Ensin se oli ihan tavallinen, nätti torstaiaamu. Kunnes ei sitten enää ollutkaan. Ukkokulta oli jo käynyt suihkussa, minä olin hörppimässä aamukahvia ja vastailemasa yön aikana Suomesta saapuneisiin sähköposteihin. Kun ukkokulta meni autolleen lähteäkseen töihin, niin saikin huomata, että autonsa ikkuna oli isketty säpäleiksi. Lopulta selvisi vieläkin pahempaa: koko auto oli yritetty varastaa! Hanskalokeron alus oli revitty auki ja auton sähköjohdot katkottu. Auto ei lähtenyt enää omilla avaimilla käyntiin. Tässä vaiheessa meidän pulssit ja tunnekäyrät olivat jo aika korkealla.
Seuraavaksi alkoi soittorumba. Ensinnä puhelu poliisille, sitten vakuutusyhtiölle, korjaamolle, taas vakuutusyhtiölle, hinauspalveluun ja myöhemmin samana päivänä vielä kerran vakuutusyhtiöön. Poliisi olisi ollut vailla valvontakameran kuvaa. Autossa on asennettuna tallentavat kamerat, jotka kuvaavat sekä eteen että taakse, mutta kun vorot olivat katkaisseet sähköpiuhat, oli virta poikki myös kameroista. Ei apua.
Hinaus ja tilanteen taustat
Hinausauto tuli nopeasti. Hinausukko totesi saman, minkä ukkokultakin jo tiesi. Nyt oli olleet ammattilaiset asialla. Hinausmiehellä oli itselläänkin samantapainen auto ja vahvisti, että näille tietyille muskeliautoille on täällä aivan oma varasryhmänsä. Hinausmiehen mukaan he ovat nuoria ja heillä on muutama harva automerkki ja -malli, jotka heille "kelpaa". Varastaakseen auton he osaavat ohjelmoida autoon uudet avaimet alle minuutissa! Me, eikä kukaan myöskään meidän naapureista herännyt auton varashälyttimeen, joten varkaat olivat osanneet myös hiljentää hälyttimen todella nopeasti, jos se oli ylipäätään hälyttänyt ollenkaan.
Nämä nuoret varastavat näitä tehokkaita autoja tarkoituksenaan osallistua nk. sideshow-ajoihin. Ne ovat usein esimerkiksi kaupunkien risteyksiin tehtyjä isojakin kokoontumisia, joissa vongutetaan autojen moottoreita, poltetaan kumia ja tehdään katuun ns. donitseja. Kansa sitten ympärillä hurraa, kun bensa ja kumi palaa. Kyllä, ovat vaarallisia, laittomia ja vaatineet toisinaan jopa muutamia loukkaantuneita uhreja yleisöstä, kun autoja onkin livennyt otteesta.
Ukkokulta oli onneksi tietoinen näistä autonavaimien uudelleen ohjelmoijista ja oli asennuttanut autoonsa ohjelmoinnin eston jo kaksi vuotta sitten. Ja todellakin onneksi näin, koska hyvin usein varastetut autot poltetaan sideshow-ajojen päätteeksi.
Meinasi olla tosielämän "Gone in 60 seconds". Yhdestä ikkunalasista tulee muuten valtava sotku auton sisätiloihin. Kuvan pala oli isoimmasta päästä.
Korjaamolla
Autokorjaamolla selvisi "mukavaa" lisätietoa. Sanoivat, että tämä varkausyrityksen kohteeksi joutunut auto oli jo neljäs heidän korjaamolle tuotu kahden viikon sisään. Niinpä meidän asuinalueella on tehty näitä autovarkauksia ja niiden yrityksiä nyt oikein aaltona.
Ja sitten se todellinen pommi: korjaamon antama ensimmäinen kustannusarvio korjauksista. Auton kaikki johdotukset jouduttaisiin tekemään uudestaan, samoin ohjelmoimaan uudet avaimet. Työtuntimäärä yksistään näihin voisi olla 30 tuntia ja hinta-arvio 14 000 dollaria! Sitten tietenkin lisäksi uusi ikkuna ja varmaan jonkinmoinen tehopuhdistus, sillä autohan oli aivan täynnä lasinsiruja. Minä vielä heti aamusta menin ja yritin siivota rikkoontunutta lasia kuskin penkiltä pois ja onnistuin saamaan haavan sormeeni. Luulin, että se olisi vain sellaista lasimurua, missä ei olisi teräviä reunoja ja hippuja, mutta olin väärässä.
Lopullinen korjaushinta selviäisi, kun oikea ja osaava mekaanikko pääsisi tarkastelemaan autoa paremmin. Mutta koska heillä oli vain ja ainoastaan yksi mekaanikko, joka näitä korjauksia osaa tehdä, ja tämä oli ylityöllistetty, niin sanoivat korjaamolta suoraan, ettei tarkempi hintatieto, saati korjaus hoidu aivan hetkessä.
Ensimmäiseen viikkoon autolle ei tehty mitään. Seuraavan viikon loppupuolella mekaanikko ehti jo vilkaisemaan autoa ja korjausten hinta-arvio laski "vain" 6 500 dollariin. Näistä ison osan pitäisi mennä autovakuutukseen. Siis pitäisi. Ensin kustannukset kuitenkin maksetaan omasta pussista.
Korjaus kesti kauan. Saimme auton korjaamolta takaisin kahta päivää vaille neljän viikon päästä tapahtuneesta. Niinpä olimme melkein kuukauden yhden auton varassa, mikä kyllä aiheutti omanlaisensa säätämisen, suunnittelun ja pienen karsimisenkin menojen suhteen. Ja pinnan kiristymisen. Nimittäin niihin paikkoihin, jonne olisi toisinaan pitänyt päästä, ei ole julkista liikennettä, ainakaan lähimainkaan kätevästi, ja taksiakaan ei oikein viitsinyt tavakseen ottaa.
Kuinka jatkossa?
Kun yksi paikallinen tuttavamme kuuli tapauksesta, hän totesi, että no ukkokulta mahtaa vaihtaa autonsa tämän jälkeen. Ei aio, sillä näitä autoja ei enää valmisteta ja siinä mielessä autovalinta on astetta uniikimpi. Avaimen ohjelmointiesto on totta kai autossa jatkossakin. Minä ehdotin esimerkiksi auton ikkunalasiin liimattua tarraa ohjelmoinninestosta, mutta eihän sellainen oikeasti tule estämään varkaita ainakin kokeilemasta varastaa autoa jatkossakin. Mutta astetta järeämmän rattilukon ja poljinlukon ukkokulta aikoo ottaa vakituiseen käyttöön. Ja muitakin toimenpiteitä tässä on vielä suunnitteilla... Nämä turvavarustelut eivät mene tietenkään vakuutuksen piikkiin ja kun ukkokullalta kysyin, paljonko tulivat nämä varusteet vielä tähän päälle maksamaan, niin ei suostunut kertomaan. Ehkä parempi niin.
Moni teistä tietenkin ajattelee, miksi emme pidä autoa suojassa autotallissamme. Talomme on rakennettu sellaisella vuosikymmenellä, että siihen aikaan autotallit olivat kooltaan maltillisia. Niinpä autotallimme ovi on niin kapea, ettei kumpikaan meidän nykyautoistamme mahdu ovesta sisään. Autotalli ei siis tule ratkaisuksi tilanteeseen.
Itsehän melkeinpä toivoisin, että näillä voroilla olisi jokin yhteinen foorumi, jossa voisivat jakaa varastettavien autojen sijainteja. Ensinnäkin, että heidät voisi jonakin päivänä saada sen foorumin kautta kiikkiin, ja toisekseen, voisivat jakaa tiedon, ettei meidän osoitteesta kannata autoa edes yrittää varastaa. Mutta toiveajattelua taitavat nämä olla.
Summa summarum
Olemme asuneet nykyisessä kodissamme jo yli viisi vuotta ja koko tämän ajan auto on saanut olla rauhassa. Samoin naapureiden autot. Ja surkuhupaisaa vielä se, että yhdellä naapurillamme oli yhteen aikaan sellainen romu-BMV, josta meni varashälytin vian vuoksi päälle harva se yö. Ja siihen heräsi kyllä koko naapurusto. Nyt kaikki tapahtui hipihiljaa. Lisäksi, mehän asumme umpikujassa, joten kyllä varkauden kohde oli etukäteen selvästi haarukoitu.
Joka tapauksessa tapaus jätti pidemmäksi aikaa inhottavan tunteen, olihan tässä kajottu omaan omaisuuteen, lähellä omaa kotia meidän nukkuessa ja vieläpä väkivalloin. Näin jopa pariin otteeseen painajaisia uudesta varkaudesta. En voi muuta kuin toivoa, ettei tämä riesa todellakaan toistu.
Tällaisia harmeja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
