Postausta ei voisi kirjoittaa ilman tätä ensimmäistä:
Liikenne, liikenne ja liikenne
Monet vieraistamme ihmettelevät etukäteen, miksi joka paikkaan pitää lähteä niinkin aikaisin. Lisäksi, jos olemme vaikkapa varanneet yhteisen viikonloppumatkan, haluamme lähteä Piilaaksosta ajelemaan jo hyvissä ajoin perjantaina. Tarkoituksenamme on välttää työmatkaruuhkat, jotka ovat perjantaisin yleensä pahemmat monen muunkin lähtiessä viikonlopuksi Piilaaksosta muualle. Yksi vieraistamme oli katsellut Piilaaksossa sijaitsevia paikkoja etukäteen kartasta ja ihmetellyt, että nehän ovat todella lähekkäin. Miksi ihmeessä pitäisi muka varata niinkin paljon aikaa siirtymiseen paikasta A paikkaan B? Olemme toki varoitelleet etukäteen liikennemääristä, mutta usealle todellisuus valkenee vasta täällä, kun omin silmin liikennetilanteen näkevät. Jokainen on todennut samaa. Autojen määrä ja useista moottoritiekaistoista huolimatta liikenteen ruuhkautuminen yllättävät monet vieraistamme.
Tyynenmeren vesi
Monet vieraistamme ovat olleet tietoisia, että Tyynenmeren vesi täällä Pohjois-Kalifornian rannikolla on kylmää. Moni haluaa kuitenkin käydä kokemassa asian itse ja uittaa vähintäänkin varpaansa Tyynenmeren aallokossa. Tämän jälkeen moni todella uskoo. Vesi on kylmää. Rohkeimmat vieraistamme ovat toki uineetkin tuossa meressä täällä ollessaan, mutta mielikuvat pikku-pikku bikineissä tuntikaupalla surffailusta kuuluvat enemmänkin eteläiseen Kaliforniaan. Täällä pohjoisempana meressä harrastamiseen suosittelen ehdottomasti märkäpukua.
Myös se, että rannikolla on niin paljon viileämpää kuin sisämaassa tai että myös San Franciscon kaupungissa on yleensä aina huomattavasti vilpoisampaa, yllättää monet.
 |
| Shark Fin Cove eli suomeksi Haineväpoukama Tyynenmeren kuohuissa. |
Call boxit eli tienvarsien hätäpuhelimet
Muutamat vieraistamme ovat tehneet tarkan huomion myös call boxeista, tienvarsille sijoitetuista hätäpuhelinlaatikoista. Ovat ihmetelleet, että vieläkö täällä todella on tuollaisia! Kyllä, koska kännykkäkenttää ei todellakaan ole joka paikassa. Kotoamme ei tarvitse ajaa kuin 20 minuuttia ja olemme Santa Cruzin vuoristoteillä, missä ei läheskään kaikin paikoin ole enää kännykkäkuuluvuutta. Suomessa olemme jo tottuneet niin hyvälle, että puhelinverkko löytyy joka niemen nokasta, mutta täällä tilanne on toinen. Nämä call boxit ovat siis hätäpuheluita varten esimerkiksi onnettomuuden sattuessa ja niitä näkee myös moottoriteiden ja pitkien siltojen varrelle ripoteltuina, missä ns. kiinteän puhelimen tavoitettavuus on kaukana.
Surkeat suihkut ja alhainen vedenpaine
Moni on tuntunut myös tuskailevan hotellien ja muiden majapaikkojen huonoja suihkuja. Itse olemme kotiimme toki asentaneet suihkupään letkulla, mutta monissa paikoissa on vain alla olevan kuvan mukainen suihkupää. Vedenpaine on monin paikoin säädetty alhaiseksi Kalifornian vedenpuutteen vuoksi. Tarkoituksena on siis säästää suihkukäynneillä vettä, mikä ei monellekaan Suomessa ole mitenkään ajankohtaista tai pakollista.
Matalat omakotitalot
Viimeisin Suomi-vieraamme kiinnitti myös huomiota paikallisiin omakotitaloihin, kun ajelimme paikallisella omakotitaloalueella. Enpä ollut itsekään asiaa ajatellut, että täkäläiset yksikerroksiset omakotitalot ovat tosiaan suomalaisia sisariaan huomattavasti matalampia, suorastaan lättänöitä. Huonekorkeus täkäläisissäkin taloissa on varmastikin aivan normaali, mutta tänne rakennetuista omakotitaloista puuttuu korkea kivijalka. Täältä kun puuttuu kokonaan routa ja pakkasöitä on ehkä kerran tai pari vuodessa. Suomessa kylmyys huokuu myös maaperästä, joten kunnon eristykset lattioissa ovat enemmän kuin paikallaan. Samoin on Suomessa kattojen laita. Sielläkin on melkoiset eristevilloitukset, ettei lämpö karkaa katon kautta harakoille. Täällä näitä talojen ylä- ja alaosien eristyksiä ei tarvita ja talot jäävät littanan näköisiksi.
 |
| Piilaaksolainen omakotitalo Halloween-koristeissaan. Eipä juuri kivijalkaa. |
Kävijämäärät ja hiljaisuuden puute patikoidessakin
Muutamien vieraidemme kanssa olemme käyneet myös patikoimassa. Kansallispuisto Yosemiten tai eri luonnonpuistojen kävijämäärät ovat yllättäneet. Viime postauksessa kerroinkin, että esimerkiksi Yosemiten kansallispuistossa käy vuosittain 4-5 miljoonaa kävijää. Siellä ei siis tarvitse olla yksin.
Suomessa patikoidessa odottaa usein pääsevänsä keskelle täydellistä hiljaisuutta ja erakoitumaan ihmisistä, mutta täällä tilanne on eri. Väkimäärä tuo tietenkin omaa trafiikkiaan poluillekin, mutta nyt viimeksi kiinnitimme Suomi-vieraidemme kanssa yhdessä huomiota myös Yosemiten laakson yllä olevaan lentoliikenteeseen. Kalifornian taivaalla lentelee lentokoneita tuon tuosta ja vaikka nuo isot koneet olivatkin kilometrien korkeudessa, kantautui niiden ääni vaimeana Yosemiten laaksoon. Siellä ääni jäi vielä kumisemaan laakson kallioseinämistä.
Ja sitten tulee vielä pahin piste iin päälle. Jotkut patikoijista kuljettavat mukanaan bluetooth-kaiutinta eli musiikin pitää pauhata patikkapolullakin repusta käsin niin itselle kuin kaikille muillekin samoilijoille. He eivät tule kuuntelemaan luonnonrauhaa. He tulevat kuuntelemaan luonnon keskelle poppia, rokkia tai räppiä. Omg! En tiedä, joko tätä näkee Suomessakin, mutta minun puolestani voisivat jättää musiikinsoiton tyystin leiripaikoille.
Täysi-ikäisyyden raja
Nyttemmin meillä kyläilemässä on käynyt myös vieraita, jotka ovat olleet iältään 18-21 vuotta. Suomessa he siis ovat jo oikeutettuja ostamaan alkoholia tai tilaamaan sitä ruokaravintolassa, mutta täälläpä onkin toisin. Yhdysvalloissa alkoholia saavat nauttia vasta 21 vuotta täyttäneet. Niinpä on syntynyt keskustelua kuinka kummallinen maa tämä USA oikein onkaan. Ajokortin voit ajaa jo 16-vuotiaana, mutta olutta tai lasillista viiniä et voi tilata ravintolassa ennen kuin olet 21. Mutta ne ovat säännöt tässä maassa ja niillä mennään.
Oma havainto vieraiden viihdyttämisestä
Hassua on myös huomata vähän yllättäenkin kuinka kolme vuotta sitten on tullut esitelleeksi Suomi-vieraille hiukan erilaisia juttuja. Yksi Suomi-vieraistamme kolmen vuoden takaa osti täältä näin Halloweenin alla kurpitsankaiverrussetin. Viimeisimmät vieraamme halusivat ostaa samanlaisen tuliaisiksi lapsille ja kysyin kolmen vuoden takaiselta vieraalta, muistaako hän mistä kaiverrussetin osti. Hän ei muistanut kaupan nimeä. Jokin ruokakauppa se oli, mutta kertoi sen jääneen mieleen siitä, että olin esitellyt silloin sen viiniosaston viinien lajitteluperusteen. Viinit oli tässä ruokakaupassa nimittäin lajiteltu rypäleittäin, ei maittain kuten Suomessa. No, ratkaisevaa vihjettä se ei kaupan sijainnista antanut, sillä niinhän täällä viinit lajitellaan melkeinpä kaikissa kaupoissa, missä vain on vähänkin isompi viinivalikoima. Samoin, kolme vuotta sitten asuimme eri kaupungissakin, joten silloiset kauppa-asiamme hoidimme eri kaupoissa kuin nykyään. No, lopulta kurpitsankaiverrussetti löydettiin paikallisesta apteekista. :-D
 |
| Suomalaisia vieraitamme hiukan huvitti, kun lähdimme sunnuntaina vielä illallisen päätteeksi apteekkin shoppailemaan. Ja tosiaan, täältähän voi ostaa apteekeista vaikka ja mitä, myös kurpitsankaiverrussettejä. Tässä muuten minun apteekkikuittini. Ostin yhden tuotteen, mutta ostoskuitti oli yli 1,5 metriä pitkä. Kyseisellä apteekilla on tapana jakaa tarjouskuponkeja kuittiensa lopputeksteissä ja tämä taisi kyllä olla pisin saamani kuitti ikinä. Perulainen villasukka on vain tuomassa mittakaava. :-) |
Palatakseni aiheeseen, olipa siis mielenkiintoista huomata muutos, että muistan kyllä itsekin ihailleeni tuota Suomen tapaan verrattuna mielestäni järkevämpää viinien lajittelutapaa täällä ja kirjoitin siitä aikoinaan blogissanikin, mutta nyt asia tuntuu näemmä jo niin arkipäiväiselle, ettei nykyisille vieraille ole hoksannut moista enää esitelläkään.
Tässä luettelemani asiat eivät varmastikaan ole niitä ainoita ihmetyksen aiheita, mutta nämä tulivat nyt päällimmäisinä mieleeni. Eipä muuta kuin ensi kertaan eli nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti