Somessa on jo hyvän aikaa näkynyt Life lately -postauksia, joissa ihmiset laittavat viimeaikaisia hetkiä ja tapahtumia elämästään yhdeksi koosteeksi. Helmikuu oli monin tavoin tapahtumarikas, joten ajattelin soveltaa Life lately -ideaa myös blogissani. Ja kiitos somessa äänestykseen osallistuneille. Tämä blogiaihe keräsi 2/3 äänistä kahden eri teeman kesken pidetyssä äänestyksessä.
 |
| Lähikortteleissa kukkii. Voi, kunpa saisin tuoksun teille mukaan tähän kuvaan! |
Ukkokullan synttärimatka
Helmikuussa juhlistimme ukkokullan syntymäpäivää matkaamalla Ranskan Polynesiaan. Yövyimme 10-päiväisen matkamme aikana kolmella eri saarella ja lisäksi teimme päiväretken neljännelle. Alkumatkamme osoittautui yllättävänkin eksoottiseksi. Olimme varanneet kakkossaarelta pikkuruisesta kylästä neljäksi yöksi pienen mökin ja kuinka ollakaan, saapumispäivänämme tuolta saarelta rikkoontui kriittinen vesipumppu. Niinpä meidän osa saaresta oli ilman juoksevaa vettä käytännössä koko siellä olomme ajan. Kun vesikatko näytti pitkittyvän, otettiin saarella käyttöön hätävesivarasto, mutta siitä riitti vettä vain pariksi tunniksi.
Jonakin päivänä vettä saattoi tulla hanasra hetken aikaa lirumalla, kunnes vedentulo taas yhtäkkiä lakkasi 10 minuutin päästä kokonaan. Mökkimme sijaitsi vieläpä merenpintaa ylempänä kukkuloilla, joten jos vettä putkistossa ylipäätään oli, sitä riitti vähäisen vedenpaineen ansiosta vähiten meille. Niinpä emme päässeet tuolla kuumassa ja kosteassa tropiikissa kunnolla suihkuun saati pesemään hiuksiamme moneen päivään. Mökillä myös ruoanlaitto oli tavallista haastavampaa, sillä olimme yksistään pulloveden varassa. Kaupoista vesi oli tietenkin loppu, koska sitä yrittivät ostaa kaikki. WC:n huuhteluun yritimme kerätä sadevettä.
Kolmannella saarella meillä oli kuitenkin luvassa ihanaa luksusta. Ukkokulta oli bongannut uudehkon resortin ja pääsimme majoittumaan viideksi yöksi upeaan bungalowiin. Varustukseen kuului myös toimiva suihku, jee. Ja mikä myös varsin mukavaa, emme maksaneet tästä majoituksesta käytännössä mitään, sillä kustannukset katettiin kertyneillä luottokorttipisteillä.
Pitkän vesikatkon lisäksi matkallemme osui myös sähkökatkoja, peruuntuneita retkiä ja lopuksi pahasti myöhästynyt paluulento. Mutta ah, niin paljon mukavaa ja ihanaa. Oli siis varsin ikimuistoinen synttärireissu, joka jäi kaikkien kommellustenkin jälkeen ehdottomasti positiiviseksi kokemukseksi.
Matkan jälkeen on muuten ollut hauska huomata eroavaisuus, kun olen kertonut vedenpuutteesta joko amerikkalaiselle tai suomalaiselle. Suomalaiset ovat lopulta todenneet, että no mutta kyllä suomalainen pärjää noinkin tiukassa tilanteessa, kun taas amerikkalaiset ovat kauhistelleet valtavasti, kuinka oikein pärjäsimme, emmekö vaihtaneet majapaikkaa, vaadimmeko rahojamme takaisin jne. Heidän reaktionsa on ollut yhtä OMG-vuodatusta, hahah!
 |
| Meidän mökkinaapureita vesikatko ei juurikaan hetkauttanut. |
Unitutkimus
Loman jälkeen olikin sitten luvassa itselleni jotain aivan uutta: osallistuin unitutkimukseen. Alla olevassa kuvassa näkyy osa niistä piuhoista, joita minuun kytkettiin tutkimuksen ajaksi. Niitä oli hurjat määrät ja niiden asentamiseenkin meni melkoinen tovi.
Menin siis yhdeksi yöksi nukkumaan unitutkimuskeskukseen, minkä aikana minusta tutkittiin lukuisia asioita. Jätän lääketieteelliset seikat postaukseni ulkopuolelle, mutta yhdestä esiin tulleesta tuloksesta olin hiukan yllättynyt. Olen aina ajatellut nukkuvani enimmäkseen kyljellään, mutta ainakin tuon testiyön aikana olinkin nukkunut valtaosan ajasta selälläni. Vaikuttiko tähän ympäri vartaloa kiinnitetyt anturit ja piuhaviidakko vai ei, sitä en osaa sanoa. Mutta jotta ei jäisi väärää kuvaa, niin tällaiseen tutkimukseen pitää tietenkin olla lääkärin lähete ja lääketieteelliset perusteet eli tutkimukseen ei toki mennä ainoastaan nukkuma-asentoja kartoittamaan.
Kyseessä oli kohdallani uudenlainen tutkimus, joten amerikkalaiseen tapaan oli tarpeellista etukäteen selvittää, kattaako terveysvakuutuksemme tutkimuksen ja jos, niin kuinka hyvin. Tutkimuksesta lähti nimittäin 4 200 dollarin lasku vakuutusyhtiölle ja jos vakuutuksemme ei sitä korvaisi, olisin velvollinen maksamaan koko laskun itse. Paikallinen vakuutuksemme on kuitenkin onneksi erittäin hyvä, joten lopulliseksi omavastuukseni tästä jää korkeintaan 10 % kustannuksesta.
LUNTA!
Lomareissumme aikana Pohjois-Kaliforniassa oli ollut todella kylmää, sateista ja jopa myrskyisää. Esimerkiksi San Franciscon lentoliikenne oli takunnut säiden vuoksi pahanlaisesti. Helmikuun loppupuolella Piilaaksoa ympäröiville kukkuloille satoi ihka oikeaa lunta! Tätä ei tapahdu läheskään joka vuosi, joten niinpä mekin lähdimme eräänä iltana ajelulle ja kävimme todistamassa tätä "ihmettä" omin silmin. Kuvassa näkyvä tie johtaa kukkuloiden huipulla sijaitsevalle observatoriolle. Yhdessä tämän talven aiemmassa myrskyssä observatorion katto repeytyi, joten tie observatoriolle suljettiin remontin ajaksi. Emme siis päässeet käsin koskettamaan lunta, mutta näköhavainto sentään saatiin.
 |
| Lumihuippuiset kukkulat. |
Kevät kolkuttelee — ja käärmeet
Mutta kevättä on alkanut olla ihanasti ilmassa. Olen päässyt pari kertaa jo haikkaamaan ainoastaan shortseissa ja t-paidassa, mikä on aina kiva ja varma merkki lähestyvästä kesästä. Myös luonto on puhjennut kukkaansa niin lähikortteleissa kuin kukkuloilla, ja haikeilla olemme saaneet nautiskella mm. osavaltiokukkamme kaliforniantuliunikkojen kukoistuksesta:
 |
| Poppies! |
 |
| Onnekseni se oli kuollut. Minulla on aivan järkyttävä käärmekammo, joten toivon, että tämä käärmehavainto olisi tämän kauden ensimmäinen ja viimeinen! |
Tämä oli erinomainen muistutus, että vilkkain kalkkarokäärmeaika alkaa olla pian käsillä, joten poluilla on todellakin syytä katsoa mihin astuu. Itselläni tahtoo joka vuosi unohtua myös se tosiseikka, että meidän pahin punkkiaikamme on näin alkuvuodesta ja keväästä, kun kaikki vihertää talven sateiden jälkeen. Kun sateet loppuvat ja aurinko paahtaa kasvillisuuden rutikuivaksi, häviävät myös punkit.
Vesijooga alkoi melkeinpä hyytävissä merkeissä
Helmikuussa käynnistyi myös tämän vuoden ensimmäinen vesijoogakurssini. Tai no, tammikuussakin olisi ollut kurssi jo tarjolla, mutta kun en ole oikein sellaisen avantouinti-tyylisen hyisen polskuttelun kannalla...
 |
| Lämmintä taisi olla 12 astetta, hrrr! |
Myös helmikuun ensimmäinen vesijoogakerta oli hilkulla jäädä väliin, sillä kohdalle osui todella viileä ja tuulinen päivä ja luvassa oli myös vihmovaa sadetta juuri kurssin aikaan. Niinpä olin jäädä vilukissana kotiin. Lopulta sade kuitenkin lykkääntyi myöhempään iltaan ja uskaltauduin mukaan.
Uimakeskus oli saanut uuden uimavalvojan/hengenpelastajan. Mies oli selvästi katsonut Baywatchia ja jos pitäisi ulkoisen olemuksen perusteella veikata, niin David Hasselhoff oli hänen suuri idolinsa. Ja olihan hän komea! Vaikka meno altaassa olikin sään vuoksi hiukan hyytävää, niin tutut kanssakurssilaiset ja altaan reunalla jämerästi seissyt hengenpelastaja "David" saivat hyvälle tuulelle. Kannatti mennä, vaikka altaasta noustessa kovasti palelikin!
 |
| Vesijoogatuntini on tiistaisin. Ensi viikolla meillä alkaa olla ennusteen mukaan jo ihan mukavat lämpötilat, mutta mikä siinä onkin, että joka viikko tiistai on koko viikon viilein ja sateisin päivä? Tämä toistuu nyt jo kolmatta viikkoa. Se on sitä meikäläisen tuuria. |
Pieni säikäytys
Helmikuussa osui silmiini myös eräs nettisivu, jonka mukaan esikoiskirjastani olisi kuin olisikin tehty äänikirja. Ja tämä äänikirjan tuottaminen olisi siis tapahtunut ohi kustantamoni ja ilman lupaa! Mutta sivulla lukevien lorem ipsum -tekstien perusteella päättelin, että taitaa vain olla valmis mallipohja, jos äänikirja jonakin päivänä tulisi.
Uusia tuulia
Helmikuu toi myös uusia puhureita kirjoitusrintamalla. Idea syttyi jo joulusiivousta tehdessä, mutta joulu-, uudenvuoden- ja loppiaislomien vuoksi asia ei edennyt Suomen päässä rivakasti. Tammi-helmikuussa alkoi lopulta viestirintamalla tapahtua ja helmikuussa asia ratkesi: pääsin kirjoittamaan pienen elämysartikkelin Argentiinasta Suomen Viinilehteen. Jos kaikki menee suunnitellusti, juttu ilmestyy loppuvuodesta. Tämä oli kiva ja innostava kirjoitusprojekti, ja katsotaanpa, jos tälle orastavalle yhteistyölle poikisi myös jatkoa.
 |
| Naapuruston pihamaalla hienot hyasintit täydessä terässä! |
Tällaisia otteita helmikuulta. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti