Muutosta syntyy muutosta

Aivan kuten viime postauksessa uhosin, vielä tulee tämä yksi postaus muuttoomme liittyen. Sitten lupaan jo vaihtaa aihetta.

Ennen kuin lähdin tälle visiitilleni Suomeen, ehdimme asua uudessa kodissa reilun viikon verran. Jo tuona aikana totesin hiukan yllättyneenä kuinka paljon tämä muutto aiheuttaa muutosta ihan arkipäiväisiin asioihin ja eloomme. Enemmän kuin osasin odottaa. Niistäpä kirjoittelen teille tällä kertaa. Muutosta syntyy siis monenmoista muutosta ja uuden opettelua. Lisäksi Piilaakso taitaa taikoa pariin seikkaan vielä pienen kertoimen lisää.

Tässä kuva toistaiseksi viimeisestä lounaastani entisessä lähisushipaikassamme. Pääseehän sinne toki jatkossakin, mutta matka ja matka-aika ovat vain huomattavasti pidemmät. Kuvassa lempilounasannokseni sushi & sashimi.

Uudet etäisyydet ja uusia sääntöjä

Muuttomme tapahtui siis naapurikaupunkiin, mutta Piilaaksossa asumme edelleen. Uuden kodin myötä menivät luonnollisesti ne vanhat tutut lähikaupat uusiksi. Välimatkat myös muihin viikottaisiin asiointipaikkoihin ovat vielä tällä hetkellä hepreaa ja entiset kävelymatkan päässä sijainneet lempiravintolat, kuten vaikkapa kovasti tykkäämämme sushipaikka, ovat nyt ns. entistä elämää. Etäisyydet vanhoihin tuttuihin paikkoihin heittivät nyt siis kuperkeikkaa.

Lisäksi on opeteltava uusia "sääntöjä". Uuden kodin parkkialueella vallitsee kova kuri. Parkkipaikkoja on niukalti ja väärään ruutuun pysäköidylle autolle on lupa soittaa heti hinausauto paikalle. Ja kerran onkin ollut jo läheltä piti -tilanne. Siis että meidän olisi pitänyt soittaa hinausauto kuskaamaan jonkun tollon pysäköimä auto meidän ruudusta pois. Taloyhtiön roskisten edessä on muutamia lisäparkkipaikkoja, mutta niitä ei saa käyttää maanantaisin eikä torstaisin, jolloin on roskakuskien kiertopäivä. Muistettava siis, ei maanantaisin eikä torstaisin.

Jopa uuden kodin kodinkoneet vaativat nyt uuden opettelua. Keittiömasiinat näyttäisivät onneksi toimivan samalla logiikalla, mutta pesukone ja kuivausrumpu ovat nyt tuntematonta pelikenttää. Milläs ohjelmalla pyykit nyt pyöräytetäänkään? Sen verran olemme kuitenkin jo selvittäneet, ettei meidän nykyisistä pyykkimasiinoista saa kytkettyä pois sitä muka iloista pilipali-musiikkia, joka tärähtää soimaan niin koneita päälle kytkettäessä kuin pesu- tai kuivausohjelman ollessa valmis. Voi hermoparat...

Onhan se kiva, kun uuden kodin kuivausrummussa lukee myös ranskaksi (ouvrir) mistä kohtaa luukku avataan. Pysyy Piilaakson monikulttuurinen ilmapiiri muistissa myös kotihommia hoidellessa.

Mutta seuraavaksi se, mikä ravistelee arkeamme eniten:

Uudet ruuhkaristeykset ja -piikit

Uusi koti sijaitsee nyt siis eri kaupungissa kuin edellinen kotimme ja tämä tietää täysin uusien ajoreittien ja risteyksien opettelua. Vaikka välimatkaa uuden ja vanhan kodin välillä ei olekaan kuin muutama maili, ne mailit voivatkin olla juuri niitä kriittisiä. Juuri tähän Piilaakso tuo sen oman lisänsä. Piilaakson kaupungeissa kun on nimittäin enemmän kuin kaksi kinttupolkua ristissä ja liikennettä piisaa hurjat määrät. Missä nyt siis sijaitsevat ne kotia lähimmät liikenteen pullonkaulat ja missä risteyksissä törttöillään eniten? Yksi tällainen hengenvaarallinen risteys on jo havaittukin. Ihmiset ajavat siinä risteyksessä nimenomaan vasemmalle kääntyessään törkeästi päin punaisia muita vaarantaen, ihan kuin Oulussa konsanaan! Saa olla tosi varovainen.

Minkä kaistan sinä valitsisit? Tästä minäkin olen ajellut jos nyt en ihan päivittäin niin ainakin viikottain. Kuvassa yhtyy kaksi eri moottoritietä ja laskin, että parhaimmassa kohdassa on 20 kaistaa rinnakkain. Kuva tosin on heikko, eikä anna kuin osviittaa. Ei ollut mahdollisuuksia millekään laajakuvalinssille, kun tämäkin räpsäys on jouduttu ottamaan verkkoaidan reiästä. :-D

Uuden kodin myötä ukkokullan työmatkakin siis piteni ja ajoreitti tietenkin muuttui ja niinpä meillä jatkossa taitaa hiukan muuttua koko arkipäivien rytmi! Ukkokulta pyrkii nimittäin nyt lähtemään töihin vieläkin aikaisemmin pahimpia työmatkaruuhkia välttääkseen. Ja vastaavasti sitten lähtee hiukan aikaisemmin töistä kotiin. Öhöm, viettääkseen tietenkin laatuaikaa minun kanssani, heh heh. Parasta työmatkan ajoreittiä ja liikkeellelähtöaikaa tulee varmastikin optimoitua vielä jonkin aikaa. Ja tässä jos missä Piilaakso tekee tepposiaan ja näyttää kyntensä. Useilta tahoilta on nimittäin kuulunut tuskastumista kuinka yksi keskeinen moottoritie, Piilaakson pitkittäissuunnassa halkova US-101 tuntuu vain paisuvan liikennemäärissään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lisäksi yksikin kolari reitillä voi aiheuttaa ajoaikoihin pitkiäkin viiveitä. No, onneksi niitä 2 - 3-kaistaisia "kinttupolkuja" sitten löytyy vaihtoehtoisiksi reiteiksi. 

Otin malliksi Google Mapsista reitin San Jose - San Francisco, jotta saan tuon keskeisen, mutta alati pahemmin tukkeutuvan moottoritien US-101 näkyviin. Otin kuvakaappauksen Kalifornian aikaa klo 02:30 (Suomessa kun juuri nyt olen) ja ajoajaksi keskellä yötä annetaan 50 min.

Otinpa sitten varsin työmatkaruuhkia havainnollistamaan saman reitin, mutta arvioiduksi lähtöajaksi klo 7:30 aamulla. Tällöin Google Maps ehdottaisi nopeammaksi reitiksi ajoväylää I-280, jolloin matka-aika olisi 1 h 10 min - 2 h. Käyttämällä reittiä US-101 ajoaika-arvio on 1h 10 min - 2 h 20 min. Tämä matka-aika-arvio siis vielä ilman kolareita, joita sattuu työmatkaliikenteessä Piilaaksossa päivittäin. Onneksi ukkokullalla ei sentään näin pitkä työmatka kuitenkaan ole. Jotkuthan Piilaaksossa tuotakin työmatkaa päivittäin tekevät, osa junalla, osa omalla autolla juurikin niin, että ajoaikaa yhteen suuntaan voi kulua se yli kaksi tuntia.

Varsinkin näiden täysin muuttuneiden liikennereittien vuoksi onkin tuntunut, että tässähän saa aloittaa Piilaakso-elämän opettelun jokseenkin lähtöruudustaan. No, onneksi niitä tuttujakin elementtejä vielä löytyy. Loppukevennyksenä annankin vielä katsauksen uusiin "lemmikkeihimme":

Kolibrit ja katit

Kun muutto lähestyi, niin useana aamuna vanhassa kodissamme aamukahvia nautiskellessa tuntui riipaisevalta seurata sitruunapuumme varjossa pörrääviä kolibreja. Jäävätköhän ne rassukat nyt aivan heitteille, kun ei ole enää meidän tarjoamat elämäneliksiirit saatavilla? No, kesken vilkkaimpien muuttopakkaustohinoiden jäi kyllä pariin otteeseen kolibrien ruoka-astia täyttämättäkin. Ehkä se oli niille sopivaa karaistumista, että oppivat etsimään ruokaansa myös muualta. Ja tuskinpa meidän nektari kolibreille oikeasti se ainoa ravinnonlähde on ollut. Mutta jihuu! Olemme onnekkaina saaneet uusia syötettäviä kolibreja jo uudessakin kodissa ja aika nektarisieppoja tuntuvat olevan!

Muuton myötä saimme sanoa heipat myös jo tutuiksi tulleille naapurustossa asuville karvakavereille, niin koirille kuin kissoille. Nyt ympärillä hiippailevat uudet tupsukorvat, joille saa antaa omat lempinimet, ellei oikeat ole tiedossa. Naapurin kissalla tuntuukin olevan rutiini aina iltaisin, jolloin se kiipeää aidan päälle tarkkailemaan tilanteita. Olemmekin käyneet tuijotuskisaa jo useana iltana tämän harmaan Misty-kissan kanssa. Aww!

Siellä se Misty taas päivystää. :-)

Mutta kuulkaas, nyt minä alan virittäytymään juhlatunnelmaan! Luvassa on Suomen matkani päätarkoitus: pienet, mutta sitäkin tärkeämmät juhlat. Joten ei muuta kuin ensi kertaan. Teille huikkaan jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!