Elintarvikkeiden hintoja Piilaaksossa

Alle kaksi kuukautta sitten uutisoitiin, että hinnat amerikkalaisissa ruokakaupoissa tulevat nousemaan tänä vuonna 6 %. Saman verran, kuin ne kasvoivat jo viime vuonna. Hinnannousu on näkynyt selkeästi myös omassa kauppalaskussamme Piilaaksossa.

Samaisen raportin mukaan pandemian aikana hinnat amerikkalaisissa ruokakaupoissa ovat kivunneet kaiken kaikkiaan 11 % ylöspäin. Samaan aikaan paikalliset palkat ovat laskeneet 1,2 %. Eniten on kallistunut liha. Vuodessa sen hinta on noussut 15 %.

Raportti julkaistiin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Sotatilanteen tiedetään korottavan ruoan hintaa entisestään.

Suomessa sitrushedelmät ovat tuontitavaraa, Kaliforniassa niitä saa myös omasta takaa. Tästä huolimatta sitrukset maksavat suomalaisessa kaupassa vähemmän.

Taustatietoja hintaesittelystäni

Hintojen saaminen paremmin vertailtaviksi suomalaisten hintojen kanssa oli minulle asteen verran työläämpää. Hintamme ovat ensinnä totta kai dollareissa. Toisekseen nestemäisten ruokatuotteiden kuten maidon ja jogurtin koot ilmoitetaan gallonissa tai nesteunsseina. Gallona on 3,8 litraa. Valuuttamuutoksen lisäksi olen muuttanut nestetilavuudet litroiksi. 

Kolmantena hedelmät ja vihannekset. Niitä meillä myydään joko kappale- tai paunahinnalla. Pauna on vain 454 grammaa. Niinpä jouduin tekemään muunnoksia myös kiloiksi. 

Olen jättänyt näkyviin dollarihinnat, koska blogiani luetaan myös ympäri Yhdysvaltoja. Piilaakson ja Kalifornian ulkopuolella asuvia kiinnostanee myös verrata omia dollarihintojaan meidän hintoihimme. 

Ruokakaupaksi valitsin Safewayn, jonka voisi sanoa olevan hinnoittelultaan keskitasoa. Ei halvin, muttei kalleinkaan. Ainoastaan maidon, juuston ja jauhelihan hintaesittelyissä otin mukaan myös tukkuliike Costcon hinnan. Costco on monien tuotteiden kohdalla edullisin ostospaikka, mutta pakkauskoot ovat joko suuria tai valtavia. Joissakin ulkosuomalaisten blogeissa elintarvikkeiden hintaesittelyissä on käytetty myös Lidl- tai Aldi-kauppojen hintoja. Meillä Pohjois-Kaliforniassa ei ole kumpaakaan kauppaketjua.

Safewayn maitohyllyä. Kaupan jäsenkortilla voi saada joistakin tuotteista alennusta. Tässä kuvan yläkulmassa taalan alennus maitotölkistä.

Miltä siis piilaaksolaiset elintarvikehinnat näyttävät maaliskuussa 2022?

Maitotuotteet ja kananmunat

Puolen gallonan luomumaito 4,99 usd = 2,41 eur/litra.

Costcossa halvin maito myydään kahden gallonapurkin pakkauksessa hintaan 6,79 usd. Tämä on 0,81 eur/litra, mutta vaatii tosiaan liki kahdeksan litran kertaostoksen.

Huomiona myös, että täällä myydään ihan valtava määrä maitoja eri valmistajilta. Vaikkei taloudessamme käytetä maitoa muulloin kuin harvoin kokkaamiseen, pystyn silti luettelemaan lonkalta ainakin kuusi ellen jopa seitsemän eri maitobrändiä. Ties kuinka monta niitä lopulta onkaan!

150 gramman purkki kreikkalaista jogurttia 1,49 usd = 1,36 eur.

12 luomukananmunaa 4,29 - 6,99 usd = 3,91 - 6,38 eur.

Prisman verkkokaupassa samansuuruisen purkki vastaavaa tuotetta maksaa 0,99 eur.

Liha

Jauheliha, 20 % rasvaa, iso perhepakkaus 4,99 usd/pauna = 10,02 eur/kg.

Jauheliha, 10 % rasvaa, normaali pakkauskoko 9,49 usd/pauna = 19,06 eur/kg. 

Jos oikein muistan, jälkimmäinen on ainakin kaksinkertainen hinta suomalaisen ruokakaupan hintaan verrattuna.

Luomujauheliha, iso neljän paunan eli 1,8 kilon pakkaus, tukkuliike Costcon hinta 6,00 usd/pauna = 12,00 eur/kg.

Safewayn 2,2 kilon megapakkaus jauhelihaa (rasvapitoisuus 20 %) tulisi halvimmaksi.

Juusto ja leikkele

Juustolaaduksi olen valinnut suomalaista kermajuustoa muistuttavan Havarti-juuston:

24 siivua Havarti-juustoa maksaa 10 dollaria Safewayssa.

Valmiiksi viipaloitu Havarti-juusto, iso pakkauskoko 9,99 usd/680 gr = 13,42 eur/kg.

Havarti-juusto palana 9,99 usd/pauna = 20,07 eur/kg.

Castello-merkkinen Havarti-juusto palana 7,99 usd/227 gr = 35,20 eur/kg.

Sama juusto, kalliimpi hinta.

Costco on myös Havarti-juuston myyjänä edullisin: Reilu 900 grammaa valmiiksi siivutettua maksaa 8,89 usd. Tämä on 8,92 eur/kg.

Suomessa kilon Oltermanni-juuston taitaa saada viidellä eurolla. Hintaero siis jopa seitsenkertainen. Verrattaessa amerikkalaista isompaa Safewayn myymää pakkauskokoa on meidän hintamme siinäkin tapauksessa liki kolminkertainen. Ja edullisin Costcon hintakin 1,5-kertainen.

Vähäsuolainen salamisiivu 9,99 usd/227 gr = 40,17 eur/kg.

Kinkkuleike 9,99 usd/pauna = 20,07 eur/kg.

Myös salamipakkauksesta Safewayn jäsenkortilla -10 %.

Hedelmä- ja vihannesosasto

Keittoperuna, irtotavarana 2,29 usd/pauna = 4,60 eur/kg.

Jos oikein muistan, suomalainen irtoperuna maksaa alle euron kilolta. Jälleen kerran lähes viisinkertainen hinta.

Luomuporkkana 2,99 usd/kaksi paunaa = 3,00 eur/kg.

Kirsikkatomaatti 3,99 usd/283 grammaa = 3,64 eur/rasia. Rasia vastaa kooltaan aika hyvin suomalaista pikkurasiaa.

Punainen paprika 2,00 usd/kpl = 1,83 eur/kpl.

Banaani 0,89 usd/pauna = 1,78 eur/kg.

Luomuomena 3,99 usd/kaksi paunaa = 4,01 eur/kg.

Luomuvihannesten hyllyä. Luomupaprika 2,49 usd/kpl eli 2,26 eur/kpl.

Pisteenä i:n päälle muutamien sitruksien hinnat:

Sitruuna 1,25 usd/kpl = 1,15 eur/kpl. 

Suomessa muistini mukaan yksi sitruuna on maksanu tyypillisesti vain 60 - 70 eurosenttiä.

Lime 0,69 usd/kpl = 0,63 eur/kpl.

Harmi kyllä, ei muistikuvaa, mitä limet Suomessa maksavat.

Appelsiini, kahdeksan paunan eli 3,6 kilon jättisäkki 2,29 usd/pauna = 4,60 eur/kg. Suomessa taidetaan myydä appelsiineja reilusti alle puoleen hintaan tähän verrattuna.

Ja miksi kirjoitin pisteenä i:n päälle? Syystä, että täällä sitruspuut notkuvat hedelmiä lähes joka toisella omakotitalotontilla. Tuntuu siis hullunkuriselta maksaa hedelmistä näin korkeaa hintaa kaupassa.

Oma appelsiinipuumme on syöty tähän aikaan vuodesta hedelmistään jo tyhjiin, mutta sitruunoissa olemme omavaraisia ympäri vuoden.

Piilaaksolaisilla kävelylenkeillä saatat törmätä myös jalkakäytävälle tippuneeseen avokadoon. Hinnoissaan ovat nekin. Avokadot ansaitsevat postaukseni lopuksi aivan oman katsauksensa. Yhdysvalloissa on nimittäin ollut mielenkiintoinen tilanne näiden vihreiden mollukoiden suhteen.

Avokadot

Viime helmikuussa Super Bowl -tapahtuman aikaan USA asetti yllättäen meksikolaisille avokadoille maahantuontikiellon. Ottelun mainoskatkolla tuli vielä ennakkoon tilattu meksikolaisten avokadojen mainos. Tuontikiellon taustalla oli Meksikon järjestäytyneen rikollisjengin vakava uhkailu amerikkalaista elintarviketarkastajaa kohtaan. Tapaus sattui avokadotilalla Meksikossa.

Kyseessä oli merkittävä boikotti, sillä avokadojen tuonti Meksikosta Yhdysvaltoihin ei ole mikään pieni bisnes. Vuonna 2021 se oli arvoltaan kolme miljardia dollaria. Meksikossa avokadoista puhutaankin vihreänä kultana. (Tapauksesta ja Meksikon kartellien vaikutuksista avokadoviljelmillä voi halutessaan lukea esimerkiksi täältä.)

Lopulta maahantuontiboikotti kesti vain noin viikon, mutta jo tämän seurauksena avokadojen hinnat nousivat meilläkin. Mielestäni avokadot ovat kallistuneet täällä vieläkin hurjempaa tahtia kuin muut ruokatarvikkeet.

Neljä hyvin pienen luomuavokadon pussi maksoi 6,99 usd eli yhden pikkuruisen avokadon hinnaksi jäi 1,74 usd/kpl = 1,59 eur/kpl.

Minulta jäivät pikkuruiset avokadot tähän hintaan ostamatta.

Tämä ei vielä ole edes kallein mahdollinen. Olen nähnyt myytävän isompia avokadoja kappalehintaan 2,50 tai jopa 3,00 dollaria. Siis 2,28 - 2,74 eur/kpl. Kyseiset avokadot eivät olleet edes luomuviljeltyjä.

Olisitko sinä valmis maksamaan samanlaista hintaa? Vai joko peräti maksat?

Osa kaupoista myy banaaneja kappalehintaan, osa paunahinnalla. Tekee hintavertailun kauppojen kesken hankalammaksi.

Piilaaksosta tykätään nostaa useimmiten otsikoihin alueen korkea palkkataso. Vuonna 2021 keskipalkka Piilaakson San Josen kaupungissa oli bruttona 89 700 dollaria vuodessa, 7 475 dollaria kuukaudessa (6 800 eur/kk). Tässä kirjoituksessani olisi sitä kuuluisaa kolikon toista puolta. Yleensä leijonanosan paikallisten tuloista haukkaa alueemme järjettömät asumiskustannukset. Ja kuten postauksestani kävi ilmi, myös ruokakauppalaskumme ovat aivan toista luokkaa kuin ne olisivat Suomessa.

Tällaisia hintavertailuja tällä kertaa. Miten on, pääsivätkö hintamme yllättämään? Tai jokin hinta erityisesti? Kerro, olisi mielenkiintoista kuulla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä erää ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Ulkosuomalaisen onnea on...

Viimeisen kahden viikon aikana on eteen tullut jos jonkinlaista vastoinkäymistä. Muiden muassa olkapäästäni löydettiin pieni repeämä. Olkaa ei tarvitse onneksi leikata, mutta kovaa kuntoutusta se vaatii. Kun siipi laahaa maata, on hyvä etsiä niitä isoja ja pieniä onnenjyväsiä. Tällä viikolla ulkosuomalainen oli onnellinen näistä: 

1. Sukkia kutovat tädit

Mikäs sen mukavampaa, kuin vetäistä tädin kutomat villasukat jalkaan! Paitsi että varpaat pysyvät lämpiminä, niin onhan sukilla myös kovasti tunnearvoa.

Merja-tädin kutomat ovat kesäisempää mallistoa.

Joku teistä voi nyt ihmetellä, että ihanko totta Kaliforniassakin tarvitsee villasukkia. Kyllä tarvitsee. Olemme asuneet Piilaaksossa viidessä eri kodissa. Ainoastaan yhdessä niistä lattiat pysyivät lämpiminä myös talvikuukausina. Kyseinen kotimme sijaitsi luhtitalon toisessa kerroksessa. Kerrostalokodissamme lattiaraja oli viileä liian tehokkaan ilmastoinnin vuoksi. Muut kotimme ovat olleet maan tasalla. Ja koska täällä ei lämmöneristyksiä taloissa juuri harrasteta, lattiat pysyvät talvikuukausina kylminä. Eikä pidä unohtaa, että minähän olen myös villasukkaihminen.

Tässä Tuula- ja Pirjo-tätien taidonnäytteet. Ranskanpastillisukissa alkaa yleensä tehdä mieli ranskanpastilleja. Toisissa sukissa on mukana ohutta heijastinlankaa. Niinpä hohdan sitten pimeässä, jos sukissani hämärällä hiippailen. 

2. Lohturuoka

Kun maailma murjoo, haluan tehdä lohturuokaa. Minulla se on suomalaista ruokaa. Silloin on kaivettava perinteiset suomalaisreseptit ja kokattava "niin kuin ennen vanhaan". Tällä viikolla valmistin lihamureketta, jonka taikinaan käytin ranskalaisen sipulikeiton ainekset. Murekkeen kaveriksi herkkusienikastike, perunamuusi ja hyvät lisukkeet. Ai että oli hyvää! Ja maailma tuntui taas karvan verran siedettävämmälle.

Kun aikansa syö kalatacoja, quesadillaa ja gyroa, alkaa mieli kummasti halajamaan Suomi-pöperöiden perään. Kuvassa ei ehkä niin taiteellinen asettelu lautaselle, mutta maku oli hyvä, suorastaan lohduttavan hyvä. 

Kolmantena, muttei todellakaan vähäisimpänä:

3. Viestit Suomesta

Mikään ei piristä yhtä tehokkaasti kuin ystäviltä ja sukulaisilta saadut viestit Suomesta. Oli se sitten lyhyt tervehdys somen kautta tai pidempi sähköposti, niin luen viestit aina heti kahteen kertaan. Kuluneella viikolla viestien saralla olikin poikkeuksellisen vilkasta. Ihanaa. 

Tällaisia pieniä ja suuria onnentuojia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Ulkosuomalaisen mietteitä maaliskuussa 2022

Makaan magneettikuvauspömpelissä ja lasken mielessäni koneäänen kertomia minuutteja yhteen. "Tämä skannaus vie aikaa kaksi minuuttia... Tämä skannaus vie aikaa viisi minuuttia...", robottiääni kertoo. Kone ruksuttaa kovaa ja pauke tunkee läpi korvatulppien. Lopulta kone piippaa viimeisen kerran ja kuvat olkapäästäni ovat valmiit. Olen saanut magneettikuvaukseen yllätyksekseni ilta-ajan ja palaan pilkkopimeälle parkkipaikalle ajaakseni takaisin kotiin. Jos ilta-aika kuvaukseen yllätti, kotona odotti vieläkin suurempi yllätys. Ukkokulta kertoo Venäjän aloittaneen juuri hyökkäyssodan Ukrainaan. Olen tyrmistynyt. Alkaa itkettää. Tilanne on täysin epäuskoinen. Pelottaa ja mielen valtaa suru. Olemme toki olleet jo useita päiviä huolissamme Ukrainan ja Euroopan tilanteesta. Sodan uhka oli leijunut taivaalla jo jonkin aikaa, muttei kukaan kai uskonut, että se lopulta oikeasti käynnistyisi. Uutinen lamauttaa.

Paitsi että huoli läheisistä, sukulaisista ja ystävistä Suomessa kasvaa huippuunsa, huohottaa tilanne niskaan täällä Piilaaksossakin. Olemme saaneet tutustua Piilaakso-vuosiemme aikana mukavaan ukrainalaisperheeseen ja tunnen valtavaa surua. Surua koko Ukrainan kuin tämän perheenkin puolesta. Mitä kaikkea he ja heidän läheisensä läpikäyvät tällä hetkellä. Olimme vaihtaneet viestejä perheen kanssa uhkaavasta tilanteesta jo aiemmin, kysyneet senhetkisiä kuulumisia, heidän perheidensä vointeja ja lähettäneet rukouksia, että kaikki kääntyisi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mutta ei kääntynyt. Sota syttyi.

Epätodellisissa tunnelmissa lomalle

Vain 12 tuntia Venäjän hyökkäyksestä meidän oli määrä lähteä lomamatkalle. Ajatukset sinkoilivat holtittomasti, ristiriitaisesti, sillä kattavaa kokonaiskuvaa sotatilanteesta ei ollut. Tuskin sitä vielä noin tuoreessa vaiheessa oli kenelläkään. Voiko tällaisessa tilanteessa edes lähteä lomalle, hypätä lentokoneeseen, kun Euroopassa käydään sotaa? Ajankohta lomamatkalle ei ollut todellakaan paras mahdollinen. Toisaalta, tilanteeseen Euroopassa ei vaikuttaisi se, seuraisinko sitä kotonani Kaliforniassa vaiko toisaalla, lomakohteessa USA:ssa. Mieli täyttyi kuitenkin kysymyksistä. Pysyykö ilmatila turvallisena? Miten käy Euroopan? Entäpä Suomen ja läheisten Suomessa? Lomalle oli ollut tarkoitus lähteä jo tammikuussa, mutta tartuntalukujen lähtiessä taas jyrkkään nousuun uuden virusvariantin myötä, päätimme lykätä matkaa. Loma siirrettiin helmi-maaliskuun vaihteeseen, mutta eipä varaushetkellä osannut kuvitellakaan millaisessa ilmapiirissä lomalle lopulta lähdettäisiin. Kyllähän tältä lomalta oli se iloisin terä poissa. Lomalle kuitenkin lähdettiin ja se tuli tarpeeseen. Takanani olivat elämäni raskaimmat kuusi kuukautta. Lisäksi huono onni olkapäävammoineen oli jatkunut vielä tämänkin vuoden puolella.

Entäpä lähitulevaisuus? 

Touko-kesäkuussa meidän olisi tarkoitus matkata Suomeen. Siellä odottaa paljon hoidettava asioita. Lentolipppuja ei vielä ole varattuina ja nyt mieleen hiipii ajatus, onko lentomatkustus Eurooppaan edes turvallista muutaman kuukauden kuluttua. Pysyvätkö ilmatilat Suomen ja Yhdysvaltojen välillä auki ja turvallisina? Ensin maailma rimpuilee kaksi vuotta pandemian kourissa ja sitten syttyy sota! Paitsi, että nämä maailmantilanteet tuntuvat edelleen täysin käsittämättömille, ovat ne myös lyöneet kapuloita ulkosuomalaisen rattaisiin. Matkustaminen Suomeen omien läheisten luokse on ollut huomattavasti vaikeampaa, välillä jopa mahdotonta. Ja tilanne voi nyt sellaisena jatkuakin.

Jakautumista kahteen leiriin

Aivan kuten pandemiakin ja sen torjunta, tuntuu myös sota jakavan ihmisiä ajatuksineen nopeasti kahteen eri leiriin. Pandemiavuosina ääripäitä syntyi niin rokoteasiassa kuin yhteiskunnan avaamisen suhteen. Onko rokote turvallinen, tarpeen, hyödyksi vai ei, ja milloin on oikea aika avata yhteiskunnan toiminnot ja palvelut kuten ennenkin? Osa halusi kaiken kiinni, osa halusi pitää kaiken avoinna. Myös sodan ensimmäiset päivät ovat jakaneet ihmisten reaktioita. Osa ihmetteli ihmisten vaisua kannanottoa sotaan sosiaalisessa mediassa. Miksi on niin hiljaista, kun ensin on räyhätty näyttävästi pandemiasta? Osan mielestä taas sotaa korostettiin sosiaalisessa mediassa jo liikaa. Kun sitä tuli jokaisesta tuutista kaikesta huolimatta. Ihmisten tavat käsitellä sodan kaltaista kriisiä ovat erilaisia. Toinen kaivaa kaiken saatavilla olevan tiedon, toinen haluaa suojella itseään liialta tietotulvalta. Aina ymmärrystä toisen tapaan käsitellä vakavaa asiaa ei ole.

Apua sota-alueelle

Täältä toiselta puolelta maapalloa on tuntunut liian pitkäveteiseltä osallistua tavarakeräyksiin, niin ajallisesti kuin kilometreissäkin. Eikä se taida olla kaikkein ekologisintakaan. Mutta rahallista tukea olemme antaneet. Ukrainalaisen ystäväperheemme isä keräsi ukrainalaisen ystävänsä Romanin kanssa tiimin ja he pystyttivät keräyksen. Roman on tällä hetkellä Ukrainassa kentällä auttamassa sodan jalkoihin jääviä, joten apu menee keräyksen kautta suoraan kohteeseen. Hän käyttää keräyksen varoja muiden muassa lääkinnällisten ja muiden tärkeiden tarvikkeiden hankintaan. Roman päivittää tiiminsä tekemiä hankintoja Facebookiin, joten voimme seurata liki reaaliajassa avun perillemenoa. Viimeisimmässä videossa hän esitteli autonsa peräkontista lääkkeitä ja hygieniatarvikkeita, joita oli toimittamassa kiovalaiseen sairaalaan. Mutkiakin miehillä tosin avustusrahojen siirtämisessä tuli. He halusivat välttää pankkien tilisiirtomaksuja, joten ensin keräysvaroja oli siirretty Romanille PayPalin kautta. Muutaman rahasiirron jälkeen PayPal oli kuitenkin estänyt siirrot. Miehet eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan ottivat toisen tavan käyttöön. Roman on ollut Kanadassa töissä ja hänellä on kanadalainen pankkitili. Tuolle tilille siirsimme mekin rahaa pankkien Zelle-palvelua käyttäen. Ehkäpä Romanin seuraavassa katsauksessa esittelemät avustustarvikkeet on hankittu juuri meidän lahjoitusrahoilla. Apu tuntuu konkreettiselle, mikä on hyvä asia.

Itse lahjoitin rahaa myös kansainvälisen avustusjärjestön kautta sodassa kärsiville lapsiperheille. Tässä kohtaa tapahtui kuitenkin jotakin, joka yllätti minut itsenikin täysin. Halusin tehdä lahjoitukseni nimenomaan euroissa, en dollareissa. Kyse ei ollut kuitenkaan valuutasta tai sen yksiköstä, vaan jostakin paljon syvemmästä. Halusin tehdä lahjoitukseni suomalaisena, eurooppalaisena. En amerikansuomalaisena. Näin ollen halusin käyttää lahjoituskanavana nimenomaan kansainvälisen organisaation Suomen toimipistettä. Kun joku jossakin laskee lahjoitusvaroja yhteen, halusin kantaa korteni suomalaiseen, en amerikansuomalaiseen tai amerikkalaiseen avustuskekoon. Tämän kriisin keskellä oma suomalaisuuteni nosti siis päätään voimakkaammin kuin on tehnyt aikoihin.

Pihamme persikkapuu on alkanut aukoa ensimmäisiä kauniita kukintojaan. Yhtä kaunista käännettä toivoisin maailmantilanteeseen. 

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Rauhaa ja parempaa huomista toivoen sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.