Arpaonni odottaa blogini 300 000. lukijaa ja sananen palautteen voimasta

Ohhoh, on todellakin tultu Ribs & Coke -blogin taipaleella niinkin pitkälle, että pian sen teksteille paukahtaa 300 000. lukukerta! Tästä valtavan iso kiitos kaikille teille niin vuosien saatossa kelkassa pysyneille kuin uusillekin lukijoille. Marraskuussa 2021 blogini täyttää seitsemän vuotta, kääk, jo seitsemän, ja näihin vuosiin on tullut naputeltua jo 381 postausta. Tämä on postaus nro 382. Kerrottakoon myös, että postausluonnoksia on varastossa yli 100. Osasta niistä tosin on aika ajanut ohi kovaa vauhtia jo vuosia sitten, mutta kymmenet aiheista olisivat ihan relevantteja edelleen. Katsotaan, mitkä päätyvät päivänvaloon asti, joko blogissa tai tulevassa kirjassani. Jos teitäkin kiinnostaa, mistä päin maailmaa blogiani luetaan, niin minäpä kerron. Tilastojen mukaan blogiani luetaan luonnollisesti eniten Suomessa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi viimeisen vuoden aikana seuraavat kymmenen innokkainta lukijamaata ovat olleet Ruotsi, Saksa, Italia, Iso-Britannia, Romania, Espanja, Indonesia, Kanada, Itävalta ja Alankomaat. Seuraavan kymmenen maan joukkoon mahtuvat mm. Belgia, Ranska, Venäjä ja Meksiko. 

Mutta sitten takaisin tämänhetkiseen virstanpylvääseen eli 300 000. lukijan etsintään. Olen loihtinut blogissani perinteen leikkimielisestä arvonnasta, joka toteutetaan aina 100 000 lukijan välein. Nyt on kolmannen arvonnan aika. Arvonnan voittaa siis se lukija, jonka kohdalla 300 000 sivunäytön rajapyykki täyttyy. Te, jotka luette blogiani mobiiliversiona, ette tuota sivunäyttölaskuria blogin mobiiliversiossa heti näe. Saatte sen kuitenkin halutessanne esiin klikkaamalla postaussivun alareunasta tekstiä 'Näytä internetversio' ja näin pääsette kokeilemaan onnettaren suosiollisuutta kohdallanne tekin. 

Jos siis 300 000 kiepsahtaa laskuriin juuri Sinun kohdallasi, niin olepas ystävällinen ja ota minuun yhteyttä sen jälkeen. Voit laittaa minulle sähköpostia, ottaa yhteyttä Facebookin tai Instagramin kautta tai kirjoittaa onnenpotkustasi vaikkapa blogin kommenttikenttään. Sumplikaamme sitten osoitetiedot kahden kesken, niin voin lähettää pienen palkintopaketin postitse. Halutessasi voit ottaa tasalukemasta kuvan tai kuvakaappauksen, mutta se ei ole suinkaan pakollista. 

Kuinkas niissä blogini aikaisemmissa arvonnoissa sitten kävi? Ensimmäisen arvonnan kohdalla, eli etsiessäni 100 000. lukijaa, lähti palkintopaketti herrahenkilölle Minneapolikseen. Valitettavasti 200 000. lukijan kohdalla voittajaa ei löytynyt. Se kenelle arpaonni napsahti, nukkui kenties onnensa ohi tai ei ainakaan ilmoittautunut minulle asti. Palkinto jäi tuolloin ilman vastaanottajaa. Nyt laitan peukut tiukasti pystyyn, että 300 000. lukija löytyisi. Tämä on kyllä jännittävää aikaa aina itsellenikin!

Lopuksi vielä sananen saamieni palautteiden voimasta.

Palautteen voima

Ehkäpä jokaisen blogia kirjoittavan kohdalla tulee toisinaan kirjoittamista hidastavana verhona eteen omien lukijoiden kasvottomuus. Kun ei oikein tiedä, kenelle (kaikille) kirjoittaa. Ainakin itse podin yhteen aikaan kovastikin tätä ja teksteihin valittujen aiheiden ja näkökulmien valinta oli näin ollen hankalaa. Onneksi pinteestäni kuitenkin ns. suuni aukaisin ja sain aivan mahtavasti palautetta ja yhteydenottoja teiltä lukijoiltani. Sain teille niitä kaipaamiani kasvojakin. Kiitos. Ne kaikki antoivat aivan valtavasti voimaa jatkaa!

Sain siis palautetta, kun sitä halusin ja pyysin. Ja kivasti olette jaksaneet reagoida teksteihini tuoreeltaan tuon jälkeenkin. Ne sitten aina ilahduttavat! Mutta kuulkaapa. Viime kesänä sain aivan yllättäen blogipalautetta minulle entuudestaan tuntemattomalta lukijalta. Olin saanut heinäkuussa julki vaivaisen yhden postauksen. Elämä riepotteli, eikä aikaa, intoa, keskittymiskykyä saati voimia blogille ollut. Lukija lähetti yllättäen palautteen omalla nimellään ja suoraan henkilökohtaiseen sähköpostiini, seikat, jotka jo sinällään kertoivat rohkeuskynnyksen ylittämisestä. Blogin oma kommenttikenttä oli vieläpä jotenkin takkuillut, mutta lukija ei ollut antanut periksi, vaan kirjoitti palautteen minulle suoraan sähköpostiini. Hän halusi tsempata vaikeassa elämäntilanteessani ja kirjoitti, etten saisi edes suunnitella blogini lopettamista sen ollessa niin loistava. Lähetti vielä toisenkin viestin ja pyysi, etten vain lopettaisi blogiani, koska se on hänelle kuulemma henkireikä.

"Henkireikä, wow! Että minun kirjoitukseni voi olla jollekin henkireikä!", minä ajattelin. Olin otettu. Kyllä tällainen palaute paitsi yllätti positiivisesti, niin myös lämmitti mieltä ja varsinkin aikana, jolloin elämässä oli tosi raskasta ja palautetta ehkä kaikkein vähiten juuri niinä hetkinä osasi odottaa. Kiitos siis vielä palautteen kirjoittajalle. Se tuli ilon pirskahduksena juuri kun sitä ehkä kaikkein vähiten odotin, mutta ehkä myös tietämättäni kaikkein eniten tarvitsin. Yllättävä palautteen saanti ei siis rohkaissut minua vain ja ainoastaan blogin osalta, vaan valostutti silloista omaa arkeani vielä pitkän aikaa. Ei kai sen voimakkaampaa positiivista palautereaktiota voi saada! Kiitos.

Tällä viikolla elämä on kyllä valitettavasti tarjoillut taas pelkkiä pieniä ja RAAKOJA sitruunoita. Sen verran hapanta menoa, ettei niistä ole saanut edes limonadia, vaikka tuttu sanonta niin usuttaisikin.

Jääkäämme kuitenkin seuraavaksi odottamaan, kenen kohdalla arpaonni napsahtaa. On kyllä aivan mahtava, että teitä lukijoita on! Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!