Lisää ulkosuomalaisen kirjailijan haasteita

Huhtikuussa kirjoitin blogiini ulkosuomalaisen kirjailijan asemasta, millaisia hankaluuksia ulkomailla asuva, mutta suomeksi julkaiseva kirjailija kohtaa ja mistä kaikesta tämä voi kokea jäävänsä paitsi. Teksti nostatti paljon mielenkiintoista keskustelua, minkä seurauksena syntyi ulkosuomalaisten kirjailijoiden vertaistukiryhmä Facebookiin. Upea juttu! Innostuin nyt avaamaan ulkosuomalaisen kirjailijan kokemia haasteita lisää.

Ulkosuomalainen kirjailija ei välttämättä pääse näkemään ja hypistelemään kirjaansa suomalaisen kirjakaupan hyllyssä. En ole itsekään nähnyt siellä vielä omaani. Tästä kuvasta saan kiittää kummityttöäni, joka "raportoi" minulle Oulun Suomalaisesta kirjakaupasta tänne Yhdysvaltoihin.

Apurahojen ja kirjailijayhdistysten paikallisuus

Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja nosti postaukseni tiimoilta syntyneessä somekeskustelussa esiin tärkeän seikan: myös monet Suomessa jaettavat apurahat ovat paikallisia, jolloin ulkosuomalaisen rooli niiden hakemisessa on huomattavasti Suomessa asuvaa kollegaansa hankalampi. Ja tämä, vaikka ulkosuomalainen kirjailija tuottaisi aivan yhtä lailla suomenkielistä kirjallisuutta suomalaisille lukijoille. 

Myös monet kirjailijayhdistykset ja -seurat vaativat jäsentensä asuinpaikaksi tietyn alueen Suomessa. Ulkosuomalaiselta tämä suomalaisen kotikunnan napanuora katkeaa ulkomaille muuton yhteydessä ja toki yhdistyksen toimintaan osallistuminenkin olisi vaivalloista tai jopa mahdotonta. Joillekin kirjailijayhdistyksiin tai -seuroihin kuulumattomuus voi luoda ulkopuolisuuden ja yksin puurtamisen tunteita. Nykyisen asuinmaan kirjailijapiireissä vuorostaan ei tunneta alan suomalaisia piirteitä tai voi tulla muita kulttuurisidonnaisia tekijöitä, jotka hankaloittavat toimintaan osallistumista. (Yksi ulkosuomalainen kertoi, kuinka hänet oli heitetty paikallisesta kirjailijapiiristä pihalle.) 

Ulkosuomalaisille kirjailijoille heidän etuaan ajavaa yhdistystä ei ainakaan toistaiseksi ole perustettu. Onneksi meillä on nyt tuo vertaistukiryhmä yhteisenä keskustelualustana.

Maksutavat kirjamyynnissä

Kun on asunut ulkomailla jo pitkään, monet käytännöt Suomessa muuttuvat tänä aikana. Esimerkiksi muutama vuosi sitten yllätyin, kuinka suomalaiset olivat jo kovin tottuneet maksusuorituksiin MobilePayn avulla. Meillä Yhdysvalloissa oli käytössä Venmot, Zellet, PayPalit ja muut. Sain kuulla, että Suomessa lasten jalkapallopeleissä kentän laidalla saattoi MobilePay olla makkarakojun ainoa maksutapa. 

Kun sitten ulkosuomalainen ryhtyy myös itse myymään kirjojaan Suomessa, olettaa moni kirjaostaja, että maksun voi hoitaa vaivattomasti MobilePayllä. Valitettavasti tämä ei omalla kohdallani käynyt päinsä. MobilePayn pystyy asentamaan vain, jos asuu EU:n talousalueella, mihin Yhdysvallat ei luonnollisestikaan kuulu. Eli vaikka minulla on edelleen käyttötili Suomessa toimivassa pankissa, on MobilePay niin tarkoin varjeltu maksutapa, etten voi sitä Yhdysvalloissa asuvana asentaa ja käyttää. 

Ja toki kaikilla ulkosuomalaisilla ei enää ole edes suomalaista pankkitiliä. Osa on katkaissut pankkisuhteensa tarpeettomana, mutta osalle on lyöty jauhot kurkkuun vasten tahtoaan. Ainakin yhden Suomessa toimivan pankin tiedetään katkaisseen yksipuolisella päätöksellä monien amerikansuomalaisten pankkitilejä, vaikka tileillä olisi ollut aktiivista käyttöä. Paitsi että siinä menettää tilinkäyttömahdollisuuden, niin jää myös ilman verkkopankkitunnuksia, jotka ovat asioiden hoitamisessa Suomessa jopa elintärkeät. Pankkiasiakkuussuhteiden katkaisu on ollut kuuma peruna ulkosuomalaisten keskuudessa jo muutaman vuoden.

Myöskään PayPal-maksut eivät ole ideaaleja Suomesta ulkomaille. Maksutapahtumista menee kansainvälinen siirtomaksu ja lisäksi voi tulla valuuttamuunnoskuluja. 

Näin ollen monelle ulkosuomalaiselle kirjailijalle ainoa toimiva maksutapa henkilökohtaisessa kirjamyynnissä voi olla käteinen. Ja kuinka monella tuota kahisevaa nykyään on automaattisesti mukanaan, onkin sitten asia erikseen...

Joku voi ajatella, ettei tämä ole kokonaisuuden kannalta isokaan haaste, mutta jos henkilökohtaista kirjamyyntiä saa aikaiseksi enemmän, tulevat rajalliset maksutavat väistämättä esiin. Joskus kiertotiestä voi löytyä ratkaisu: Sain yhdessä tilaisuudessa ystäväni toimimaan "rahastajana". Hän keräsi kirjamyyntirahat MobilePayn avulla ja tilitti ne tilaisuuden jälkeen minulle tilisiirtona. Onnistui, vaikkakin mutkan kautta.

Rajoittunut pääsy suomalaiseen kirjallisuuteen

Kaikkiin suomalaisiin lukuaikapalveluihin ei käy ulkomainen kortti maksuvälineenä. Samoin niiden sisältöä on voitu rajoittaa maittain. Valikoima ei siis välttämättä ole yhtä laaja kuin Suomessa. Viimeisimmäksi, vain pari viikkoa sitten yksi amerikansuomalainen surkutteli, että BookBeat oli hylännyt hänen maksutapahtumansa amerikkalaisella luottokortilla. Hänellä ei ollut suomalaista maksukorttia, joten hänen osaltaan BookBeatin käyttö loppui. Ja totta, palvelun sivuilla lukee, että tilaus tulee tehdä suomalaisella kortilla. Toinen amerikansuomalainen kommentoi hänelle, että hänen amerikkalainen korttinsa kelpaa enää ainoastaan Nextorylle. 

Jos siis ulkosuomalaisella ei ole enää suomalaista maksukorttia, jäävät lukuaikapalvelut harvalukuiseksi. Tämä ja suppeampi kirjavalikoima rajoittavat suomalaisen kirjallisuuden lukemista ulkomailla, minkä vuoksi ulkosuomalainen voi kokea tipahtavansa suomalaisten kirjallisuustrendien aallonharjalta. Myös oman käsikirjoituksen lähdekirjallisuus voi jäädä tavoittamatta sillä laajuudella ja aikataululla kuin toivoisi.

Suomalaisista verkkokaupoista kirjan tilaaminen ulkomaille olisi tietenkin yksi vaihtoehto. Toimitusmaksut ovat kuitenkin pahuksen kalliita. Tein tätä postaustani varten testin, paljonko oman esikoisteokseni tilaaminen Yhdysvaltoihin erään verkkokaupan kautta maksaisi. Toimituskuluja yhdelle kirjalle tuli huimat 36,90 euroa. En siis ihmettele, jos moni fyysinen kirja jää ulkomaille tilaamatta.

Myös suomalainen e-kirjasto on kohdennettu vain Suomessa asuville. Vaikka rajaus on harmillinen, ymmärrän sen hyvin. Kirjastotoiminta rahoitetaan Suomessa kunnallisverovaroilla ja ulkosuomalainen ei maksa kyseistä veroa Suomeen. Tämä teille lukijoilleni vain lähinnä lisähuomiona, kuinka rajallista pääsy suomenkieliseen kirjallisuuteen ulkomailta voi olla.

Vaikka mielenkiintoista ja ajankohtaista suomalaista kirjallisuutta olisi siis paljon, ei niihin välttämättä pääse ulkomailta käsiksi.

Jos kirjan tapahtumat sijoittuvat ulkomaille, voi ulkosuomalainen saada kirjastaan kivoja somemainoskuvia tarinan aidossa ympäristössä. Tässä esikoisteokseni poseeraa piilaaksolaisen sitruunapuun katveessa, mutta toisaalta teoksessani kuljetaan hetkittäin myös Oulussa. Kotimaista koivua teokseni ei ole vielä tavannut.

Kallis ja aikaa imaiseva harrastus

Kun edellisen kerran kirjoitin ulkosuomalaisen kirjailijan kokemista haasteista, en välttämättä tuonut riittävästi esiin kustannuksia. Jo yksistään Suomeen kirjajulkkareihin matkustaminen, joko toiselta puolelta maapalloa tai lähempää, aiheuttaa isoja kuluja. Yksi ulkosuomalainen kollega totesikin, että kirjojen julkaisu ja kirjailijana itsensä näkyväksi tekeminen Suomessa on monelle ulkosuomalaiselle todella kallis harrastus. Voihan moni Suomessa asuvakin kokea asian näin, mutta ainakin maansisäiset matkakustannukset kirjajulkkareihin ja kirjailijatapaamisiin ovat edullisemmat.

Ulkosuomalaisen matka Suomeen voi myös vaatia lomapäivien ottamista työpaikalta ja muita, pidempiaikaisia arjen järjestelyjä. Jos taas tavoittelee tekevänsä vain muutaman päivän pyrähdyksen, on se ainakin täältä kaukaa aikaerorasituksen vuoksi elimistölle rankka repäisy.

Matkastressi

Sitten on vielä meillä pitkämatkalaisilla omat stressimme. Olipa Suomessa luvassa kirjan julkistusjuhla tai olit onnistunut sopimaan kirjailijavierailuja, mutta lentoyhteydet eivät toimikaan niin kuin varauksessa lukee ja olet itse suunnitellut. Varasin omat kesäajan lentoni Suomeen jo tammikuussa, mutta koko alkuvuoteni on ollut yhtä sinivalkoista painajaista. Tästä voi halutessaan lukea lisää ja kauhistua edellisestä postauksestani. 

Jos lentoni suinkin lentävät ajallaan, vierailen piakkoin Suomen kirjastoissa seuraavasti:

- Oulun Pekurin kirjastossa tiistaina 27.5. klo 18 (lisätiedot)

- Helsingin Oodissa sunnuntaina 1.6. klo 13 (lisätiedot)

Tervetuloa mukaan keskustelemaan.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Nyt minun on syytä ryhtyä jo pakkauspuuhiin, joten sanon teille jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!