Viety kuin litran mittaa

Nyt on ollut vauhdikasta arkea. Niin vauhdikasta, että bloginikin jäänyt kaikessa tohinassa aivan kinttuihin. Edellisestä postauksestani on hurahtanut jo yli kuukausi! Tällä kertaa postauksessani on luvassa enemmän sellaista ajatuksenvirtaa, mitä viimeisen kuukauden aikana on arjessa muiden muassa tapahtunut.

Pieniä kupruja terveydessä 

Helmikuussa kehittelin jostakin itselleni kummallisen toispuoleisen, mutta todella kipeän kurkkukivun. Lopulta nieluuni ilmestyi jopa pieniä rakkuloita, joten lääkäriinhän siitä oli lähdettävä. Kiitos paikallisen terveydenhuollon, sain onnekseni lääkäriajan heti seuraavalle päivälle ja vieläpä omalääkärilleni. Kaikki mahdolliset testit otettiin, mutta tulokset olivat negatiivisia. Niinpä kivun aiheuttaja ja rakkulat jäivät lopulta mysteeriksi. Mutta puolikuntoisena olin hyvinkin yli viikon verran. Ibuprofeiinia kului. 

Kun sitten sain lopultakin kurkkukipuni hellittämään, suuntasin innoissani kuntosalille. Ja nähtävästi hiukan liiankin innoissani, sillä loukkasin siellä kyynärpäätäni. Käsivarteni ei suostunut suoristumaan muutamaan päivään. Toivotut lihakset eivät näemmä tule yksin ja ilman vastuksia.

Jokavuotinen urheiluspektaakkeli 

Helmikuun alkupuolella USA:ssa seurattiin tietenkin jännittyneinä spektaakkelia nimeltään Superbowl. Vaikket itse ottelusta välittäisikään, ei sen ennakkomainonnalta yksinkertaisesti voi välttyä. Jo viikkoja ennen ottelua näytetyt kaikki ne sadat tai tuhannet ruokamainokset televisiossa, huh huh. Kaikki tähtäävät tekemään myyntiennätyksensä juuri Superbowl-sunnuntaina. 

Tänä vuonna saimme iloksemme kutsun Superbowl-kotibileisiin. Mukana oli suomalaisia niin vanhoja kuin uusiakin tuttavuuksia. Itse en niinkään tuosta ottelusta välitä, joten sitäkin tärkeämmässä asemassa olivat mukava seura ja osin nyyttäriperiaatteella toteutetut maittavat tarjoilut. Mutta kääntyipä peli loppumetreillä niin jännittävän tasaväkiseksi, että television edessä istuin lopulta nauliintuneena minäkin. Iso kiitos vielä juhlista isäntäväelle, jos satut(te) tekstini lukemaan.

Helmikuussa vietettävä Lunar New Year on toinen, joka Piilaakson väestöpohjasta johtuen näkyy arjessa voimakkaasti ja monella tapaa. On juhlintaa, kulkueita, tuotteita ja punakeltaisia koristeita joka paikassa. Tässä kullan värisessä salkussa myynnissä brandyä jokaisen astrologisen merkin muotoisessa lasipullossa.

Helmikuu on juhlakuu

Helmikuu on myös meidän taloudessamme mukava juhlakuukausi. Silloin juhlimme niin ystävänpäivää, joka täällä Yhdysvalloissa on enemmän rakastavaisten kuin ystävien juhla, mutta järjestämme yleensä jotakin kivaa myös ukkokullan synttäreiden kunniaksi. Tänäkin vuonna synttärisankari sai valita illallispaikan ja halusi lempiravintolaamme perulaiseen. Ihana illallinen siitä tulikin.

Perulaisravintolan veskissä minua nauratti, sillä paitani oli likipitäen samaa kuosia tapetin kanssa.

Lisäksi tänä vuonna helmikuu oli siitäkin merkittävä kuukausi, että kaksi hyvää ystävääni täytti 50 vuotta. Yllätin vuorollaan molemmat päivänsankarit onnittelemalla heitä puhelimitse, videosellaisella, sillä välissämme on Atlantti. Oli ihana "nähdä" hetki kasvotusten, ja juttuahan olisi riittänyt tietenkin pidempäänkin. Molemmat puhelut saivat väistämättä peilaamaan, kuinka monta vuotta olemme yhdessä tuosta 50 vuodesta kulkeneet. Kumpaisenkin kohdalla aika monta. Mieleeni palautui muistoja nuoruusvuosilta yksi jos toinenkin...

Matkojakin poikkeuksellisen tiuhaan

Ukkokullan synttäreiden lomassa saikin alkaa jo pakkaamaan snorklausvälineitä matkalaukkuun, sillä "hiihtolomamatkamme" lähestyi. Hiukan sattumankauppaa oli, että matka osui näin lähelle edellistä, Etelä-Amerikan kiertomatkaamme, mutta tämän reissun olimme varanneet jo viime heinäkuussa. Löysin sillon hyvän matkatarjouksen, josta "ei voinut kieltäytyä", hahah. Tuolloin heinäkuussa Etelä-Amerikan matkastamme ei vielä ollut tietoakaan, saati että se edullisempien lentolippuhintojen vuoksi venähtäisi vielä yhden viikon tammikuun alkupuolelle. Niinpä näiden kahden ulkomaanmatkan väliin jäi nyt vain viisi viikkoa.

Aamusnorklauksella kävi mieletön tuuri, kun merikilpikonna päätti uiskennella aivan "kotilaiturimme" kupeessa. Tässä konna haukkaamassa pinnalla hetken happea, kunnes sukelsi taas etsimään korallien lomasta aamupalaansa.

Hiihtolomamme oli oikein onnistunut ja rentouttava. Koko alkuvuosi on ollut Pohjois-Kaliforniassa todella sateinen ja tavallista kylmempi, joten viikko auringossa piristi ja lämmitti siinäkin mielessä kummasti. (Eilen uutisissa kerrottiin tämän talven sademäärän olevan alueellamme 129 % normaalista. Ja uusia saderintamia on vielä luvassa...)

Mutta sen, että pääsimme reissusta kotiin, olikin aika ottaa jo pienempi matkalaukku esiin. Tämän seuraavan matkan ajankohta tuli meille niin sanotusti ilmoitusluontoisena asiana: Popkuningatar Madonnan piti aloittaa kiertueensa viime syksynä, mutta sairastapauksen vuoksi alkukiertueen keikat peruttiin. Meillä oli liput lokakuiseen konserttiin Las Vegasissa. Nyt uudeksi keikka-ajaksi oltiin ilmoitettu maaliskuun ensimmäinen päivä. Näin ollen yövyimme reissujemme välissä vain neljä yötä kotona, jolloin ohjelmana oli edellisten matkalaukkujen purku, pyykinpesua, uuden laukun pakkaus ja jälleen loikka lentokoneeseen kohti Las Vegasia. Keikkaliput olivat viimevuotinen syntymäpäivälahjani ja nyt siitä lopultakin oikein ilolla pääsin nauttimaan. 

Lisäksi niiden neljän kotona piipahdetun päivän ajalle osui kaikenlaista ylimääräistä isompaa kuin pienempääkin säätöä. Minulla oli muiden muassa ajanvaraus silmälääkärille ja koska tiesin, että linssieni vahvuudet tulisivat muuttumaan, oli tarkoitus löytää myös uudet silmälasikehykset. 

Se sitten on painajaismaista hommaa varsinkin minunlaiselleni likinäköiselle, joka en peilistä kauempaa näe, miltä kehykset näyttävät. Kehyksien valitseminen on jo muutoinkin omanlaisensa rutistus. Nykyään olen tehnyt joka kerta ennen kehysten valintaa päätöksen, että en todellakaan valitse lopullisia kehyksiäni siinä vaiheessa, kun olen saanut pupillien laajennustipat silmiini. Silloin näkökykyni on vieläkin rajallisempi. Mutta arvatkaapa, millaiseen ratkaisun sitten päädyin tällä kertaa? No siihen samaan kuin jo pari kertaa aiemminkin: valitsin kehykset hetkellä, kun silmäni olivat pelkkää isoa pupillia, hahah. Uudet lasini eivät vielä ole valmiit, mutta arviolta ensi viikolla pääsen vihdoin näkemään (sanan varsinaisessa merkityksessään), että mitä tulinkaan nenälleni valinneeksi. Onneksi minulla oli tuona päivänä puhelimen viestien päässä arvosteluraatilaisia, jotka antoivat puolisokealle mielipiteitään. Kiitos vielä.

Lisää elämyksiä

Paitsi että hiihtolomamatkamme oli totta kai elämys, oli tapahtumarikasta menoa luvassa lisää myös Las Vegasissa. Siellä jo useasti käyneenä, ei sen kasinomaailmasta jaksa innostua enää yhtä lailla kuin ensikertalaisena. Niinpä olimme Madonnan lisäksi mahduttaneet pariin päivään muutakin ohjelmaa. Olimme varanneet ystäviemme suosituksesta liput Cirque du Soleilin "O"-näytökseen. Ja olihan se aivan huikea esitys. Ja Bellagio-kasinohotellin teatterin puitteet esitykselle mitä upeimmat. Lisäksi minulla oli vielä yhtenä päiväohjelmanumerona vierailla Las Vegasin suhteellisen uudessa, Prinsessa Diana -näyttelyssä. Oi että!

Prinsessa Diana -näyttelyssä oli valtava määrä sekä tietoa että aitoa materiaalia lähtien aina hänen lapsuudestaan. Nähtävillä oli esimerkiki Dianan ranskan kielen harjoituskirja. Näytteillä oli myös täydellinen kopio hänen hääpuvustaan. Ja kyllä, se pitkä laahuskin oli tuolla takana. Kukapa ei kyseistä pukua Dianan ja Charlesin hääseremoniasta muistaisi!

Kotimatka meni jännittäväksi

Paluulentomme Las Vegasista kotiin oli lauantaina. Ja kuinka ollakaan, ei siitäkään jännitysmomenttia puuttunut. Tuolloin lauantaina Las Vegasin alueella mitattiin ennätyksellisiä myrskytuulia puuskineen. Jonkin uutisen mukaan lentokentällä puuskat olivat kovimmillaan jopa 40 vuoteen. Lisäksi esimerkiksi yksi kaupungin keskustan pääkaduista jouduttiin sulkemaan, sillä hotellin nimikyltti oli paiskautunut tuulen voimasta kadulle. Pieniä tappioita tuli myrskyssä meillekin, sillä ukkokulta menetti otsalleen nostamat aurinkolasit. Myrsky vei ne mennessään. Oli se kauhea myräkkä, hui olkoon!

Kävimme myrskypäivänä kävellen katsomassa Las Vegasin uutuutta Sphereä. Vaikka aurinko paistoi, tuntui matka voimakkaissa tuulenpuuskissa välillä jopa hengenvaaralliselle.

Näin ollen saimme jännittää, kuinka paluulentomme kanssa kävisi. Menimme ajoissa lentokentälle, vaikka etukäteen oli ilmoitettu, että lentomme tulisi olemaan ainakin muutamia minuutteja myöhässä. Lentokentällä alkoi kuitenkin paljastua kokonaistilanne. Kone, jonka oli määrä saapua Las Vegasiin ja jolla meidän oli tarkoitus matkata kotiin, ei päässyt myrskyn vuoksi laskeutumaan. Oli yrittänyt sitä jo kaksi kertaa, mutta joutunut molemmilla kerroilla palaamaan kiertämään kehää kentän yläpuolelle. Vasta kolmannella yrittämällä kone pääsi maankamaralle. Satuin lentokentällä wc-tiloihin samaan aikaan, kun tuolta lennolta ja koneesta ulos päässyt nainen tuli sinne myös. Naispolon hermot olivat täysin riekaleina.

Paluulentomme myöhästyi lopulta reilun tunnin verran, mutta olimme silti onnekkaita, sillä useampia muita lentoja peruttiin myrskyn vuoksi kokonaan. Ja voin sanoa, ettei se lentomatka ollut tasaista kyytiä. Pomppuja piisasi, huh huh.

Summa summarum

Kun siis nyt katsahdin peräpeiliin viimeisen kuukauden ajalta, niin todellakin tuntuu, että minua on viety kuin litran mittaa! Ja kun aivan kaikkiin menoaikatauluihin ei ole voinut itse edes vaikuttaa. Sairastapauksiani lukuun ottamatta kaikki on kuitenkin ollut ihanan antoisaa, ja tarjolla on ollut nyt lyhyessä ajassa paljon kohokohtia ja elämyksiä. En siis panisi pahakseni, jos maaliskuusta tulisi tempoltaan jo vaikka hiukan tasaisempi. Ja lompakkokin kiittäisi, jos pysyisi vaikka hetken ihan kotosalla, hah. Nyt onkin tuntunut ihan kivalle palata taas normaalin arkeen ja vähän jo hengähtää. 

Kuin tulisilla hiilillä...

Kaiken tämän vauhtiajon taustalla olen käynyt vielä lisäksi tietynlaisia neuvotteluja, jostakin minulle täysin uudesta ja erilaisesta, mutta tästä ehkäpä ensi postauksessa lisää. 

Nyt päätän näihin kuviin ja tunnelmiin, ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!