Suomi-visiitin antia

Vaikken Suomesta käsin ehtinyt blogiani päivittämään, niin joitakin ajatuksia tuli kirjattua ylös ja niistä kirjoittelen teille tällä kertaa. Eli miltä se ulkosuomalaisen Suomi-vierailu taas tuntui. Näiden visiittien aikaan sitä erityisesti huomaa, kuinka itsellä on nykyään tuntosarvet töröllään kaikelle suomalaiselle ja suomalaisuudelle, suomalaisten ominaispiirteille.

Kerrankin ihana sää!

Suomalaisenhan pitää aina puhua säästä. Ja harmillisen usein nimenomaan marmattaa siitä, sillä useimmitenhan se on joko liian kylmä tai kuuma, liian sateinen tai kuiva, joskus tuulee liikaa, joskus liian vähän. Mutta nytpä minä pääsen kehumaan Suomen säätä tämänkertaisessa postauksessani oikein pariinkin otteeseen. Oli nimittäin aivan mahtava saapua pitkän lentomatkustamisen jälkeen Ouluun, kun ensimmäistä kertaa tämän Amerikka-vuoden aikana vastassa ei ollutkaan räntäsadetta!

Näin nättinä Oulu minut vastaanotti.

Jos tein näitä aurinkoon liittyviä huomioita Suomessa, niin tein niitä myös Piilaaksoon palattuani. Olin Suomessa hiukan alle kolme viikkoa ja tänä aikana oli Kaliforniassakin alkanut syksy kurkistelemaan. Päivä on täällä nyt jo huomattavasti lyhyempi ja aurinko paistaa selvästi matalemmalta kuin ennen lähtöäni. Lämpötilat keikkuvat kuitenkin päivisin edelleen jopa yli +30 asteen lukemissa, joten villahousuja ei ole tarvinnut sentään kaivaa esiin. :-) 

Sitten takaisin Suomen kamaralle.

Joko sinulla on UVC-suoja aurinkoon?

Kauan odotettujen suomalaisten makuelämysten lomassa pääsin vihdoin myös sinne saunaan! Ja voi mikä karsta iholtani irtosikin! Vielä kolmannella ja neljännellä saunomiskerrallakin ihostani lähti melkoista möhnää. (Kainuussa tätä möhnää kutsutaan kanahkaksi.) Ei kai sellaisen kerroksen läpi ole iho päässyt hengittämään aikoihin!

Valveutuneen auringonpalvojanhan tai ylipäätään auringossa oleskelijan tulee nykyään tietää, että auringonsuojatuotteissa pitää olla sekä UVA-, että UVB-suojat. No eipä A:ta ja B:tä ilman C:tä. Ensimmäisten saunakertojen aikana totesin, että viime ajat minulla on tainnut olla myös UVC-suoja, jossa C tulee sanasta carsta. ;-) Hyvinhän se on suojannut, kun ei kai sellaisen möhnän läpi ole auringonsäteetkään päässeet ihooni asti enää aikoihin.

Suomalaista saunahuumaa.

Sääntö-Suomi

Aurinkosuojat olivatkin vähällä tulla Suomi-visiitilläni tarpeeseen, sillä aivan kuten Pekka Pouta lupasi, Suomeen paukahti päälle intiaanikesä siellä ollessani! Olipa se mukavaa nautiskella yli +20 asteen lämpötiloista vielä syyskuussa! 

Mutta sitten. Kyllä minua huvitti. Että suomalaisen pitää tämäkin asia yrittää tehdä ankeaksi tai ainakin latistaa. Oli nimittäin Pekka Pouta ilmeisestikin saanut tiukkoja tiedusteluja, mikä tarkkaan ottaen luokitellaan intiaanikesäksi. Paljonko asteita pitää olla? Mitkä ovat viralliset intiaanikesän määritelmät? Pekka kuittasi nämä kuitenkin säätiedotuksessaan vain olkia kohauttamalla ja tuumasi, ettei intiaanikesää taida olla asteiden tarkkuudella määritelty. Minua hymyilytti. Niinpä, eikö suomalainen nyt tosiaankin voisi vain ottaa ja nauttia niistä lämpimistä säistä?! Pitääkö aina olla jokin raja taikka sääntö, jota tiukasti tulkitsemalla pääsisi tässäkin yhteydessä toteamaan, että ei, ei vain täytä intiaanikesän mittapuuta, aivan p***a sää, ei voi mitään.

UKK - Usein kysytyt kysymykset

Tällä kertaa visiittipäivieni polttavin kysymys tuntui olevan, mitä aion tehdä jatkossa, vuorotteluvapaani jälkeen. Kysymys tuntui olevan kaikkien huulilla ja kaikki saivat minulta saman, totuudenmukaisen vastauksen: "En vielä tiedä." 

Mutta sitten tuli myös yksi hiukan korvaani särähtänyt tiedustelu. Yksi puolituttu kysäisi: "Kauanko te meinaatte olla vielä reissussa?" Jösses sentään! Ihmiset siis edelleen luulevat, että olemme jollakin reissulla?! Mehän olemme siis muut-ta-neet! Mutta aivan kuten kirjoitin jo kotirouvan vuosikatsauksissa, voi pelkkien välähdysmäisten kuvien ja Facebook-postausten näkeminen luoda helposti kuvan, että olisimme vain jollakin reissulla, vieläpä lomareissulla. Mutta olemmehan kuitenkin "joutuneet" sen arjen, joskin kovin uudenlaisen arjen tänne rapakon taakse rakentamaan ja sen pyörteissä nyt elämme. Eli ihan arki se kuulkaas rullaa täällä Kaliforniassakin. :-)

Mahdolliseen Amerikka-ikävään Suomessa ollessa olisi voinut auttaa Pirkka.

Yllättävä lottovoitto

Saunasta puheenollen kohdalleni osui Suomessa myös pieni lottovoitto. Kun aloitin paluumatkan Suomesta Kaliforniaan, olin varannut hotelliyön Helsingin lentokenttähotellista. Sain kun sainkin ystävättäreni kanssa polkumme parin vuoden kiireiden jälkeen kohtaamaan ja tapasimme hotellilla. Olin ilmoittanut hotellille hyvissä ajoin, että meitä majoittuukin huoneeseen kaksi henkilöä, mutta hotellin vastaanotossa tieto tuli heille uutena. Hotellin ollessa täynnä, vastaanottovirkailija nostikin huoneemme tasoa ja saimme samaan rahaan saunallisen hotellihuoneen. Jee! Olisin niin voinut halata sitä virkailijaa. Pääsin siis vielä muutama tunti ennen Suomesta lähtöäni saunan lauteille. Voi minua onnen tyttöä!

Suomea.

Lopuksi kerron vielä hauskan tapauksen, joka sattui juuri ennen tätä Suomi-matkaani.

Myyntipuhe, joka ei tällä kertaa osunut ja uponnut

Ensin hiukan johdantoa tapaukseen: Kun vielä luulin, että minulle jäisi Suomessa ollessa hiukan luppoaikaakin, ajattelin käyväni paikallisella kuntosalilla. Olin nimittäin saanut Kaliforniassa taas hyvän kuntoiluvireen päälle ja toivoin, ettei tämänkertainen Suomi-vierailu pääsisi sitä pahasti taas katkaisemaan. No, toisinhan lopulta kävi.

Otin siis etukäteen yhteyttä erääseen kuntosaliin. Paikan nettisivuilta ei käynyt ilmi päivä- tai kertakohtaisen maksun suuruutta, tarjolla näytti olevan vain 10 kerran- tai kuukausikortteja. Niinpä lähetin sinne jo täältä rapakon takaa kyselyn. Sain oikein ystävällisen vastauksen. Päiväkohtainen maksu maksaisi 20 euroa, joka sisältäisi kuntosalin, kaikki päivän aikana tarjolla olevat ryhmäliikuntatunnit sekä saunan. Mutta eipä tässä vielä kaikki! Samaan hintaan olisin päässyt vielä oikein solariumiinkin! Sain tätä "kaupan päälle" tuntuvaa tarjontaa lukiessani hymyn kasvoilleni. Ehkä solarium Suomen kehnojen keskikesän säiden jälkeen olisi jollekin paikalliselle todellakin se viimeinen koukuttava tekijä ollutkin, mutta eipä tainnut tyttö tietää, että tarjotteli solariumia nyt henkilölle, jolla on ollut Kalifornian aurinko -merkkinen solarium päänsä päällä pian vuoden. :-)

Kyseiseen paikkaan olisivat minut kyllä päiväasiakkaaksi saaneet, jos vain sitä aikaa olisi ollut. Kivan oloinen paikka. Mutta eipä sitä minnekään kuntosalille... (Huomaa suomalainen vähättely. ;-D Tyyli, jota en äkkiseltään osaisi kuvitella kuulevani amerikkalaisen suusta.) Hyvä, kun ehdin kissaa sanomaan, sen verran riitti sitä haipakkaa.

Mutta hei, nyt heittää arki taas hetkeksi kuperkeikkaa, sillä saamme jälleen vieraita Suomesta. Jee! Jos siis arkeni sanoo hurlumhei, niin minä sanon teille taas perinteisen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!