Suomi 100 -gaala San Franciscossa

Suomi 100 -juhlavuosi huipentui eilen vietettyyn hienoon itsenäisyyspäivään. 100-vuotiasta Suomea ei unohdettu juhlistaa myöskään Kalifornian Bay Arealla. Täällä järjestettiin itse asiassa useitakin juhlia. Jo viime lauantaina pidettiin ensimmäinen gaala 170 vieraan kesken Piilaakson Sunnyvalessa. Se oli Finlandia Foundationin ja Suomi-koulun järjestämä. Myös viime sunnuntaina pidettiin yksi Suomi 100 -gaala yliopistokaupunki Berkeleyssä. Senkin 250 lippua myytiin loppuun. Bay Arean päätapahtuma vietettiin kuitenkin oikeana juhlapäivänä eli Suomen itsenäisyyspäivänä San Franciscossa. Gaalan 250 lippua menivät kuin kuumille kiville ja me olimme yhdet onnekkaat, jotka ehtivät lippunsa ajoissa lunastaa. Gaalavieraiden lisäksi juhlaan osallistui 100 virallista kutsuvierasta ja iltaa isännöi Suomen kunniakonsuli Michel Wendell. Upeat tilat gaalalle tarjosi suomalaislähtöinen peliyhtiö Supercell.

Näköalat yhteen suuntaan Supercellin tiloista. Bay Bridge iltavalaistuksessaan on kyllä hieno.

Myös San Franciscon kaupunki kunnioitti Suomen juhlapäivää 6. joulukuuta. Klo 11 San Franciscon kaupungintalon lipputankoon nostettiin Suomen lippu. Ja kun ilta hämärtyi, kaupungintaloon heijastettiin sinivalkoiset värit. Onnistuimme bongaamaan siniristilipun myös toiselta keskeiseltä paikalta kaupunkia Union Squarelta.

San Franciscon kaupungintaloa. Todistetusti lippu oli liehumassa.

Ja tässä kuva San Franciscon Union Squaren lipusta. Oli aika uljas tunne kävellä sen alitse. Meidän ihana ja itsenäinen Suomi.

Olimme kaupungintalolla valojen sytyttämisen hetkellä. Koska ei ollut vielä täysin pimeää, niin tässä vaiheessa valaistus näytti vielä enemmän sinikeltaiselle kuin sinivalkoiselle. Muiden kuvista näin, että myöhemmin illalla valaistus oli kyllä oikein onnistunut.

Gaalan ohjelma

Illan ohjelma koostui virallisemmasta vastaanotosta puheineen sekä gaalaillallisesta. Viihdepuolen pääesiintyjänä oli Ismo Alanko. Toisena bändinä keikan vetäisi The Horsmas. Se on Irwin Goodmanin kappaleita soittava, suomalaisista koostuva kokoonpano, jossa on muutama meidänkin ystävä ja tuttava soittamassa. Meno juhlissa ei siis ollut mitenkään jäykkää, päinvastoin.

Gaalan kutsu.

Ismo Alanko. Tykkäsin!

Hauska sukka- ja tohvelipolitiikka

Gaala pidettiin Supercell-yhtiön tiloissa San Franciscon keskustassa, 52. kerroksessa. Maisemat konttorista olivat kyllä upeat ja niitä riittikin 360 asteen verran! Sain myös sisäpiiritietoa, että isoa toimistotilaa jakavat sisäseinät ovat kaikki suunnattu osoittamaan Suomen pääkaupunkiseutua. Mielenkiintoista. 

Suomalaisuutta oltiin tuotu esiin myös lattiamateriaalissa. Toimiston lattiat olivat herkkähipiäistä koivua ja niinpä gaalassakin pidettiin kiinni yhtiön "no shoes"-politiikasta. Mitään kovapohjaisia kenkiä ei siis tiloissa sallittu, joten naisiltakin oli juhlavat korkokantakengät täysin kielletyt. Tämä tuntui aiheuttavan joissakin gaalavieraissa hiukan närää etukäteen. Kun itse asiaa tuoreeltaan makustelin, minusta se oli vain hauska vivahde iltaan. Parhaista tai hauskimmista tohveleista tai sukista luvattiin jopa leikkimielinen kilpailu.

Ja kuinkas ollakaan, vain muutama päivä ennen juhlia sukka- ja tohvelikisaan tuli hiukan kierrettä lisää. Järjestäjät nimittäin ilmoittivat, mikä tulisi olemaan sukka- tai tohvelikisan palkinto: Finnairin lennot kahdelle henkilölle business-luokassa San Franciscosta Helsinkiin ja takaisin. Wow! Tämän jälkeen tuli töppösiin töpinää Korpelallakin. Siinä sitten yritin parin viimeisen päivän aikana kehittää jotakin. Hmm, pitäisikö sen olla enemmän Suomi- vaiko jouluaiheista... Paikallisissa kaupoissahan olisi ollut nyt tähän aikaan vuodesta runsaasti saatavilla myös ns. Ugly Christmas Slippers -tyylisiä, jopa mauttomia tohveleita, mutta sellaiseen en lähtenyt. Harkitsin myös villasukkia ja moni sellaisissa gaalaan tulikin. Lopulta päädyin kuitenkin näihin, sinivalkoisiin Marimekko-tossuihin, jotka löytyivät meiltä varaston perukoilta:

Sinistä ja valkoista sekä suomalaista brändiä.

Ja tässä ukkokullan tuunaamat jääkarhutöppöset. Nykytrendin mukaisesti yhteen kynteen maalattuna Suomen siniristi. :-) Ukkokulta pääsikin kisassa kärkikahinoihin, mutta pääpalkinto meni jollekin toiselle, en tiedä kenelle. Kuvassa näkyy myös tämä paljon puhututtanut koivulattia.

Seuraavasta Piilaakson ja San Franciscon gaaloihin liittyneestä tapauksesta kirjoiteltiin Suomen lehdistössä asti:

Tapaus Laitilan Kukko

Tapahtuman järjestäjät olisivat ehdottomasti halunneet tarjota niin juhla- kuin ennen kaikkea sanfranciscolaisille kutsuvieraille Suomessa kehitettyä gluteenitonta Laitilan Kukko -olutta. Gluteenittomuus on San Franciscossa ja Bay Arealla kovassa huudossa, lieneekö gluteenittomuusbuumi lähtenyt jopa näiltä nurkilta alunperin liikkeelle. Järjestäjät saivat kuitenkin kasvoilleen märän rätin, sillä Laitila oli joutunut vetäytymään USA:n markkinoilta viime maaliskuussa, eikä yrityksellä ollut vientilupaa Yhdysvaltoihin. 

No, hätä keinot keksi. Kuinka sattuikaan sopivasti, juuri edellisellä viikolla Suomessa järjestettiin kasvuyritystapahtuma Slush. San Franciscosta tapahtumaan lensi Slushin tilauslento Nerd Bird ja niinpä Laitilan johto, Slush, lentoyhtiö ja San Franciscon gaalan järjestäjä pääsivät nopeasti yhteisymmärykseen ratkaisusta: Ainoa tapa tuoda Kukko-olutta Yhdysvaltoihin oli matkustajatuonti ja niinpä olutta pakattiin Slush-tapahtumasta San Franciscoon palaaville sijoittajille mukaan, tölkkipakkaus kerrallaan. Yksi kuuden tölkin erä huutokaupattiin lauantain juhlassa ja sillä saatiin kokoon 1 500 dollaria paikalliselle Suomi-koululle. Hatun nosto näille urheille ritareille, vaikka mitäpä sitä ei suomalaisen uhrautuisi oluen tai lonkeron eteen, hih. Hauskasta maahantuontiratkaisusta voi lukea tarkemmin Kauppalehden artikkelista. 

Kukko-olutta en juhlissa nähnyt, mutta saimme yllätykseksi toisen harvinaisuuden Laitilan lonkeron jaettavaksemme. Koska nämä olivat todellakin harvinaista herkkua, jaoimme kaksi tölkillistä viiden hengen pöytäseurueen kesken. Jaettu ilo oli moninkertainen ilo! Myös Kyrö Distilleryn Napue-giniä oli juhlissa tarjolla.

Lopuksi kerron vielä huvittavan tapauksen omasta valmistautumisestani juhlaan:

Pientä ja sievää...

Olin onneksi löytänyt itselleni iltapuvun jo hyvissä ajoin, mutta asu vaati vielä koruja. Lähdin viime viikonloppuna etsimään kaulakorua. Mielessäni oli hankkia jokin pieni ja yksinkertainen kaulariipus. Ah, niin tyypillistä suomalaista, pientä ja sievää. Kerroin toiveen myyjällekin. No, lopulta sitten päädyin tähän alla olevaan kaulakäätyyn. Hah hah! Ei toteuta kumpaakaan kriteeriä, ei ole pieni, eikä yksinkertainen, joten taisi tulla enemmän amerikkalainen bling-bling-lopputulema.

Kerrankos sitä! Nyt jos koskaan oli aihetta juhlaan, jopa kimaltelevaan sellaiseen!

Gaalavieraille annettiin Minna Parikan kenkäpussit. Kiva muisto!

Kaikkine näine vivahteineen gaala oli mielestäni upea ja onnistunut. Oli ilo olla mukana juhlistamassa 100-vuotiasta itsenäistä Suomea. Näihin sanoihin on hyvä päättää ja sanonkin teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!