Jetlagin kourissa

"Jet lag eli aikaerorasitus liittyy pitkiin itä-länsisuunnassa tapahtuviin lentomatkoihin." Näin sanoo Wikipedia. Itse tykkään ja olen tottunut kirjoittamaan jetlagin amerikkalaisittain, yhteen kirjoitettuna ja käytän sitä tapaa blogissanikin.

Jetlagin hankintaa. Tässä lennetään Grönlannin yllä.

Miksi tämä aihe?

Jetlag on vitsaus, josta ainakin me Yhdysvaltain länsirannikolla asustavat ulkosuomalaiset kärsimme joka kerta Suomessa käydessämme. Mennen, tullen ja palatessa. Osa kärsii enemmän, osa vähemmän. Olen huomannut, että ihmiset, jotka eivät ole kovin monen aikavyöhykkeen yli koskaan matkustaneet, tai ovat tehneet sitä ehkä vain kerran pari, eivät välttämättä osaa ottaa tätä aikaeron tuomaa rasitetta aina huomioon. Tämä myös tapauksessa, ettei itse ole juuri sinä hetkenä matkustanut, mutta toinen on. Niinpä esimerkiksi Suomessa käydessäni ja sopiessani tapaamisia ensimmäisille päiville sanon aina varmuuden vuoksi, että nähdään vaan, jos ei jetlagini toisin päätä. Ja tämä ihan vain kaiken varalta. Nimittäin sitten, kun se unikohtaus tulee, niin se myös tulee! :-D

Aihe on muhinut mielessäni jo pitkään ja vihdoinkin tätä jetlagin tuomaa taudinkuvaa ja sen hoitoa ajattelin hiukan enemmän teille avata.

10 tuntia = 10 päivää

Olen kuullut nyrkkisäännön, että ihmisen elimistöllä kestää toipua aikaerosta niin monen päivän ajan, kuin aikavyöhykkeiden aikaero on tunneissa. Ottaen huomioon Kalifornian ja Suomen välisen aikaeron 10 h, elimistön sopeutuminen uuteen aikavyöhykkeeseen kestää tämän ohjeen mukaan siis aina 10 päivää. 

Niinpä olen laskeskellut seuraavaa: Mikäli matkustan 10 päivän visiitin Suomeen, on ensimmäisenä tietenkin matkustuspäivä, tai kun kyseessä on Kalifornia, tulee puhua paremminkin kokonaisesta matkustusvuorokaudesta. Harva nimittäin varmaankaan pystyy Kaliforniasta Suomeen lentojen aikana nukkumaan aivan normaalin vuorokausirytminsä mukaan. Lennot lyhyimmilläänkin ovat n. 15 h, Pohjois-Suomeen 17 h, ja siihen vielä päälle matkat lentokentälle ja lentokentältä pois. 

Sitten olet 10 päivää Suomessa perillä. Säännön mukaan elimistön pitäisi juuri sinä aikana sopeutua paikalliseen aikaan. Sitten tuleekin taas paluumatka eli kokonainen matkustusvuorokausi ja jälleen menee unirytmi sekaisin. Sitten taas perillä odottaa se 10 päivän sopeutumisjakso takaisin alkuperäiseen rytmiin. Niinpä tuosta nopeasti kertyy todellakin yli 20 päivän jakso, jolloin kroppa on unirytmeistään sekaisin aiheuttaen itse kullekin ties millaisia sivuoireita. Mieti, yli 20 päivää tarkoittaa kolmea viikkoa! Toisin sanoen, 1,5 viikon visiitti Suomeen sekoittaa pakkasi viittä vaille kuukaudeksi. Jep!

Niinpä useamman aikavyöhykkeen ylittäminen on aina raskas rääkki kropalle. Toki joillekin jetlag voi olla ihan helppokin nakki. Itselleni matkustaminen itään, eli esimerkiksi juuri Kaliforniasta Suomeen päin on aina ollut hankalampaa. Länteen lennettäessä tuntuu kroppa sujahtavan paljon helpommin uuteen aikaan.

Pelkkä Pariisi - San Francisco -lento kesti 11 h 20 min. Ehdin katsoa lennon aikana kolme eĺokuvaa, syödä parit ateriat ja nukkua.

Omat kokemukseni Suomi-reissuista

Itsellä on nyt siis muutamat varsin tuoreetkin kokemukset jetlagista Suomi-visiittieni osalta. Kaksi visiiteistäni kesti juuri tuon 10 päivää, mutta kroppani käyttäytyi niiden aikana varsin eri tavalla. Miksi näin? Nyt kerron tämän ahaa-elämykseni teillekin. 

Ensimmäisellä visiitillä joulun aikaan en päässyt suomalaiseen rytmiin ollenkaan. Vielä viimeisenäkin yönä nukuin pätkittäin, vaikka käytössä olivat kaikki mahdolliset kikat, sauna mukaan lukien. Jälkeenpäin puntaroin miksi en päässyt suomalaiseen rytmiin lainkaan kiinni. Syynä taisi olla se, että päivät olivat joulun aikaan todella lyhyitä eli päivänvaloa ei juurikaan ollut. Samoin kohdalle osui paljon niitä sateisia ja harmaita päiviä vieläkin vaikeuttamaan nuppia tajauamaan, milloin pitäisi olla hereillä ja milloin koisata. 

Kun taas toisella 10-päiväisellä visiitilläni Suomessa maalis-huhtikuussa päivät olivat jo pidentyneet ja muutama aurinkoinenkin kevätpäivä syleili. Tällöin huomasin, että juuri viimeisenä täyspitkänä yönä pääsin suomalaiseen rytmiin ja nukuin ensimmäisen kerran 10 päivän (+ matkustusvuorokauden) aikana kahdeksan tunnin unet yhteen putkeen. No, seuraavana yönä kello olikin sitten jo soimassa klo 3:45, jotta ehdin ajoissa lentokentälle. Ehdin siis elää suomalaista rytmiä visiitilläni noin yhden vuorokauden ja taas mentiin, että hurlumhei vaan!

Niinpä päivänvalon merkitys aikaerorasituksen taltuttamiseen on oikeasti todella tärkeä! Olen oppinut ainakin nyt omasta kropastani sen, että jetlagien selätyskykyni Suomen kamaralla kulkee käsi kädessä Suomen vuodenaikojen kanssa. Pimeään vuodenaikaan se on hiton paljon vaikeampaa, valoisampaan aikaan helpompaa. Uskoisin, että tämä tekijä helpottaa oikean vuorokausirytmin tavoittamista myös täällä Kaliforniassa, jossa päivät ovat aurinkoisia ja yöt, myös kesäaikaan pimeitä. Erot yön ja päivän välillä ovat siis selkeät ja tuikitärkeät oikean rytmin saavuttamiseksi.

Aikaero ei suinkaan ole se ainoa rasite

Omat lisärasituksensa pitkillä lentomatkoilla tuovat lentokoneen rutikuiva ilma, lentokoneilmassa kiertävät pöpöt, kosminen säteily sekä UV-säteily, joille ihmiset koneissa väkisinkin altistuvat. Millaisia vaikutuksia tuollakin kosmisella säteilyllä sitten pidemmän päälle on, en tiedä. Jotkut ovat puhuneet sen aiheuttavan jopa syöpää. Ja nyt te siellä Suomessa tuumitte, että nyt on kotirouva Korpela tärähtänyt lopullisesti. Siellä se höpisee jostakin kosmisesta säteilystä, pitelee foliohattua päässään. Mutta äläs nyt, luin tästä aivan artikkelin jokin aika sitten. :-)

Omalla kohdallani on ollut suorastaan huonoa tuuria, että useilla lennoilla juuri viereinen kanssamatkustaja lennolla on yskinyt, rykinyt ja pärskinyt aivastaessaan pahemman kerran. Kai sillä yhdellä venäläisellä kerran oli ihan ihka aito tuberkuloosikin, kyllä se niin kauhean kuuloista oli! Eli kappas, usein saan kamalan kuumetaudin itsekin heti matkan jälkeen.

Paitsi että kerään koneista kaikki pöpöt itselleni, pitkien lentojen ja aikaerojen tuomat univelat sekoittavat myös aineenvaihduntani. Yleensä pari kolme päivää menee, että siitäkin oireesta tokenee. 

Eipä tällainen Helsinki-Vantaalta kuvattu sää hirvittävästi tietenkään virkistä.

Jetlagin hoito

Se, kuinka jokaisen kroppa jetlagiin reagoi, on varmasti yksilöllistä. Samoin se, kuinka nopeasti ja millä tavoin jokaisen kroppa siitä toipuu. Joidenkin olen kuullut kikkailevan ruokailuilla. He eivät syö juuri lainkaan, tai syövät todella kevyesti ennen lentomatkaa ja sen aikana, ja nauttivat raskaamman aterian vasta perille päästyään. Toiset taas tuntuvat ajoittavan lentojaan niin, että saapumisaika perille on heille (ja jetlagille) suotuisampi. Ainahan nämä kikka kolmoset eivät tosin ole mahdollisia toteuttaa. Jos matkaseurana on pieniä lapsia, tai jos sinne kaukaiselle tuppusaarelle menee todellakin vain kaksi lentoa viikossa, jompi kumpi niistä on otettava, oli lennon laskeutumisaika mikä tahansa.

Jos aikaeroa on paljon, mutta perillä oloaika uudessa aikavyöhykkeessä lyhyt, ei omaa päivärytmiään kannata välttämättä lähteä rajusti muuttamaankaan. Mutta jos uudessa aikavyöhykkeessä on tarkoitus olla pitempään, on hyvä yrittää hypätä paikalliseen rytmiin mahdollisimman nopeasti. Suositeltuja keinoja tähän ovat perinteiset ulkoilu, kevyt liikunta, nukkumaan meneminen paikallista aikaa heti ensimmäisenä päivänä sekä nukahtamista helpottavat melatoniinitabletit.

Itse olen useita eri melatoniinituotteita kokeiltuani päätynyt tulokseen, että vahvuus 3 mg on minulle paras ja se imeskeltävässä muodossa nautittuna. Uskon nimittäin, että imeskeltäessä vaikuttava aine päätyy nopeammin korvien väliin, sinne minne pitääkin. Ja kyllä, tämä voi olla ainoastaan mielikuvitustani.

Melatoniinirepertuaariani.

Tuosta melatoniinista tulikin mieleeni hauska juttu kerrottavaksi tähän loppuun. 

Melatoniini

Kun ukkokullan suomalainen kollega muutti myös tänne Piilaaksoon, taisi hänellä olla saavuttuaan vain päivä tai pari aikaa, kun hänen piti jo aloittaa työt. Kollega oli käynyt ennen lähtöään Suomessa lääkärin vastaanotolla, jotta saisi vahvempaa melatoniinia helpottamaan rivakkaa pääsyä kalifornialaiseen päivärytmiin. Suomessahan ilman reseptiä myytävät melatoniinit ovat vahvuudeltaan 1 mg. Lukemani mukaan kuuriluontoisesti käytettynä jopa 10 mg melatoniiniannostus on kuitenkin lääkäreiden mielestä vielä turvallista. 

Muistan, kun kollega kertoi lääkärikäynnistään automme takapenkillä istuessaan. Kuin kärppä minä käännyin hänen puoleensa ja utelin, että mitä, mitä, minkä vahvuista melatoniinia sait? Kollega vastasi: " 2 mg." En voinut olla purskahtamatta nauruun! Siis täällä Amerikassahan myydään jokaisen perusmarketin pilleriosastolla ja apteekeissa melatoniinia vahvuuksiltaan aina 5 mg:aan asti! Eikä niiden ostoon tarvita reseptiä. Hinnatkin ovat vain muutaman hassun dollarin luokkaa. En todellakaan nauranut kollegalle, vaan sille suomalaisen lääkärin ylivarovaisuudelle määräyksessään. Hui, että oikein 2 mg! Hi hii. 

Mutta nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!