tiistai 23. lokakuuta 2018

Suomi-vieraiden suusta

Facebook muistuttaa kuvista, jotka on otettu tasan vuosi sitten. Olimme Suomi-vieraamme kanssa Tyynenmeren rannalla. Myös tämän vuoden lokakuussa meillä kävi Suomi-vieraita ja kävimme heidänkin kanssaan tuota valtamerta ihastelemassa. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jos tänne asti matkustaa, on Tyynimeri yksi must-see -kohteista, varsinkin jos kyseistä valtamerta ei ole aiemmin nähnyt. Tietyt kuviot siis toistuvat vieraidemme kanssa, mutta niin toistuvat monet Suomi-vieraiden toteamuksetkin. Tässä postauksessa siis pientä kokoelmaa asioista, joita useat vieraistamme ovat täällä ääneen ihmetelleet.

Postausta ei voisi kirjoittaa ilman tätä ensimmäistä:


Liikenne, liikenne ja liikenne 


Monet vieraistamme ihmettelevät etukäteen, miksi joka paikkaan pitää lähteä niinkin aikaisin. Lisäksi, jos olemme vaikkapa varanneet yhteisen viikonloppumatkan, haluamme lähteä Piilaaksosta ajelemaan jo hyvissä ajoin perjantaina. Tarkoituksenamme on välttää työmatkaruuhkat, jotka ovat perjantaisin yleensä pahemmat monen muunkin lähtiessä viikonlopuksi Piilaaksosta muualle. Yksi vieraistamme oli katsellut Piilaaksossa sijaitsevia paikkoja etukäteen kartasta ja ihmetellyt, että nehän ovat todella lähekkäin. Miksi ihmeessä pitäisi muka varata niinkin paljon aikaa siirtymiseen paikasta A paikkaan B? Olemme toki varoitelleet etukäteen liikennemääristä, mutta usealle todellisuus valkenee vasta täällä, kun omin silmin liikennetilanteen näkevät. Jokainen on todennut  samaa. Autojen määrä ja useista moottoritiekaistoista huolimatta liikenteen ruuhkautuminen yllättävät monet vieraistamme. 


Tyynenmeren vesi


Monet vieraistamme ovat olleet tietoisia, että Tyynenmeren vesi täällä Pohjois-Kalifornian rannikolla on kylmää. Moni haluaa kuitenkin käydä kokemassa asian itse ja uittaa vähintäänkin varpaansa Tyynenmeren aallokossa. Tämän jälkeen moni todella uskoo. Vesi on kylmää. Rohkeimmat vieraistamme ovat toki uineetkin tuossa meressä täällä ollessaan, mutta mielikuvat pikku-pikku bikineissä tuntikaupalla surffailusta kuuluvat enemmänkin eteläiseen Kaliforniaan. Täällä pohjoisempana meressä harrastamiseen suosittelen ehdottomasti märkäpukua.

Myös se, että rannikolla on niin paljon viileämpää kuin sisämaassa tai että myös San Franciscon kaupungissa on yleensä aina huomattavasti vilpoisampaa, yllättää monet. 
Shark Fin Cove eli suomeksi Haineväpoukama Tyynenmeren kuohuissa.










Call boxit eli tienvarsien hätäpuhelimet


Muutamat vieraistamme ovat tehneet tarkan huomion myös call boxeista, tienvarsille sijoitetuista hätäpuhelinlaatikoista. Ovat ihmetelleet, että vieläkö täällä todella on tuollaisia! Kyllä, koska kännykkäkenttää ei todellakaan ole joka paikassa. Kotoamme ei tarvitse ajaa kuin 20 minuuttia ja olemme Santa Cruzin vuoristoteillä, missä ei läheskään kaikin paikoin ole enää kännykkäkuuluvuutta. Suomessa olemme jo tottuneet niin hyvälle, että puhelinverkko löytyy joka niemen nokasta, mutta täällä tilanne on toinen. Nämä call boxit ovat siis hätäpuheluita varten esimerkiksi onnettomuuden sattuessa ja niitä näkee myös moottoriteiden ja pitkien siltojen varrelle ripoteltuina, missä ns. kiinteän puhelimen tavoitettavuus on kaukana.


Surkeat suihkut ja alhainen vedenpaine 


Moni on tuntunut myös tuskailevan hotellien ja muiden majapaikkojen huonoja suihkuja. Itse olemme kotiimme toki asentaneet suihkupään letkulla, mutta monissa paikoissa on vain alla olevan kuvan mukainen suihkupää. Vedenpaine on monin paikoin säädetty alhaiseksi Kalifornian vedenpuutteen vuoksi. Tarkoituksena on siis säästää suihkukäynneillä vettä, mikä ei monellekaan Suomessa ole mitenkään ajankohtaista tai pakollista.


Matalat omakotitalot


Viimeisin Suomi-vieraamme kiinnitti myös huomiota paikallisiin omakotitaloihin, kun ajelimme paikallisella omakotitaloalueella. Enpä ollut itsekään asiaa ajatellut, että täkäläiset yksikerroksiset omakotitalot ovat tosiaan suomalaisia sisariaan huomattavasti matalampia, suorastaan lättänöitä. Huonekorkeus täkäläisissäkin taloissa on varmastikin aivan normaali, mutta tänne rakennetuista omakotitaloista puuttuu korkea kivijalka. Täältä kun puuttuu kokonaan routa ja pakkasöitä on ehkä kerran tai pari vuodessa. Suomessa kylmyys huokuu myös maaperästä, joten kunnon eristykset lattioissa ovat enemmän kuin paikallaan. Samoin on Suomessa kattojen laita. Sielläkin on melkoiset eristevilloitukset, ettei lämpö karkaa katon kautta harakoille. Täällä näitä talojen ylä- ja alaosien eristyksiä ei tarvita ja talot jäävät littanan näköisiksi.
Piilaaksolainen omakotitalo Halloween-koristeissaan. Eipä juuri kivijalkaa.


Kävijämäärät ja hiljaisuuden puute patikoidessakin


Muutamien vieraidemme kanssa olemme käyneet myös patikoimassa. Kansallispuisto Yosemiten tai eri luonnonpuistojen kävijämäärät ovat yllättäneet. Viime postauksessa kerroinkin, että esimerkiksi Yosemiten kansallispuistossa käy vuosittain 4-5 miljoonaa kävijää. Siellä ei siis tarvitse olla yksin.

Suomessa patikoidessa odottaa usein pääsevänsä keskelle täydellistä hiljaisuutta ja erakoitumaan ihmisistä, mutta täällä tilanne on eri. Väkimäärä tuo tietenkin omaa trafiikkiaan poluillekin, mutta nyt viimeksi kiinnitimme Suomi-vieraidemme kanssa yhdessä huomiota myös Yosemiten laakson yllä olevaan lentoliikenteeseen. Kalifornian taivaalla lentelee lentokoneita tuon tuosta ja vaikka nuo isot koneet olivatkin kilometrien korkeudessa, kantautui niiden ääni vaimeana Yosemiten laaksoon. Siellä ääni jäi vielä kumisemaan laakson kallioseinämistä. 

Ja sitten tulee vielä pahin piste iin päälle. Jotkut patikoijista kuljettavat mukanaan bluetooth-kaiutinta eli musiikin pitää pauhata patikkapolullakin repusta käsin niin itselle kuin kaikille muillekin samoilijoille. He eivät tule kuuntelemaan luonnonrauhaa. He tulevat kuuntelemaan luonnon keskelle poppia, rokkia tai räppiä. Omg! En tiedä, joko tätä näkee Suomessakin, mutta minun puolestani voisivat jättää musiikinsoiton tyystin leiripaikoille. 


Täysi-ikäisyyden raja


Nyttemmin meillä kyläilemässä on käynyt myös vieraita, jotka ovat olleet iältään 18-21 vuotta. Suomessa he siis ovat jo oikeutettuja ostamaan alkoholia tai tilaamaan sitä ruokaravintolassa, mutta täälläpä onkin toisin. Yhdysvalloissa alkoholia saavat nauttia vasta 21 vuotta täyttäneet. Niinpä on syntynyt keskustelua kuinka kummallinen maa tämä USA oikein onkaan. Ajokortin voit ajaa jo 16-vuotiaana, mutta olutta tai lasillista viiniä et voi tilata ravintolassa ennen kuin olet 21. Mutta ne ovat säännöt tässä maassa ja niillä mennään. 


Oma havainto vieraiden viihdyttämisestä


Hassua on myös huomata vähän yllättäenkin kuinka kolme vuotta sitten on tullut esitelleeksi Suomi-vieraille hiukan erilaisia juttuja. Yksi Suomi-vieraistamme kolmen vuoden takaa osti täältä näin Halloweenin alla kurpitsankaiverrussetin. Viimeisimmät vieraamme halusivat ostaa samanlaisen tuliaisiksi lapsille ja kysyin kolmen vuoden takaiselta vieraalta, muistaako hän mistä kaiverrussetin osti. Hän ei muistanut kaupan nimeä. Jokin ruokakauppa se oli, mutta kertoi sen jääneen mieleen siitä, että olin esitellyt silloin sen viiniosaston viinien lajitteluperusteen. Viinit oli tässä ruokakaupassa nimittäin lajiteltu rypäleittäin, ei maittain kuten Suomessa. No, ratkaisevaa vihjettä se ei kaupan sijainnista antanut, sillä niinhän täällä viinit lajitellaan melkeinpä kaikissa kaupoissa, missä vain on vähänkin isompi viinivalikoima. Samoin, kolme vuotta sitten asuimme eri kaupungissakin, joten silloiset kauppa-asiamme hoidimme eri kaupoissa kuin nykyään. No, lopulta kurpitsankaiverrussetti löydettiin paikallisesta apteekista. :-D
Suomalaisia vieraitamme hiukan huvitti, kun lähdimme sunnuntaina vielä illallisen päätteeksi apteekkin shoppailemaan. Ja tosiaan, täältähän voi ostaa apteekeista vaikka ja mitä, myös kurpitsankaiverrussettejä. Tässä muuten minun apteekkikuittini. Ostin yhden tuotteen, mutta ostoskuitti oli yli 1,5 metriä pitkä. Kyseisellä apteekilla on tapana jakaa tarjouskuponkeja kuittiensa lopputeksteissä ja tämä taisi kyllä olla pisin saamani kuitti ikinä. Perulainen villasukka on vain tuomassa mittakaava. :-) 

Palatakseni aiheeseen, olipa siis mielenkiintoista huomata muutos, että muistan kyllä itsekin ihailleeni tuota Suomen tapaan verrattuna mielestäni järkevämpää viinien lajittelutapaa täällä ja kirjoitin siitä aikoinaan blogissanikin, mutta nyt asia tuntuu näemmä jo niin arkipäiväiselle, ettei nykyisille vieraille ole hoksannut moista enää esitelläkään. 

Tässä luettelemani asiat eivät varmastikaan ole niitä ainoita ihmetyksen aiheita, mutta nämä tulivat nyt päällimmäisinä mieleeni. Eipä muuta kuin ensi kertaan eli nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

torstai 11. lokakuuta 2018

Sateenkaarivesiputous Yosemitessa

Joskus sitä käy kertakaikkisen hyvä tuuri harvinaisia luonnonilmiöitä havainnoidessa. Tähdet taivaankannella olivat kerrankin niin sanotusti oikeassa asemassa. Läheskään kaikki eivät taida olla tietoisia Yosemiten sateenkaarivesiputouksesta, joten ajattelinpa jakaa ilosanomaa hienosta luonnonilmiöstä omalta osaltani täällä blogissani.

Kävimme siis viime viikonloppuna Suomi-vieraidemme kanssa kuuluisassa Yosemiten kansallispuistossa Kaliforniassa. Olimme varanneet matkan majoituksineen jo monta kuukautta sitten. Alunperin meillä oli toisena vaihtoehtona lähteä Tahoe-järven jylhiin maisemiin, mutta päädyimme lopulta valitsemaan kohteeksi Yosemiten. Enpä silloin vielä arvannutkaan, miten oivan valinnan lopulta teimmekään.

Vielä reilu kuukausi ennen matkamme ajankohtaa saimme jännätä, pääsemmekö Yosemiten kansallispuistoon laisinkaan. Puisto nimittäin jouduttiin pitämään loppukesästä kokonaan suljettuna noin 2,5 viikon ajan läheisten maastopalojen vuoksi. Varsinkin Yosemiten laaksoon oli laskeutunut niin paljon savua, että alueella ulkoilu katsottiin epäterveelliseksi heikon ilmanlaadun vuoksi. 

No, lopulta tähdet kääntyivät onneksi oikeaan asentoon. Puisto avattiin jälleen yleisölle ja mekin pääsimme Suomi-vieraidemme kanssa matkan toteuttamaan. Ja kas, kuinka ollakaan! Vain kaksi viikkoa ennen matkaamme Yosemite julkaisi omilla some-kanavillaan kuvan Bridalveil-vesiputouksestaan. Tiettyyn aikaan vuodesta, tiettyyn kellonaikaan ja tietystä suunnasta katsottuna vesiputous säihkyisi sateenkaaren väreissä. Näky oli upea! Olimme viimeksi käyneet Yosemitessa toisen Suomi-vieraamme kanssa melkein tarkalleen vuosi sitten ja silloin ei meilläkään vielä ollut haisuakaan moisesta luonnonilmiöstä. Nyt laitoimme ajankohdan korviemme taakse ja tähtäsimme tämänkertaisten vieraidemme kanssa ilmiön näkymishetkellä oikealle näköalatasanteelle.

Kun saavuimme puistoon, kysyimme portilla olevalta puistovahdilta, olisiko yhä edelleen oikea aika nähdä Bridalveil-vesiputouksessa sateenkaaren värit. Park rangerin mukaan mahdollisuuksia ilmiön näkemiseen ei enää olisi. Ei kuulemma ollut enää oikea vuodenaika, eikä vesiputouksessa olisi tarpeeksi vettäkään. Ja pilviäkin oli kertynyt jo taivaalle, joten tokkopa näkisitte, tuumasi vahti. Olimme hiukan ihmeissämme puistovahdin sanomisista, koska ilmiöstä oli tiedotettu vain pari viikkoa aiemmin. Päätimme kuitenkin mennä itse paikan päälle tilannetta tarkistamaan.

Paikalla oli paljon turisteja, jotka eivät selvästikään tienneet tästä ilmiöstä. He kävivät paikalla vain nopeasti ja iso osa heistä poistui näköalatasanteelta vain minuutteja ennen h-hetkeä. Pari viikkoa sitten julkaistussa tiedotteessa ilmiön kerrottiin näkyvän kerran päivässä klo 16 aikaan. Me järkeilimme, että kahdessa viikossa auringon asento on jo näin talvea kohden mentäessä muuttunut, joten ilmiö voisi näkyä hyvinkin jo aiemmin auringon paistaessa matalemmalta. Olimme paikan päällä n. klo 15:20. Kymmenen minuuttia myöhemmin aurinko päätti mennä pilven taakse ja ehdimme jo pettyä, että nyt ilmiö jäisi kyllä viimeistään omin silmin todistamatta. Sinnikäs odotus kuitenkin palkittiin ja noin klo 15:45 saimme nähdä tämän upean ilmiön:
Bridalveil- eli suomeksi Morsiushuntu-vesiputous sateenkaaren väreissä Yosemiten Tunnel View -näköalatasanteelta kuvattuna.

Tässä vielä ukkokullan ottama kuva järjestelmäkameralla.   
Bridalveil-vesiputous on 189 metriä korkea.

Myöhemmin tulimme lukeneeksi erään valokuvaajan sivustolta, että kuvaaja oli yrittänyt bongata näkymää kamerallaan jo monta vuotta siinä kuitenkaan onnistumatta. Aina jokin elementti ilmiön näkemiseksi tai kuvaamiseksi oli mennyt pieleen. Niinpä voimme sanoa todellakin onnenkantamoiseksi, että näimme sateenkaarivesiputouksen heti ensimmäisellä yrittämällä. 
Vaikka jonkin aikaa saimme näkyä odotellakin, oli meillä mukavaa ajanvietettä seurattavana: taidemaalari ja hääpari otattamassa häävalokuviaan.

Mitkä kaikki täytyy sitten osua kohdalleen, jotta tämän kauniin luonnonilmiön voi Yosemitessa nähdä? Siitä kooste tässä:

1. Oikea paikka: Yosemiten kansallispuiston Tunnel View -näköalatasanne.
2. Oikea vuodenaika: Syyskuun loppu - lokakuun alku ja huhtikuu(?). Tarkkoja päivämääriä ei ole ilmoitettu oikein missään ja Yosemiten kansallispuisto itsekin tiedotti nyt vain ajankohdista syksy ja kevät. Yksi kuvaaja kertoi saaneensa vesiputouksen kuviinsa vielä Memorial Dayn aikaan eli toukokuun lopussa tänä vuonna.
3. Oikea kellonaika: Syyskuun lopussa ilmiö näkyy noin ko 16, meidän ollessa paikalla lokakuun 5. päivä, ilmiö näkyi klo 15:45. Toukokuun lopussa ilmiö oli näyttäytynyt klo 16:19.
4. Oikea sää: Auringonpaiste eli h-hetkellä ainakin pätkä pilvetöntä taivasta.
5. Kalifornian vesitilanne: Bridalveil-vesiputouksessa pitää olla vettä, mikä ei ole niinkään taattua kuivuudesta kärsivässä Kaliforniassa.

Kun sitten palasin Yosemite-viikonlopun jälkeen töihin, pomoni kysyi minulta heti, että menimmekö juuri tänä viikonloppuna kansallispuistoon retkeilemään nimenomaan sateenkaarivesiputouksen vuoksi. Ilmiöstä oli juuri samaisena viikonloppuna tullut uutisissakin pätkää ja pomoni oli saanut tietää ilmiöstä sitä kautta. Kerroin pomolleni, että tämä oli ihan sattumankauppaa, sillä matkavaraukset oli tosiaan tehty jo kuukausia aiemmin. Mutta että ihan uutisissa. Sitä suuremmalla syyllä sai ihmetellä puistonvartijan vähättelevää kommenttia ilmiön näkymisestä. Eikö hän halunnut tuottaa meille pettymystä, jos emme olisi sateenkaaren värejä nähneetkään, vaikkapa äkillisen pilvisyyden vuoksi, vai eikö vain uskaltanut varmaksi luvata, jos haastamme hänet sitten vaikka amerikkalaisittain käräjille? ;-) 


Pari muutakin vinkkiä


Nyt kun tässä vauhtiin pääsin, niin kerronpa vielä pari muutakin ajankohtaista vinkkiä. Yosemiten alue nimeltään Mariposa Grove on vihdoin aukaistu ison parkkipaikkaremontin jälkeen. Esimerkiksi viime vuoden lokakuussa se oli vielä kiinni. Mariposa Grovessa on mahdollista nähdä isoja punapuita ja alue on tästä syystä kovin suosittu. Arvasimme alueen ruuhkautuvan heti aamun jälkeen, joten olimme itse liikkeellä ajoissa. Ja se kannatti. Kun lähdimme Mariposa Grovesta pois, oli kello vasta 11:30 ja portit olivat jo ainakin siltä päivältä väliaikaisesti kiinni, koska isolle parkkipaikalle ei yksinkertaisesti mahtunut enää auton autoa. Ennen aamukahdeksaa tullessa omalla autolla voi ajaa ylös asti, mistä luontopolut lähtevät, mutta muutoin autot pitää jättää alaparkkipaikalle, josta sitten shuttlebussit kuljettavat patikoijat ylös polkujen lähtöpaikoille. Ruuhkat ja kävijämäärät voivat yllättää monen suomalaisen, vaikka olisi Suomen luontopoluilla kokenutkin patikoija.
Viime vuoden lokakuussa Mirror-järvessä oli vettä, tänä vuonna ei.
Yosemiten patikointipoluilla maisemat vaihtelevat. Välillä olet lehti- tai havumetsän siimeksessä, välillä tällaisella kivikkoisella aukealla.

Yosemitessa käy vuosittain 4 - 5 miljoonaa kävijää ja ruuhkaisin aika (75 % vierailijoista) osuu touko-lokakuulle. Marras-toukokuussa osa puiston kohteista, esimerkiksi Glacier Point -näköalapaikka ja sille vievä ajotie, on suljettu lumitilanteen vuoksi. Tänä vuonna viikkopassi puistoon maksaa 35 dollaria autokunnalta. Rahalla saa alueen kartan patikointipoluista ja halutessaan käyttöönsä esimerkiksi ilmaiset shuttlebussikuljetukset Yosemiten laaksossa ja Mariposa Grovessa. Lisäksi kansallispuiston kuivakäymälät ovat yleensä hyvin varustettuja wc-papereilla ja jopa käsidesiaineella, joskin se oli meidän kohdalla loppu. Leirintäalueilla löytyy myöskin vesivessat, joita voivat käyttää muutkin kuin telttapaikan varanneet. Lisäksi moneen paikkaan puistossa on pääsy niin lastenvaunujen kuin pyörätuolinkin kanssa, joten puiston upeat maisemat ovat lähes kaikkien saavutettavissa.

Tällainen tietopläjäys tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!