Kuten kaikki tiedämme, vuosi 2020 kulki aivan omaa eksoottista rataansa. Omanlaistaan "voittokulkua". Tässä vielä tuon kummallisen vuoden järjestämät viimeiset kolttoset:
Vino rusketusraja otsaan
Kuten jouluaattopostauksestani ehkä muistatte, olimme aikeissa mennä aattona visiitille Tyynenmeren rantaan hakemaan edes hitusen verran joulurauhaa. Näin tehtiin. Pakkasin mukaan kuumaa glögiä ja pipareita. Rannalla olikin todella lämmin. Yleensä mereltä puhaltelee aina viileä tuuli, mutta nyt rannalla olisi tarjennut shortseissa ja t-paidassa. Ja minä kun olin varautunut retkeen kevyttoppatakista lähtien... No, ei muuta kuin vaatetta vähemmäksi ja ihanaa, kiireetöntä auringossa paistattelua. Mukanani oli myös tonttulakki ja päätin tehdä extempore videojoulutervehdyksen someen.
Nähtävästi tonttulakki jäi videoinnin jälkeen kallelleen päähäni, sillä joulupäivän aamuna peilistä katsoi vastaan nassu, jonka otsassa oli vino rusketusraja! Hahah! Rannallahan oli siis porukoita kerääntyneinä rantajakkaroineen ja eväineen ja kiinnitin huomiota, että ihmiset todella voitelivat aurinkorasvaa, vaikka elettiin siis joulukuuta. Tähän aikaan vuodesta UV-indeksit eivät tyypillisesti ole kovinkaan korkealla. No, onneksi aurinkoisia päiviä on riittänyt jouluaaton jälkeenkin ja olen yrittänyt paistatella päivää takapihallamme, että saisin vinon rusketusrajan hälventymään. Tällä hetkellä värieroa ei enää juurikaan huomaa, huh. Olen siis voinut aloittaa uuden vuoden jotakuinkin yksivärisellä naamalla.
Rusketusrajat pääsivät yllättämään joulun viettäjän. Tässä kuvassa tonttulakki oli vielä suorassa.
Jännitystä joulupakettien kanssa ja pieleenhän ne meni
Jo marraskuussa olin löytänyt netin syövereistä hauskan kissa-aiheisen käsipyyhkeen. Päätin tilata sellaisen ja sain idean, että antaisimme samanlaisen pyyhkeen lahjaksi myös ystäväpariskunnalle, joiden kissoja olemme päässeet aina välillä hoitamaan. No, tilaus sisään ja vahvistusviesti saapui. Mutta sittenpä alkoikin odottelu. Tilatuista pyyhkeistä ei kuulunut kahteen viikkoon yhtään mitään. Joulukuun puolivälissä tuli paketista ensimmäinen ilmoitus, että sitä ollaan laittamassa matkaan. Jahas. Joulukuun 19. päivä paketti saapui jo peräti Los Angelesin lentokentälle, oikeassa maassa ja osavaltiossa siis jo oltiin. Ehtisikö paketti siis jouluksi vai ei? No, sitten paketti siirrettiinkin Comptoniin, Los Angelesin kupeeseen, josta se lopulta valui tänne Pohjois-Kaliforniaan, ensin Union Cityyn. Vihdoin ja viimein paketti löysi perille oikeaan kaupunkiin, mutta se toimitettiin meille siis vasta tapaninpäivänä. Eli marraskuussa tilattu paketti ei sitten saapunutkaan ajoissa ja näin ollen veimme joululahjan ystävillemme myöhässä, vasta tapaninpäivänä. No, sentään tuli perille ja sitä mitä tilattiin eli loppu hyvin kai kuitenkin.
Kauan odotettu kissapyyhe.
 |
| Kyllä huvitti, kun kissapyyhepakettiin oli laitettu vieläpä merkintä "Time Sensitive Material". Kauankohan paketilla olisi kestänyt, jos tätä merkintää ei olisi ollut? :-D |
Myös ukkokullan jouluaaton paketti meni päin prinkkalaa. Kyseessä oli eräänlainen tilattu erikoistyö, mutta tilauksen yhteydessä antamiani ohjeita ei tähän lopputoteutukseen oltu noudatettu kyllä ollenkaan. Paketista tuli siis jotakin aivan muuta kuin piti ja olen tässä nyt jo yli viikon verran käynyt kirjeenvaihtoa valmistajan kanssa uudesta tuotteesta. Saapa nähdä millaisen päätöksen tämä saaga saa.
Surkeahko appelsiinisato, hah hah!
Vuosi 2020 ei myöskään ollut meille kovin rikas ja runsas appelsiinisatokausi. Siis voitteko kuvitella, että tänä talvena saimme appelsiinipuustamme ainostaan yhden vaivaisen appelsiinin! Siis tasan yhden! Huutonaurua. Viime vuonna appelsiineja oli ihan kerätä asti ja niinpä ensin ajattelin, että ehkäpä nyt on vain huono appelsiinivuosi. No, naapurustossa ovat appelsiinipuut kyllä suorastaan notkuneet hedelmiä, mutta eipä vain meillä. Ilmeisesti sitruspuut voivat välillä viettää tällaista lepovuotta, jolloin sato jää huomattavasti pienemmäksi. Ainakin meidän appelsiinipuu veti lonkkaa ihan kunnolla vuonna 2020, hahah.
Appelsiinisatomme vm. 2020 koko komeudessaan. Siinä hän ylhäisessä yksinäisyydessään kypsytteli itseään.
Vuoden 2020 viimeinen päivä oli sitten se päivä, jolloin minä tämän ainokaisen silmäteräni kävin poimimassa. Ja tiedättekö, mitä appelsiinille tein? Puristin sen mehuksi ja valmistin siitä meille raikkaat mimosa-drinkit, kun pidimme videopuhelun Suomeen ja osallistuimme näin ystäviemme uuden vuoden juhlintaan. Jospa ensi vuonna saisi sitten appelsiinejakin taas vähän runsaammin...
Ja tässä appelsiinimme jalostetussa muodossa. Kippikset uudelle vuodelle!
Näiden pikku kommellusten myötä toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta 2021! Pientä pomppua tosin on ollut jo uudenkin vuoden taivalluksessa. Täällä Pohjois-Kaliforniassa on saatu heti vuoden kahtena ensimmäisenä päivänä tuta jo pienet maanjäristykset ja tänä aamuna meiltä posahti suihkuletku rikki kylpyhuoneessa. Vesiroiskeita oli lattiasta kattoon saakka. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tältä erää ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti