Opettelua uuden amerikkalaiskodin tavoille

Vielä yksi postaus uudesta kodistamme. Sitten lupaan vaihtaa aihetta. Mutta vielä minun pitää vähän ihmetellä teillekin näitä nykyisen kotimme uusia juttuja. 

Tähän minä ihastuin, ikkuna tiskialtaan edessä. Pohjaan palaneiden patojen hinkkaaminen on tämän edessä varmasti mukavampaa. Hahah.

Esimerkiksi keittiössämme on nyt monta ihmeellistä asiaa, joten aloitan sieltä:

Mystiset luukut

Meillä on tiskialtaan alapuolella tällaiset alla olevan kuvan mukaiset mystiset kaksi luukkua. En ole keksinyt niille muuta tarkoitusta, kuin että niissä tulisi ehkä säilyttää tiskiharjaa. Tai siis amerikkalaisittan pesusientä, joilla paikalliset astioitaan hinkkaavat. No, kokeilin sitten pitää meidän molempia tiskiharjoja noissa, mutta tippuvat kyllä turhan usein, koska luukut ovat avonaisia, ilman takaseinää. Ja kun alla on vieläpä roskasäiliö, niin en halua poimia tiskiharjaamme jätteiden seasta. Siinä on tuollainen kummallinen kouru ritilöineen ja joku nuppikin pohjassa. En ymmärrä. Jos jollakin on tietoa, mihin noita luukkuja tulisi käyttää, niin sivistäkääpä minuakin asiassa. 

Mikä näiden luukkujen käyttötarkoitus on?

Kaasuhella

Muuton myötä päivittäiset kokkailutkin ovat saaneet uuden ulottuvuuden. Tuli nimittäin vaihto keraamiselta liedeltä kaasuliedelle. O-ou. Kyllä minä melko arkaillen sen käyttöä aloitin ja edelleen tarkistan ainakin sata kertaa, ettei vain jää kaasu keitosten jälkeen päälle. Vielä en ole onnistunut aamumunia kuitenkaan käräyttämään, vaikka niin heti alkuun uskoin. Sen tässä olen jo oppinut, ettei tuon kaasulietemme kanssa onnistu sellainen perinteinen "jälkilämmölle jättäminen". Lämpö nimittäin loppuu kuin seinään, kun kaasun napsauttaa pois päältä. Uuden opettelua siis tässäkin.

Kärähtääkö munat kaasuliedellä?

Uusia retrokodinkoneita

Uudessa keittiössämme ei ollut mikroaaltouunia integroituna, joten jouduimme hankkimaan oman. Mikroaaltouunimme on nyt eurooppalaista kokoa ja ihastuin vieläpä tällaiseen 50-luvun tyyliä jäljittelevään malliin. Kun on nyt jo viisi vuotta tullut katseltua näitä jenkkimallisia, liki puolikkaan kuutiometrin kokoisia möhkälemikroja, niin nykyinen retromallimme näyttää suorastaan pienelle söpöläiselle. Eipä meillä mikrossa ole ollut tarkoitus kokonaista kalkkunaa koskaan laittaakaan, joten pärjäämme aivan varmasti tällä Suomi-kodeistakin tutulla kokoluokalla. Koska mikromme oli tyyliltään retro, päivitimme samassa rytäkässä myös veden- ja kahvinkeittimenkin samaan retrosarjaan. Kyllä nyt kelpaa!

Meidän Retrowave.

Sitten meillä töhötti uudessa kodissa lämmitin pienellä liekillä koko ajan, eikä se näillä jopa +30 asteen lämpötiloilla tuntunut oikein tarpeelliselle. Niinpä jouduimme kutsumaan paikallisen energiayhtiön paikalle sammuttamaan lämmittimestä tuo pieni kaasuliekki. Kuulemma energiayhtiön ukko pitää sitten talven tullessa soittaa uudestaan, kun haluamme taas sen liekin päälle ja alkaa lämmittämään taloa. Kaikkea kanssa.

Lämmittämisestä puheen ollen, ensimmäistä kertaa meillä on täällä USA:ssa asuessamme nyt ikkunoissa oikein tuplalasit. Vau! Tulevat varmastikin tarpeeseen, kunhan talven viileät yöt ja sateet saapuvat. On myös tullut opittua, että jos puutarhuri, tai naapurin puutarhuri(!!!) tulee käymään, on syytä pitää ikkunat säpissä. Ne kun huudattavat lehtipuhaltimia, trimmereitä ja ties mitä, niin sisälle pääsee melkoinen pöly ikkunoiden ollessa auki. On tullut kantapään kautta opittua, että jahans, naapurin puutarhuri käy sitten keskiviikkoisin...

Vieraita vaiko sittenkin postimies

Postimies tuo postin käytännössä ovellemme asti. Meillä on usein ulko-ovi auki ja vain se aiemmin mainitsemani ritiläovi kiinni, joten pari kertaa olen säpsähtänyt postimiehen aamuvarhaiseen tuloon. Olen luullut, että joku tulee meille kylään. Olenkin alkanut ymmärtää heitä, jotka täällä tutustuvat postimieheensä todella hyvin ja tarjoavat hänelle silloin tällöin vettä ja saattavat antaa jopa pieniä lahjojakin kiitokseksi. Täysin uutta minulle vielä.

Koekaniineja

Sittenhän me olemme joutuneet jo eräänlaisiksi koekaniineiksi. Tai meidän viikunapuu on joutunut. Eräänä päivänä kotiovellamme odotti lappu Kalifornian ruoka- ja maatalousosastolta, että he etsivät tuhohyönteisiä, jotka ovat vieraslajeja Kaliforniassa ja ovat näin ollen jättäneet pihallemme ötökkäansan. Viikunapuuhumme olikin kiinnitetty jonkinlainen kerääjä näitä öttiäisiä varten. En tiedä kuinka yleistä tällaiset ötökkäansat tutkimuskäytöissä ihmisten kotipihoilla täällä ovat, mutta arpaonni näytti lykästävän ainakin meitä välittömästi.

Puuhunkin oli jätetty lappu ötökkäansasta.

Ansa. Sielläkö niitä Kaliforniaan muuttaneita tuholaisia nyt sitten on?

Roskisten tyhjennyskäytäntökin on alkanut pikku hiljaa juurtumaan takaraivoon. Tässä roskikset tuotu odottamaan tyhjennystä eräällä Sunnyvalen kadulla. 

Jos tulee jo korvista nämä minun kotijutut, niin ensi kerralla sitten jo vihdoin muita aiheita. Lupaan. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!