Rakas Joulupukki...

Rakas Joulupukki,

kirjoitan sinulle pitkästä aikaa. Olen nyt varannut lennot jouluksi Suomeen. Niin, katsos kun minähän asustelen nykyään ulkosuomalaisena täällä Kaliforniassa, jos ei Pukki vanhalla iällään enää tarkasti muista. Minä olen se sama Kaisa, joka pikku tyttönä huusi kuin syötävä, kun Joulupukin lahjapaketista paljastui aito kettuhattu. Luulin sitä oikeaksi, eläväksi eläimeksi. Lopulta siitä tuli minun lempihattuni ja sanoin sitä 'kettuatuksi'. Se sama Kaisa minä olen. 

Kuule Joulupukki, nyt minä huomasin, että odotan joulun viettoa Suomessa oikein ennätyksellisen paljon. Ehkäpä se juontuu siitä, että viime jouluna en päässyt Suomeen ja sen vuoksi läheisten näkeminen ja yhdessä vietetty joulunaika tuntuvat nyt suurenmoiselle luksukselle, jota on ihana odottaa. Tai sitten yllättävän kova kaipuu Suomi-vierailulle johtuu siitä, että kaksi edellistä visiittiäni Suomessa muodostuivatkin henkisesti raskaiksi, jopa hiukan surullisiksikin. Jospa nyt seuraavasta visiitistäni jäisivät siis päällimmäisiksi ilo ja joulun ajan rauhoittuminenkin. Joka tapauksessa lentolippujen varaaminen nosti joulun odotukseni aivan uusiin sfääreihin. 

Mutta. Tiedätkös Pukki, mitä tapahtui? Viime viikolla lukioaikainen luokkakaverini laittoi sosiaaliseen mediaan kuvan Fazerin avatusta konvehtirasiasta. Näin kuvan. Täysin yllätyksenä, ilman ennakkovaroituksia. Kuvassa oli suussasulavan näköisiä suklaita, joukossa uutuusmakujakin, joita en ole ennen maistanut. Vesi herahti oitis kielelleni. Ja se vesi on herahdellut siitä asti, päivittäin! Kyllä tämä ulkosuomalaisen elämä on sitten kamalaa! Varsinkin meille laadukkaasta suklaasta pitäville. Kalifornian kodin varastossamme on toki vielä Suomesta kiikuttamiani muita Fazerin suklaita, mutta ei se ole sama asia. Konvehteja ei syödä joka päivä. Konvehdit ovat sitä next level -juttua, kyllähän sinä tiedät. Ja mieti Pukki, nyt ollaan vasta lokakuussa ja minun konvehtihimoni alkaa jo karata käsistä! Missä mittasuhteissa tämä himo onkaan kahden kuukauden päästä, kun vihdoin pääsen Suomeen? Tällä hetkellähän minä siis näen päiväunia, joissa pulahdan suklaakonvehdeilla täytettyyn kylpyammeeseen.

Olen nyt joutunut himoni kanssa turvautumaan jo korvikkeisiin, belgialaisiin suklaakonvehteihin. Pientä laihaa lohtua ovat nämä antaneet.

Niinpä rakas Joulupukki minä toivon sinulta joululahjaksi yhtä asiaa. Toivon, että voisin tulevana jouluna syödä mielin määrin, ellen jopa röykkiöittäin suomalaisia suklaakonvehteja saamatta niistä kuitenkaan sitkeätä vararengasta vyötärölleni. Lupaan olla tosi kiltti, vielä pitkälle ensi vuoteenkin, jos tämä lahjatoiveeni vain toteutuisi.

Toki minä Pukkiseni kaipaan Suomesta suklaakonvehtien lisäksi muutakin. Ystävien ja läheisten lisäksi kaipaan sitä sinistä hetkeä, joka illan hämärtyessä laskeutuu puhtaanvalkoisen lumen ylle. Kaipaan myös puhdasta, raitista ilmaa. Tästä sain juuri arvokkaan muistutuksen Kalifornian viinilaaksoissa parhaillaan roihuavien surullisten metsäpalojen ansiosta. Näistä kummastakaan, sinisestä hetkestä ja puhtaasta ilmasta en pääse Kaliforniassa nauttimaan. Suomen syksyistä kaipaan usvaista näkymää vielä puimattoman viljapellon yllä ja keväistä kaipaan ensimmäisiä hiirenkorvia koivuissa. Kesistä halajan ensimmäistä saunavastaa. Saunaan olen täälläkin maailmankolkassa sentään päässyt, mutta vettähän nyt ei toki kiukaalle saa heittää. E-hei Pukkiseni, täällä saunotaan kuivaan kiukaan kera. Vedestä tulivat mieleeni vielä suomalainen puhdas juomavesi ja sade. Ah, kuinka suomalaisen sateen jälkeen tuoksuukaan niin ihanan huumaavalle, täysin erilaiselle kuin sateen jälkeen täällä.

Tässä vielä se kaverini laittama konvehtirasiakuva. Katso Pukki, kuinka ihanilta ne näyttävätkään! Kuvasta kiitokset Stinalle. :-)

Kiitos Joulupukki, jos jaksoit lukea kirjeeni loppuun. Sinulla ja tontuilla jo siellä varmasti kiireet painavat. Kaikkea hyvää sinne Korvatunturille, toivottavasti tapaamme jouluna! Siihen asti sanon sinulle hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Joulua odottaen, 
Kaisa Kaliforniasta

PS. Teille muille lukijoille: Akuutti suklaahimoni on todellinen, mutta postaus sisälsi myös höpsöttelyä. Niinpä esittämääni lahjatoiveeseenkaan ei kannata suhtautua turhan ryppyotsaisesti. Tarkoituksena oli antaa osviittaa, millaisessa "ahdingossa" me suklaata fanittavat ulkosuomalaiset joudummekaan joulun alla olemaan. Tai jo kaksi kuukautta ennen joulua! :-)