perjantai 19. elokuuta 2016

Muutosta syntyy muutosta

Aivan kuten viime postauksessa uhosin, vielä tulee tämä yksi postaus muuttoomme liittyen. Sitten lupaan jo vaihtaa aihetta.

Ennen kuin lähdin tälle visiitilleni Suomeen, ehdimme asua uudessa kodissa reilun viikon verran. Jo tuona aikana totesin hiukan yllättyneenä kuinka paljon tämä muutto aiheuttaa muutosta ihan arkipäiväisiin asioihin ja eloomme. Enemmän kuin osasin odottaa. Niistäpä kirjoittelen teille tällä kertaa. Muutosta syntyy siis monenmoista muutosta ja uuden opettelua. Lisäksi Piilaakso taitaa taikoa pariin seikkaan vielä pienen kertoimen lisää.
Tässä kuva toistaiseksi viimeisestä lounaastani entisessä lähisushipaikassamme. Pääseehän sinne toki jatkossakin, mutta matka ja matka-aika ovat vain huomattavasti pidemmät. Kuvassa lempilounasannokseni sushi & sashimi.


Uudet etäisyydet ja uusia sääntöjä


Muuttomme tapahtui siis naapurikaupunkiin, mutta Piilaaksossa asumme edelleen. Uuden kodin myötä menivät luonnollisesti ne vanhat tutut lähikaupat uusiksi. Välimatkat myös muihin viikottaisiin asiointipaikkoihin ovat vielä tällä hetkellä hepreaa ja entiset kävelymatkan päässä sijainneet lempiravintolat, kuten vaikkapa kovasti tykkäämämme sushipaikka, ovat nyt ns. entistä elämää. Etäisyydet vanhoihin tuttuihin paikkoihin heittivät nyt siis kuperkeikkaa.

Lisäksi on opeteltava uusia "sääntöjä". Uuden kodin parkkialueella vallitsee kova kuri. Parkkipaikkoja on niukalti ja väärään ruutuun pysäköidylle autolle on lupa soittaa heti hinausauto paikalle. Ja kerran onkin ollut jo läheltä piti -tilanne. Siis että meidän olisi pitänyt soittaa hinausauto kuskaamaan jonkun tollon pysäköimä auto meidän ruudusta pois. Taloyhtiön roskisten edessä on muutamia lisäparkkipaikkoja, mutta niitä ei saa käyttää maanantaisin eikä torstaisin, jolloin on roskakuskien kiertopäivä. Muistettava siis, ei maanantaisin eikä torstaisin.

Jopa uuden kodin kodinkoneet vaativat nyt uuden opettelua. Keittiömasiinat näyttäisivät onneksi toimivan samalla logiikalla, mutta pesukone ja kuivausrumpu ovat nyt tuntematonta pelikenttää. Milläs ohjelmalla pyykit nyt pyöräytetäänkään? Sen verran olemme kuitenkin jo selvittäneet, ettei meidän nykyisistä pyykkimasiinoista saa kytkettyä pois sitä muka iloista pilipali-musiikkia, joka tärähtää soimaan niin koneita päälle kytkettäessä kuin pesu- tai kuivausohjelman ollessa valmis. Voi hermoparat...
Onhan se kiva, kun uuden kodin kuivausrummussa lukee myös ranskaksi (ouvrir) mistä kohtaa luukku avataan. Pysyy Piilaakson monikulttuurinen ilmapiiri muistissa myös kotihommia hoidellessa.

Mutta seuraavaksi se, mikä ravistelee arkeamme eniten:


Uudet ruuhkaristeykset ja -piikit



Uusi koti sijaitsee nyt siis eri kaupungissa kuin edellinen kotimme ja tämä tietää täysin uusien ajoreittien ja risteyksien opettelua. Vaikka välimatkaa uuden ja vanhan kodin välillä ei olekaan kuin muutama maili, ne mailit voivatkin olla juuri niitä kriittisiä. Juuri tähän Piilaakso tuo sen oman lisänsä. Piilaakson kaupungeissa kun on nimittäin enemmän kuin kaksi kinttupolkua ristissä ja liikennettä piisaa hurjat määrät. Missä nyt siis sijaitsevat ne kotia lähimmät liikenteen pullonkaulat ja missä risteyksissä törttöillään eniten? Yksi tällainen hengenvaarallinen risteys on jo havaittukin. Ihmiset ajavat siinä risteyksessä nimenomaan vasemmalle kääntyessään törkeästi päin punaisia muita vaarantaen, ihan kuin Oulussa konsanaan! Saa olla tosi varovainen.
Minkä kaistan sinä valitsisit? Tästä minäkin olen ajellut jos nyt en ihan päivittäin niin ainakin viikottain. Kuvassa yhtyy kaksi eri moottoritietä ja laskin, että parhaimmassa kohdassa on 20 kaistaa rinnakkain. Kuva tosin on heikko, eikä anna kuin osviittaa. Ei ollut mahdollisuuksia millekään laajakuvalinssille, kun tämäkin räpsäys on jouduttu ottamaan verkkoaidan reiästä. :-D

Uuden kodin myötä ukkokullan työmatkakin siis piteni ja ajoreitti tietenkin muuttui ja niinpä meillä jatkossa taitaa hiukan muuttua koko arkipäivien rytmi! Ukkokulta pyrkii nimittäin nyt lähtemään töihin vieläkin aikaisemmin pahimpia työmatkaruuhkia välttääkseen. Ja vastaavasti sitten lähtee hiukan aikaisemmin töistä kotiin. Öhöm, viettääkseen tietenkin laatuaikaa minun kanssani, heh heh. Parasta työmatkan ajoreittiä ja liikkeellelähtöaikaa tulee varmastikin optimoitua vielä jonkin aikaa. Ja tässä jos missä Piilaakso tekee tepposiaan ja näyttää kyntensä. Useilta tahoilta on nimittäin kuulunut tuskastumista kuinka yksi keskeinen moottoritie, Piilaakson pitkittäissuunnassa halkova US-101 tuntuu vain paisuvan liikennemäärissään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lisäksi yksikin kolari reitillä voi aiheuttaa ajoaikoihin pitkiäkin viiveitä. No, onneksi niitä 2 - 3-kaistaisia "kinttupolkuja" sitten löytyy vaihtoehtoisiksi reiteiksi. 
Otin malliksi Google Mapsista reitin San Jose - San Francisco, jotta saan tuon keskeisen, mutta alati pahemmin tukkeutuvan moottoritien US-101 näkyviin. Otin kuvakaappauksen Kalifornian aikaa klo 02:30 (Suomessa kun juuri nyt olen) ja ajoajaksi keskellä yötä annetaan 50 min.
Otinpa sitten varsin työmatkaruuhkia havainnollistamaan saman reitin, mutta arvioiduksi lähtöajaksi klo 7:30 aamulla. Tällöin Google Maps ehdottaisi nopeammaksi reitiksi ajoväylää I-280, jolloin matka-aika olisi 1 h 10 min - 2 h. Käyttämällä reittiä US-101 ajoaika-arvio on 1h 10 min - 2 h 20 min. Tämä matka-aika-arvio siis vielä ilman kolareita, joita sattuu työmatkaliikenteessä Piilaaksossa päivittäin. Onneksi ukkokullalla ei sentään näin pitkä työmatka kuitenkaan ole. Jotkuthan Piilaaksossa tuotakin työmatkaa päivittäin tekevät, osa junalla, osa omalla autolla juurikin niin, että ajoaikaa yhteen suuntaan voi kulua se yli kaksi tuntia.

Varsinkin näiden täysin muuttuneiden liikennereittien vuoksi onkin tuntunut, että tässähän saa aloittaa Piilaakso-elämän opettelun jokseenkin lähtöruudustaan. No, onneksi niitä tuttujakin elementtejä vielä löytyy. Loppukevennyksenä annankin vielä katsauksen uusiin "lemmikkeihimme":


Kolibrit ja katit


Kun muutto lähestyi, niin useana aamuna vanhassa kodissamme aamukahvia nautiskellessa tuntui riipaisevalta seurata sitruunapuumme varjossa pörrääviä kolibreja. Jäävätköhän ne rassukat nyt aivan heitteille, kun ei ole enää meidän tarjoamat elämäneliksiirit saatavilla? No, kesken vilkkaimpien muuttopakkaustohinoiden jäi kyllä pariin otteeseen kolibrien ruoka-astia täyttämättäkin. Ehkä se oli niille sopivaa karaistumista, että oppivat etsimään ruokaansa myös muualta. Ja tuskinpa meidän nektari kolibreille oikeasti se ainoa ravinnonlähde on ollut. Mutta jihuu! Olemme onnekkaina saaneet uusia syötettäviä kolibreja jo uudessakin kodissa ja aika nektarisieppoja tuntuvat olevan!

Muuton myötä saimme sanoa heipat myös jo tutuiksi tulleille naapurustossa asuville karvakavereille, niin koirille kuin kissoille. Nyt ympärillä hiippailevat uudet tupsukorvat, joille saa antaa omat lempinimet, ellei oikeat ole tiedossa. Naapurin kissalla tuntuukin olevan rutiini aina iltaisin, jolloin se kiipeää aidan päälle tarkkailemaan tilanteita. Olemmekin käyneet tuijotuskisaa jo useana iltana tämän harmaan Misty-kissan kanssa. Aww!
Siellä se Misty taas päivystää. :-)

Mutta kuulkaas, nyt minä alan virittäytymään juhlatunnelmaan! Luvassa on Suomen matkani päätarkoitus: pienet, mutta sitäkin tärkeämmät juhlat. Joten ei muuta kuin ensi kertaan. Teille huikkaan jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!



sunnuntai 14. elokuuta 2016

Muuttotunnelmia

Moi taas mussukat, pitkästä aikaa! Jokohan te olette luulleet, että olen hylännyt blogini totaalisesti, kun uutta postausta ei vain tahdo kuulua? Nyt on kuulkaas ollut aikamoista hässäkkää, jo sen muutonkin vuoksi. Ja katsokaas, kun minähän olen nyt jo ennättänyt lentää tässä postausteni välissä visiitille Suomeen! Tämä postaus on ollut minulla aloitettuna jo hyvän aikaa, mutta ei vain ole ollut saumaa kirjoittaa tätä valmiiksi. Nyt sopiva rako löytyi. Mutta siis, muutto on nyt onnellisesti takana ja vanhan asunnon loppusiivouskin apinanraivolla suoritettu, huoh! Tällä kertaa kirjoittelen teille muutamia tunnelmapaloja muuton pyörteistä.
Aivan kuten kuvan lapsukaiset katselevat taustalle jäävää Golden Gate -siltaa, voin minäkin huokaista, että muutto on nyt taaksejäänyt elämänvaihe, ainakin tällä erää.

Ennen muuttotohinoiden kuvaamista kerron vielä vanhan taloyhtiömme viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä. Ette nimittäin arvaa, mitä he vielä ilkesivät meille ehdottaa...


Vanhan taloyhtiön vanhentuneet kujeet


Kun irtisanomisajankohdastamme oli kulunut noin kymmenen päivää, saimme yllättäen vanhan taloyhtiömme vuokramanagerilta sähköpostia. Kertoi olevansa hyvin tietoinen, että olemme irtisanoneet vuokrasopimuksemme, mutta jos olisimme vielä vailla asuntoa, niin NYT he voisivat tarjota nykyistä kotiamme samaan vuokrahintaan kuin olemme tähänkin asti viimeisen vuoden ajan maksaneet! Että kehtaavat! Nyt he sitten alkavat hieromaan ns. kauppoja, kun vanha koti on irtisanottu ja uuden kodin paperit allekirjoitettu jo aikaa sitten. Pitäkää kuule tunkkinne, teki mieli vastata takaisin.

Pohdimme sitten, että liekö Piilaaksossa niin moni yrittää vedota uuden asunnon olevan kiikarissa, vaikkei oikeasti olisikaan. Ja luulivat sitten meidänkin käyttäneen samaa vilunkitaktiikkaa vuokrahintaa neuvoteltaessa. No, me olemmekin suomalaisia ja sanomme niin kuin asiat oikeasti ovat. Uusi koti todellakin häämötti. Niinpä vastasimme vuokramanagerille vain lyhyesti, että kiitos, mutta ei kiitos.

Muutenkin vanhassa taloyhtiössä asioiden hoito tuntui olevan viime aikoina hiukan rempallaan, myös tässä asuntomme irtisanomiskuviossa. Irtisanomisen yhteydessä piti ilmoittaa taloyhtiölle kaksi itselle sopivaa ajankohtaa asuntomme lopputarkastuksille. Ensimmäinen tarkastuksista olisi pitänyt tehdä noin kaksi viikkoa ennen vuokra-ajan päättymistä. Tätä ensimmäistä tarkastusta ei koskaan tullut. Toinen ja lopullinen lopputarkastus olisi pitänyt tehdä asunnon ollessa tyhjillään ja suorittaa asukkaan kanssa, mutta tämäkään ei toteutunut. He aikoivat tehdä lopputarkastuksen ilman meitä sen jälkeen, kun olimme jo avaimet palauttaneet. Aha.

Asunnon lopputarkastus nimittäin vaikuttaa vuokravakuussumman (deposit) palautuksen suuruuteen. Yleinen käytäntö Piilaaksossa kuulema on, ettei kukaan koskaan saa vuokravakuussummaa kokonaisuudessaan takaisin, vaan siitä aina veloitetaan vähintäänkin sisäseinien uudelleenmaalaus ja kokolattiamaton pesu tai vaihto. Vähän siis jännittää, että paljonko saamme palautusta vakuusmaksusta, vai saammeko lainkaan, kun emme ole itse paikalla viimeistä lopputarkastusta tehtäessä. Mitä kaikkea ne meidän piikkiin yrittävät sitten mahdollisesti laittaa? Yhdelle samassa taloyhtiössä asuneelle perheelle lopputarkastus oli kuitenkin mennyt todella kivuttomasti, toki nuo "pakolliset" korjausveloitukset oli heiltäkin vakuusmaksusta sakotettu. Niinpä toivon, ettei meidänkään kohdalla ihan mahdotonta hässäkkää syntyisi. 

Mutta hui, olen minä kuullut lopputarkastuksista pahempaakin. Ystäväperheemme sai vastikään uudet piilaaksolaiset naapurit ja olivat siinä pihapiirissä keskenään jutustelleet. Naapuriin muuttanut perhe haukkui avoimesti heidän edellisen taloyhtiön lopputarkastuspolitiikkaa. Melko pilkuntarkkaa, vai pitäisikö sanoa, että roiskeentarkkaa touhua oli ollut. Siellä nimittäin oli asunto tarkastettu ultraviolettilampun kanssa! Hei haloo, C.S.I.-meininki!
Kun muutto muuttofirman kanssa oli saatu onnistuneesti hoidettua ja uudessa kodissa jo kalusteitakin paikoilleen, pidimme muuttotohinoissa välipäivän ja menimme ystäväperheen kanssa päiväksi San Franciscoon. Kohdalle osui Donald Trumpia kritisoiva pop up -kauppa. Kaupan näyteikkunassa oli mm. Donald Trump -pinjata.  

Mutta siirrytäänpä seuraavaksi uuteen kotiin ja muuttotunnelmiin. Eihän se aivan kommelluksitta meillä tuo muuttokaan sitten mennyt. Aluksi tapaus muuton alkumetreiltä:


Kuinka tehdä unohtumaton ensivaikutelma uusiin naapureihin?


Olimme viemässä omalla autollamme järjestyksessään toista muuttokuormaa, sellaista pikku pussukkaa ja nyssäkkää tiedäthän, kun tämä tapahtui. Ukkokulta oli pakannut kuuden viinipullon pahvisen kantotelineen viineineen autoomme. Kun pääsimme perille uuden kodin pihaan, minä aukaisin autonoven tietämättä, että se viinipullorykelmä oli juuri oven edessä ja vieläpä matkan aikana kaatunut kurveissa kyljelleen. Pullot alkoivat liukua autosta yksitellen uuden kotimme asfalttiseen parkkiruutuun. Pulloista kaksi meni rikki iloisesti räiskähtäen. Siinä sitten valui punaviinivana sadevesikouruun ja lasinsirpaleita etsittiin haukansilmin. Että voikin mennä viinipullo pieniksi sirpaleiksi, jopa pienen pieneksi lasihileeksi! 

Noh, kun tätä tuhoa siinä pihassa siivosimme, niin eiköhän kaikki uudet naapurimme alkaneet aktivoitua kuka minnekin. Alkoi hirveä trafiikki. Joku tulee kotiin, toiset lähtevät pyörälenkille, joku lähtee oikein porukalla ulkoiluttamaan koiria. Siinä sitten naama punaisena lasinsiruja poimiessa yritin tervehtiä uusia naapureita. Nolotti. Oli aivan turha yrittääkään selittää tyyliin: "Hei, nää oli ihan laatuviinejä, Napan ja Sonoman laaksoista tuotuja, ei mitään halpoja peruspunkkuja." Tai kyykkyviinejä, kuten Suomessa sanottaisiin. :-) Olemme siis varmastikin jääneet uusien naaupureidemme mieleen välittömästi, tavalla tai toisella. Heh, heh.
Tässä näkymää uuden kotimme toiselta parvekkeelta. En tiedä miksi, mutta kaikista maailmankolkan paikkakunnista tuosta oikealla olevasta talosta minulle tulee mieleen Paltamo! :-D Onkohan se tuollainen uima-allaskin sitten paltamolaista perussettiä nykyään? 

Kun vanha koti muuttuu "kämpäksi"


Yksi ystävistäni kysyi nyt Suomessa, että tuntuiko haikealle jättää edellinen asunto. Tuntuiko se kodille? Toisaalta kyllä. 

Muuton aikana liinavaatekaapistamme löytyi yksi ylimääräinen pyyhe. Sitä sitten kuuluttelin sosiaalisessa mediassa, että kenelleköhän vieraistamme kyseinen pyyhe kuuluisi. Samalla tulin miettineeksi kaikki ne kahden vuoden aikana meillä yöpyneet vieraat läpi ja aikamoinen listahan heistä yllättäen muodostuikin. Lähemmäs parikymmentä vierasta ja ahkerimmathan heistä piipahtivat jopa kahteen kertaan. Niinpä viimeistä kertaa tyhjää vanhaa asuntoamme silmäillessäni ajattelin, kuinka monet kivat muistot tuohon vanhaan kotiimme kuitenkin liittyi. Siellä on naurettu ja halattu monet kerrat. Joskus vähän itkeä tirautettukin. 

Muuton edetessä kuitenkin huomasin, kuinka puheessakin alkoi vanhasta kodista jossakin vaiheessa puhumaan kämppänä (voi toki juontua taloyhtiön metkuistakin) ja uudesta asunnosta pikku hiljaa kotina. Mieli teki omaa muuttoaan uuteen kotiin ja hyvä niin. Oli uuden aika.


Viljelyplantaasin toivossa


Uudessa kodissamme ja taloyhtiössä onkin paljon kivaa ja ihanaa. Ensinnä nyt tietenkin ilahduttaa se huomattavasti edullisempi vuokra. Lisäksi uusi kotimme on aika persoonallinen ja se poikkeaa amerikkalaisista tai piilaaksolaisista perusmuottiin valetuista vuokra-asunnoista, niissä kun tahtovat ovien nupitkin olla kaikissa samanlaiset. Ja mikä erityisen ihanaa, taloyhtiössämme on myös mahdollista vuokrata noin parin neliömetrin kokoinen kasviplantaasi. Olen jonotuslistalla odottamassa vapautuvaa plantaasipaikkaa ja usein on jo tullut pyörähdettyä katselemassa muiden viljelmiä. Siellä on kerrassaan mahtavia tomaatti-, chili-, munakoiso- ja kurpitsasatoja tuloillaan. Osa kypsyneistä tomaateista näytti tipahdelleen maahankin asti, joten kyllä on niin tehnyt mieli illan hämyssä tomaattivarkaisiin hiipiä. Vielä olen saanut kuitenkin mieleni maltettua.
Tällaista kasvatuslaatikkoa, pikku plantaasia minä jonotan. Ja näettekös, tuolla niitä kypsiä tomaatteja lojuu maassa, argh!

Mutta hei, vielä minun olisi tarkoitus toisenkin postauksen verran jaaritella tästä muutosta. Nimittäin siitä, millaisia muutoksia muutto toi tullessaan. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!