Kesävisiitti Suomessa oli pääosin ihanaa aikaa. Vaikka kiirettä pitikin, tuli moni asia kuitenkin hoidetuksi, ehdin nähdä ja kokea paljon ja sain tavata tuon ruhtinaallisen 8,5 viikon aikana paljon ystäviä ja sukulaisia. Toki lisääkin olisin tapaamisia vielä halunnut, mutta aika ja rahkeet sanoivat tuolle toiveelle stop. Loppumetreillä Suomessa tapahtui kuitenkin jotakin täysin odottamatonta ja ikävää: Facebook-tilini kaapattiin!
Kaikki alkoi näin viattomasta Messenger-viestistä, jonka sain Facebook-kaveriltani:
 |
| Mukana nätit emojit ja kaikki. |
Tässä vaiheessa minulle ei mitenkään käynyt ilmi, että kaverini Facebook-tili oli jo kaapattu. Lisäksi sain tuon viestin, kun olin yksin kiireessä syömässä lounasta, joten en ajattellut enkä epäillyt pyyntöä sen kummemmin. Annoin numeroni ja se olikin sitten siinä!
Tilini kaapattiin heti ja tietämättäni tililtäni ryhdyttiin lähettämään tätä samaa puhelinnumeropyyntöviestiä henkilöille, joiden kanssa olen joskus lähettänyt Messenger-viestejä. Samanaikaisesti minut pullautetttiin Facebookista ulos, joten en voinut esimerkiksi käydä kirjoittamassa varoituksen sanaa tilini kaappauksesta omalle seinälleni. Ja että tiesin sen jo itse. Ystäväni tämän kävi seinälleni puolestani tekemässä, kiitos.
Yhteydenottojen hyökyaalto
Syntyi nopeasti hyvin kakofoninen tilanne. Kun Facebook-kaverini alkoivat saada näitä viestejä, pyrki lähes jokainen joko kysymään, oliko tilini mahdollisesti kaapattu, tai ilmoittamaan minulle kaappauksesta. Tuossa vaiheessa minulla siis hälytti kolme erillistä laitetta koko ajan: kaksi puhelinta ja yksi tietokone. Sain puheluita, joista vain kahteen ennätin vastaamaan. Sain myös valtavan määrän Instagram-, Whatsapp, Messenger- ja ihan tavallisia tekstiviestejä. Heinäkuisena hellearki-iltapäivänä näytti yllättävän moni siis olevan linjoilla. En voinut siinä tilanteessa alkaa niihin kaikkiin mitenkään vastaamaan, koska FB-tilin kanssa oli "tulipalon sammutustilanne". Oli tietenkin hyvä, että moni yritti tilanteesta minua varoittaa, mutta se viestien yhtäaikaisuus tahtoi saada jokaisen viestintävälineeni lähinnä vain "solmuun". Notifikaatioita paukkui sellaista tahtia, että rivakka polkka olisi jäänyt kakkoseksi.
Lopulta urakoin koneellani noin 1,5 tuntia, että sain tilin takaisin oman hallintaani. Kiitos vielä ystävälle, joka osasi neuvoa minulle oikean tavan saada kaapparit ulos tililtäni. Lopullisesti. (Ukkokultani oli Kaliforniassa ja nukkui yöuniaan vielä autuaan tietämättömänä kaikesta.) Tuon 1,5 tunnin aikana minut kirjattiin kaapparien toimesta tililtäni ulos yli 20 kertaa, mutta en antanut periksi. Kirjauduin joka kerta uudelleen, vaikka se takkusikin. Kyllä siinä hikikarpalot valuivat, eikä ihme, sillä sisälämpötilakin oli sillä hetkellä +29! Pelkkä ajatuskin seurauksista hikoilutti. Facebook-kaverit toki saisin pikku hiljaa takaisin, mutta kaikki ne Facebook-tililleni nostamat kuvat, elämäntilanteet ja muistot sekä lähetetyt viestit, mitkä olivat nyt kaikki vaarassa kadota tuon tilini mukana. Jopa näiden blogipostausteni paras tiedotuskanava häviäisi. Ja tämä kaikki ilman omaa suunnitelmallista aikomustani tehdä niin.
Pitkän taiston päätteeksi tilanne kääntyi kuitenkin onneksi parhain päin ja sain säilytettyä tilini. Kaikille ei ole käynyt vastaavassa tilanteessa yhtä onnekkaasti.
Sisälämpömittarin lukema. Oli tuskaisat oltavat kaikin puolin.
Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että olihan tuo kaappausviritelmä varsin ovela. Kaikki viestittely tapahtui ensinnäkin hyvällä suomen kielellä ja kun tulin verranneeksi parin eri ystävän saamia kaappareiden viestejä tuon numeropyyntöviestin jälkeen, niin ne erosivat toisistaan! Lisäksi itse sain jälkikalasteluviestin Whatsappiin, mutta yksi ystäväni oli saanut sen sähköpostiinsa. Ei siis voinut antaa vain yhtä varoittavaa tapaa ja kanavaa hakkereiden toimintatavasta muuta kuin tuon aloitusviestin.
Ja mielenkiintoisena huomiona vielä se, että kun etsin sitä alkuperäistä, kaappareilta saamaani viestiä ottaakseni siitä kuvakaappauksen tähän postaukseeni, niin viestiketjuja on muokattu jälkikäteen! Sitä alkuperäistä viestiä ei enää näy ollenkaan. Nyt viestiketjussa näkyy tuo sama viesti minun lähettämänä. Mitä en siis itse ole tehnyt.
Erityisen harmillinen kaappaus oli siinä mielessä, että itse en nähnyt, kenelle kaikille tätä puhelinnumeropyyntiviestiä oli lähetetty. Vasta, kun viestin vastaanottaja siihen jollakin tapaa reagoi, tuli siitä ilmoitus myös minulle. Lisäksi tiedossani on ainakin yksi FB-kaveruus, jonka nuo kaapparit katkaisivat ja tekivät lisäksi eston, etteivät tämän ystävän viestit enää näkyneet minulle edes viestittelyryhmissä. Onneksi huomasimme tämän nopeasti ja tuo katkaistu yhteys on nyt palautettu.
Samoin tilanne oli varsin epäreilu heille, joiden kanssa olen joskus ollut Messenger-yhteydessä, mutta emme ole Facebookissa kuitenkaan kavereita. Näitä kontakteja minulle on tullut varsinkin esikoiskirjani kirjoittamisen ja julkaisun tiimoilta. Niinpä moni puolituntematon oli varmasti kummissaan, miksi yhtäkkiä pyydän heidän numeroaan. Ja koska he eivät pystyneet näkemään Facebook-postauksiani, jäi heiltä myös näkemättä ystäväni laittama ilmoitus, että tilini on kaapattu ja erikoinen numeropyyntöni kannattaa jättää huomiotta.
Pitkäkestoinen riesa joka tapauksessa
Vaikka tilini palauttamiseksi meni se 1,5 tuntia, jatkui tätä jatkuvaa viestittelyä vielä monta tuntia eteenpäin, kun FB-ystävät yksi kerrallaan huomasivat saaneensa minulta viestin ja alkoivat reagoida siihen tavalla tai toisella. Lisäksi toinen aalto viestejä alkoi vyöryä siinä vaiheessa, kun ystävät USA:ssa heräsivät uuteen aamuunsa ja heitäkin odotti tämä puhelinnumeropyyntöni viesteissä. Siinä vaiheessa vaara oli kuitenkin jo ohi, sillä tili oli takaisin minun. Kummeksuvia yhteydenottoja ropisi vielä seuraavanakin päivänä. Yritin parhaani mukaan vastata jokaiselle, mikä tilanne oli ollut, sillä useimmat eivät hoksanneet katsoa sitä Facebook-seinältäni.
Kaappaus tapahtui iltapäivällä Suomen aikaa ja samana iltana minulla oli entisten ja nykyisten piilaaksolaisnaisten tapaaminen Oulun torilla. Olin odottanut sitä innolla. Olin kuitenkin jo harmikseni perumassa osallistumistani, sillä puhelimeni piippasi edelleen koko ajan viestejä. Menin kuitenkin tapaamiseen mukaan ja eihän siinä auttanut kuin kertoa muille osallistujille syy, miksi seuraan puhelintani niin ahkerasti ja myös vastaan saamiini viesteihin.
Että olihan tämä kaappaus kuulkaa kaikin puolin kamala soppa! Eikä aikaa todellakaan olisi ollut moisen sopan keittämiseen, sillä käsilläni oli viimeiset päivät Suomessa. Mistä sopivasti aasinsilta seuraavaan painajaiseen:
Käsittämätön lentolippusekoilu
Paluulentoreittini Kaliforniaan oli Oulu - Helsinki - Los Angeles - San Francisco. Kaikki kolme lentoa olivat samalla lipulla ja ne oli varattu Finnairin kautta. Kaksi ensimmäistä lentoa operoi Finnair, viimeisimmän Alaska Air. Tein lähtöselvityksen lennoilleni lähtöä edellisenä päivänä verkossa, mutta viimeisen pätkän lennolle se ei onnistunut. Näin on voinut käydä joskus ennenkin, sillä tuossa vaiheessa viimeisen lennon lähtöön on vielä reilusti yli 24 tuntia aikaa. En ollut huolissani. Vielä.
Kun menin Oulun lentokentälle, onnistui matkatavarani lähettää aina San Franciscoon asti, mutta minulle ei lähtöselvitystä voitu vieläkään tehdä. Ohjeena oli mennä selvittämään asia Los Angelesissa. Selvä. Siellä minulla olikin tuskaisat 5,5 tuntia lentojen vaihtoaikaa, joten aikaa kyllä oli.
Mutta Los Angelesissa tuli eteen aivan käsittämätön tilanne. Kun menin lähtöselvitystiskille selvittämään lentoani, jolle minulla oli siis jo paikkavarauskin tehtynä ja laukut kirjattuina sisään, sanoi virkailija, ettei lentovaraustani löydy ollenkaan. Varausnumerolla, Finnairin eikä Alaskan, ei löytynyt mitään tietoja. Virkailija oli aivan kummissaan, kuinka matkatavarani oli kuitenkin onnistuttu laittamaan kyseiselle lennolle. Ja kuinka olin voinut varata paikan tuolle lennolle. Virkailija ennätti jo sanomaan, että joudun ostamaan itse kokonaan uuden lipun tuolle välille ja pyytämään jälkikäteen korvausta Finnairilta, kunnes selvisi, että lento oli jo siinä vaiheessa ylibuukattu, eikä uuden lipun ostaminen enää onnistuisi. Kyseessä oli Alaskan sen myöhäisillan viimeinen lento San Franciscoon, joten uhkana oli, että joudun jäämään Los Angelesiin ylimääräiseksi yöksi. Ottaen huomioon, että tässä vaiheessa olin matkustanut jo 16 tuntia ja kroppa taisteli jet lagin kanssa, ei keskellä yötä hotellin etsiminen ja majoittuminen enää houkutellut.
Kun sitten lopulta onnistuin kaivamaan sähköposteistani tammikuisen varausvahvistuksen, josta saatiin lippunumero, alkoi tilanne näyttää todellisen luonteensa. Finnair ei ollut maksanut viimeistä lentopätkää ollenkaan, vaikka lennot olivat varattuina samalla lipulla! Olinhan minä kiukkuinen! Miten tällainen oli ylipäätään mahdollista? Ja miten ihmeessä Finnair kykeni sössimään asian tällä tavalla! Ja että siitä tuli nyt minun päänvaivani! (Taustatietona, että tuntosarvet Finnairin suhteen olivat herkillä jo valmiiksi. Ukkokullan muutamaa viikkoa aikaisempi paluulento Suomesta Kaliforniaan osui lakkopäivälle ja hän jonotti kyseisen lentoyhtiön asiakaspalveluun 14 tuntia! Uskomatonta, kun lakkotilanne ja lentojen uudelleen reititykset olivat jatkuneet jo tammikuusta asti, mutta kesällä asiakaspalvelussa oli edelleen niin vähän resursseja, että jonotusaika oli tätä luokkaa... Mur!)
Asiaani hoitanut virkailija joutui ravaamaan tiskiltään useaan otteeseen takahuoneessa managerinsa puheille ja kysymään lisäohjeita erikoiseen tilanteeseen. Hän myös soitti asiakaspalveluun todella pitkän puhelun. Siinä he ihmettelivät tilannetta molemmissa päissä "puhelinlankaa". Lopulta virkailija onnistui tekemään minulle uuden lipun, mutta sanoi, että joudun lähtöportilla vielä selvittämään tilanteen, koska pelkkä boarding pass viivakoodeineen tulee herjaamaan laitteessa. Viimeiseksi lippuasiassa tuli vielä muutakin todella kummallista selkkausta, mutta jääköön se kuvio selittämättä tällä kertaa. Se meni jo rakettitieteeksi se. Hrrr, puistattaa vieläkin!
Olisi tarvittu suomalaista Puffet-jäätelöä viilentämään tunteita, hah.
Hintaa tuolle uudelle printatulle lipulle reilun tunnin lentomatkalle Los Angelesista San Franciscoon tuli 2 125 dollaria! Viime hetki ja ylibuukattu lento. Minä sitä en onneksi joutunut maksamaan. Käsittääkseni lasku menee Finnairin maksettavaksi. Että mukavan kallis moka lentoyhtiöltä!
Kun sitten lähtöportilla kuulutettiin vapaaehtoisia, jotka jäisivät pois lennolta ja yöksi Los Angelesiin, pidin minä suuni visusti kiinni. Olin kertakaikkisesti niin väsynyt ja ylimääräisen stressin vuoksi jo aivan lamaannuksissa. Halusin pitää omasta (jo etukäteen varatusta) paikastani kynsin ja hampain kiinni. Lopulta lento vielä myöhästyi, mutta lähti kuitenkin. Enpä muista, milloin olisi laskeutuminen kotikentälle Kaliforniaan tuntunut yhtä ihanalta ja helpottavalta. Pääsin kuin pääsinkin kotiin.
Että sellaiset loppurutistukset Suomi-lomalleni. Facebook-tilini kaappaus tapahtui tiistaina ja lentolippuselkkaus torstaina. Siinä oli parille päivälle painajaista riittämiin!
Tällaiset tarinat tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti