mitään ajankohtaista uutisointia en nopealla googlettamisella aiheesta löytänyt, mutta erilaisia palmuja vaivaavia tauteja sain kyllä selville. P
almujen yleisin sairaus on sieni. Ja ainakin tauti nimeltään Pink Rot (pinkki lahottaja?) aiheuttaa juurikin tuollaista rungon lahoamista. Palmuja vaivaavia tauteja on kuitenkin useita erilaisia ja ne voivat vaurioittaa puiden kaikkia osia: juuria, runkoa, lehtiä ja hedelmiä. 

Palmujen taudeista voi halutessaan lukea lisää esimerkiksi täältä. Samasta lähteestä löytyi seuraavat kaksi havainnollista kuvaa:

Sivustolta löytyvä kuva sairaista palmuista täsmää aika hyvin omaan otokseeni.

Katkennut palmu.

Onhan tämä nyt tosi harmillista. Varsinkin, kun vaikuttaa, ettei parantavaa lääkettä palmuille ole puutarhaoppaankin puhuessa, että ratkaisuna on ainoastaan puiden kaataminen. Nyt pitää vain toivoa, ettei pöpö tartu kaikkiin puihin, vaan jäisi jokunen palmu vielä ihailtavaksikin.


Mutta hei, jos minä tykkään palmuista, niin tykkään minä kovasti koivuistakin. Ja nytpä olenkin kuulkaas pakannut kimpsut ja kampsut ja lähden vuorostani ihailemaan hetkeksi koivuja. Suomalaisia koivuja! Ajattelin myös mennä pienen koivutupsun kera saunaan, aah ihanuutta! Niinpä sanon teille taas hetkeksi hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

tiistai 25. elokuuta 2015

Pari amerikkalaista sisustusjuttua

Sisustus on ollut yksi minulta toivotuista postausaiheista. Toive esitettiin jo aikoja sitten, mutten tietenkään ole päästänyt tätäkään toivetta unholaan. Tämän hetkinen Suomi-vieraamme on innostunut sisustussuunnittelusta ja niinpä esimerkiksi viime viikonlopun visiittimme San Franciscoon sai minut katselemaan näkymiä taas hiukan uudesta näkökulmasta. Siitä se ajatus sitten tähän postaukseen lähti!

Osa postaukseen mukaan ottamistani sisustustavoista on hyvin perinteisiä amerikkalaisia, osa ei. Ja jokainen saa ihan itse päättää, olisiko näistä vinkeiksi omaan kotiin, vai kannattaako kyseiset sisustusratkaisut jättää puhtaasti jenkkien riemuksi. Onhan näistä osa kieltämättä vähän erikoisiakin...


Sängynpääty verhoista


Hotellihuoneemme San Franciscossa oli sisustettu kukkaistyylillä. Enpä olekaan ennen nähnyt seinälle rakennettua sängynpäätyä, alla olevan kuvan mukaisella verhoratkaisulla toteutettuna. 
Myös kuvan yläosassa näkyvät "tuplalistat" kahdessa eri korkeudessa ovat jotakin uutta ja erikoista. Älkää kysykö miksi moiset tuplalistat, sillä en tietäisi vastausta.


Purppura kristallikruunu


Miltäs sinusta kuulostaisi kokonaan purppura kristallikruunu? O.M.G. Äkkiseltään kuulostaisi minustakin aika ufolle, mutta samansävyisen sohvakaluston yllä kruunu näyttikin yllättäen aika kivalle. Kuva on viime viikonlopun hotellimme ala-aulasta. 

Takaseinän ruudukkopeilikin on aika hauska.

Violetin sohvakaluston lisäksi aulasta löytyi myös jyhkeä tuoli. Vaikka pitkä olenkin, ei minullakaan yltäneet jalat maahan istuessani tässä "kuninkaallisessa" tuolissa.



Oma hotellimme oli edullisempi, mutta kävelimme myös erään viiden tähden hotellin aulan lävitse. Siellä näytti tällaiselle. Huomatkaa myös lattialle ripotellut ruusunlehdet, ooh! 
Tästä voi sitten ottaa mallia hiukan ökymmän tyylin aikaansaamiseksi. Näköjään se hopeanharmaa ja kultakin sopivat sitten nykyään yhteen. Ainakin Amerikassa.


Kirjava katto


Tottahan toki vieraamme halusi nähdä San Franciscossa myös Haight-Ashburyn maailmankuulun hippikadun. Sinne siis. Erään hippikamaa myyvän kaupan katto oli myös melko hippi. Siitä kuva alla. Niin, miksipä ei joskus voisikin asentaa kuviollisen seinätapetin sijaan kuvioita kattoon! Toki kotioloihin saattaisi hitusen hillitymmät värit olla tervetulleita...
Yksiväriset seinät ja kuvioitu katto. Ja hippikauppa kun on, niin värejähän katossa piisaa!


Sitten vielä muutama tyypillinen piirre amerikkalaiskodeista.


Amerikkalaiset kodit


Suomi-vieraamme ihmetteli, miksei Suomessa käytetä enemmän näitä meidänkin kodistamme löytyviä lamelliverhoja/-sälekaihtimia. No, minustahan ne ovat aika kamalat, tai en ole ainakaan vielä täysin ystävystynyt niiden kanssa, mutta täytyy myöntää, että ovat ne vain oikeasti pirun käytännölliset asuttaessa keskellä auringonpaahdetta. Tehokkaana stopparina verhot pitävät enimmän kuumuuden ulkona. 
Suomi-vieraamme kehumat lamelliverhot. Nämä ovat kuulema tosi siistit! :-)

Toinen tyypillinen sisustuselementti amerikkalaiskodeissa ovat kaasutakat. Itsellämme ei kaasutakkaa ole, joten en osaa sanoa, saako siitä samanlaisen lumon kuin aidosta tulisijasta. Ne kun kuulema napsautetaankin päälle vain napista painamalla. Ja tuottavatko takat miten hyvin lämpöä sisälle, vai onko kyseessä ainoastaan visuaalinen viihdyke?

Alla olevassa kuvassa ystäväperheemme kaasutakka. Katkaisija takan päälle laittamiseksi sijaitsee olohuoneen seinässä, keskellä seinää, ettei jää huomaamatta. ;-)

Klapit ja kaikki.


Lisäksi lähes kaikissa amerikkalaiskeittiöissä näytettäisiin suosivan kivisiä pöytätasoja, sekä todella usein myös korkeita baaritiskejä baarijakkaroineen. Meilläkin on kivitasot ja baaritiski. Selasimme vieraamme kanssa ihan mielenkiinnosta myös myytävien asuntojen ilmoituksia. Myynti-ilmoitusten kuvissa nämä seikat viimeistään paljastuivat.

Viimeisenä ei tietenkään voi olla mainitsematta perinteistä, amerikkalaista kokolattiamattoa. Kaikissa kodeissa sitä ei toki enää kauttaaltaan ole, mutta varsin yleinen se on edelleen, ainakin makuuhuoneissa. Ihka ensimmäisissä postauksissani kirjoitinkin jo, kuinka täällä pidetään myös mattoa maton päällä. (Voit lukea tuon aiemman postaukseni tästä.) 

Itsehän totuin kokolattiamattoon yllättävän nopeasti ja talvikuukausina, siis niiden kahden kalifornialaisen "talvikuukauden" aikana, kun oli kosteaa ja alhaiset yölämpötilat, tuntui pehmeä kokolattiamatto entistäkin ihanammalle varpaiden alla. Ehkäpä tämä amerikkalainen mattotyyli on rantautumassa uudelleen sinne Suomeenkin sitten -70 ja -80 -lukujen. Suomi-vieraamme tiesi nimittäin kertoa, että tänä vuonna Suomen asuntomessuilla oli parissa eri kohteessa todella käytetty kokolattiamattoa. Ohessa kuva kotimme sisäportaista. Nekin ovat päällystetyt kokolattiamatolla. 
Pörröportaat. Osa alakerran lattiastamme on laminaattia.


Ja katsokaapa vielä tuota portaikkoamme. En voi käsittää, miksi portaiden pitää päätyä alhaalla ns. suoraan seinään?! Näitähän näkee just kaikissa amerikkalaisissa hauskoissa kotivideoissa. Niissä, joissa lapset ja/tai lapsenmieliset laskea hujauttavat jollakin liukurilla tai muulla täysin järjettömällä vehkeellä portaita alas ja kas, sitten on joku raaja pahviseinästä läpi. Great!

Kuinka päästä sisustuksessa 2000-luvulle, amerikkalaisittain?


Minua on sitten huvittanut, kun täällä on televisiossa pyörinyt eräs mattomainos. Mainos alkaa houkuttelevalla lauseella: "Siirry sinäkin 2000-luvulle ja uusi mattosi!" Sitten kuvassa näkyy, kuinka remppamiehet kantavat rullalle käärittyä kokolattiamattoa omakotitalosta ulos. Tässä vaiheessa mainosta sitä aina jaksaa odottaa, että tilalle laitettaisiin jokin muu lattiamateriaali, mutta ei! Mainoksen mukaan on 2000-lukua vaihtaa vain kokolattiamatto uudempaan, parempaan ja vaaleampisävyiseen kokolattiamattoon! :-D

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

perjantai 21. elokuuta 2015

Slaavikaupan ruoka-aarteet

Huh huh. Suomi-vieras on pitänyt kotirouvan viime päivät suorastaan hektisinä, mikä on kiva, mutta nyt tuli sopiva väli istahtaa jälleen koneen ääreen ja kirjoittaa hiukan kuulumisia. 

Olettekin varmaan saaneet postauksistani jo tähän mennessä käsityksen, kuinka me ulkosuomalaiset täällä Amerikassa kärsimme suoranaisista puutostiloista. 

Puutostiloja aiheuttaa se, ettei saatavilla ole esimerkiksi maksalaatikkoa, HK Blöötä, HK:n nakkeja, punaleimaista Emmentalia, Auraa, uusia perunoita (sellaisia pieniä ja sieviä), tomaattisilliä, paistettuja muikkuja, lanttukukkoa, karjalanpiirakoita, puhumattakaan perunapiirakoista! Mistäköhän ne nuo paistetut muikutkin muuten nykyään ovat alkaneet kummittelemaan? Sellaiset ruisjauhoissa pyöräytetyt ja voissa paistetut, aah! Ennen riitti, kun niitä söi kerran kesässä Oulun torilla, mutta nyt niitä voisi syödä vaikka joka viikko!

Jos äskeisistä syntyy puutostiloja, niin äärimmäisen vakavia puutostiloja on tuonut irtokarkkien puuttuminen. Mutta nythän olemme sentään tähän saaneet lääkkeen, ne Ikean irtokarkit. Jee!

Mutta kuulkaas! Nyt on jälleen ulkosuomalaisen taivas auennut! Uusi lääke on löytynyt. Nimittäin aika täydellinen HK:n Blöön korvike! Fanfaarien paikka. 

Sain täällä Piilaaksossa asuvalta ystävältämme vinkin piipahtaa San Josen slaavikaupassa (Slavic Shop). Hän laittoi vinkissään kuvan paloitellusta makkarasta, joka näyttikin aivan HK:n Blöölle! Ystävä usuttikin minua uunimakkaran valmistukseen. Oih!

Heti seuraavana päivänä starttasi meidän pihasta auto ja suuntasimme kuonot kohti San Josea. Matkaa oli ainoastaan n. 20 minuuttia suuntaansa ja kyllähän nyt suomalainen ajaa 40 minuutin lenkin saadaakseen kunnon lenkkiä!






The Aarre


Ja sieltähän se aarre sitten löytyi. Kyseessä on bolognanmakkara, jonka maku on hämmästyttävän lähellä HK Blöötä. Ja voin kertoa, että tämä makkara myös käyttäytyy kuten HK Blöö eli turpoaa ja paisuu keitettäessä, aivan kuten kunnon jauhomakkaran kuuluukin. Heh heh.

Vaikka ystävä vinkkasi, että nyt Kaisa sitä uunimakkaraa tekemään, niin päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen kuitenkin perinteisen supisuomalaisen makkarakeiton valmistukseen minäkin, aivan kuten ystäväkin teki. Se hänen kuvansakin kun näytti niin herkulliselle! Ja onnistuneeseen uunimakkaraan kun pitäisi vielä löytää se toinen olennainen ainesosa eli Emmental-juustoa, mieluiten punaleimaisena. Niin, ja kai te jo tiesitte, että HK:n Blöötä valmistettaessa makkaraa kuuluu näykkiä jo valmistusvaiheessa raakana. Paras tapa on siivuttaa makkaraa ja levittää päälle sinappia. Oi ihanuutta! Tosin Turun Sinappihan tämän elämyksen olisi kruunannut, nyt jouduin tyytymään amerikkalaiseen Classic Yellow -sinappiin. Mutta makkara oli mahtavaa!


Tässä se ihanuus nyt on! Mikä kiilto ja mitkä muodot!


Muitakin aarteita


Slaavikaupan kätköistä löytyi muitakin huippujuttuja. Niistä tärkeimpänä mainittakoon täällä rapakon takana ensimmäinen eteeni tullut Valion tuote! Hyllystä löytyi suomalaista, Valion Viola-sulatejuustoa! Jee! Ostin. Tosin hintansa pienelle rasialle oli suolaiset 3 dollaria, mutta voi pojat, minä sen niin mielelläni maksoin!
Suomalaista herkkua.

Raejuustotkin ovat täällä maultaan melko vaihtelevia ja useat suomalaiset kaipaavatkin suomalaisen raejuuston perään niin maun kuin koostumuksenkin vuoksi. Otin kokeeksi kanadalaista raejuustoa ja makunsa oli aivan ok. En kyllä tiedä, mistä lähtien Kanada on kuulunut slaavikulttuuriin, mutta eipä sen niin väliä, juustoa olivat osanneet valmistaa. Tosin tämän juuston kohdalla ei kyllä pitäisi puhua raejuustosta, sillä rakeita juusto ei ollut nähnytkään. Ihme mössöä tai tahnaa se oli, mutta maultaan ihan hyvää.

Ja kun slaavihenkeen kerran pääsi, niin en malttanut olla ostamatta myös piimää, kefiiriä, vaikka sitä toki saa useammasta muustakin ruokakaupasta. 

Näin ollen ostoksia tuli tehtyä HK Blöön lisäksi muitakin. Jälkeenpäin vain harmitti, että bolognanmakkaraa tuli ostettua vain se yksi paketti. Toinenkin mokoma olisi mennyt varmasti viikossa.
Piimä myydään täällä muovipulloissa.

Kosmetiikkaa, karkkeja, tyrnimarjoja, vodkaa


Kaupassa oli myös yksi kokonainen hyllyseinämä kosmetiikkaa, mutta tekstit olivat lähes kaikissa purnukoissa kyrillisillä kirjaimilla, joten en jäänyt niitä siellä tavaamaan. Lisäksi kaupasta löytyi paljon erilaisia karkkeja, keksejä, ruisvuokaleipää sekä muhkeat itäeurooppalaiset vodkavalikoimat. Pakastealtaassa oli myös lohta sekä liettualaista tyrnimarjaa, marjaa, jota en ole muualla nähnyt myynnissä. Muistelen jonkun maininneen kauan kauan sitten, että kaupasta löytyisi myös apteekin salmiakkia, mutta sellaista ei kyllä ainakaan omiin silmiini tällä ensimmäisellä käyntikerralla osunut. Ja voin kertoa, että salmiakin kohdalla vainuni on tätä nykyä aika kehittynyt. ;-)


Piste i:n päälle


Kuin suolaa olisi haavoihin ripoteltu, kun yhden hyllyn päädystä löytyi myös saunavasta! Eli nyt puuttuisi enää se sauna. No, saunavastan hintakin oli kyllä aika kuumottavat 16 dollaria. Kai tuolla hinnalla tulisi hiki pintaan ilman kiuastakin!
Kuumottavan hintainen saunavasta, joka muuten oli tehty jostakin muusta kuin koivusta.

Kovin kiitollinen saan siis olla ystävälle, joka tästä slaavikaupasta vinkin antoi, ja mikäpä tässä on ilosanomaa eteenpäin jakaessa. Ja vaikka se saunavasta hiukan mieltä kaupassa kirvoittikin, niin voin kuitenkin teille näin lopuksi iloisin mielin ilmoittaa, että nyt meillä on täällä rapakon takana päästy syömään makkarakeittoa, melkein HK Blööstä tehtyä!

Näihin makkaraunelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

lauantai 15. elokuuta 2015

Kun Amerikan lääkäri karkkikuurille määräsi...

On tämä Amerikka kyllä kummallinen maa. Ei kai sitä tarvitse ihmetellä, miksi sen kansa on ylipainoista, jos lääkärikin määrää potilaansa karkkikuurille! No, ehkä tämä ei nyt ihan näin suoraviivaista ole, joten kerronpa lisää.

Nythän tässä kaikessa tiimellyksessä on ehtinyt nimittäin käydä jo niin, että yhdessä mutkassa piti ensimmäistä kertaa kääntyä paikallisen terveydenhuollon palveluiden puoleen. Tämän kertaisessa postauksessani muutamia huomioita tästä ensikäynnistäni lääkärillä, sekä siitä lääkärin määräämästä karkkikuurista! Ja tämä tarina on tosi.
Punainen auringonkukka. Seuraavaksi nimittäin puhetta viidakosta.


Sairasvakuutusviidakko


Amerikkalaisten sairasvakuutusvalikoima on kuulemani mukaan järkyttävä viidakko, mutta onneksi en ole joutunut siihen syvällisesti perehtymään. Meidän sairasvakuutuksemme antaa mahdollisuuden valikoida useamman terveysaseman välillä, jota käytät. Ei siis ole mitään tiukkaa asuinalueeseen sidottua terveysasemaa, jonka piiriin vain ja ainoastaan kuulut. Netistä pystyy tarkistamaan jokaisen terveysaseman reaaliaikaisen jonotusajan sekä aikuisille, että lapsille ja koska tilanteeni ei ollut vielä aivan "pää kainalossa" -vaiheessa, ehdimme oikeastikin valikoida terveysaseman, jonne lähdimme lopulta ns. urgent care -tapauksena jonottamaan.


Vaivani


Yhtenä aamuna herätessäni oli kaulani toinen puoli ikäänkuin krampissa ja hirvittävän kipeä. Noin 20 minuutissa kaulaani muodostui pingispallon kokoinen patti, joka sai säikähtämään pahemman kerran. Mitään vastaavaa ei koskaan aiemmin ollut ilmennyt. Mikä ihme saattoi patin noin nopeasti paisuttaa? Alkoi huolestuttaa, oliko kyseessä jokin kovin vakavakin juttu. Henki vielä kulki, mutta nielaisut tekivät jo tiukkaa. Tähän vaivaani jouduimme sitten lähtemään ammattilaisilta apua hakemaan.


Ja näin homma eteni


Ensin ilmoittautuminen infotiskille, ensikertalaisen lomakkeen täyttö ja aulaan odottamaan. Odotusaulasta nimelläni minut huusi sisään sairaanhoitaja. Hän teki esihaastattelun ja isoin huolenaiheensa oli, saanko henkeä ja pystynkö nielemään. Vastaanottotiskillä koneelle naputellut tiedot eivät nimittäin kertoneet, miten vakavasta kaulan turpoamisesta oikein oli kyse. Onneksi ei aivan noin vakavasta, mutta olihan se turvallisen tuntuista, että ottivat asian varmistaakseen.

Sairaanhoitaja kyseli melko kattavan arsenaalin kysymyksiä ja yksi kysymyksistä koski viimeisen kolmen kuukauden aikana tehtyjä ulkomaanmatkoja. Mainitsin Japanin ja Havaijin matkamme. Niinpä, myös Havaijin, sillä osa paikallisista pankeistakinhan luokittelee Havaijin ulkomaaksi, vaikka se on Yhdysvaltain oma osavaltio. Matkustuskohteet merkittiin tietoihini. Vasta pari kysymystä myöhemmin tajusin täsmentää, että hei, olenhan minä käynyt myös Suomessa! Sillä tosiaan, Suomihan on täältä päin katsottuna ulkomaa!

Tässä vaiheessa pääsi myös vaikuttamaan itse siihen, mihin apteekkiin mahdollisen reseptin sähköisenä haluaa. Lisäksi mitattiin kuume. Ja mikä raivostuttavaa, näytölle tuli kuumemittarin lukema tietenkin Fahrenheit-asteissa, jotka eivät siinä äkkiseltään, huolestuneena ja uudessa tilanteessa sanoneet itselleni yhtään mitään, oliko sitä lämpöä vai ei. (Olemme tuoneet Suomesta Celsius-kuumemittarin. Tietenkin.) Hoitaja totesi: "Not bad." Eli kuumetta ei sitten kai ollut. Lopulta hoitaja totesi kysymysrepertuaarinsa päätteeksi, ettei välitöntä hengenvaaraa ole ja sain luvan mennä takaisin odotusaulaan odottamaan.
Se mikä tässä koko tapahtumaketjussa oli lopulta parasta, oli se, että löysimme ensimmäiset amerikkalaiset karkit, jotka maistuvat hyviltä! Ei siis ollenkaan turha reissu käydä lääkärissä. :-)


Lääkärin pakeille 


Seuraavaksi nimeäni huusi henkilö, jonka titteliä en kyllä tähän keksi mikä se voisi olla. Hänen tehtävänä oli johdattaa potilas tutkimushuoneeseen odottamaan lääkäriä ja that's it. Kappas vain, täällä ei tosiaan huoneessa ollutkaan lääkäri käsi ojossa odottamassa, vaan potilas oli se, joka odotti tyhjässä huoneessa, kunnes lääkäri edelliseltä potilaaltaan ehti. Lääkäri siis vaihtoi huonetta jokaisen potilaan jälkeen.

Toinen selkeä ero suomalaiseen käytäntöön oli se, ettei lääkäri käyttänyt kertaakaan tietokonetta! Hänellä oli mukanaan printattuna ainoastaan esitietolomakkeeni, yksi A4-arkki. Aikaa ei mennyt tietokoneen ruudun tuijottamiseen, jumittuvan tulostimen kanssa tappeluun, eikä hitaisiin potilastietojärjestelmiin. Mentiin itse asiaan eli potilaaseen ja hänen oireisiinsa välittömästi. Tästä tyylistä tykkäsin kovasti.


OMG, Amerikassa lääkärillä ei ole valkoista takkia!


Vielä yksi asia, johon tulin käynnillä kiinnittäneeksi huomiota. Sekä sairaanhoitajalla, että potilaan tutkimushuoneeseen johdattelijalla molemmilla oli omanvärisensä virka-asu. Lääkärillä sen sijaan ei ollut! Hän oli toki siisteissä vaatteissa, kauluspaita jne., mutta Suomessa totuttua, ja ehkä tiettyä uskottavuuttakin potilaalle antavaa valkoista takkia lääkärillä ei ollut. Kun tätä ääneen poislähtiessämme hiukan hämmästelin, totesi ukkokulta, että eihän tohtori Housellakaan ole valkoista lääkärintakkia. Ja tosiaan, ei ole. :-)


Lääkäri määräsi karkkikuurille


Lääkäri teki kaulalleni muutamia tutkimuksia, myös suun sisäpintojen kautta. Diagnoosiksi hän antoi sylkitiehyen tukkeutumisen ja/tai sylkirauhasen tulehtumisen. Mikä teki minuun myös vaikutuksen oli se, että lääkäri kävi vielä konsultoimassa nopeasti alan spesialistia, kunnes antoi lopullisen "tuomionsa". Spesialisti oli ollut minun lekurini kanssa samaa mieltä. "Reseptiksi" lääkäri määräsi minulle todellakin karkkikuurin! Jotta syljen eritystä saisi kotikonstein lisätyksi, hän käski ostaa kaupasta happamia sitruunakarkkeja ja syödä niitä. Tämän lisäksi turvonnutta kohtaa oli hyvä hieroa muutamia kertoja päivässä. 
Nämä olivat ne lääkärin eritoten suosittelemat happamat karkit. Isoja mollukoita, jotka kestivät suussa hirvittävän pitkään.


Lopuksi hän teki vielä suullisen yhteenvedon, jossa oli sekä lyhyen, että pitkän tähtäimen hoito-ohje, jos oireet eivät menisikään viikon aikana ohi. Olin hoitoon ja kohteluun erittäin tyytyväinen, mutta täytyy sanoa, että tuo on ehkä kummallisin "resepti", jonka olen koskaan saanut. :-D Mutta pakkohan sitä oli noudattaa, kun oli oikein lääkäri määrännyt. Ei siis valittamista senkään suhteen.

Netissä luvattu jonotusaika aikuispotilaille oli 30-45 minuuttia ja itse asiassa olimme 45 minuutissa hoitaneet koko ruljanssin, ensikertalaisen lomakkeiden täytöstä lähtien. Terveyskeskuskäynnin omavastuuosuus 15 dollaria maksettiin infotiskille jo ilmoittautumisen yhteydessä. 
Hymynaama Sour Patch -karkeista. Näitä namuja syödään meillä tänäkin päivänä, ihan vaan ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. ;-)


No tepsikö kuuri?



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Oireet todella hävisivät namujen ja hieronnan avulla viikossa. Eikä minulle jäänyt tästä terveysaseman ensivisiitistäkään pahaa makua suuhuni, joskin sellainen hapan sitruunanmaku jäi vielä pitkäksi aikaa. ;-)

Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

tiistai 11. elokuuta 2015

Liebster Award: Uusien ja kiinnostavien blogien kirjoittajien haastattelu

Sain Kotirouvailua ja kulttuurishokkeja -blogin kirjoittajalta Liebster Awardin! Amerikkalaisen isot kiitokset palkinnosta!

Tämän haasteen tai kiertopalkinnon tavoitteena on löytää uusia blogeja ja tutustua blogien kirjoittajiin pienen haastattelun, 11 kysymyksen, muodossa. Liebster Award kulkee bloggaajalta toiselle ja toivon mukaan bloggaajat itse, sekä heidän blogiensa lukijat löytävät tätä kautta uusia mielenkiintoisia blogeja luettavakseen. 

Liebster Awardin saajan tulee vastata blogissaan hänelle esitettyihin 11 kysymykseen ja sitten antaa palkinto eteenpäin valitsemilleen blogikirjoittajille ja esittää heille uudet 11 kysymystä. Koska esille halutaan tuoda uusia blogeja, pitäisi valittujen blogien olla sellaisia, joilla on alle 200 seuraajaa.


Minulle esitettiin seuraavat 11 kysymystä:

1) Mikä on saanut sinut jatkamaan bloggailua?

Tästä on muodostunut minulle täysin uusi harrastus ja bloggaaminen on erinomaista ajanvietettä tällaiselle vuorotteluvapaalla olevalle kotirouvalle Kaliforniassa.

2) Mitä ulkomaille muutto on opettanut sinulle eniten?


Paljonkin. Piilaakson lukuisten eri kulttuurien keskellä oppii kummasti avartamaan katsettaan ja suvaitsemaan, sekä näkemään myös Suomen hiukan uudesta näkökulmasta. Ehkä poimin tähän nyt lyhykäisyydessään vain nämä kulttuurierot ja kiteytän oppini lyhyesti: "Meitä on moneen junaan."

3) Mitä suomalaisuus merkitsee sinulle?


Tällä hetkellä se on minulle makuja, tuoksuja, maisemia, mutta ennen kaikkea se on tunnetiloja, joista mainittakoot vaikkapa kaipaus ja ylpeys. Toki viime aikoina joidenkin otsikoihin päässeiden suomalaisten puolesta on suorastaan hävettänyt, mutta en anna sen pilata omaa fiilistäni suomalaisuudesta. En täällä, ulkomailla asuessani. 

4) Jos saisit päättää, mitä saisit tehdä päivät pitkät, mitä tekisit?

Kävisin tanssitunneilla ja joogassa, söisin jonkun toisen minulle valmistamia ihania salaatteja, nauttisin auringosta ja viettäisin aikaa ukkokullan kanssa. Ai niin, ja matkustaakin pitäisi. ;-)

5) Mikä on lempipaikkasi nykyisessä kotikaupungissasi ja miksi?

Eagle Park (suom. Kotkapuisto). Käyn siellä joka perjantai puistojoogassa ja siitä on tullut kiva perinne. Joogan jälkeen enää muutama hassu tunti ja ukkokultakin pääsee vapaalle ja viikonlopun viettoon.

6) Mitä kaipaat eniten Suomesta?

SAUNAA!

(Ihmisiä en ottanut tähän nyt laskuihin mukaan, koska läheiset, ystävät ja sukulaiset menevät tietenkin kaipauslistani kärkipaikoille.)

7) Puna- vai valkoviini ja miksi?

Punaista, kiitos. Valkoviini tahtoo nykyään aiheuttaa närästystä. 





8) Kuka teidän kotitaloudessa siivoaa?

Allekirjoittanut. Suomi-vieraiden ja mahdollisten juhlien jälkeen myös ukkokulta auttaa siivoamisessa. Samoin ukkokulta on ainoa, joka meillä pesee meidän tonnin painoisen valurautapannun. Minulla muljahtavat ranteet, jos yritänkään sitä.

9) Jos saisit matkustaa ajassa taakse- tai eteenpäin, mihin vuoteen tai vuosikymmeneen siirtyisit?

Juuri nyt haluaisin siirtyä vain muutaman kuukauden eteenpäin, korkeintaan puoli vuotta. Silloin pääsisin näkemään, millaiseksi muodostuivat tekemäni ratkaisut vuorotteluvapaani jälkeen. Nimimerkillä Kristallipalloa kaivataan.

10) Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

Kampaaja.

11) Jos tapaisit nyt teini-ikäisen itsesi, minkä neuvon antaisit?

Joo, otsapermis on ihan kiva - aikansa! :-D



Maisemia Forbes Islandilta.

Siinäpä olivat omat vastaukseni 11 kysymykseen. Sääntöjen mukaan kiertopalkinto pitäisi esittää 11 bloggaajalle eteenpäin, mutta en kai minä edes seuraa niin montaa blogia! Ja osa blogeista taas on jo niin suosittuja, että volyymit ovat ylittäneet 200 seuraajan rajan aikapäiviä sitten.

Näin ollen annan kiertopalkinnon seuraaville blogeille:


Kas noin, nyt on haaste heitetty myös eteenpäin, mutta muistutan toki, ettei tähän ole mikään pakko lähteä mukaan. Jos ei huvita, niin sitten ei. Ja olettehan toki voineet saada haasteen jo joltakin toiseltakin, jolloin varmastikin riittää, että otatte sen ensimmäisenä tulleen haasteen halutessanne vastaan.

Ennen kuin paljastaa läväytän teille ne omat 11 kysymystäni vastattavaksi, niin tässä vielä ohjeet/säännöt osallistumiseksi:

1) Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa omaan Liebster Award -postaukseesi.
2) Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3) Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4) Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.


Ja sitten niihin kysymyksiin:

1) Kuinka montaa blogia seuraat säännöllisesti?

2) Mitä oma blogisi antaa sinulle?

3) Mikä tai mitkä tekijät saavat sinut asumaan juuri nykyisessä kaupungissa?

4) Haluaisitko asua jossakin muualla? Missä?

5) Milloin viimeksi nauroit oikein kunnolla ja mille nauroit?

6) Kuvaile unelmiesi työpaikka?


7) Mikä on lempiruokasi?

8) Oletetaan, että saat amerikkalaisen kylään. Mitä tarjoaisit hänelle illalliseksi?

9) Minkä taidon, ison tai pienen, opit viimeksi?

10) Minkä taidon haluaisit oppia?

11) Mistä haaveilet juuri tänään?


Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

maanantai 10. elokuuta 2015

Forbes Island - kelluva ravintola San Franciscossa

Muistattekin kenties kuinka San Franciscon pikavisiitiltämme jäi jotakin mielenkiintoista hampaankoloon: Forbes Island. Kyseessä on siis keinotekoinen pikku saari, jossa on kelluva ravintola. Kotona piti hiukan käydä kurkkaamassa netistä löytyvää ravintolan menua ja kun vesi oli jo herahtanut kielelle, ei hommasta ollut enää paluuta. Se oli menoa. Oli siis tehtävä pöytävaraus siltä istumalta. Kumma kyllä, saimme pöytävarauksen jo heti seuraavaksi perjantaiksi ja vieläpä parhaaseen aikaan. Myöhemmin selviää miksi.
San Franciscon siluettia Forbes Islandin majakasta kuvattuna.

Forbes Island lyhyesti


Forbes Islandin rakentaminen aloitettiin Sausalitossa vuonna 1975, jolloin miljonääri Forbes Thor Kiddoo halusi itselleen kelluvan yksityiskodin. Koti valmistui vuonna 1980 ja tänään tuo koti toimii ravintolana San Franciscon kaupungin edustalla, San Franciscon lahdessa. Forbes Island sanoo nettisivuillaan olevansa ainoa kelluva saari maailmassa. Ja muuten, saari painaa huikeat 700 tonnia! Forbes Island on saanut arvion, että jos James Bondilla olisi ravintola, olisi se tällainen. Ja kyllä vain, kyllä tuossa paikassa jotakin bondimaisen kiehtovaa oli.


Kuljetus saareen


Koska kyseessä on todellakin saari, pitää sinne päästäkseen mennä ns. meriteitse. Saareen pääsee söpöllä lauttakyydillä, joka lähtee San Franin kuuluisien merileijonien loikoilupaikan kupeesta, laiturien 39 ja 41 välistä.  Saimmekin ukkokullan kanssa saarelle aivan yksityiskyydin, sillä tulimme pöytävaraukseemme nähden, ja suomalaisittain, paikalle etuajassa. 
Yksityiskuljetus saarelle.

Juttelimme lauttakuskin kanssa, että olemme käyneet laiturilla 39 ties kuinka monta kertaa ja nähneet tämänkin Forbes Islandin, mutta emme olleet ennen viime käyntiämme tajunneet sen olevan myös ravintolan. Kuski naurahti, ettemme ole ainoat. Kuulema valtaosa San Franciscon kaupungin asukkaistakaan eivät tiedä siellä sijaitsevan ravintolan! Tästä syystä uskoisin, että mekin onnistuimme saamaan pöytävarauksen vain muutaman päivän varoajalla. Kyseessä on todellakin piilossa pysytellyt helmi! 


Ranskalaista fantasiaruokailua


Ravintola edustaa ranskalaista keittiötä ja fine dining -osastoa. Lisäksi ravintola itse kuvailee kuuluvansa fantacy diningiin. :-) Ja miksipä ei tuollainen kuvaus, sillä ravintolassa on mahdollista ruokailla halutesssaan joko vedenpinnan yläpuolella tai sen alapuolella. Lisäksi tuolla minikokoisella saarella on paljon nähtävää itsessään, istutettuine palmuineen ja majakkatorneineen, sekä huikeat näköalat joka suuntaan. Kaupan päälle saa vielä keinuvan fiiliksen, meren päällä kun kerta ollaan. Vaikka ravintola fine dining -paikka onkin, on siellä kuitenkin säilytetty omanlaisensa rentous. Esimerkiksi pukukoodia ravintolaan ei ole, joten ruokailijoiden asu on vapaa, mutta oletettavasti kuitenkin pakollinen. ;-)

Sain ravintolakäyntimme jälkeen tiedustelun ystävältäni, että voiko paikkaan mennä lasten kanssa. Mielestäni ehdottomasti kyllä! Ravintola aukeaa iltaisin klo 17 ja tarjoaa takuulla mielenkiintoista nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa lapsillekin. Menussa en kylläkään nähnyt lasten annoksia vaihtoehtoina, mutta eiköhän sellaisetkin järjesty. 
Naistenhuoneeseen mentiin kapteenin huoneen kautta. Alkuperäisasussaan säilytettyä huonetta saivat miehetkin käydä katsomassa. 


Kalat viihdyttäjinä 


Saimme itse valita, mihin ravintolan pöydistä istahdimme. Otimme pöydän, jonka vieressä oli ikkuna vedenalaiseen maailmaan. Suurinta lisähupia herkuttelun aikana toikin se, kun aina yksi tai useampi kala kävi näykkimässä ikkunan edessä ollutta levää. Taisipa siihen yksi pikku kala uinahtaakin hetkeksi.
Ravintolan sisäpuolta. Ei näköala merellle, vaan mereen. :-)
Toinen kuva ravintolasalista.

Mitä söimme?


Neljän ruokalajin illallinen maksoi 75 dollaria/nuppi. Jokainen saa itse arvioida, onko se fine diningista paljon vai vähän. Tällä kertaa muistin ottaa jopa ne kuvat annoksistani, tosin parissa kohtaa ukkokulta muistutti muistuttaa. Annokset olivat nimittäin niin herkullisia eteen tuotuina, että niiden kimppuun olisi halunnut oitis syöksyä ja vaarana tahtoi olla, että kuvat olisivat taas unohtuneet.
Ensin tuli ns. keittiön tervehdys: savulohta ja hapankermaa pienen blinin päällä.
Alkupalaksi valitsin Seafood Chowderin, merenelävien keiton ja tällä kertaa tomaattipohjaisena. Oikein maukasta!


Pääruokanani oli lammasta bataattipaistoksen, minttukastikkeen ja papaija-mango-salsan kera. Kerrassaan herkullista!
Ja ei kai se ole ranskalainen keittiö, eikä mikään, jos ei vähintään yhdesssä annoksessa mainita Napoleonia. Jälkiruoaksi valitsin Napoleonin marjat mascarponevaahdon kera. 


Suomalaisia sukujuuria?


Paluumatkalla lauttakuski kysyi, mistä olimme lähtöisin. Kun kuuli meidän olevan suomalaisia, hän kertoi, että saaren talon alkuperäisellä omistajalla olisi ollut suomalainen äiti tai isä ja alkuperäinen nimensä olisi ollut Forbus. Joo, siis tosi perinteinen suomalainen nimi. Kävin tämän kuultuani vielä itsekseni ajatusleikkiä. Entäpä, jos tuo suomalainen nimi olisikin ollut vaikkapa Möttönen? Olisiko silloin tänä päivänä San Franciscon edustalla siis Möttös Island? Hi hii.
Kipuaminen saaren majakkatorniin kannattaa.

Mutta kyllä tämä ravintola kelluvalla saarella aikamoiseksi helmeksi osoittautui. Voin sanoa, että käyntini paikassa meni kaikissa ravintolaelämyksissäni kevyesti top 3:een! 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

torstai 6. elokuuta 2015

Vihdoinkin ulkosuomalaisen odottama elokuu!

Sanon suoraan, että on ottanut pikkuisen pannuun. Yli kuukauden. Olen yrittänyt tällaisena ulkosuomalaisena, toiselta puolelta maapalloa ja siis päinvastaisesta päivärytmistä käsin hoitaa tiettyjä asioita Suomen virastoihin ja laitoksiin, mutta kun kaikki ovat lomalla! Ei onnistu. Suomi on tiks-kiinni!

Kyllähän sen itsekin usein juuri heinäkuussa lomailleena tiedän, että Suomessa ihmisten kesälomat ja toimistojen rajoitetut aukioloajat monessakin paikassa osuvat juuri heinäkuulle. Mutta kyllä se sitten rassaa, kun yrität toiselta puolelta maapalloa saada joitakin asioita juuri heinäkuussa hoidetuksi ja eteenpäin. Se ei näemmä yksinkertaisesti vain onnistu. 
Silmä, silmä, nenä ja mutrusuu.

Eri vuorokausirytmi


Olen nyt sitten yrittänyt selvittää asioita sähköpostitse, sillä silloin kun Suomessa on virastoaika, niin meillä on myöhäinen ilta tai yö, eikä ajatus useinkaan enää itsellä kulje kirkkaasti siinä vaiheessa. Olo alkaa olla tööt ja tyyny kutsuu. Ei tekisi mieli enää alkaa soittelemaan pitkiä byrokraattisia puheluita siinä vaiheessa, ja varsinkaan, kun et tarkkaan ottaen tiedä, kuka on se oikea henkilö, jolle soittaa! Jotkut offiisit ovat olleet lisäksi avoinna vain typistetyin aukioloajoin, esimerkiksi klo 9 - 13. Tai soittoaika on klo 12 - 14. Klo 12 Suomen aikaa on meidän klo 02. Jep. Itse en ainakaan ole enää klo 02 aikaan parhaimmillani puhumaan byrokraatin kanssa, jos nyt sellaista vuorokauden aikaa ihmisluonteella edes on. Heh heh.

Niinpä olen lähettänyt yhden jos toisenkin sähköpostin erinäisiin paikkoihin. Virastoihin isolla v-kirjaimella. Mutta ei, ei vaan saa minkäänlaista vastausta. Argh! Pienempi kiukku tulee siitä, että saa sen automaattivastauksen tyyliin: Olemme lomalla ja palaamme päivänä x. Okei, joku sentään reagoi, vaikkakin automatisoituna, mutta päivän x jälkeen voinen siis odottaa saavani vastauksiakin. Isompi kiukku tulee siitä, että sähköpostiviesti menee kyllä perille, mutta et saa minkäänlaista vastausta!

Suomi on siis heinäkuun kiinni. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että joskus elämässä pitää joitakin asioita hoitaa myös heinäkuussa. Nyt muutama iso asia on odottanut ratkaisuaan, parhaimmat kesäkuun puolesta välistä saakka, koska eihän nyt juhannusviikollakaan enää ehditty mitään hoitaa, kun lomat painoi jo päälle. Niinpä tämä viikkotolkulla vastausten odottaminen on saanut minut viime metreillä melkeinpä hulluksi. Odottaminen on nimittäin saanut myös yöuneni kaikkoamaan, kun olen pohtinut eri vastausvaihtoehtoja. Niin, ja vaikka siis valvon öisin, niin olo ja pää ovat sen verran huterat keskellä yötä, ettei luurin nosto ja soitto byrokratian rattaisiin ole edelleenkään houkutellut. Yhtenä hoidettavista asioista on ollut esimerkiksi tämä oman tulevaisuuteni ratkominen välillä Suomi-Amerikka, joten mietityttäähän ne. Asiat.
Viikkotolkulla odottaminen on saanut minut näkemään punaista. Ja olokin on ollut vähän piikikäs.

Tässä vaiheessa muuten välihuomiona, että suomalaisesta liittymästäni USA:sta Suomeen soittaminen maksaa 1,50 eur/min! Ihanan kallista, varsinkin kun Suomessa oli jo tottunut edullisiin puheluhintoihin jopa koko EU:n alueella. Ja taas amerikkalaisella liittymällänihän ei voi edes soittaa Suomeen, kun armas Suomi ei kuulu kyseisen palveluntarjoajan maavalikoimaan!


Amerikka ei mene tiks-kiinni


Tämä koko heinäkuun ajan takaraivossani pänninyt pikku kiukku sai minut miettimään, että meneeköhän mikään muu valtio maapallolla yhtä lailla kiinni kokonaiseksi kuukaudeksi tai jopa hiukan yli, kuten Suomi juhannuksesta lähtien. Kenties joku toinenkin Euroopan valtio voi mennä, mutta ainakaan Amerikka ei mene. Ei täällä ole ollut havaittavissa samanlaista käytäntöä, jossa pistetään koko Amerikka tai edes osavaltio kiinni. Toki näkökulmani tähän on varsin kapea.

Ainakin Kaliforniassa näyttäisi pyörät pyörivän läpi vuoden. Tähän on varmastikin parikin syytä selittämään. Ensimmäinen niistä on sää. Täällä Kaliforniassa kun on kesää se noin 10 kk vuodesta, niin paikallisten ei ole pakko survoa lomiaan sille yhdelle ja samalle kuukaudelle, jolloin odotettavissa olisi ne parhaimmat kesäkelit. Säiden puolesta kelpaa siis lomailla melkein milloin vaan. 

Toinen syy on amerikkalaisten "perustyöpaikkojen" vuosittain melko lyhyet lomat. Ja nyt siis perustyöpaikalla tarkoitan tässä yhteydessä muita kuin Piilaakson IT-alan työpaikkoja, joissa yhtenä työsuhde-etuna voidaan työntekijöille antaa amerikkalaista normia pidemmät lomat. Normaalit vuosilomat Amerikassa tuntuvat olevan siinä kahden, maksimissaan kolmen viikon paikkeilla. Lisäksi amerikkalaisilla tuntuisi olevan tapana pitää lomapäivä siellä, toinen täällä, pidennettyinä viikonloppuina ja juhlapyhien yhteydessä eli sellaiset suomalaisittain tutut pitkät, yhteen putkeen pidetyt kokonaiset lomaviikot ovat täällä harvinaisia.

Ja kyllä, täälläkin koulut pitävät kesätaukoa, mutta olen kuullut, että kouluikäisille on tarjolla paljon erilaisia kesäleirejä, jonne lapset saadaan "päivähoitoon" vanhempien käydessä töissä. Eikä täällä ole mitenkään harvinaista, että toinen vanhemmista on koko ajan kotiäitinä tai -isänä. Tämä ilmiö juontaa juurensa huomattavan korkeista päivähoitomaksuista. 
Jes, elokuu!

Mutta nyt! Nyt kalenteri on vihdoin käännetty elokuulle ja toivon todellakin, että siellä Suomen virastoissa alettaisiin palailemaan sorvien ääreen, otetaan se näppis kauniisiin käsiin ja kirjaillaan minulle niitä kauan odottamiani vastauksia! Kiitos, ei mulla muuta. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

tiistai 4. elokuuta 2015

Kalifornian kalkkarokäärmekausi kuumimmillaan

Nyt kun oma inhokkini käärme on blogissani jo kertaalleen mainittu, niin nostanpa oikein ns. kissan pöydälle. Tosin itsehän mieluummin nostaisin ne käärmeet vaikka heinäseipäisiin, niin etova elukka se minulle on. Joo, joo, viaton luontokappale, eikä ole tehnyt minulle mitään pahaa. Niin, ei vielä!

Klumps! Se minulta kuului kurkusta, kun oma asuinpiirikuntamme Santa Clara antoi varoituksen ns. käärmekauden alkamisesta. Myrkyllinen kalkkarokäärme (rattlesnake) on täällä varsin yleinen, joten päätinpä itsekin lukaista ohjeet, miten tulee toimia, jos purema pääsee yllättämään. Ja mistä se tällainen käärmekauden alkaminen oikein johtuu?
Viime kesänä patikointipolulla tuli tämä kyltti vastaan. Ei naurattanut.


Käärmekauden käynnistyminen


Kun säät lämpenevät Kaliforniassa kunnolla, saa se ihmiset ulkoilemaan enemmän. Lämmin sää ei houkuttele pelkästään ihmisiä, vaan luonnossa tahtoo sitten vilistää muitakin luontokappaleita. Kuuma ilma saa nimittäin myös käärmeet aktivoitumaan ja näin käärmekausi alkaa.

Kalkkarokäärmeen sanotaan hakeutuvan kuumalla ilmalla varjoisiin paikkoihin ja taas viileämmällä se suosii aurinkoisia länttejä. Hyvät hyssykät sentään! Sillähän on täsmälleen samanlaiset käyttäytymismallit kuin minulla, Pohjois-Suomesta kotoisin olevalla ulkosuomalaisella! Ainekset törmäyskurssiin käärmeen kanssa ovat siis kasassa. 

Parempi ottaa selvää, kuinka toimia, jos pureman kohteeksi joutuu.


Kuinka suojautua?


Paras tapa suojautua käärmeiltä on tietenkin pitää silmänsä auki, varustautua paksupohjaisilla, korkeavartisilla ja umpinaisilla kengillä sekä pitkillä housuilla. Nii-in, helteillähän se tekee mieli just pitkälahkeiset housut pukeakin...

Vaikka suojautumiskeinot ovat varmastikin yleisessä tiedossa ja ihan maalaisjärjelläkin hoksattavissa, kertovat Yhdysvaltain vuositilastot kuitenkin omia lukujaan. Viralliset tilastot (U.S. National Library of Medicine) nimittäin osoittavat, että Yhdysvalloissa saa vuosittain noin 7000 ihmistä myrkyllisen käärmeen pureman. Näistä puremista 0,2% (yksi 500:sta) johtaa vakaviin vammoihin eli koko Jenkkilän tasolla näitä vakavien vammojen tapauksia on onneksi kuitenkin vain 14 tapausta. Meidän piirikunnassamme Santa Clarassa viime vuonna myrkkykäärmeen puremia sattui kolme, jotka kaikki saatiin hoidetuiksi onnistuneesti.

Ja tältähän se itse paholainen, kalkkarokäärme näyttää. Kuva otettu Kron4.com-uutissivustolta.


Hoitona KKK? Ei missään nimessä!



Olin aikeissa laittaa tämän postaukseni otsikoksi KKK - Kalifornian kalkkarokäärmekausi kuumimmillaan, mutta tulin nopeasti toisiin aatoksiin. Nimittäin, meille suomalaisille tuttua KKK-hoitosääntöä eli "kylmä, koho, kompressi" ei pidä missään nimessä toteuttaa myrkkykäärmeen purtua! Itselleni isoimpana yllätyksenä näissä hoito-ohjeissa oli, ettei kiristyssidettä saa laittaa! Tuon ohjeen kohdalla olisin saattanut itse toimia hätätilanteen sattuessa väärin. Niinpä on kenties hyvä kertoa tai kertailla tässä nyt muillekin nämä toimintaohjeet, jos luonnonhelmassa sattuu huonosti käymään.


Ohjeet pähkinänkuoressa


Käärmeen purtua tärkeintä on yrittää pysyä rauhallisena, liikuttaa puremakohtaa mahdollisimman vähän ja soittaa hätänumeroon 911. Ylipäätään pureman saaneen henkilön tulisi liikkua ja ponnistella mahdollisimman vähän. Puremakohdan ympäriltä pitää poistaa mahdolliset kiristävät esineet (esim. sormukset) ja lisäksi vaikkapa itse tehty tukilasta helpottaa puremakohdan pitämistä liikkumattomana. 

Olisi hyvä, jos suinkin pystyy kuvailemaan käärmeen ulkonäön jo hätänumeroon 911 soitettaessa. Näin mahdollinen vastamyrkky osataan varata oikeaan paikkaan valmiiksi. Jos puremakohta turpoaa ja alkaa tulla iho-oireita kuten punoitusta, on todennäköisimmin kyseessä myrkyllinen käärme. 

Ja mitä EI SAA TEHDÄ, on yrittää poistaa myrkkyä millään kotikutoisilla konsteilla, kuten imemällä tai viiltämällä ihoa puremakohdasta. Puremakohtaa ei saa nostaa yli sydämen korkeuden, siihen ei saa laittaa puristussidettä, eikä sitä saa hautoa kylmällä. Nämä jälkimmäiset toimenpiteet vain vilkastuttavat myrkyn leviämistä. (Itse olisin saattanut ennen näihin ohjeisiin tutustumista ottaa luonnostaan esiin myös kylmähauteen, mikä olisi väärin!) Myöskään kipulääkettä tai verenkiertoa vilkastuttavia piristeitä (stimulants) ei saa potilaalle antaa ennen lääkärin lupaa. 


Kuolleen käärmeen kohtaaminen


Se, mikä myös yllätti annetuissa ohjeissa oli kuolleen käärmeen kohtaamisesta annettu varoitus. Käärmeen kuoltua sen päätä on syytä edelleen varoa, sillä käärmeellä säilyy puremisrefleksi vielä useita tunteja kuolemansa jälkeen. O-ou! Niinpä kuolleen käärmeen pään härppiminen ja koskettelu voi johtaa samaan lopputulokseen kuin elävänkin käärmeen. Tätäkään en ollut ennestään tiennyt. Hui!



Olen liittänyt tämän postaukseni loppuun vielä alkuperäisen ja kattavamman toimintaohjeen (lähde: U.S. National Library of Medicine) englanninkielisenä. En alkanut ohjetta sanasta sanaan suomentamaan, ettei sitten kukaan valopää keksi haastaa minua amerikkalaiseen tyyliin oikeuteen, jos suomentamissani ohjeissa olisi joku vivahde-ero alkuperäiseen verrattuna.

Sitten vielä yksi tuore esimerkki myrkkykäärmeen pureman hoidosta ja hoidon kustannuksista.


Hoito on oikeasti kal-lis-ta


Heinäkuun lopussa raportoitiin tollosta amerikkalaisturistista Yellowstonen kansallispuistossa. Mies oli saanut kuningasidean ottaa selfien elävän kalkkarokäärmeen kanssa! Jep! No, arvannette kuinka tuossa sitten kävi. Käärme voitti ja puri miestä hauikseen. 

Mies hakeutui hoitoon ja jäi lopulta henkiin. Hän sai kuitenkin yli 150 000 dollarin hoitolaskun, jossa pelkästään häneen käytetyn vastamyrkyn osuus oli yli 83 000 dollaria! Onhan siinä voinut taas jonkin verran hengityskatkoksia tulla, kun on laskunsa loppusummaa mutustellut. Enkä tiedä, korvaako mikään amerikkalainen sairasvakuutus tällaista selvästi itseaiheutettua onnettomuutta ja sen hoitokustannuksia. Jutun tollosta turistista voi halutessaan lukea täältä.

Mutta hei, pelkkä käärmeen ajattelukin saa verenpaineeni nousemaan, mutta tunnetusti akvaarion katselu rauhoittaa niin mieltä kuin verenpainettakin. Tästä syystä tämän karmean postaukseni päätteeksi vielä kiva kuva Montereyn Aquariumista.
Bul-bul-bul.


Toivotan kaikille turvallista kesän jatkoa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


*  *  *  *  *  *   U.S. National Library of Medicinen antamat ohjeet  *  *  *  *  *  *

WHAT TO DO
1. Keep the person calm. Reassure them that bites can be effectively treated in an emergency room. Restrict movement, and keep the affected area below heart level to reduce the flow of venom.
2. If you have a pump suction device (such as that made by Sawyer), follow the manufacturer’s directions.
3. Remove any rings or constricting items, because the affected area may swell. Create a loose splint to help restrict movement of the area.
4. If the area of the bite begins to swell and change color, the snake was probably venomous.
5. Monitor the person’s vital signs — temperature, pulse, rate of breathing, and blood pressure — if possible. If there are signs of shock (such as paleness), lay the person flat, raise the feet about a foot, and cover the person with a blanket.
6. Get medical help right away.
7. Bring in the dead snake only if this can be done safely. Do not waste time hunting for the snake, and do not risk another bite if it is not easy to kill the snake. Be careful of the head when transporting it — a snake can actually bite for several hours after it’s dead (from a reflex).

DO NOT
Do NOT allow the person to become over-exerted. If necessary, carry the person to safety.
Do NOT apply a tourniquet.
Do NOT apply cold compresses to a snake bite.
Do NOT cut into a snake bite with a knife or razor.
Do NOT try to suck out the venom by mouth.
Do NOT give the person stimulants or pain medications unless a doctor tells you to do so.
Do NOT give the person anything by mouth.
Do NOT raise the site of the bite above the level of the person’s heart.

WHEN TO GET MEDICAL ATTENTION
Call 911 or your local emergency number if someone has been bitten by a snake. If possible, call ahead to the emergency room so that antivenom can be ready when the person arrives.
(Source: U.S. National Library of Medicine)

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *