Tuulahdus Honolulusta, Isosta Ananaksesta!

Aloha!, kuten täällä Havaijilla on tapana tervehtiä. Uskomatonta, mutta totta. Täällä minä nyt todella olen, Havaijilla! Oahun saarella. Olen pikku tytöstä asti haaveillut Havaijista, mutta ennemmin kai niin, että tuskin unelmani koskaan toteutuu kun paikka sijaitsee niin kaukanakin. No, nyt lennot kotikentältämme Kaliforniasta kestävät tänne enää vain alle viisi tuntia ja päätimme tämän unelmani nyt kevätlomallamme toteuttaa. 

Mutta, mutta. Nyt kun tilanteet sitten yllättäen ja surullisesti muuttuivatkin, tuli ennen kauan odotettua lomaa vielä käynti Suomeen. Niinpä Suomesta, Siperian yli Japanin kautta tänne Havaijille matkaaminen kestikin sitten huomattavasti enemmän kuin tuo viisi tuntia. Huoh! Niin, ja kun sitten tämän loman päätteeksi palaan takaisin Piilaaksoon, onkin sitten tullut puolihuomaamatta tehtyä maailmanympärimatka. Että sellainen pikku pyrähdys!

Tämä rajuhko aikavyöhykehyppely on poikinut tilanteen, että on tullut poikkeuksellisesti kirjoiteltua postauksia näin lomaltakin. Mikäpä sen parempi yön hiljaisina tunteina, kun uni ei kerta kaikkiaan vain tule, kuin ottaa ja kirjoittaa mielessä pyöriviä tuoreita huomioita tänne teidänkin luettavaksenne. Siitä ei tosin ole takeita, olenko univajeisena ollut aina aivan täysissä järjissäni... :-)

Mutta hei, nyt itse Havaijiin!

Hawaii

Havaiji (engl. Hawaii) on yksi USA:n osavaltioista ja sen pääkaupunki on Oahun saarella sijaitseva Honolulu. Honolulun kaupungissa on 390 000 asukasta ja sen piirikunnassa liki miljoona. Rakkaalla kaupungilla on monta lempinimeä ja yksi niistä on ei The Big Apple, vaan The Big Pineapple, Iso Ananas. Minusta tuo on niin hauska! 

Ananasta piisaa 

Ja ananasta täällä onkin tarjolla siellä sun täällä: maukkaissa kala-aterioissa lisukkeena, dippikastikkeissa, jälkiruoissa ja drinkeissä. Ajoimmekin yksi päivä Dolen ananasplantaasien ohi. Viljelmät olivat valtavia! Myös kahvin viljelylle paikka kosteine olosuhteineen näyttäisi olevan suotuisa. Pitäneekin ostaa paikallista kahvia tuliaisiksi kotiin.

Sisämaassa Oahun saarella on vihreää, vehreää sekä korkeuseroja.

Honolulun katukuvasta

Honolulun pääostoskadulta löytyy liikkeitä kuin minkä tahansa suurkaupungin keskustasta. On Louis Vuitton, Hermes, Gucci jne. Tämä hiukan yllätti minut. Odotin jotakin muuta. Mutta onkin kirjoitettu, että itse Honolulun kaupunki edustaa aitoa Havaijia kaikkein vähiten. Luksusliikkeiden lisäksi kaupunkiin ovat nimittäin löytäneet myös kodittomat, kerjäläiset, narkomaanit, sekä omanlaista elämäntyyliään harjoittavat ikihipit. Ei heistä vielä hirvittävästi häiriötä ollut ainakaan meille ollut, mutta näkyivät katukuvassa aamuin illoin. Niinpä Havaijille matkustavan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Oahun saaren muihinkin osiin tai Havaijin muihin saariin päästäkseen aitoon havaijilaistunnelmaan. Suosituimmat saaret Oahun lisäksi ovat Maui, Kauai sekä Havaijin saari, ns. Big Island.  

Mutta palataanpa siihen Honolulun katukuvaan. Kun silmäilen sitä hiukan tarkemmin, niin kyllähän sieltä alkaa havaijilaisia erikoispiirteitä kuitenkin tulla esiin. Jalkakäytävillä näkee aina jonkun jossakin suunnassa kantavan surffilautaa rantaan tai sieltä pois. Lisäksi näyttäisi olevan täysin normaalia, että paikalliset miehet kulkevat paidattomina ja usein heillä on yhdet tai useammat helmet kaulassaan. Kyllä, nimenomaan miehet käyttävät täällä helmiä! Leit voivat roikkua niin naisten kuin miestenkin kauloissa. Havaijipaitoja ja kukkakuosisia shorteja vilisee. Flip flopit sanovat flip ja flop. Henkilökunnalla niin kaupoissa kuin kahviloissa on hiuksissaan koristeena kauniit kukkaset. Hotellin parkkipojat voivat rämpäyttää sinulle ukulelella soinnut tai parit ja laulaa luikauttaa jotakin samaan syssyyn. Varsin rentoa menoa sitten loppujen lopuksi kuitenkin. 

Honolulun katukuvaa rantakadulta.

Ja katukuvaa samasta kohtaa toiseen suuntaan. Oikealla Waikiki Beach.

Köröttelijät älkööt vaivautuko

Tietty rentous näkyy myös Oahun saaren liikenteessä. Antaessasi tilaa kaistanvaihtajalle, saat kiitokseksi käden heilautuksen ikkunasta. Samoin moottoripyörillä, mopedeilla ja vespoilla huristellaan tukat hulmuten, ilman kypärää. Ja tulipa alla oleva kuvan tilannekin vastaan. Mies istua törötti avolava-auton kyydissä ja auto huristeli pitkät pätkät rinnallamme moottoritiellä! Ei taitaisi Suomen poliisi katsoa tilannetta läpi sormien. Soo, soo, pojat!

Tällaista menoa. Kuva napattu nopeasti auton ikkunasta moottoritieliikenteen vauhdissa.

Yksi liikennemerkki on täällä kuitenkin tullut vastaan, jota en vielä ole nähnyt Amerikassa muualla. Moottoriteillä nopeusrajoituksen yhteydessä on usein annettu myös vähimmäisnopeus, jota tulee ajaa. Jos yleisnopeus on vaikkapa 55 mph, lukee kyltissä miniminopeutena 45 mph. Niinpä köröttelijöiden ei siis kannata vaivautua moottoritieliikenteen sekaan, vaan valita reitikseen ennemmin niitä kinttupolkuja. 

Likelike Highway kuulostaa hauskalle, varsinkin näin somen aikakautena.

Kun katujen kulkupelejä katsoo, niin Havaijilla kansanautoina näyttäisivät olevan avo-Camarot ja -Mustangit. Missään en ole aiemmin nähnyt yhtä paljon avoautoja kuin täällä. Ja arvatkaapas, sellaisenhan se sitten ukkokultakin meille vuokrata täräytti. 

"Rättikatto-Camaromme." Kai näissä maisemissa näyttäisi auto kuin auto hyvälle!

Mutta hei, nyt minä lähden ostamaan helmet! Katsotaan, päätyvätkö ne ukkokullan vai minun kaulaan. :-) Eli on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!