Epäonnen vuorokausi

Alunpitäen minun piti kirjoittaa hauskasta tapauksesta viime maanantailta. Toisin kuitenkin kävi. Nimittäin tuon maanantain jälkeen alkoikin sitten sattua ja tapahtua kaikenlaista sontaa. Ja kaikki yhden ainoan vuorokauden aikana. Ajattelin antaa paukkua blogiini ensin nämä epäonniset sattumukset, minkä jälkeen voinen palata niihin iloisempiin juttuihin. Jospa jäisi parempi mieli itsellekin.

Muutto!

Kun ukkokulta saapui tällä viikolla eräänä päivänä töistä kotiin, oli ovessamme odottamassa lappu taloyhtiöltä. "Tarjous" vuokrasopimuksen jatkamisesta. Sana tarjous sitaateissa siksi, että uusi vuokramme tulisi olemaan 10 % korkeampi! Piilaaksossa asuntojen kuukausivuokrista puhuttaessa on kyse tuhansista dollareista, joten 10 % korotus tietäisi asumiskustannuksiin satojen dollareiden korotusta kuukausitasolla ja tuhansien dollareiden korotusta vuodessa. Kyseessä ei siis ole mikään pieni raha. 

Tämä korotus tuli kyllä nyt vähän kuin pommi taivaalta. Kahtena edellisenä vuonna korotuksemme tässä samassa taloyhtiössä on ollut vakio 4 %. Se on vielä ollut nieltävissä. Kymmenen prosentin korotus ei ole! Varsinkin, kun asioiden hoidon taso on laskenut viime aikoina alaspäin kuin lehmänhäntä. Henkilökunta on vaihtunut tiuhaan, enkä ole vakuuttunut nykyisten managereiden ammattitaidosta. He mm. antoivat kasviplantaasimme ilmoittamatta eteenpäin toisille asukkaille, vaikka me maksamme siitä vuokraa joka ikinen kuukausi! Ei kuulemma ollut toimistossa tiedot ajantasalla, kenelle kyseinen plantaasipaikka kuuluu! Noh, tästä heidän mokasta selvittiin vielä vähäisillä vaurioilla: poisrevityillä istutuksilla ja jonkun muun istuttamilla herneillä meidän penkkiimme. 

Mutta kasviplantaasin eteenpäin luovuttamista huomattavasti pahempi moka sattui taloyhtiömme toimesta noin pari kuukautta sitten. Taloyhtiö hinautti ukkokullan auton taloyhtiön parkkipaikalta pois! Ja mielestämme täysin aiheetta, sillä auton rekisterikilvet oli ilmoitettu taloyhtiön toimistoon, samoin auton tuulilasissa on koko ajan roikkunut vaadittu taloyhtiökohtainen parkkilupa. Tuolloinkaan ei kuulemma toimiston arkistoista löytynyt tietoja, kenen auto oli kyseessä ja niinpä auto oli hinattu hevon jeeraan! Ukkokulta sen sitten kävi totta kai noutamassa ja joutui auton lunastuksen yhteydessä maksamaan hinausmaksun, pitkästi yli 400 euroa. Meidän mielestämme taloyhtiön olisi pitänyt korvata tämä aiheeton hinaus, mutta he eivät myönnä virhettään. Tietenkään. Kihisimme kiukkua molemmat ja jo silloin mietimme, että olisiko aika muuttaa. Noh, päätimme odottaa, josko uuden vuokrasopimuksen vuokra pysyisi maltillisena ja harkita sitten mahdollista jääntiä tai poismuuttoa uudestaan. Kymmenen prosentin korotusilmoituksen jälkeen tilanne on selvä. Haluamme löytää uuden kodin. 

Tuleva muutto nostatti minun stressitasoni taivaisiin. Aikaa uuden kodin löytämiseen on nimittäin reilu kuukausi ja siitä ajasta minä vietän 2,5 viikkoa Suomessa! Enpä arvannut, kun lentoja Suomeen varasin! Tarjontaahan täällä kodeista kyllä löytyy, mutta mistä, minkälaista ja millaisella hinta-laatusuhteella, se voikin olla eri juttu. Kyllä se valtava ja aikaavievä urakka on.

Mutta palataanpas sitten tämän epäonnisen vuorokauden tapahtumiin. Ensin siis jysähti tietoomme nykyisen asuntomme huima vuokrankorotus ja teimme siltä istumalta päätöksen muutosta. Seuraavana aamuna paljastui uusi murheenkryyni:

Ilkivaltaa autolle

Varhain seuraavana aamuna ukkokulta sai huomata, että hänen autostaan oli lyöty ikkuna sisään! Autosta ei oltu varastettu mitään, koska emmehän siellä mitään koskaan säilytäkään. Kyseessä oli siis pelkkä ilkivallanteko. Kivana lisämausteena Piilaaksossa on ollut tällä viikolla jokin ihmeellinen takatalvi sateineen. Eihän täällä siis sada ikinä enää toukokuussa! Niinpä auton rikkinäinen lasi ja lähestyvä saderintama olivat oikein "mukava" yhdistelmä. No ei muuta kuin ilmoitus poliisille, selvittelemään asiaa vakuutusyhtiön kanssa ja auto pikimmiten korjaamolle. Vaikka tästäkin mokomasta nyt rahalla lopulta selvittiin, niin silti se, että joku on kajonnut omaisuuteesi, tuntuu tosi inhottavalle. 

Kun ukkokulta alkoi saamaan autoasiaa aamupäivän aikana kuntoon, lähdin käymään itse pikaisesti lounaalla. Minulla olisi nimittäin vielä koitos edessä iltapäivällä ennen töihin menoa. Lounaalle kävellessäni käsilaukustani murtui olkahihnan pidike ja laukku lätsähti märkään asfalttiin. Kiitos näiden harvinaisten vesisateiden sain noukkia märän ja likaantuneen laukun kainalooni. Tämäkin vielä! Mutta sitten siihen koitokseen:

Työhaastattelu

Uuden kodin etsinnästä juontuva stressi oli siis valvottanut minua edellisen yön ja aamuvarhain paljastui autolle tehty ilkivalta. Siinäpä ne unihiekat katosivat silmistä lopullisesti. Iltapäivällä minulla oli luvassa työhaastattelu puhelimitse ja voin sanoa, etten ollut näistä käänteistä johtuen aivan parhaassa iskussani. Lisäksi stressasin etukäteen, että ollessani todella väsynyt, englantini alkaa välittömästi kangerrella. Se ei suinkaan olisi etu englanninkielisessä työhaastattelussa! 

Olin hakenut tätä uutta työpaikkaa vähän kokeillakseni kepillä jäätä ja pääsinkin yllättäen näin nopeasti haastatteluun. No, englannin puhuminen ei lopulta noussut kynnyskysymykseksi. Haastattelu voitiin nimittäin lopettaa melko lyhyeen, sillä ilmeni, että kyseisestä pestistä maksettaisiin huomattavasti kehnompaa palkkaa kuin nykyisestä työstäni. Kaiken kukkuraksi työpaikkailmoituksessa mainostetut työpaikkaedut eivät olleetkaan kyseisen työntekijän oikeuksia, koska kyseessä oli osa-aikatyö! Heräsi kysymys, miksi se pitkä lista työpaikkaan kuuluvia etuja piti sitten kyseiseen työpaikkailmoitukseen liittää! Noh, sehän nyt olisikin ollut jo ihme, jos tällaisen epäonnisen vuorokauden loppumetreillä olisi työhaastattelu päättynyt jotenkin onnellisesti. Ei päättynyt ja se on nyt menneen talven vesisateita se.

Onneksi loppuviikko on sujunut jo hiukan seesteisemmin, vaikkakaan stressi uuden kodin löytymisestä ei ole helpottanut. Varmaan tämäkin aika, jonka käytin blogipostaukseni kirjoittamiseen, olisi pitänyt käyttää nettisurffaamiseen ja kahlata vuokra-asuntomarkkinoita pää punaisena. Mutta liika on liikaa siinäkin. Tänään menemme kuitenkin jo katsastamaan yhtä vaihtoehtoa. Aivan täydellinen osuma ei tämäkään asunto olisi, mutta jostakinhan tämä urakka on aloitettava. 

Plantaasillamme on kesäkurpitsoissa jo upeat kukinnot. Nähtäväksi jää, ehdimmekö korjata näistä satoa ennen kuin muutamme pois.

Onnekasta viikonloppua kaikille! Eipä muuta kuin hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Tietokoneellani on tällä hetkellä auki 11 eri välilehteä erilaisia vuokra-asuntosivustoja ja asuntoesittelyjä. Square feetit alkavat tursuta jo korvista!