Tällä kertaa reissumme pääteemoiksi muodostuivat musiikki ja elokuvatuotannot. Kyseltyäni kiinnostusta somessani siellä nousi orastavaa mielenkiintoa elokuvastudiokierrosta kohtaan. Niinpä päätin pitkästä aikaa kirjoittaa blogiini jostakin turisteille suunnatusta nähtävyydestä.
Warner Bros. -elokuvastudiot
Los Angelesin alueella on mahdollista käydä eri yhtiöiden elokuva- ja televisiostudioilla, joista me valitsimme kohteeksi Warner Bros. -yhtiön studiot. Kyseessä on nyt jo yli sata vuotta vanha yhtiö, joten se on yksi vanhimmista ja suurimmista elokuva- ja televisioyhtiöistä maailmassa. Warner Bros. on tuottanut monia ikonisia piirrettyjä ja piirroshahmoja (esim. Väiski Vemmelsääri ja Repe Sorsa), televisiosarjoja (esim. Dallas ja Frendit) ja supersankarielokuvia (esim. Supermies, Aquaman ja Batman) vain muutamia mainitakseni.
Kierros yhtiön studioilla oli todella mielenkiintoinen, ja jos jotakin kierroksesta kiteyttäisin, niin voi, kuinka monella tavalla ja taidokkaasti meitä televisionkatsojia viilataankaan linssiin, hahah. Näistä viattomista pikku huijauksista heti ensimmäinen näkyy tässä kuvassa:
Yhtiö mainosti heti studioalueensa sisäänkäynnillä olevansa hollywoodilainen yhtiö. Oikeasti yrityksen pääkonttori ja myös nämä kiertämämme elokuvastudiot sijaitsevat Los Angelesin kupeessa Burbankissa, eivät siis Hollywoodissa päinkään. Mutta tämä ei suinkaan latistanut intoamme tutustua elokuva- ja tv-tuotantoihin niiden aidoilla synnyinsijoillaan.
Alueen laajuus yllätti
Opastetun kierroksen lähtöpaikan aulassa pyöri näytöllä nykyisten studiokuvausten lista:
Näistä jokainen "stage" oli siis oma suuri "teollisuushallinsa" ja näitä halleja oli alueella kymmeniä ja kymmeniä. Alue oli siis valtava, joten esittelykierroksille jokainen ryhmä sai oman oppaan ja ryhmiä kuljetettiin isoilla golf-kärryillä. Yhden kärryn kyytiin mahtui 15 henkilöä kerrallaan. Meillä kävi hyvä tuuri oppaan suhteen. Hän oli hauska, informatiivinen ja näyttelevän ilmeikäs Angela.
 |
| Stage nro 27 eli yksi monista studiohalleista. Aulan listan mukaan täällä kuvataan "upcoming feature". Yleisölle ei tietenkään paljastettu, mitä uutta kyseisessä studiossa oli tekeillä. |
 |
| Golf-kärryn kyydissä. |
Numeroinnin lisäksi jokaisen yksittäisen studiohallin seinässä oli plakaatissa hallin rakennusvuosi sekä lista tuotannoista, joita kyseisessä hallissa oli tehty. Tässä tasan 100 vuotta vanhassa studiohallissa oli kuvattu mm. Gilmoren tytöt -sarjaa sekä Ocean's Eleven- ja Lucifer-elokuvia:
Kuumuus!
Koska studiohallit olivat pääosin vanhoja, oli niihin jouduttu tekemään ilmastointiratkaisuja jälkikäteen. Ja kieltämättä, sekä alueen että studiohallien kuumuus yllätti. Koska studioalue sijaitsi sisämaassa ja kukkuloilla, nousi päivälämpötila nyt syyskuun loppupuolellakin peräti 37 Celsius-asteeseen! Niinpä hallit lämpenivät jo yksistään kuuman ulkolämpötilan ansiosta.
Mutta toinen merkittävä tekijä hallien sisälämpötilan nousussa oli studioiden valaistus. Kävimme yhdessä talk show -kuvausstudiossa ja katselin äimänä studiotilan kattoa. Se oli aivan täynnä toistaan tehokkaampia lamppuja, jotka päällä ollessaan tuottivat kuvaustilaan myös valtavan määrän lämpöä. Lisäksi oppaamme mukaan ilmastointilaitteita ei voi koskaan pitää päällä varsinaisen kuvaushetken aikana, sillä laitteiden hurina aiheuttaisi häiriötä nauhoitettavaan ääneen, joten välillä kuvaushalleissa saattaa olla melkoisen tukalat oltavat. Studiohallien viilennys oli kuulemma yhtiölle myös erittäin suuri kustannus. Enkä ihmettele.
 |
| Talk show -studion katon lamppumeri. Vasemmalla studioyleisön istuinpaikat. |
Sama kadun pätkä, ties kuinka monta elokuvaa ja sarjaa
Studiohallien lomaan ulos oli rakennettu myös lavasteet kaarevasta kadun pätkästä, pienestä aukiosta ja parista katuristeyksestä. Huvitti kuulla, että tuolla samalla pätkällä katua oli kuvattu ties kuinka monta elokuva- tai televisiosarjakohtausta aina mustavalkoisista elokuvista Frendit-sarjan kahvilakohtauksiin. Esimerkiksi Singing in the Rain -elokuvaa oli kuvattu kyseisessä kohtaa, ja oppaamme kertoi, kuinka elokuviin kuvattava sade joudutaan tekemään viisi kertaa tavallista isommilla vesipisaroilla, että ne näkyvät filmissä kunnolla. Mustavalkoisissa elokuvissa sadeveteen on aikoinaan sekoitettu lisäksi kahvikermaa, että sade saatiin näkymään katsojille.
Samaiseen katulavasteeseen liittyi myös mielenkiintoinen tarina elokuvaohjaaja Steven Spielbergista. Yleensä katulavasteiden valerakennuksiin tehdään rekvisiittaa sisälle ainoastaan talon ensimäiseen kerrokseen. Ylemmät kerrokset ovat niin sanotusti "pelkkää pahvia" eikä niiden sisällä ole mitään. Kun sitten Spielberg olikin halunnut kuvata kohtauksen, jossa näyttelijä siirtyy portaita ensimmäisestä kerroksesta ylempiin ja niin, että myös nuo siirtymät sisätiloissa kuvataan, olikin eteen tullut uusi tilanne. Oppaan sanoja lainatakseni: "Muille elokuvaohjaajille olisi naurettu moisesta pyynnöstä päin naamaa, mutta koska kysyjä oli Steven Spielberg, niin Spielberg sai, mitä Spielberg pyysi." Myös ylempien kerrosten sisätilat rakennettiin valmiiksi ja täytettiin rekvisiitalla.
Tällaisesta hyvästä henkilökohtaisesta palvelusta tuli studiokierroksen aikana toinenkin esimerkki: Frank Sinatra oli aikoinaan käynyt kuvauksissa näillä studioilla. Tuohon aikaan hän oli asunut Palm Springsissä, siis lähes 200 km päässä, ja oli surkutellut päivittäistä pitkää ajomatkaa kotoaan studioille ja takaisin. Yhtiö ratkaisi tilanteen niin, että studioalueelle rakennettiin helikopterikenttä ja Frank haettiin päivittäin kotoa helikopterilla.
Vierailu rekvisiittahallissa
Toinen, mikä rekvisiitan kohdalla yllätti, oli niiden maksullisuus. Siis jopa Warner Bros. -yhtiön omien tuotantojen kuului maksaa rekvisiitan käyttämisestä. Eivätkä hinnat olleet kovinkaan edullisia. Esimerkiksi yhden noin 1,5-metrisen jalkalampun viikkovuokra oli 395 dollaria. Lisäksi lampun arvoksi oli määritelty 18 150 dollaria, eli jos joku lampun vuokrannut tuhosi tai hävitti lampun, kuului se korvata yhtiölle tuon summan mukaisesti. Elokuvayhtiöt kuulemma harrastivat myös rekvisiitan ristiinvuokrausta keskenään, mutta omien tuotantojen yhteydessä maksullisuus liittyy luonnollisesti siihen kuuluisaan "Hollywood-kirjanpitoon".
Jokaisella rekvisiittaesineellä oli myös oltava oma viivakoodinsa, mikä kertoi tavaran säilytyssijainnin, missä tuotannoissa sitä oltiin käytetty ja kenellä se oli mahdollisesti sillä hetkellä vuokralla. Eli aikamoista kirjanpitoa rekvisiitan hallitseminen vaatii!
 |
| Vuokrattavan jalkalampun hintatiedot ja viivakoodit. |
 |
| Ripaus niistä kattokruunuista rekvisiittahallissa. |
 |
| Erilaisia puhelimia oli monta hyllyllistä. Ja huvitti, että tuollainen oikeanpuoleinen puhelin oli minulla aikoinaan työpaikallani Suomessa käytössä! :-D |
 |
| Game of Thrones -valtaistuin ja iso synttärikakku, johon voi piiloutua sisälle. |
Kaikkea rekvisiittaa ja puvustoa ei säilytetty näissä isoissa halleissa. Oppaan mukaan studiohallien alla sijaitsi valtavat maanalaiset varastokammiot, joissa niitä oli lisää. Kuulemma pelkästään kenkiä oli kahden mailin eli yli kolmen kilometrin hyllypituudelta ja jos kuulin oikein, niin vuosittain studioille tuotiin noin 850 000 rekvisiittatuotetta lisää. Ihan käsittämättömät määrät!
Frendit
Yksi vetonaula Warner Bros. -studiokierroksella oli tietenkin Frendit-sarjan kuvauspaikat ja kulissit, joista alkuperäiset kahvilalavasteet oli jätetty paikoilleen sellaisenaan. Tilassa soi taustalla sarjan tunnusmusiikki ja maksua vastaan olisi saanut kuvauttaa itsensä kahvilan sohvalla. Emme otattaneet kuvaa itsestämme ja hyvä niin, sillä studiokierros päättyi Frendien tyyliseen Central Perk -kahvilaan, jossa sai istahtaa samankaltaiseen sohvaan ilman maksullista ammattikuvaajaa.
 |
| Söimme tässä Central Perk -kahvilassa lounaan, johon sai jälkiruoaksi valita vaikkapa kahvilan nimikko-cupcaken. |
Mistä jäimme suomalaisina paitsi?
Suomalaiselle kaikki studioilla kuvatut sarjat, talk show't tai niiden juontajat eivät olleet yhtä tuttuja kuin perusamerikkalaiselle. Joku talk show -juontaja oli saattanut olla iso nimi USA:ssa, mutta koska kyseistä ohjelmaa ei koskaan oltu näytetty Suomessa, jäi juontaja meille edelleen tuntemattomaksi kuuluisuudeksi. Oma oppaamme oli myös kävelevä nimikone, joka saattoi luetella näyttelijöitä pitkän liudan meidän niitä tunnistamatta. Mutta tämä oli onneksi vain murto-osa kaikesta kierroksen annista.
Oppaamme osoitti myös studion, jossa vuonna 2023 ilmestynyt Barbie-elokuva oli kuvattu. Sen kulissit olisi ollut supermielenkiintoista nähdä, mutta eiväthän ne siellä tietenkään enää olleet pystyssä. Studiossa kuvattiin jo jotakin muuta. Ja kukapa nyt edelleen haluaisi maksaa 395 dollarin viikkovuokraa jalkalampusta, kun elokuva on valmistunut jo kolme vuotta sitten, hahah!
Odotimme myös, jos olisimme nähneet edes vilaukselta suositun ja tällä hetkellä kuvattavan The Pitt -sarjan kulisseja. Mutta ei. Yleisöä ei päästetty kyseiseen studioon ollenkaan ja arvelimme, että liekö sarjan rekvisiitta olisi liiankin kiinnostavaa vierailijoille ja niin, että osa varastaisi jotakin mukaansa. The Pitt -sarjasta näimme ainoastaan studiohallien väliin parkkeeratut asuntoautot, joita sivuroolien näyttelijät pitivät tauko- ja valmistautumistiloinaan. Asuntoautojen ovissa oli teipattuina valkoiset A4-lappuset, joihin oli mustalla tussilla harakanvarpailla rustattu "The Pitt".
 |
| Näyttelytilassa eri Batman-kostyymit. |
 |
| Jack Warner oli yksi neljästä Warner Bros. -yhtiön perustajaveljeksistä. Hän otti yhtiön haltuunsa vuonna 1956. Kuvassa hänen puhelinmuistionsa, josta löytyi mm. Walt Disneyn ja Salvador Dalin puhelinnumerot. |
Ja paljonko tämä lysti sitten maksoi?
Hinnat
Tällaisia tarinoita tällä kertaa. Toivottavasti viihdyit kierroksella. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti