Kurkistus asuinalueeseemme ja sen asukkaisiin

Kävin jo viime kesänä liki kuuden viikon jakson lomailemassa ja kurkistamassa Bay Areaan (kuva oikealla) sekä Piilaaksoon, että millainen maailma sitten syksyllä oikein odottaa, kun itsekin tänne hetkellisesti siirryn. Piilaakso koostuu kaiken kaikkiaan 15 eri kaupungista ja se sijaitsee maantieteellisesti Santa Claran laaksossa San Franciscon ja San Josen kaupunkien välissä. Asumme nyt samalla alueella Mountain Viewissa kuin kesälläkin. Mountain View on yksi Piilaakson kaupungeista ja sen virallinen asukasluku on n. 74 000, tosin täällä Piilaaksossahan kaupungit ovat yhtä jatkumoa: kun edellinen kaupunki loppuu, seuraava jo alkaa, etkä aina välttämättä huomaakaan, missä kaupunkien välinen raja autoillessasi vilahtaa. Taloyhtiöömme kuuluu 40 rivitalon pätkää, joissa jokaisessa on 4-8 eri kokoista huoneistoa. Eli sakkia piisaa suht mukavasti. :-) 

Alla on kuva Mountain Viewin kaupungista. Suomennettuna kaupungin nimi tarkoittaa vuorimaisemaa ja sehän näyttäisi pitävän ihan paikkaansa!

Tykästyimme jo kesällä taloyhtiön alueeseen ensinnäkin sen mainion logistisen sijaintinsa vuoksi. Ukkokullalla on tästä vain 5 km matka töihin ja niinpä ei sitten hänenkään päivänsä veny aivan mahdottomiksi ruuhkissa auton kanssa seisoksiessa. Ja mikä harvinaista, alueella on pyöräteitä! Niinpä meidän on mahdollista pärjätä yhdelläkin autolla, ellei sitten amerikkalainen autoiluvietti tartu heti ja ostata toisenkin auton. Ja sitten, se toinen kummallisuus: Kodistamme on lyhyt etäisyys myös julkisen liikenteen äärelle. Mitä, julkista liikennettä Amerikassa? Kyllä vain! Kävelymatkan päässä on pysäkki Light railille, joka on vähän niin kuin ratikka (kuva alla). Vaivaisella kahden dollarin kertamaksulla pääsee läheisiin ostareihin ja kaupunkeihin, aina San Joseen asti. Ratikoissa on omat vaununsa polkupyöräilijöille pyöräkoukkuineen. Se on yllättänyt, että täällä pyöräillään näinkin aktiivisesti, onhan kyseessä kuitenkin Amerikka. Kalifornian osavaltio taitaa kuitenkin tässä(kin) asiassa olla edelläkävijä. Lisäksi kaupungistamme kulkee vielä CalTrain eli normijuna San Franciscoon. Seitsemän dollaria lippuautomaattiin, tunti junassa ja San Franciscon houkutukset ovat jo huulillasi! :-)

Toinen vahva tekijä, että päädyimme samalle alueelle, oli sen turvallisuus sekä taloyhtiön hyvä maine. Ei auto- eikä asuntomurtoja, kun niitäkinhän täällä sitten todellakin on, jos on ollakseen. Myös taloyhtiö tuntuu toimivan hyvin. Jos jokin on rempallaan, se oitis korjataan ja pihat ja paikat pidetään siisteinä. Ja sitä kun on suomalaisena tottunut siihen, että hommat hoituu, niin samaa toimeliaisuutta osaa arvostaa myös täällä.

Otan tähän ensimmäiseen blogikirjoitukseeni katkelman viime kesän havainnoistani taloyhtiömme asukkaista. Parannusta on tullut siltä osin, ettei nykyisen asuntomme yläpuolella asu enää ketään, heh heh. Näin kirjoitin heinäkuussa Facebookiin naapurustostamme, olkoon tämä sitten ns. toiveuusinta:

“Yläkerrassamme asuu norsu, ripeätahtista marssia harrastava norsu. Se muutti tuohon yläpuolellemme jokunen päivä sitten ja siitä lähtien on iltaisin ja aamuisin katto tömissyt ja laudat narisseet. En käsitä miten joku voi kävellä sellaisella tahdilla ja mekkalalla sisällä! Päivisin on onneksi hiljaista. Käy siis ilmeisesti töissä jossain. Sirkuksessa?

Muutoin iso osa naapureistamme on aasialaistaustaisia nörttejä. Alueen aikuisten keski-ikä taitaa hipoa nipin napin 35, jos sitäkään. Aasialaisnörtit eivät juuri puhu, eivätkä tervehdi, vaikka se paikallisiin tapoihin kovasti kuuluisi. Tosin juuri tänään yksi japanilaisnuorukainen kuitenkin rohkeni avata keskustelun pihapiirissä ja kysyi neuvoa. Ja minähän tyttö neuvoin.

Arkipäivisin tyypillinen näky on lastenrattaita työntelevät intialaisäidit, jotka katsovat harvoin edes kohti. Kenties ovat ujoja tai eivät osaa kieltä. Tai sitten se on vain kulttuurikysymys. Haittaakos tuo minua? No ei haittaa.”

Eli aika monen kulttuurin sulatusuuni tämä Piilaakso ja meidänkin asuinalue on. Lisäksi ihmisten käyttäytymisessä näkyy tietenkin sekin, että osa tulee tänne vain lyhytaikaisille työkomennuksille, esim. pariksi kuukaudeksi, osa puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Sekin osaltaan selittää, etteivät kaikki ole niin innokkaina heti luomassa sosiaalisia suhteita naapureihinsa. Heille riittää kulkea se kaksi kuukautta katse alas luotuna omissa oloissaan ja heille se sallittakoon. Alueen melko massiivinen muuttotrafiikki luo ihan omanlaistaan sähköä asuntomarkkinoihin, mutta se on sitten ihan oma juttunsa se. Kirjoitan siitä sitten tuonnempana lisää.

Lopuksi vielä kuva rivitalon pätkästä, jossa kesällä majailimme. Oli koivut ja kaikki, ei paha!

Mutta hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Tästä jatketaan!

Ps. Tämä oli ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä ja tunnen itseni amatööriksi. Jospa se tästä lähtisi kehittymään. Miltä kirjoitus sinusta kuulosti? Kommentteja ja vinkkejä saa antaa!

Bay Arean kartta: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bc/Bayarea_map.png