Vieläkö suomalainen antibioottikuuri puree ulkosuomalaiseen?

Takaisin Kaliforniassa ollaan, mutta sairauteni sen kun jatkuu. Tällä kertaa jatkan siis hiukan sairaskertomustani, josta jo viime postauksessani teille mainitsin. Eipä ole ennen tätä tapahtumaketjua nimittäin tullut mieleeni pohtia lääkekuurien tehokkuuksia eri maanosissa sekä niiden vaikutusta tai vaikuttamattomuutta omaan kehooni. Mukana myös uudenlainen kokemukseni suomalaisesta lääkäristä, näin ulkosuomalaisena.

Lääkärikäynti nro 1

Jouduin siis joululomalla Suomessa ollessani kääntymään heti alkulomasta lääkärin puoleen. Kova korvakipu oireili syystä: korvatulehdus. Sain viikon antibioottikuurin. Kun lääkekuuri oli puolessa välissä, alkoi minulla nousta kova kuume. Siihen mennessähän kuumetta ei edes ollut esiintynyt. Olin aika kummissani, kuinka kuume alkaa kohota rajusti kesken antibioottikuurin! 

No, päätin syödä kuurin totta kai loppuun ja toivoin sen purevan levon kera myös kuumeeseen. Eipä purrut. Olin lopulta yli viikon kovassa kuumeessa.

Mielenkiintoinen keskustelu

Olimme sopineet joulun ja uuden vuoden välipäiville tapaamisen ulkomailla pitkään asuneen ystäväpariskunnan kanssa. Jouduin kuitenkin ennakkoon varoittamaan, etten välttämättä olisikaan tapaamiskunnossa, koska olin edelleen sairas. Tästäpä syntyikin mielenkiintoinen ja herättelevä keskustelu. Ystäväni nimittäin kertoi, että kun hän oli muuttanut takaisin Suomeen, oli hänkin saanut vaivoikseen korvatulehduksen ja siihen lääkkeeksi antibioottikuurin. Kuuri ei kuitenkaan ollut tepsinyt häneen ja syyksi hän epäili ulkomaavuosinaan syötyjä lääkekuureja. He olivat asuneet useita vuosia Aasiassa ja viimeisimpänä yli vuoden täällä Kaliforniassa ja hän kertoi varsinkin aasialaisten lääkekuurien olleen todella vahvoja. Lopulta hän oli saanut korvatulehduksensa aisoihin muilla konsteilla. 

Niin. Olenhan itsekin syönyt viimeisen vuoden aikana niin amerikkalaisia kuin perulaisiakin lääkekuureja. Lisäksi minulle määrättiin kahteenkin otteeseen antibioottikuurien päätteeksi steroidikuuri, mitä en tiedä Suomessa niinkään harrastettavan. Voisiko siis olla minunkin kohdallani, ettei tuo seitsemän päivän lääkekuuri yksinkertaisesti purrut? Olinhan lääkekuurin loputtua edelleen sairas kovan kuumeen kera vielä monta päivää. 

Oliko tämä Orionin antibiootti tarpeeksi vahva ja kuurina riittävän pitkä? Vai oliko antibiootti taudinkuvaani nähden vain väärää lajia? Korvatulehdus lähti, mutta jotakin muuta tuli tilalle. Otin tämän kuvan alunpitäen siksi, että voisin tarvittaessa näyttää lääkärilleni Kaliforniassa, mitä lääkettä olen syönyt. No, nyt kuvalle tuli käyttöä blogissani.

Tässä vaiheessa paluulennot alkoivat häämöttämään, joten aloin huolestua ihan tosissani, olisinko lentokunnossa. Siispä uudestaan lääkäriin:

Lääkärikäynti nro 2

Jouduin asioikseni siirtymään Kajaanista Ouluun päästäkseni lääkäriin. Kajaanissahan ei nimittäin ollut yhtään ainoata vapaata lääkäriaikaa yksityisilläkään lääkäriasemilla yli viikkoon! Toisella lääkäriasemalla ensimmäinen vapaa aika oli tarjolla kahden viikon päästä! (Voisin avautua tässä vähän enemmänkin tuosta kovasti kehutusta Kainuun sotemallista! Tyydyn nyt vain toteamaan, että se on umpisurkea! En jatka enempää säästääkseni verenpaineeni nousun.) Ainoa mahdollisuus lääkäritapaamiseen Kajaanissa olisi ollut päivystys ja mielestäni oma tilani ei kuitenkaan aivan niin vakavaa sorttia ollut. Niinpä varasin suhteellisen kalliin sunnuntaiajan Oulusta ja tähtäsin vajaan 200 km ajomatkasiirtymisen siihen.

Matkalla lääkäriin. Kello 13 aurinko paistoi näinkin korkealta. Oli muuten ainoa päivä Suomessa, kun näin auringon tällä reissulla.

Tällä kertaa minulta otettiin perustutkimusten lisäksi myös verikokeita. Kerroin lääkärille oireideni lisäksi epäilyni, ettei ensimmäinen lääkekuuri ollut välttämättä auttanut. Olisittepa muuten nähneet hänen ilmeensä, kun kerroin ulkomaisista lääkekuureistani ja niiden perään määrätyistä steroidikuureista! Kyllä hänkin kovasti ihmetteli kuumeen nousua kesken antibioottien syömisen, mutta toisaalta totesi korvatulehduksen parantuneen. Tällä kertaa syyksi epäiltiin poskiontelotulehdusta, vaikka olin tehnyt kaikki kikat, ettei poskiontelotulehdusta tulisi. Sain ns. hevoskuurin lääkkeitä, sillä paluulentoihin oli aikaa enää pari päivää. 

Onneksi pahimmat oireet hellittivät ennen lentomatkaamista, mutta nyt kun 10-päiväisestä lääkekuurista on jo kuudes päivä menossa, en voi edelleenkään sanoa olevani terve kuin pukki. Pieni lämpöily ja paikkojen kolotus jatkuvat. Niinpä herään jälleen pohtimaan, onko suomalaisittain määrätty antibioottikuuri, sen vahvuus ja kesto, minun kropalleni riittävä? 

Toinenkin miete "kansainvälisestä sairastamisesta"

Jossakin vaiheessa kovan kuumeen kourissa kävi mielessäni, voisiko kyseessä olla influenssa. Olen ottanut influenssarokotuksen täällä Kaliforniassa, sillä olen työssäni paljon tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa. Mutta voiko toisella puolella maapalloa Suomessa influenssavirus ollakin hitusen eri kantaa, jolloin täällä otettu rokotus ei suojaisikaan? Uskoisin, että voi.

En malta lopuksi olla kertomatta tuosta ensimmäisestä lääkäritapaamisestani vielä tätä tapausta:

Suomi-lääkärin väkisin kauppaamat ibuprofeiinit

Keskusteluissamme vastaanotolla oli tullut esiin, että asun ulkomailla, enkä ole oikeutettu Kela-korvaukseen ja maksan käyntini kokonaan itse. Kun lääkäri oli kirjoittanut reseptin antibiooteista, hän kysyi tarvitsisinko ibuprofeiinia. Vastasin, että tuskinpa tarvitsen, sillä korvakipu oli vain ajoittaista, eikä kuumetta (vielä siihen mennessä) ollut. Lääkäri kuitenkin jatkoi, että etkö nyt kuitenkin ottaisi satsin ibuprofeiinia, niitä kun olisi saatavilla 10, 30 tai 100 kpl annoksissa. Epäröin hetken ja sanoin, että no, ehkäpä sellaiselle 30 kpl satsille voisi tullakin tarvetta. Siihen lääkäri jatkaa: "Niin, nämähän kyllä säilyvät pitkään ja hintasuhde isommissa erissä on parempi. Jos nyt kirjoitan sinulle kuitenkin sen 100 kpl." Ja niin hän kirjoitti. 

No, lopultahan nuo Burana 800 mg:n tabletit tulivat sitten muutamia päiviä myöhemmin korkean kuumeen ja julmetunmoisen pääkivun kanssa hyväänkin tarpeeseen. Lisäksi kerrottakoon, että täällä USA:ssahan vahvin mahdollinen ibuprofeiini on vahvuudeltaan vain 200 mg. Myöskään reseptilääkkeenä ibuprofeiinia ei saa täällä vahvempana. (Edit: Eräs lukija kertoi saaneensa reseptillä ibuprofeiinia 600 mg:n vahvuisena synnytyksen jälkeisiin kipuihin. Vahvempaa ibuprofeiinia siis on kuin onkin saatavilla!) Oma kokemukseni on, etteivät nämä täkäläiset 200 mg:n ibuprofeiinit tahdo vaikuttaa oikein mitenkään. Niinpä suomalaisella Buranalla on täällä käyttöä ihan jo senkin vuoksi. Tuskin tuo Suomi-lääkäri kuitenkaan osasi ennustaa amerikkalaisten ibuprofeiinien matalia vahvuuksia, sillä en ollut maininnut missä päin maailmaa asun. Hassu tunne siitä kuitenkin minulle jäi, että hän noinkin innokkaasti Burana 800 mg:sta minulle tyrkytti. 

Summa summarum

Palatakseni siis otsikon kysymykseen, vieläkö suomalainen antibioottikuuri puree ulkosuomalaiseen, vastaukseni on, että en tiedä. Jos muilla on omakohtaisia kokemuksia tahi faktaa suuntaan tai toiseen, kuulisin niistä mielelläni.

Nyt jatkan taas tätä toipilaseloa ja toivon todella, että viimeisin antibioottikuurini antaa kunnon loppusysäyksen ja pääsisin jälleen terveen kirjoihin. Kuurilla on vielä 3,5 päivää aikaa vaikuttaa. Viikonlopulle onkin "mukavaa" pikku puuhaa luvassa, kun saa tehdä korvaushakemusta vakuutusyhtiölle matkan sairaskuluista. Koitetaan pysyä terveinä! Eipä muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!