Joko nämä ovat rantautuneet Suomeen? Osa 2.

Viime viikolla kirjoitin postauksen, jossa ihmettelin muutamien tuotteiden ja ilmiöiden mahdollista rantautumista Suomeen. Aika pian postauksen julkaisemisen jälkeen löysin puhelimeni kuvakätköistä vielä lisääkin näitä tallentamiani pieniä kummajaisia, joiden levinneisyydestä Suomeen tai muualle Eurooppaan minulla ei ole tietoa. Niinpä päätin kirjoittaa jatko-osan samasta aiheesta.

Vartijarobotit

Piilaaksossa on jo parin vuoden ajan voinut nähdä vartijarobotteja esimerkiksi ostoskeskuksissa. Nämä Knightscope-merkkiset robotit on myös kehitetty täällä Piilaaksossa. Moni voi nyt kysyä mielessään: Siis mikä ihmeen vartijarobotti? 

Vartijarobotit ovat noin 1,5 metriä korkeita, liki 140 kg painavia möhkäleitä. Yhdestä möhkäleestä näette kuvan alla. Robotit voivat liikkua ennakkoon määritetyllä maantieteellisellä alueella ja havainnoida mahdollisia rikokseen viittavia piirteitä tai muutoksia ympäristöstä. Robotti käyttää havainnointiinsa videokameraa, ultraäänisensoreita, lämpökuvausta, etäisyysmittausta, tutkaa, ilmanlaatumittaria ja mikrofonia. Lisäksi robotit keräävät reaaliaikaista dataa esimerkiksi autojen rekisterikilvistä ja ihmisten liikkeistä sekä kykenevät kasvojentunnistukseen. Jos robotti esimerkiksi havaitsee etsintäkuulutetun henkilön tai auton, se ilmoittaa havainnostaan välittömästi viranomaistaholle. Myös vaikkapa nopeat ja radikaalit muutokset ilmanlaadussa aiheuttavat hälytyksen.

Robotti lataamassa itseään latausmaton päällä. Ehkä se kuvasi minua, kun minä kuvasin sitä. :-)

Vartijarobottien tarkoituksena on lisätä yleistä turvallisuutta julkisilla paikoilla kuten koulut, toimistorakennukset, piha-alueet (esim. parkkialueet) ja ostoskeskukset. Mitenkään ripeä "kintuistaan" robotti ei kuitenkaan ole. Maksiminopeus on 29 km/h, mutta yleensä robotti tarkkailee ympäristöään liikkuen vain korkeintaan nopeudella 5 km/h. Koska robotti voi ottaa kuvia ja videota ympärillään olevista ihmisistä täysin huomaamatta, samoin tarkkailla heidän käymiään keskusteluja, ovat robotit aiheuttaneet luonnollisesti huolestumista ihmisten yksityisyydestä. Pieniltä onnettomuuksiltakaan ei ole vältytty. Kesällä 2016 Stanford-ostoskeskuksen vartijarobotti törmäsi alle 1,5-vuotiaaseen lapseen kaataen hänet ja rullaten lapsen jalan päältä. Washington D.C.:ssa puolestaan yksi vartijarobotti pulahti erehdyksessä toimistorakennuksen suihkulähteeseen. Lisää Knightscope-roboteista voi halutessaan lukea vaikkapa Wikipediasta, josta poimin tähänkin kirjoitukseen vähän noita teknisiä tietoja.

Ostosympäristössä jatketaan:

Ostoskärryille omat liukuportaat

En muista missään muualla nähneeni ostoskärryille omia liukuportaita kuin täällä. Täällä siis kaupassa saattaa olla normaalit liukuportaat asiakkaille ja niiden vieressä erilliset, vain ostoskärryille tarkoitetut liukuportaat. Ostoskärryt kiinnittyvät liukuportaidensa alkupäästä laitteeseen ja matkaavat joko alas tai ylös vaakatasossa. Kärryt eivät siis kallistu matkan aikana. Hankala tätä on selittää, ehkäpä tämä ottamani kuva yli vuoden takaa kertoo asiaani tarkemmin:

Ostelijat oikealla, kärryt vasemmalla, kas näin.

Kovin monessa kaupassa en näitä ole täälläkään tosin nähnyt, sillä täällähän tykätään rakentaa kaupat yhteen kerrokseen, oli sitten kyseessä kuinka iso hehtaarihalli tahansa. Suomessa sen sijaan useatkin isommat marketit voivat olla monikerroksisia, mutta niissä ostoskärryjen kuljettelu kerroksesta toiseen on taidettu ratkaista liukumatolla, ei liukuportailla. Niissä vain muistan aina itse epäilleeni, että ostoskärry lähteekin siinä kaltevalla hihnalla vierimään alas ja rusikoi edessä seisovien nilkat tai muuta vastaavaa. Liekö Yhdysvalloissa taas haluttu vältellä mahdollisia oikeusjuttuja tällaisella ostoskärryjen omalla liukuporrasratkaisulla? Heh. Vai onko näitä ostoskärryjen omia liukuportaita jossakin muuallakin? Minulla ei ole aavistustakaan. 

Build-A-Bear eli rakenna itse oma pehmolelusi

Saimme muutama viikko sitten kutsun ystäväperheen lapsen syntymäpäiville ja halusimme ostaa jonkin kivan lahjan päivänsankarille. Korviimme kantautui vinkki Build-A-Bear -kaupasta, jossa lapset voivat itse rakentaa mieleisensä pehmolelun. Vinkki kuulosti oikein hyvälle, ellei jopa jännittävälle. Samalla tuli itsekin opittua jotakin ihan uutta.

Build-A-Bear -kaupassa lapsi saa siis itse valita minkä hahmon pehmolelukseen haluaa. Valikoima on runsas! Valinnan jälkeen pehmoleluun valitaan äänitehosteet ja halataan pientä sydäntä toiveiden kera, minkä jälkeen minisydän asetetaan pehmolelun sisään. Tämän jälkeen pehmolelu täytetään. (Tämä täyttöoperaatio oli kuulemma ollut lapsista tosi mielenkiintoista seurattavaa!) Pehmoleluun voi halutessaan ottaa myös tuoksun, pamppailevan sydämen äänitehosteilla tai brodeerauksen omilla teksteillä. Kun pehmolelu itsessään on valmis, sille voi hankkia vielä vaatteita, silmälaseja, reppuja jne. Aikamoista, etten sanoisi! Saamamme tiedon mukaan lahja oli ollut tosi mieluinen ja taisipa päivänsankarin sisarus kirjoittaa samanlaisen toiveen Joulupukillekin. Uskallan siis suositella tätä lahjaideaa! Onkohan tällainen pehmolelujen tuunaus alusta asti mahdollista vain täällä USA:ssa, vai löytyykö vastaavia kauppoja muualtakin?

Tässä Build-A-Bear -kaupan näyteikkunaa. Jo 20 - 25 dollarilla pääsee pehmolelukaupassa hyvään alkuun.

Kit Katin uudet maut

Ukkokulta sai jokin aika sitten kollegaltaan tuliaisia Japanista. Tuliaispaketista löytyi myös cantaloupemelonille maistuvaa Kit Kat -suklaata. Joo-o, cantaloupemelonille! Maistoin toki tuliaisherkkua minäkin ja kylläpä se vain cantaloupelle maistui. Makustellessani mietin, että kaikkea ne japanilaiset keksivätkään, kunnes... Viime viikolla törmäsin sitten meidän paikallisessa ruokakaupassa mansikanmakuiseen Kit Kat -pakkaukseen! Siinä suklaaosuus näytti olevan vaaleanpunaista. Mansikkapläjäys sai jäädä hyllyyn, mutta näemmä tällaisilla uutuusmauilla leikitellään täälläkin Yhdysvalloissa. Onkos Suomessa tai muualla Euroopassa jo muitakin kuin perinteisiä Kit Kat -suklaita?

Japanin herkkuja. Sokkotestissä olisin kyllä voinut mauksi veikata mangoakin. :-)

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Seuraavan postaukseen minulla voikin hurahtaa aikaa hiukan pidemmästi, sillä saamme nyt viikonloppuna piiiitkästä aikaa Suomi-vieraita. Aivan mahtavaa! Alankin tästä seuraavaksi laittamaan vierasvuodetta kuntoon ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!