Michelle Obaman kirjanjulkaisukiertueella

Eilen perjantaina olin todella onnekas ja pääsin osallistumaan Michelle Obaman Becoming-kirjan julkaisukiertueen tapahtumaan. Tilaisuus pidettiin täällä Piilaaksossa San Josessa. Nyt tuoreita tunnelmia blogissani. 

Tapahtuman mainoskuva Facebookissa.

Alkuhuumasta pettymyksen kautta onnenkantamoiseen

Kun näin kuukausia sitten tilaisuudesta ihka ensimmäisen mainoksen, innostuin todella. Wau, tuonne olisi upeaa päästä! Nähdä ja kuulla Michelle Obamaa livenä. Ehkä oppia tuntemaan häntä hitusen paremmin. Päästä henkilökohtaisesti kurkistamaan millainen hän on ihmisenä. 

Tapahtuma oli ensimainoksen mukaan tarkoitus järjestää Stanfordin yliopistolla. Mutta kas, lokakuussa, kaksi kuukatta ennen tilaisuutta huomasin, että tapahtuma olikin siirretty pidettäväksi huomattavasti isompaan tilaan, NHL-joukkue San Jose Sharksien kotihalliin. Lipunmyyntikin oli jo täydessä käynnissä. Voi minua onnetonta! Olin nimittäin uinunut onneni ohi lipunmyynnin suhteen. Tuolla hetkellä, kaksi kuukautta ennen tapahtumaa halvin mahdollinen saatavilla oleva lippu maksoi 980 dollaria! Noita lippuja oli jäljellä 40 kappaletta. Seuraava hintakategoria oli yli tonnin ja kallein hintaryhmä yli 2 500 dollaria. Kalleimpia lippuja oli jäljellä 20 kappaletta. Huh huh! Kiitos, mutta ei kiitos, sanoin. Mutta kuten arvannette, lopulta tilaisuus oli loppuunmyyty eli jotkut "hullut", todelliset superfanit olivat ostaneet nuokin 2 500 taalan liput pois kuljeksimasta. 

Jäin siis tässä vaiheessa nuolemaan näppejäni lipun saannin suhteen. Ystäväni heitti jo ilmaan ajatuksen, että halvempaa olisi ostaa halpalentoyhtiön lennot johonkin toiseen osavaltioon ja osallistua kiertueen tilaisuuteen siellä. Esimerkiksi Detroitin tilaisuuteen myytiin lippuja hintaan 100 dollaria/kappale. Eli pientä Piilaakso-lisää oli taidettu lippuihin täällä laittaa.

Tapahtumaviikolla sattui kuitenkin onnenkantamoinen. Kahdeksan suomalaisnaisen porukasta yksi joutui jättäytymään pois ja sain ystäväni kautta ostettua lipun häneltä. Tämä porukka oli ollut kärkijoukoissa lippujen ostossa ja niinpä sain oman lippunikin lunastettua tässä tapauksessa vaivaisella 65 dollarilla. Voi minua onnen tyttöä!

Odotukset tapahtumasta

Itse en ole koskaan aiemmin näin massiivisessa kirjanjulkaisutapahtumassa ollut, joten en oikein tiennyt mitä kaikkea tilaisuudelta odottaa. Viralliselta nimeltään tapahtuma oli An Intimate Conversation with Michelle Obama. Etukäteen olinkin hiukan naurahdellut, että kuinkakohan intiimiksi keskusteluksi sitä sitten voidaan sanoa, kun paikan päällä on tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä.

Tapahtumapaikka San Josen SAP Center sisältä. Tulimme ajoissa paikalle ja tuolloin halli oli vielä lähes tyhjä ihmisistä.

Turvatoimet olivat järeämmät kuin perinteisessä San Jose Sharksien NHL-pelissä.

Ihmiset jonottamassa Michellen yhdelle kuvajulisteelle otattamaan selfietä. Tilaisuus pääsi alkamaan 30 minuuttia aikatauluaan myöhässä. Hallin kaikilla myyntikojuilla ja valokuvauspisteissä oli vielä niin pitkät jonot, että väkimäärän annettiin valua rauhassa katsomon puolelle.

Millaista siellä sitten oli?

Noh, kirjanjulkaisutilaisuudessa keskustellaan tietenkin kirjasta ja niin kävi nytkin. Ennen Michellen lavalle kutsumista lavan taustakankailla näytettiin videoklippejä tavallisten ihmisten vastauksista kysymykseen, mitä heistä "tulee isona", mitkä ovat heidän unelmiaan, kirjan Becoming-teemaa myötäillen. Nauhoitetuissa pätkissä esiintyi myös Barack sekä Michellen ja Barackin lapset. Barack myönsi naurussa suin tulleensa myöhässä ensitreffeille Michellen kanssa. Hän on arvatenkin saanut kuulla ikimuistoisesta pikku töppäyksestään elämässään aika monta kertaa. Lasten haastattelun kohdalla huvitti, että heidät oli tyynnytelty aika usein hiljaiseksi ostamalla jäätelöt. Tytöt nauroivat, että heidän jäätelökiintiönsä on varmastikin tullu täyteen loppuelämäksi isänsä presidenttiyden aikana. Myöhemmin tilaisuudessa myös Michelle mainitsi nämä molemmat, Barackin myöhästymisen heidän ensitreffeiltään ja tyttärien pienimuotoisen lahjomisen jäätelön avulla.

Tilaisuus kesti 1 h 40 min ja oli mielestäni sopivan mittainen. Tuhatpäinen yleisö oli selvästi naisvoittoista ja heistä iso osa oli afroamerikkalaisia. 

Lavalle oli asetettu kaksi nojatuolia, toinen haastattelijalle ja toinen Michellelle. Vaikka haastattelijan kysymykset ja Michellen pitkät, mutta erittäin mielenkiintoiset vastaukset olivatkin oletettavasti etukäteen käsikirjoitettuja, oli keskustelunkulku hyvin luontevaa ja todella rentoa. Michellen tapa puhua oli oikein miellyttävä ja hän sai yleisön nauramaankin useaan kertaan. Ja tietenkin amerikkalaiseen tyyliin muutaman kerran yleisö myös hurrasi ja taputti Michellen tarinoiden kohokohdille. Yllättävää kyllä, keskustelu oli kuin olikin yllättävän intiimiä, tilaisuuden otsikon mukaisesti. Tämä juontui mielestäni siitä, että Michelle kertoi hyvin avoimesti lapsuudestaan, opiskeluajoistaan, suhteensa alkuajoista Barackin kanssa, perhe-elämästään, perheen vaikeuksista, elämän karikoista mustana ihmisenä sekä tietenkin myös elämästä Valkoisessa talossa. Michelle käsitteli joitakin arkojakin aiheita, kuten parisuhdeterapiaan menoa Barackin kanssa, mutta niihinkin hän osasi tuoda ripauksen huumoria kevennykseksi, vaikka kuvasikin perheelle varmastikin raskasta aikajaksoa.

Michelle oli pukeutunut roosaan silkkijakkupukuun. Jännitin jossakin vaiheessa, näkyisikö hänellä loppua kohden hikiläntit pukunsa kainaloissa. Ei näkynyt. 

Halli täynnä.

Michellen signeerauksia kirjoihin ei ainakaan ison yleisön paikalla ollessa oltu järjestetty. Sellainenhan olisi varmasti kestänyt tuntitolkulla. Jo kolme tuntia ennen tilaisuuden alkua hallin edustalla luikerteli kuitenkin pitkä jono, oletettavasti VIP-vieraiden ja ehkäpä niiden, jotka olivat sen 2 500 dollarin lipun lunastaneet. Kenties he pääsivät pyytämään kirjailijan nimikirjoituksen omiin kirjoihinsa.

Tässä myös yksi jättikokoinen kuvajuliste, jonka edessä ihmiset kävivät ottamassa kuvia itsestään. Kuvakreditit ystäväni Annelle, joka sai napattua kuvan ilman ihmisiä julisteen edessä. 

Tämän roll-upin edessä kävimme itsekin ottamassa kuvat. Tietenkin. :-)

Mielestäni tilaisuuden kaikkein mielenkiintoisimmat tarinat koskettivat presidenttiparin perhe-elämää ja heidän lapsiaan presidenttiyden aikana. Michelle mm. kuvasi millaisia turvatoimia oli tehty, jos ja kun jompi kumpi tyttäristä halusi mennä luokkakaverinsa luokse yökylään. Michelle aprikoikin ääneen, että lasten muuttuneesta elämästä ja kommelluksista presidenttikausien aikana löytyisi varmasti kirjoitettavaa toisen kirjan verran. Se olisi taatusti aivan supermielenkiintoista luettavaa! Ja aion kyllä lukea tämän ensimmäisenkin kirjan.

Kyllä tämä oli taatusti sellainen once in a lifetime -tapahtuma itselleni. Todella ikimuistoinen ja sen vuoksi halusin siitä kirjoittaa tuoreeltaan blogiinikin. Toivon mukaan pääsitte edes hitusen tunnelmaan ja Michelle-huumaan mukaan postaukseni kautta. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!