"Oletteko te siellä nyt jäädäksenne?"

"Oletteko te siellä nyt jäädäksenne?" Onkohan tämä kysymys, jonka jokainen ulkomaille muuttanut jossakin vaiheessa ystäviltään tai tutuiltaan kuulee? 

Postausaihe on ollut minulla luonnoksissa odottamassa jo yli puoli vuotta. Siirryttyäni nimittäin täällä Piilaaksossa kotirouvailusta työelämään kahdeksan kuukautta sitten, huomasin kuulevani tämän kysymyksen yhä useammin ja sain siitä idean kirjoittaa. Nyt kirjoittamiselle tuli sopiva aika. 

Olemmeko täällä siis jäädäksemme? Ennen kuin yritän vastata, pitää minun ensin kuitenkin hiukan ruotia tuota itse kysymystä.

Kysymysryöpyn ajankohta

Olen pohtinut, miksi kysymyksiä sateli juuri niihin aikoihin, kun olin aloittamassa työt Piilaaksossa. Ehkäpä jotkut olivat kokeneet kotirouvailuaikani täällä ulkomailla täysin turhaksi, hukkaan heitetyksi ajaksi. Ovathan suomalaiset työorientoitunutta kansaa. Tai ehkäpä oletettiin, etten ole voinut sopeutua uuteen kulttuuriin, koska en ole työelämässä mukana. Harva ymmärsi, ettei minulla ollut aluksi edes työlupaa. Sen voin kuitenkin kertoa, että kotirouvailuaikani on ollut yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. En vaihtaisi siitä päivääkään pois. No, olipa kysymysten runsauden taustalla mikä tahansa, alkoi kysymyksiä pysyvästä jäämisestämme Piilaaksoon sadella enemmän ja enemmän juuri silloin, kun palasin itse työelämään. 

Kysymyksenasettelu

Olen myös miettinyt vastaavan kysymyksen esittämistä Suomessa asuvalle suomalaiselle. Se voisi kuulua vaikkapa näin: "Oletko sinä nyt siellä Jyväskylässä jäädäksesi?" Kuinka moni tähän osaa oikeasti vastata? Tarvitaanko kristallipallo, jotta vastaus olisi todenmukainen? 

Entäpä sitten me ulkomailla asuvat? Kysymykseen lienee helppo vastata heidän, jotka ovat lähteneet ulkomaille määräaikaiselle komennukselle. Kun komennuksen päättymispäivä on tiedossa, on todennäköisyys kyseisen ulkomaanjakson loppumiselle suuri. Sitten olemme me, jotka ovat lähteneet vapaasta tahdostaan ensin katsomaan ja kokeilemaan, viihdytäänkö, sopeudutaanko ja pärjätäänkö vieraassa kulttuurissa. Ensimmäinen kokeiluvuosi onkin ns. venynyt ja ulkomailla onkin yhtäkkiä asuttu jo x vuotta. Jälleen tarvittaisiin kristallipallo, jotta vastaus pysyvästä jäämisestä osuisi oikeaan. Työ- ja elämäntilanteet voivat muuttua, aivan kuten ne voivat muuttua Suomessakin, ja muuttuvilla tilanteilla on aina omat vaikutuksensa päätöksiin joko lähteä tai jäädä. Siksi esitettyyn kysymykseen, aiommeko olla täällä nyt jäädäksemme, on tuntunut vaikealta vastata. Miten minä osaisin vastata, jos Jyväskylän Matti tai Maijakaan ei osaa vastata?

Lisää pohdintaa:

Eläkevuodet Piilaaksossa?

Olen ollut alusta asti sitä mieltä, ettei Piilaakso ole paikka, jonne muutettaisiin eläkepäiviä viettämään. No, tämäkinhän on tosin tullut jo kumotuksi, sillä nykyinen työkaverinihan muutti tänne juurikin 64-vuotiaana. Mutta hän ei muuttanut Piilaaksoon todellakaan levätäkseen laakereillaan. Hän joutuu paiskimaan töitä aivan tosissaan, että kykenee maksamaan vuokransa ja muut olennaiset kulut. Hintataso on tunnetusti korkea.

Moni voi myös ajatella, että no entäpä jos on ostanut talon ja saanut työvuosinaan talolainan onnellisesti maksetuksi. Mikäpä siinä olisi jäädä eläkepäiviään viettämään! Moni ei välttämättä kuitenkaan tiedä muista kustannuksista, otetaanpa esimerkiksi paikallisen kiinteistöveron suuruus. Jos nyt sattuisimme saamaan omakotitalon ostetuksi piilaaksolaisittain niinkin "edullisesti" kuin 1,5 miljoonalla, ja siis oletuksella, ettei kiinalainen upporikas tule ja tarjoa talosta sen ensinäytössä käteiskauppana 1,8 miljoonaa, niin Kaliforniassa talon ostajille annetaan kiinteistöveron arvioimiseksi peukalosääntö 1,25 % x ostohinta. Tämä siis tietäisi varautumista liki 19 000 dollarin kiinteistöveronmaksuun jokainen vuosi. En tunne täkäläistä kiinteistöverotusta kovin hyvin, mutta erään lähteen mukaan verotusarvo vieläpä nousee 2 % vuosittain. Kyllähän moni tänne toki eläkepäivilleenkin jää, mutta silloin pitää olla moninumeroinen summa pankkitilillä ja osakesalkut molemmissa kainaloissa.
(USA:ssa ns. efektiivisen kiinteistöveron keskiarvo on 1,211 % ostohinnasta. Efektiivinen kiinteistövero johtuu siitä, että keskimäärin asuntojen hinta nousee nopeampaa kuin 2 % vuosikorotus. Kaliforniassa efektiivinen kiinteistövero on 0,813 %. Ostohinnaltaan 1,5 miljoonan talosta se tarkoittaisi yli 12 000 dollarin kiinteistöveroa vuodessa.) 

Aina ei tiedä, mitä sillä 1,5 miljoonalla dollarilla talokaupoissa sitten saa. Tässä piilaaksolainen omakotitalo huputettuna termiittimyrkytyksen vuoksi. Muita uhkia taloille kuin ihmisillekin täällä ovat maanjäristykset sekä parhaillaankin roihuavat tuhoisat maastopalot.

Toisekseen, olemme katsoneet Piilaakson kehitystä alueena nyt 4,5 vuotta. Asumisen kustannukset ovat kasvaneet koko ajan. Samoin liikennemäärät ovat koko ajan lisääntyneet. Ruuhkat ovat huomattavasti pahempia kuin neljä vuotta sitten. Osa käy töissä yhä kauempaa, sillä lähellä asuminen maksaa liikaa. Asuntoja rakennetaan koko ajan lisää ja pyritään asumaan yhä tiheämmin, mutta lisäkaistoja moottoriteihin ei oikein enää mahdu rakentamaan. Lopputulemana on mikäs muukaan kuin sumppu.

Ei, emme me ole tyytymättömiä tämänhetkiseen elämäämme täällä. Jos olisimme, poismuutto olisi jo suoritettu. Eli toki täällä on edelleen paljon niitä asioita, jotka painavat vuorostaan vaa'an positiivista puolta. Tilanne vaatii kuitenkin aina aika ajoin vaakakuppien puntarointia. Jos jossakin vaiheessa negatiiviseksi kokemamme asiat syövät mieltä enemmän kuin mitä positiiviset asiat jaksavat kantaa, silloin on meidän aikamme poistua näistä maisemista.

Mitä vastaan?

Aiemmin kysymykset Piilaaksoon jäämisestä ovat saaneet minulta ympäripyöreitä "katsellaan, ainakin toistaiseksi juu"- vastauksia. Kun sitten viime keväänä yksi ystävistäni Suomessa käydessäni taas kerran kysyi, aiommeko olla täällä jäädäksemme, vastasinkin hänelle ensimmäistä kertaa, että emme aio. Ystäväni leuka loksahti auki ja hän oli aidosti hämillään. Tapasimme sattumoisin ja keskustelimme vain ohimennen, joten yritin siinä sitten nopeasti avata hänelle Piilaakson tilannetta, mm. asumiskustannusten jatkuvaa nousua sekä yhä pahenevia ruuhkia. Hän itse ei ole Piilaakossa vieraillut, joten jospa hän sai vähän käsitystä tämän alueen realiteeteista. Ja eiväthän toki kaikki realiteetit välttämättä näyttäydy, vaikka täällä lyhyen vierailun kävisikin. Tämän postauksen tarkoituksena oli kertoa tilanteesta hiukan enemmän.

Olemmeko täällä siis jäädäksemme? Tuskinpa. Ei ainakaan eläkepäiviin asti, kuuluu tämänhetkinen vastaus. Mutta olemmeko täällä vielä vuoden, viisi vuotta vai kymmenen vuotta, sitä kristallipallo ei ole vielä paljastanut. 

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Nyt sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa. 

PS. Tätä kirjoittaessani huomasin, että bloginikin on päässyt jo neljän vuoden ikään! Synttäripostausta ei nyt ole luvassa, mutta iso kiitos kaikille teille lukijoille! :-)