lauantai 30. syyskuuta 2017

Onko jenkki juntti maantiedon taidoiltaan?

Onko jenkki juntti maantiedon taidoiltaan? On. Tietenkin on. Näin olisin minäkin vastannut vielä parikymppisenä ja aikana, jolloin en ollut vielä käynyt, saati asunut Yhdysvalloissa. Tämä on mielestäni yllättävänkin yleinen ja yhä vallalla oleva käsitys amerikkalaisista. Etteivät he siis tiedä maantiedosta ja vaikkapa Suomen sijainnista höökäsen pöläystä. Tänne muutettuaan tähän(kin) seikkaan on kuitenkin saanut vähän näkökulmaa ja siitäpä kimposi tämä postaus.

No, onko se jenkki siis juntti maantiedossa vai ei? Jokainen lukija ymmärtää, ettei tähän tietenkään ole suoraviivaista kyllä- tai ei-vastausta. Ei yli 300-miljoonaista kansaa voi niputtaa yhdeksi, aivan kuin emme niputtaisi eurooppalaisiakaan tällaisessa asiassa. Osa voi olla juntteja, osa ei. Eli viisasten kiveä ei minullakaan tähän amerikkalaisten mahdolliseen junttiuteen vastaukseksi ole, mutta esitän nyt hiukan näkökulmia puolesta ja vastaan, kuinka itse asian näen ja olen kokenut.


Puolusteluja: Jenkki ei ole juntti


Minulle on kerrottu, että amerikkalaisissa kouluissa opetetaan maantiedon tunneilla maapallon maita ja sijainteja neljännellä luokalla (jos nyt en aivan väärin tuota luokkatasoa muista). Kuulostaa siis varsin samanlaiselta kuin Suomenkin kouluissa. No, miksi nuo opit eivät välttämättä jää oppilaan päähän loppuiäksi? Ainakin matkustaminen, ja suomalaisista lähtökohdista katsottuna matkustaminen nimenomaan ulkomaille avartaa joka kerta matkailijan maailmankuvaa ja opettaa niin maantiedosta kuin eri kulttuureistakin uusia asioita. Ja kun uudet asiat kokee omakohtaisesti, ne myös jäävät muistoina mieleen, usein jopa loppuelämäksi.

Mutta totuushan on, etteivät läheskään kaikki amerikkalaiset matkustele ulkomaille!


Miksi jenkki ei matkusta ulkomaille?


Yksi syy tähän on varmasti se, että amerikkalaisilla on omassa maassaankin niin valtavasti nähtävää! Vasta täällä länsirannikon kolkassa asuessa sitä on tajunnut kuinka valtavankokoinen Yhdysvallat itsessään on. Jokaisella USA:n osavaltiolla on enemmän tai vähemmän ominaispiirteitä, joten niidenkin tutkimisessa olisi matkustettavaa vaikka kuinka. Jos sitten ajatellaan, että amerikkalainen ottaisi ohjelmaansa käydä joka vuosi yhdessä uudessa osavaltiossa matkailemassa, niin siinäkinhän riittäisi hommaa 50 vuodeksi! Jo pelkästään Kaliforniasta, siis vain yhdestä USA:n 50 osavaltiosta löytyy jo hiekkadyynejä, palmurantoja, aavikkoa, havumetsää, laskettelukeskuksia, vuoristoa, järvimaisemaa sekä merenrantaa. 

Eri osavaltioiden monimuotoisuudesta ja rikkaudesta kertoo hyvän esimerkin seuraava tapaus: Eräs Josh-herra oli tehnyt viiden vuoden aikana tutkimusmatkoja ainoastaan Kaliforniassa. Tämän seurauksena hän listasi sata kohdetta ja nähtävyyttä, jotka ovat ehdottomasti käymisen arvoisia! Siis sata kohdetta ja viisi vuotta ainoastaan Kaliforniassa matkaillessa. Herran must-see kohteet Kaliforniassa ovat nähtävissä täältä: California Bucket List.

Toisena syynä ulkomaille matkustamattomuuteen lienee ison maan tuomat jättimäiset välimatkat. Olemme itsekin tehneet jo muutaman road tripin USA:ssa autoillen. Reissut ovat kestäneet milloin viikon, milloin kaksi tai lähempänä kolmea viikkoa ja matkan aikana on ratin takana saanut istua ihan kiitettäviä aikoja. Silti, kun tulee kotiin ja piirtää Google Mapsiin reissun ajoreitin, huomaa sen olevan vain pieni sykerö USA:n kartan jossakin kulmassa tai alalaidassa. Välimatkat ovat siis oikeasti isoja!
Tässä viimeisimmän road tripimme paluumatkaosuus. Kaksi päivää tuota liki 1 000 mailia ajettiin ja silti se ei ulotu vielä edes puoleen väliin Yhdysvaltoja itä-länsisuunnassa. Kartta: Google Maps. 

Tai jos ajatellaan vaikkapa neljän tunnin lentomatkaa. Suomesta tuossa ajassa tavoitat lentokoneella kevyesti yli 20 eri ulkomaata. Jos taas ajatellaan vaikkapa San Franciscoa, samassa ajassa saavutat ulkomaista tasan kaksi, Meksikon ja Kanadan. Loput ovat oman maasi eri osavaltioita. Sama sääntö pätee isoon osaan muitakin Yhdysvaltojen länsi- ja keskiosan kaupunkeja. Alaskasta nuo kaksi maata ovat Kanada ja Venäjä. Itärannikolta avautuu hiukan enemmän ulkomaita neljän tunnin lentomatkasäteellä. Esimerkiksi Washington D.C:sta ja New Yorkista Kuuba on (nykyään) amerikkalaisten turistien tavoitettavissa hiukan alle kolmessa tunnissa. 

Nämä jättimäiset välimatkat ja mittasuhteet tahtovat sumentua, kun maapallon pyöreä kartta vetäistään vaikkapa A3-paperille. Siis tasaiselle pinnalle, kuten useimmiten maailmankarttaa nykyisin katselemme. Kartta "kutistuu" keskeltä kun maapallon pyöreys projisoidaan lättänäksi paperille tai näytölle. Pohjoisessa sijaitseva Suomi näyttää suhteessa suuremmalle, kuin se oikeasti on ja taas etelä-pohjoissuunnassa enemmän keskellä sijaitseva USA pienemmälle, kuin se oikeasti on.

Niin, nyt oli kyseessä matkat ulkomaille. Sittenhän on tietenkin heitä, jotka eivät koskaan poistu USA:n rajojen ulkopuolelle. On ihmisiä, jotka eivät koskaan hanki edes passia, mutta sellaisia henkilöitä löytyy toki Suomestakin!


Miksi jenkki ei ylipäätään matkustele?


Uutisissa taannoin kerrottiin, että vuonna 2015 peräti 41 % amerikkalaisista ei pitänyt yhtään lomapäivää! Aika suuri osuus, vai mitä? Näistä 15 % oli sellaisia, joille kuitenkin olisi kuulunut työnantajan antama palkallinen loma, mutta he eivät pitäneet lomaa. (Taustalla tähän on useita syitä, esimerkiksi suuri työmäärä, esimiesten antamatta jäänyt tuki lomien pitämiseen ja ryhmäpaine työntekijöiden keskuudessa muutamia mainitakseni.) Ja sehän täytyy muistaa, että kaikilla Amerikassa työskentelevillä ei edes kerry palkallisia lomia. Näitä voivat olla esimerkiksi osa-aikaiset tuntipalkkatyöt ja matalapalkka-alan työt.

Lomaa pitämättömien osuus oli mielestäni niin järkyttävän suuri, että kaivoin siitä vähän lisääkin tietoa. Eivätkä luvut kaiveluni myötä kyllä sievistyneet. Erään tutkimuksen mukaan vuonna 2015 lomaa pitämättömien osuus amerikkalaisista työntekijöistä oli jopa 55 %! Tutkimuksessa esitettiin myös, että keskimäärin amerikkalainen työntekijä piti 16,2 lomapäivää vuonna 2015. Vuonna 2016 lomaa pitämättömien osuus oli edelleen korkea, 54 %, mikä tarkoitti 662 miljoonaa pitämätöntä lomapäivää! Vuonna 2016 lomapäiviä pidettiin keskimäärin 16,8. Tämän pienen pienen nousun on kuitenkin laskettu tuottaneen 33 miljardin talouskasvun lisääntyneinä suorina ja epäsuorina työpaikkoina.

Mutta palataanpas taas aiheeseen. Eli jos lomia ei ole tai niitä ei pidä, niin eipä siinä juuri matkustellakaan! Ei ulkomaille, mutta eipä hirvittävästi valtavankokoisessa kotimaassakaan. Maailmankuvan avartaminen jää siis ainakin tältä osin monelta amerikkalaiselta toteutumatta.

Edellä luetellut seikat ovat siis perustelleet sitä, miksi amerikkalaisten tietämys maantiedosta ei välttämättä kasva ainakaan matkustamisen ansiosta. Toisin sanoen aiemmat kohdat puoltaisivat väitettä, että jenkki ei ole juntti. No sittenpä lopuksi vielä niitä kolikon kääntöpuolia, tällaisten omakohtaisten kokemusteni kautta:


Kolikon kääntöpuoli


Vaikka täällä Piilaaksossa asuukin kenties keskimääräistä enemmän kouluttautuneita ihmisiä, onhan alueella huippuyliopistoja ja teknisen kehityksen keskittymää, niin silti todella usein on saanut kertoa, missä se synnyinmaamme Suomi oikein sijaitsee. Monen täällä asuvan suomalaisen kanssa olemmekin saaneet nauraa, millaisia arvailuja tai vastauksia olemme kuulleet, kun olemme kertoneet tulevamme Suomesta. Toisaalta, on kyllä ollut ihmeen paljon sattumuksia, joissa amerikkalaisella onkin ollut joku kytkös Suomeen! Joku on ollut naimisissa suomalaisen kanssa, omaa suomalaisia sukujuuria tai sukulaispoika on ollut Suomessa vaihdossa. Ehkä kuitenkin yksi mieleenpainuvimmista, täysin pieleen menneistä vastauksista oli se, kun yksi nuori herra totesi, että ai, hän on kotoisin siitä aivan meidän Suomemme naapurista ja kuinka hän kulki aikoinaan pyörällä töihin Nevadan puolelle. Just!

No, okei. Suomi on vain se pikkuruinen 5-miljoonainen kansa jossakin kaukana pohjoisessa, mutta aina heikko maantiedon tietämys ei amerikkalaisella kyllä ole rajoittunut vain Suomen sijaintiin:

Vuonna 2012 olimme ukkokullan kanssa reissaamassa Uudessa-Seelannissa. Osallistuimme eteläisen saaren vuonosta lähtevälle pienelle laivamatkalle, jolla bongattiin pingviinejä Tyynenmeren avomeriosuudella. Laivassa oli mukana kalifornialainen n. 50-vuotias mies. Kuulimme, kun hän esittäytyi laivan kapteenille. Kun laiva pääsi vuonosta avomerelle, kuulutti kapteeni matkustajille, että tulemme nyt Tyynellemerelle. Sitten kalifornialaisukko kysyi kapteenilta, että mitä ihmettä, onko tämä se sama Tyynimeri, joka on Kaliforniankin edustalla?! Kapteenilla loksahti suu auki, mutta kykeni kakistellen vastaamaan, että kyllä, sama on. Tähän kalifornialaisukko oikein huudahtaa: "OMG, it's huge!" (OMG, onpa se valtava!) Tulipa vain jo silloin mieleeni, että milläs luokalla meillä Suomessa peruskoulussa jo opetettiinkaan maapallon meret, minkä jälkeen jokainen varmasti tietää, että tällä pallolla on ta-san yk-si Tyynimeri. :-D Tuo jenkkiukko ei ollut tainnut karttapalloa vilkaistakaan elämässään.

Mutta hei, osaavatko kaikki suomalaisetkaan välttämättä kaikkia maapallon maita? Jos suomalaisilta nyt kysyttäisiin, missä kohtaa Afrikkaa sijaitsee Mali ja mikä on Malin pääkaupunki, mikä olisi se prosenttiosuus, joka vastaisi tähän oikein? En tiedä, mutta veikkaan, että 100 % se ei ainakaan olisi.

Eli se, onko jenkki juntti vai ei, ei ole asiana aivan mustavalkoinen ja tämän postauksen tarkoituksena olikin tuoda esiin niitä harmaan eri sävyjä sekä seikkoja, jotka mahdollisesti vaikuttavat amerikkalaisten ummikkouteen maantiedossa. Millaisia omakohtaisia kokemuksia teillä on amerikkalaisten maantiedon taidoista? Niitä olisi kiva kuulla!

Nyt on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

5 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Tätä aihetta onkin tullut sivuttua monen kanssa ja useasti. Mä en myöskään ennen Kaliforniaan muuttoa tajunnut, miten valtava maa USA on. En tajunnut, miten törkeän paljon ihmiset tekevät täällä töitä (Pilaakso on toki ehkä jollain tavalla poikkeuskin... en tiedä). Nyt mulle on valaistunut, miksi amerikkalainen ei matkustele paljon. Ei täältä noin vain lähdetä kuten Euroopan sisällä toiseen Euroopan maahan.

    Lisäisin vielä tähän sen, että kuinka moni suomalainen osaa nimetä USA:n osavaltioita ja sijoittaa ne karttaan? Tai kuinka moni eurooppalainen? Tuskin ihan jokainen. Eihän amerikkalainenkaan siis välttämättä osaa sijoittaa karttaan niitä Euroopan maita. Asia ei tietty ole ehkä ihan sama, mutta kuitenkin. USA on valtava alue, taas jälleen.

    Mä olen törmännyt kaupan kassaan, joka kyseli multa, mitkä on Suomen osavaltionaapurit. Mulla kesti hetki ennen kuin hoksasin kassan tosiaan luulevan, että Finland on yksi USA:n osavaltio. Vähän siinä alkoi naurattaa. Muutoin olen törmännyt lähinnä kahteen linjaan: 1) ihmiset tietää Suomen olevan Pohjoismaa, siellä Ruotsin ja Norjan vieressä, tai Venäjän vieressä, ja sitten 2) ihmiset, joilla ei ilmeestä päätellen ole mitään hajua, mikä ja missä Finland on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :-)

      Joo, tuo suomalaisten tietämys/tietämättömyys USA:n osavaltioista tuli esiin Facebookinkin puolella. Tuskin itsellänikään menisi aivan joka osavaltio ihan nappiin, suunta sentään on tiedossa, tai että itsekään tietäisin jokaisen osavaltion pääkaupunkia edes. Ja tosiaan, ei ehkä ole ihan sama verrata osavaltioita Euroopan maiden kanssa, mutta mielenkiintoista on kylläkin se, että Euroopan pinta-ala on 10,2 milj. m2 ja Yhdysvaltojen 9,8 milj. m2.

      Ja hyvät kokemukset ja samansuuntaiset siis sinullakin siitä, miten hyvin Suomi Finland täällä tunnetaan. :-D Itselleni tuo Suomen luuleminen osavaltioksi on tainnut tulla vain kerran vastaan ja sama, olin aika äimänä oletuksesta!

      Poista
  2. Hauska katsoa tuota Google Maps -kuvaa. Just tässä mietin, että kahdessa tunnissa varmasti ajaisin Hollannin ja Saksan rajasta länteen ja siinä ajassa tulisi jo meri vastaan :)
    Ja mielenkiintoinen kirjoitus muutenkin. Siinäpä varmasti ne keskeiset syyt miksi USAlaiset eivät kovin paljon matkustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Onno ja kiitos kommentistasi!

      Ja heh, Hollanti onkin esimerkki melkeinpä toisesta ääripäästä! Pieni valtio, josta lyhyet tai melko lyhyet yhteydet moniin eri maihin. Hyvä pointti! :-)

      Poista
  3. Taannoisella reissulla takaisin kotiin päin seurasin mielenkiintoista keskustelua, kun Islannin kohdalla piti vaihtaa konetta ja takanani istui jenkkipariskunta teinityttärensä kanssa. Tytär ei löytänyt enää passiansa, jonka äiti oli hänelle antanut talteen. Kyyneliä niellen tyttö valitti, että mielestään hän laittoi sen johonkin hyvään paikkaan, kun äiti oli sanonut passin olevan tärkeä. Jossain vaiheessa sitten välähti, että jäävätkö he jumiin Islantiin, jos passia ei löydy ja siinä vaiheessa kyynelkanavat avautuivat. Sitä passiahan sitten etsittiin tabletin välistä, repuista, lattioilta, penkkien vierustoilta ja niin edelleen. Välissä tyttö valitti kyynelten lomasta, että luuli matkalippujen riittävän, että mitä sillä passilla tekee. Oli aika tuskallista kuunneltavaa melkein aikuisen suusta, kun ei ollut minkäänlaista ymmärrystä passin käsitteestä tai siitä, mihin sitä käytetään. Toisaalta myös isänsä oli sitä mieltä, että ei sitä passia edes tarvitse (koska ovat amerikkalaisia). Siinä vaiheessa me muut matkustajat lähdettiin jo kenttäbussiin odottelemaan, josko saataisiin kaikki kyytiin, ettei myöhästyttäisi jatkolennoilta. Lopulta passi sitten ilmeisesti löytyi, kun tulivat koneesta odottavaan kenttäbussiin, joka pääsi viimein liikkeelle.

    VastaaPoista