Ulkosuomalaisen työlook

Pyysin eilen ukkokultaa ottamaan minusta töihinlähtökuvan. Sen oli lähinnä tarkoitus jäädä itselle muistoksi tästä ajasta ja elämänhetkestä. Mutta otos saikin minut pohtimaan, kuinka työlookini on mahdollisesti näiden vuosien aikana ulkomailla muuttunut. Vai onko se? Päätin julkaista kuvan somessani ja kysyä mielipidettä entisiltä työkavereiltani ja oppilailtani Suomessa.

Kommenttien mukaan nykyinen työtyylini on oululaista verrokkiaan rennompi. Ja sen tunnistin itsekin. Kaulassani ei roiku kuvallista kulkulätkää. Työ- ja läppärilaukuksikin on tullut otettua letkeä Marimekon kesäkassi. Asuna kuvauspäivänä sattui olemaan Marimekon paita, farkkushortsit ja tennarit. Oulussa en käyttänyt Marimekon vaatteita, enkä muista, olisinko koskaan mennyt työpaikalleni farkkushortseissa. Mielestäni en. Eivätkä kyllä tennaritkaan valikoituneet oululaisiksi työkengikseni koskaan.

Perjantainen työlookini Piilaaksossa.

Työasujeni tyylissä tapahtuneen muutoksen myötä pohdin, mitkä kaikki seikat voivat ulkosuomalaisen työpukeutumiseen vaikuttaa:

Työ 

Varmasti tärkein tekijä on, millaista työtä tekee ja millainen on työympäristö. Nyt opetan yksityisesti urheilullista 16-vuotiasta nuorta, joten taitaa silläkin olla asuvalintaani oma vaikutuksensa. Toisaalta, edellisessäkin työpaikassani Piilaaksossa kuljin työpaikallani enimmäkseen joogapöksyissä. Ja sulauduin hyvin joukkoon, olihan kyseessä liikunnallinen harrastusympäristö.

Sää ja ympäristö

Täällä asuvalintaan vaikuttaa luonnollisesti myös sää. Vielä tällä lokakuisella viikolla lämpötila käväisi laaksossamme +32 asteessa. Ei sellaisessa helteessä tee mieli kiskaista ylle pikkutakkia tai pitkähihaista eikä panna jalkaan piikkikorkoa.

Lisäksi pukeutumiseen vaikuttaa myös paikallinen trendi. Piilaaksossa pukeudutaan työpaikoilla noin muutenkin hyvin rennosti. Huomattavasti rennommin kuin Yhdysvaltojen itärannikolla. Jos mallina pitäisi amerikkalaisia tv-sarjoja kuten Ally McBeal tai New Yorkiin sijoittuvaa Sinkkuelämää, niin pieleen menisi. Pukeutumistyyli niissä on piilaaksolaisten lasien läpi katsottuna turhankin "virallinen". En ole kuullut, että täällä olisi työpaikoilla minkäänlaisia pukeutumiskoodejakaan. Jos joku lukijoistani sellaisen tietää, niin kerrohan minullekin. Lakitoimistoissa varmaan pukeudutaan aina tiptop puvuntakkeihin, mutta eipä juuri muualla.

Ulkosuomalaisuus

Huomaan myös, että omalla kohdallani asu- ja laukkuvalintoihini on vaikuttanut myös suomalaisuuteni. Ulkomailla asuessa tietyt suomalaiset brändit ovat tulleet niin sanotusti lähelle sydäntä. Arvostus suomalaista designia ja vaikkapa vaatemerkkejä kohtaan on noussut. Ne muistuttavat minua juuristani, ja niinpä kannan ylpeydellä päälläni jotakin suomalaista. Edellisessäkin työpaikassani oli päälläni usein Marimekkoa ja työlaukkuna sielläkin mikäpä muukaan kuin Marimekon kassi.

Täällä olen työhousuinani käyttänyt myös mm. näitä vaaleanpunaisia camouflage-housuja. Ovat italialaista designia hopeanvärisine sivuraitoineen, jotka eivät kylläkään kuvassa näy. Näistä osaan sanoa varmasti, etten koskaan, ikikuuna päivänä pukisi näitä päälleni töihin Oulussa. 

Aika uskomaton yhteensattuma näille työasupohdinnoilleni oli, että juuri tänään some muistutti minua viimeisestä työpäivästäni Oulussa. Kuinka ihanat työkaverini olivat tehneet työpisteelleni mukavan jäynän. Paitsi että kuva toi kivoja muistoja työkavereistani, se palautti mieleen myös kellokorttisysteemit ja raskaat avainniput. Nythän minulla ei ole työpaikalleni edes avainta, hahah. Pääsen sisään ovikelloa soittamalla. 

Oulun työpisteeni viimeisenä työaamuna ennen vuorotteluvapaalle jääntiäni. Yllätyksen koettuani lähdin etsimään "syylliset" ja halasin heidät ruttuun. Lämpöisiä syysterveisiä vaan, jos satutte postaukseni lukemaan.

Pikaisesti pohtimani lista ei varmasti ole kaikenkattava, mutta olivatpa vaikuttavat tekijät sitten mitkä tahansa, pidän tästä kohdallani rennompaan suuntaan menneestä tyylistä. Piilaaksossa Piilaakson tavoilla. 

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.