Muuttotunnelmia

Moi taas mussukat, pitkästä aikaa! Jokohan te olette luulleet, että olen hylännyt blogini totaalisesti, kun uutta postausta ei vain tahdo kuulua? Nyt on kuulkaas ollut aikamoista hässäkkää, jo sen muutonkin vuoksi. Ja katsokaas, kun minähän olen nyt jo ennättänyt lentää tässä postausteni välissä visiitille Suomeen! Tämä postaus on ollut minulla aloitettuna jo hyvän aikaa, mutta ei vain ole ollut saumaa kirjoittaa tätä valmiiksi. Nyt sopiva rako löytyi. Mutta siis, muutto on nyt onnellisesti takana ja vanhan asunnon loppusiivouskin apinanraivolla suoritettu, huoh! Tällä kertaa kirjoittelen teille muutamia tunnelmapaloja muuton pyörteistä.

Aivan kuten kuvan lapsukaiset katselevat taustalle jäävää Golden Gate -siltaa, voin minäkin huokaista, että muutto on nyt taaksejäänyt elämänvaihe, ainakin tällä erää.

Ennen muuttotohinoiden kuvaamista kerron vielä vanhan taloyhtiömme viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä. Ette nimittäin arvaa, mitä he vielä ilkesivät meille ehdottaa...

Vanhan taloyhtiön vanhentuneet kujeet

Kun irtisanomisajankohdastamme oli kulunut noin kymmenen päivää, saimme yllättäen vanhan taloyhtiömme vuokramanagerilta sähköpostia. Kertoi olevansa hyvin tietoinen, että olemme irtisanoneet vuokrasopimuksemme, mutta jos olisimme vielä vailla asuntoa, niin NYT he voisivat tarjota nykyistä kotiamme samaan vuokrahintaan kuin olemme tähänkin asti viimeisen vuoden ajan maksaneet! Että kehtaavat! Nyt he sitten alkavat hieromaan ns. kauppoja, kun vanha koti on irtisanottu ja uuden kodin paperit allekirjoitettu jo aikaa sitten. Pitäkää kuule tunkkinne, teki mieli vastata takaisin.

Pohdimme sitten, että liekö Piilaaksossa niin moni yrittää vedota uuden asunnon olevan kiikarissa, vaikkei oikeasti olisikaan. Ja luulivat sitten meidänkin käyttäneen samaa vilunkitaktiikkaa vuokrahintaa neuvoteltaessa. No, me olemmekin suomalaisia ja sanomme niin kuin asiat oikeasti ovat. Uusi koti todellakin häämötti. Niinpä vastasimme vuokramanagerille vain lyhyesti, että kiitos, mutta ei kiitos.

Muutenkin vanhassa taloyhtiössä asioiden hoito tuntui olevan viime aikoina hiukan rempallaan, myös tässä asuntomme irtisanomiskuviossa. Irtisanomisen yhteydessä piti ilmoittaa taloyhtiölle kaksi itselle sopivaa ajankohtaa asuntomme lopputarkastuksille. Ensimmäinen tarkastuksista olisi pitänyt tehdä noin kaksi viikkoa ennen vuokra-ajan päättymistä. Tätä ensimmäistä tarkastusta ei koskaan tullut. Toinen ja lopullinen lopputarkastus olisi pitänyt tehdä asunnon ollessa tyhjillään ja suorittaa asukkaan kanssa, mutta tämäkään ei toteutunut. He aikoivat tehdä lopputarkastuksen ilman meitä sen jälkeen, kun olimme jo avaimet palauttaneet. Aha.

Asunnon lopputarkastus nimittäin vaikuttaa vuokravakuussumman (deposit) palautuksen suuruuteen. Yleinen käytäntö Piilaaksossa kuulema on, ettei kukaan koskaan saa vuokravakuussummaa kokonaisuudessaan takaisin, vaan siitä aina veloitetaan vähintäänkin sisäseinien uudelleenmaalaus ja kokolattiamaton pesu tai vaihto. Vähän siis jännittää, että paljonko saamme palautusta vakuusmaksusta, vai saammeko lainkaan, kun emme ole itse paikalla viimeistä lopputarkastusta tehtäessä. Mitä kaikkea ne meidän piikkiin yrittävät sitten mahdollisesti laittaa? Yhdelle samassa taloyhtiössä asuneelle perheelle lopputarkastus oli kuitenkin mennyt todella kivuttomasti, toki nuo "pakolliset" korjausveloitukset oli heiltäkin vakuusmaksusta sakotettu. Niinpä toivon, ettei meidänkään kohdalla ihan mahdotonta hässäkkää syntyisi. 

Mutta hui, olen minä kuullut lopputarkastuksista pahempaakin. Ystäväperheemme sai vastikään uudet piilaaksolaiset naapurit ja olivat siinä pihapiirissä keskenään jutustelleet. Naapuriin muuttanut perhe haukkui avoimesti heidän edellisen taloyhtiön lopputarkastuspolitiikkaa. Melko pilkuntarkkaa, vai pitäisikö sanoa, että roiskeentarkkaa touhua oli ollut. Siellä nimittäin oli asunto tarkastettu ultraviolettilampun kanssa! Hei haloo, C.S.I.-meininki!

Kun muutto muuttofirman kanssa oli saatu onnistuneesti hoidettua ja uudessa kodissa jo kalusteitakin paikoilleen, pidimme muuttotohinoissa välipäivän ja menimme ystäväperheen kanssa päiväksi San Franciscoon. Kohdalle osui Donald Trumpia kritisoiva pop up -kauppa. Kaupan näyteikkunassa oli mm. Donald Trump -pinjata.  

Mutta siirrytäänpä seuraavaksi uuteen kotiin ja muuttotunnelmiin. Eihän se aivan kommelluksitta meillä tuo muuttokaan sitten mennyt. Aluksi tapaus muuton alkumetreiltä:

Kuinka tehdä unohtumaton ensivaikutelma uusiin naapureihin?

Olimme viemässä omalla autollamme järjestyksessään toista muuttokuormaa, sellaista pikku pussukkaa ja nyssäkkää tiedäthän, kun tämä tapahtui. Ukkokulta oli pakannut kuuden viinipullon pahvisen kantotelineen viineineen autoomme. Kun pääsimme perille uuden kodin pihaan, minä aukaisin autonoven tietämättä, että se viinipullorykelmä oli juuri oven edessä ja vieläpä matkan aikana kaatunut kurveissa kyljelleen. Pullot alkoivat liukua autosta yksitellen uuden kotimme asfalttiseen parkkiruutuun. Pulloista kaksi meni rikki iloisesti räiskähtäen. Siinä sitten valui punaviinivana sadevesikouruun ja lasinsirpaleita etsittiin haukansilmin. Että voikin mennä viinipullo pieniksi sirpaleiksi, jopa pienen pieneksi lasihileeksi! 

Noh, kun tätä tuhoa siinä pihassa siivosimme, niin eiköhän kaikki uudet naapurimme alkaneet aktivoitua kuka minnekin. Alkoi hirveä trafiikki. Joku tulee kotiin, toiset lähtevät pyörälenkille, joku lähtee oikein porukalla ulkoiluttamaan koiria. Siinä sitten naama punaisena lasinsiruja poimiessa yritin tervehtiä uusia naapureita. Nolotti. Oli aivan turha yrittääkään selittää tyyliin: "Hei, nää oli ihan laatuviinejä, Napan ja Sonoman laaksoista tuotuja, ei mitään halpoja peruspunkkuja." Tai kyykkyviinejä, kuten Suomessa sanottaisiin. :-) Olemme siis varmastikin jääneet uusien naaupureidemme mieleen välittömästi, tavalla tai toisella. Heh, heh.

Tässä näkymää uuden kotimme toiselta parvekkeelta. En tiedä miksi, mutta kaikista maailmankolkan paikkakunnista tuosta oikealla olevasta talosta minulle tulee mieleen Paltamo! :-D Onkohan se tuollainen uima-allaskin sitten paltamolaista perussettiä nykyään? 

Kun vanha koti muuttuu "kämpäksi"

Yksi ystävistäni kysyi nyt Suomessa, että tuntuiko haikealle jättää edellinen asunto. Tuntuiko se kodille? Toisaalta kyllä. 

Muuton aikana liinavaatekaapistamme löytyi yksi ylimääräinen pyyhe. Sitä sitten kuuluttelin sosiaalisessa mediassa, että kenelleköhän vieraistamme kyseinen pyyhe kuuluisi. Samalla tulin miettineeksi kaikki ne kahden vuoden aikana meillä yöpyneet vieraat läpi ja aikamoinen listahan heistä yllättäen muodostuikin. Lähemmäs parikymmentä vierasta ja ahkerimmathan heistä piipahtivat jopa kahteen kertaan. Niinpä viimeistä kertaa tyhjää vanhaa asuntoamme silmäillessäni ajattelin, kuinka monet kivat muistot tuohon vanhaan kotiimme kuitenkin liittyi. Siellä on naurettu ja halattu monet kerrat. Joskus vähän itkeä tirautettukin. 

Muuton edetessä kuitenkin huomasin, kuinka puheessakin alkoi vanhasta kodista jossakin vaiheessa puhumaan kämppänä (voi toki juontua taloyhtiön metkuistakin) ja uudesta asunnosta pikku hiljaa kotina. Mieli teki omaa muuttoaan uuteen kotiin ja hyvä niin. Oli uuden aika.

Viljelyplantaasin toivossa

Uudessa kodissamme ja taloyhtiössä onkin paljon kivaa ja ihanaa. Ensinnä nyt tietenkin ilahduttaa se huomattavasti edullisempi vuokra. Lisäksi uusi kotimme on aika persoonallinen ja se poikkeaa amerikkalaisista tai piilaaksolaisista perusmuottiin valetuista vuokra-asunnoista, niissä kun tahtovat ovien nupitkin olla kaikissa samanlaiset. Ja mikä erityisen ihanaa, taloyhtiössämme on myös mahdollista vuokrata noin parin neliömetrin kokoinen kasviplantaasi. Olen jonotuslistalla odottamassa vapautuvaa plantaasipaikkaa ja usein on jo tullut pyörähdettyä katselemassa muiden viljelmiä. Siellä on kerrassaan mahtavia tomaatti-, chili-, munakoiso- ja kurpitsasatoja tuloillaan. Osa kypsyneistä tomaateista näytti tipahdelleen maahankin asti, joten kyllä on niin tehnyt mieli illan hämyssä tomaattivarkaisiin hiipiä. Vielä olen saanut kuitenkin mieleni maltettua.

Tällaista kasvatuslaatikkoa, pikku plantaasia minä jonotan. Ja näettekös, tuolla niitä kypsiä tomaatteja lojuu maassa, argh!

Mutta hei, vielä minun olisi tarkoitus toisenkin postauksen verran jaaritella tästä muutosta. Nimittäin siitä, millaisia muutoksia muutto toi tullessaan. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!