maanantai 4. helmikuuta 2019

Tapahtumien tammikuu ja blogin jatkon pohdintaa

Hups! Niin vain on kalenterit käännetty jo helmikuulle, enkä minä ole ehtinyt kirjoitella blogiani ollenkaan! Edellisestä postauksestani on hurahtanut jo kuukausi! Tammikuussa tapahtui vähän kaikenlaista, eikä aikarakoa blogikirjoituksille ollut. Tässä postauksessa joitakin nostoja tammikuulta ja lopuksi myös blogini jatkon pohdintaa.
Tyynimeri. Näissäkin maisemissa piipahdimme tammikuussa.


Toipilaskaudesta kuntokuurille


Vielä alkuvuosi minulla meni toipuessa tuosta kovasta taudista, joka kaatoi minut petiin jo ennen joulua. Kyllä oli rankka tauti, mikä se sitten lopulta olikaan! Kun sairastelu alkoi lopultakin hellittää ja pääsin aloittamaan liikkumista, sain huomata peruskuntoni suorastaan romahtaneen. Pienetkin portaat saivat minut puuskuttamaan ja kovasti. Liikkuminen oli pakko aloittaa todella kevyesti, mutta sitten halusin saada jotakin uutta buustia liikkumisiini. Niinpä ilmoittauduin sellaiseen kuuden viikon... ööö, sanotaanko nyt kuntokuurille. Tähän asti on ollut tosi kivaa ja ennen kaikkea motivoivaa. Noh, tosin nyt on vasta ensimmäinen kuntoiluviikko takana, joten katsotaan kääntyykö tämä enemmänkin rääkiksi ja alkaa sitä mukaa hymykin sitten hyytymään, heh.


Ajokortin uusintayritystä


Sitten olen yrittänyt uusia Kalifornian ajokorttiani, joka on menossa vanhaksi maaliskuun puolivälissä. Aloitin uusimisprosessin jo joulukuun alussa, mutta kappas, en hoksannut laittaa mukaan liitettä, jota ei pyydetty. Hakemus oli tullut joululoman aikana bumerangina takaisin ja nyt siis mukaan pyydettiin liite todistamaan maassaololupaani. Liite piti lähettää eri osoitteeseen kuin itse hakemus. Tähän saakka ajokorttini on myönnetty ja uusittu viisumini mukaan, mutta nyt kun olemme Yhdysvalloissa Green Cardin turvin, haluaa myös DMV, paikallinen ajokorttien myöntäjä omat blankettinsa minun jatko-oikeuksistani oleskella yhä tässä maassa. 

Yhdysvalloissa pitkälle tammikuuhun vallinnut government shutdown piti maassa erilaisia virastoja kiinni ja niinpä kukaan ei ole varmaankaan käsitellyt minunkaan ajokortin uusimishakemustani, vaikka sen heti alkukuusta lähetin. Pieni murhehan tämä viive toki on verrattuna heihin, jotka eivät saaneet virastosulun aikana yli kuukauteen palkkojansa. Mutta kyllä minua vähän jännittää, ehdinkö saada uuden ajokorttini ajoissa. Kertaakaan en onneksi ole ajokorttiani vielä joutunut maantiepoliisi CHP:lle (California Highway Patrol) näyttämään, mutta korttihan toimii minulla täällä myös henkilöllisyystodistuksena. Uusi ja voimassaoleva ajokortti olisi siis enemmän kuin kiva.  

Ja ei, minä en voinut uusia ajokorttiani suitsait netissä. Ukkokullalta se onnistui, aikaa meni kokonaiset kaksi minuuttia, mutta minun kohdallani ei onnistunut. Arvatenkin juuri siitä syystä, ettei DMV:lla ollut tietoa minun maassaolostatuksestani.


Kummeiksi


Siiten meistä tuli myös tämän tammikuun aikana kummeja. Kummipyyntö esitettiin meille aika lähellä varsinaista kastetilaisuutta, joten emme päässeet Suomessa pidettävään juhlaan itse paikalle. Ilo oli kuitenkin huomata, että kummiksi ryhtyminen onnistui myös näin ulkosuomalaiselle etänä eli vaikkemme olleet kastetilaisuudessa fyysisesti paikalla. Lisäksi vain toinen meistä kuuluu kirkkoon, joten näitä seikkoja siinä hiukan kummilapsemme vanhempien kautta selviteltiin. Liekö kirkko ja seurakunnat Suomessa höllentäneet otettaan, vai oliko vain kyseinen pappi armelias, mutta niin meidät hyväksyttiin kummeiksi ja ihan näin etänäkin. Nyt saamme siis kunnian olla pienen Topias-pojan kummeja. Iiks, ihanaa!

Mutta tammikuu toi mukanaan myös murheen päivän:


Gordon muutto


Olen aina välillä julkaissut blogissanikin kuvia naapurimme supersuloisesta Gordo-kissasta. Kissallahan oli tapana vierailla meillä melkeinpä päivittäin viimeisen liki kahden vuoden ajan. Parhaimpina päivinä katti koisasi meillä kellon ympäri. 12 tunnin päiväunet olivat Gordolle kevyttä kauraa.

Nyt tammikuussa Gordon omistajat joutuivat kuitenkin työkuvioidensa vuoksi muuttamaan San Franciscoon. Gordosta tuli siis yllättäen city-kissa. Kyllä olemme olleet suruissamme heidän muuttonsa jälkeen. Kuinka olimmekaan jo tottuneet tuohon ihanaan tassuttelijaan, joka odotti melkeinpä päivittäin kotiovemme takana päästäkseen meille päiväunille! Nyt olemme olleet kuin näpeille lyötyjä. Ikävä on ollut kova, vaikkei siis tosiaan kyseessä ollut edes oma kissa. Onneksi saimme Gordon omistajilta kutsun tulla moikkaamaan Gordoa San Franciscoon, kunhan he ovat asettuneet rauhassa uuteen kotiinsa. Menemme varmasti lähiaikoina heille vierailemaan!
Tässä viimeinen kuvani Gordosta. Sain kissan vielä muuttopäivänä meille rauhoittumaan ja nukkumaan perheen kantaessa kalusteita muuttoautoonsa. 


Vieraita Suomesta


Tammikuussa myös ukkokullan kollega oli täällä Piilaaksossa muutaman viikon työmatkalla. Pidimme sitten seuraa hänellekin ja teimme mm. eräänä pidennettynä viikonloppuna yhteisen reissun Tyynenmeren rantaan Montereyn pikku kaupunkiin. Meillä oli oikein mukavaa. Saimme nauttia hyvistä kalaruoista ja muistella menneitä, sillä tämä kollegakin asui jonkin aikaa Piilaaksossa muutama vuosi sitten. 

Niin, ukkokullan kollega. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin nythän kyseessä on siis jo ex-kollega, nimittäin...


Ukkokullan uudet työtuulet


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: ukkokulta vaihtoi nyt tammikuussa työpaikkaa! Liki 8,5 vuotta taittui edellisen työnantajan palveluksessa, mutta nyt hänen työrintamallaan puhaltavat uudet tuulet. Tällä vaihdoksellahan on ollut omat vaikutuksena myös minuun, sillä täällä useat työnantajat tarjoavat sairasvakuutuksen myös työntekijöidensä puolisoille ja perheenjäsenille. Niinpä olemmekin selvitelleet, millaisia mahdollisia muutoksia työpaikan vaihdos tuo sairasvakuutuksiimme. 


Summa summarum


Tammikuussa sattui ja tapahtui siis monenmoista. Se toi mukanaan niin iloa, surua kuin muutoksiakin. Elämää. Kaiken tämän hulinan keskellä olen jälleen kerran huomannut, ettei blogin kirjoittamiselle tahdo jäädä aikaa ja hiukan jo asiasta jossain välin stressasinkin. Tein myös havainnon, että nykyään saan yhä harvemmin blogiini reagointia tai kommentteja heiltä, joille blogiani halusin alunperin kirjoittaa. Siis silloin yli neljä vuotta sitten. Joko aihevalintani ovat nykyisin olleet epäonnistuneita, tai sitten vain minä ja elämämme Amerikassa eivät yksinkertaisesti enää kiinnosta heitä. Ja jälkimmäinen lienee toki ihan luonnollistakin. Vai jäävätkö reagoinnitkin kenties vähäisemmiksi, koska kirjoitan nykyään harvemmin? Mene ja tiedä. 

Niinpä olen käynyt keskustelua pääni sisällä, laittaisinko blogini reilusti tauolle vai onko sen aika tullut kokonaan päätökseensä. Toisaalta tänään, kun minun ei tarvinnutkaan mennä töihin tuuraamaan sairastumisuhan alla ollutta kollegaani ja aikaa vapautuikin blogille, niin ihan kivalta tämä kirjoittaminen kuitenkin taas tuntui. Ja aiheita minulla olisi postausluonnoksissa odottamassa läjäpäin! Mutta koska en siis tarkkaan ottaen enää tiedä ketkä kaikki blogiani lukevat, niin aiheidenkin valinta on voinut osaltani olla viime aikoina heittelehtivää. Palautetta saisi siis antaa, millaiset aiheet juuri sinä olet blogissani kokenut mielenkiintoisiksi. Kissakuvia nyt ainakin taitaisi jatkossa tulla huomattavasti vähemmän, kun vakiokuvattava muutti pois meidänkin nurkistamme, nyyh ja niisk. Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


12 kommenttia:

  1. Hei! Minä kovasti toivon että blogisi jatkuisi. Sinulla on pirteä tapa kirjoittaa ja innolla odotan aina päivityksiäsi. Itse pari vuotta jenkeissä (joskus nuoruudessa) asuttuani ja edelleen paluusta haaveilevana on aiheesi olleet mielenkiintoisia, arkea isossa ameriikassa �� olen pahoillani, olen vähän huono aina kommentoimaan tekstejä mutta ymmärrän hyvin niiden merkityksen kirjoittajalle. Minä lupaan aktivoitua sen suhteen. Terveisiä lumisesta etelä-suomesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Minna kommentistasi! Nämä ovat niitä kivoimpia palautteita, kun joku lukijoista saa ikäänkuin kasvot ja tiedä, millaisia intressejä hän minun blogistani löytää. Kiitos siis kertomastasi! Ja ei toki tarvitse potea mitään huonoa omaatuntoa, jos ei palautetta tai kommentteja aiemmin jättänytkään. Tuli puheeksi muiden bloggaajien kanssa, että kommentointi on kaikilla jäänyt tätä nykyä vähemmälle. Varmaan yhtenä osasyynä sekin, että blogeja on niin hurjan paljon.

      Ja kiitos myös lumiterveisistä! Tänä aamuna täälläkin Piilaaksossa oli todella kylmä, vain +3C meidän kaupungissa. Lähivuorilla oli satanut luntakin. :-)

      Poista
  2. Jatka ihmeessä. Kirjoitat mielenkiintoisesti. Ei vain tule kirjoitettua mitään vastineeksi. Pitää tomakoitua!
    Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirjo! Ja tuossa ylempänä jo kirjoitinkin, että nykyään kommentointi blogeihin alkaa käydä yhä harvemmaksi, joten älähän suotta sinäkään pode huonoa omatuntoa. :-)

      Poista
  3. Tykkäys! �� Serkkusesi

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kaisa hienoista matkailukuvauksista ja kuvista. Niistä olen nauttinut, kun omat matkat ovat vähäiset. Toivottavasti ehdit vielä kirjoitella lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteestasi! Toisinaan tulee tosiaan kirjoitettua matkoistakin, vaikkei tämä varsinainen matkailublogi olekaan. Kivahan noita joitakin matkaelämyksiä ja -vinkkejä on kuitenkin ollut jakaa. Mukava kuulla, että niillekin löytyy lukijansa.

      Poista
  5. Jatka vaan kirjoittelua, jos vaan aikaa ja intoa löytyy. Blogiasi on ollut kiva lukea. Kaikkia aiheet kelpaa, vaikka vaan ihan tavalliset arjen sattumuksetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna kommentistasi. Päätinpä kirjoittaa heti äkkipikaa uudenkin postauksen, ennen seuraavaa hiukan pidempää taukoa. Siinä on vähän kuvausta piilaaksolaisesta pakkasarjesta. :-) Toivottavasti viihdyt blogini seurassa jatkossakin.

      Poista
  6. Moi,
    Olen seuraillut blogiasi kun itselle on tullut työtarjouksen myötä ajankohtaiseksi tutkiskella miltä elämä San Josen suunnalla näyttäisi. (Parina seuraavana viikkona matkustankin vielä Kaliforniaan, ensin Losin alueelle ja sitten San Josen suunnalle!) Kaikista blogeista mitä olen aiheeseen liittyen löytänyt, on sinun blogistasi tullut yksi suosikeistani! Kirjoitat todella kivasti ja odotankin aina jo seuraavaa postausta! :-) Suuri kiitos siitä että jaat teidän tarinaanne meille muillekin (vaikka en teidän perhettä henkilökohtaisesti tunnekaan). Terveisiä nykyisestä kotikaupungistani Zürichistä! :-) t. Lea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Lea ja kiitos palautteestasi. Olipa kiva kuulla, että blogini on viihdyttänyt sinuakin ja ehkäpä auttanut saamaan edes joninlaista käsitystä elosta täällä Piilaaksossa. Tervetuloa käymään ja kerrohan sitten, jos päädyt tänne suunnalle asumaan.
      Ps. Luepas tuo seuraava postaukseni ja ota varalta lämmintä vaatetta matkalaukkuusi mukaan! ;-)

      Poista