Viiveitä
Heti kohta viime postauksen jälkeen pahin haju saatiin paikallistettua talon toiseen makuuhuoneeseen. Kävimme päivittäin kirjeenvaihtoa vuokranvälittäjän kanssa mitä tilanteelle voitaisiin tehdä, sillä jotain sille piti tehdä! Talon omistaja hoitelee parhaillaan bisneksiään Kiinassa, joten aikaeronkin vuoksi asioiden eteneminen ja hyväksyntä veivät tavallista pidemmän aikaa. Lisäksi 4th of July eli USA:n itsenäisyyspäivä ja sen tuomat vapaat toivat omat hidasteensa. Tuolloin mekin lähdimme pidennetyksi viikonlopuksi evakkoon uuden kodin tunkkaisista hajuista. Olimme saaneet kutsun Gordo-kissan kotiin San Franciscoon ja vietimme 4th of Julyn illan Gordon, ja toki omistajiensakin kanssa. Gordo täytti samana päivänä 15 vuotta. Ehkä paras USA:n itsenäisyyspäivän viettomme ikinä!
 |
| Gordo oli yhtä lumoava komistus kuin ennenkin. |
Heti itsenäisyyspäiväviikonlopun jälkeen meille piti tulla sisäilmaekspertti visiitille, mutta sitäpä ei sitten kuulunutkaan. Suunnitelmat olivatkin jo muuttuneet. Sen sijaan saimme muutamaa päivää myöhemmin vuokranvälittäjältä tiedon, että haastateltuaan useita eri ammattilaisia, olivat he vuokranantajan kanssa päätyneet ratkaisuun, että pahin haisulihuone maalattaisiin uudelleen. Ja tällä kertaa tymäkällä pohjamaalilla ensin. Kävimme keskustelua useaan otteeseen myös otsonoinnista, jota tekin muutamat lukijani minulle edellisen postauksen tiimoilta suosittelitte, kiitos vaan. Siihen toimenpiteeseen ei nyt ainakaan ensimmäisenä ryhdytty ja minulla tuli mieleen, että liekö se olisi sitten näissä kalifornialaiskodeissa niin pätevä menetelmä kuin Suomessa. Täällähän nimittäin päivä saattaa paistaa esimerkiksi ulko-oven alta tai reunoista sisään, vaikka ovi olisi kiinnikin. Eli talojen ja asuntojen tiiviyden kanssa on vähän niin ja näin. No, se siitä.
Piilaaksolaiset aikataulut
Muistanette ehkä, kuinka vuokranvälittäjä oli jo aiemminkin ehdottanut tapaamisia meille aamuisin jo kello kuudeksi. Lisää Piilaakson hiukan erikoisista aikatauluista mainitakseni, vuokranvälittäjä toimitti meille maalipöntöt viime viikonloppuna lauantai-iltana klo 21:30! Hänen oli tarkoitus tulla alkuillasta... Maalareiden sen sijaan piti saapua sunnuntaina aamulla klo 8:30, mutta kun kyseessä olikin kaksi terhakkaa kiinalaisukkoa, he saapuivatkin etuajassa jo klo 8:15. Kumpikaan kiinalaisukoista ei puhunut sanaakaan englantia. Kun maalausurakka alkoi, visiitille tuli myös vuokranvälittäjän vaimo viime hetken ohjeistuksineen. Hän on myös ollut säätämässä tätä hajunpoistoasiaa. Eli tupa oli täynnä porukkaa sunnuntaina heti aamuvarhain. Eipä siinä oikein viikonloppurauhaa kyseisenä viikonloppuna saanut.
 |
| Maalareita odotellessa. Kutakuinkin tässä kuosissa vierasmakuuhuoneemme on ollut muutosta asti. |
Painavaa puntarointia
Voin kertoa, että ennen tuota maalausratkaisua, tilanteen vain velloessa päivästä ja viikosta toiseen ilman toimenpiteitä tai edes niiden suunnitelmia, kävin ja kävimme ukkokullan kanssa aika monena iltana sisäistä keskustelua, pitäisikö meidän alkaa vaatimaan vuokrasopimuksemme purkamista ja muuttaa toisaalle. Olisiko se edes paikallisten pykälien mukaan ollut mahdollista? Jos vuokrasopimuksen mukaan talo on ehdoton non-smoking property, mikä tarkoittaa, ettei tupakointi ole sallittu talossa eikä sen tontilla, niin jo lähtökohtaisesti voitaneen kai olettaa, että talo olisi hajuton myös vuokralle annettaessa. Ja sitähän se ei nyt ollut. Lisäksi, olimme vuokranneet talon kahdella makuuhuoneella, mutta olemme tähän mennessä pystyneet käyttämään niistä vain toista. Haisulihuoneen ovi on ollut säpissä tähän päivään asti. Ja tästä toimenpiteiden odottelusta johtuen on iso osa elämästämme ollut edelleen muuttolaatikoissa. Aika riipovat kolme ensimmäistä asumisviikkoa nämä ovat olleet.
Mutta nyt. Nyt asiat ovat alkaneet kääntyä kohti valoa. Maalaus on suoritettu ja maalin katku on saatu tuuleteltua. Ehkä uskallan nyt jo ääneen todeta, että maalaus auttoi. Ehkäpä jo tänään uskallamme ottaa toisen makuuhuoneen käyttöön ja asetella tavaroita paikoilleen. Kaivella vaatteet laatikoista ja matkalaukuista hyllyillensä. Asetella matot lattioille. Alkaa kutsua taloa kodiksi.
 |
| Olemme saaneet jo yhden kypsän viikunan maistiaisiksi. Sisuksensa olikin yllättävän vaalea, mutta makunsa oli erinomainen! |
Lisää hyviä uutisia
Muitakin hyviä uutisia tuli vielä samaan syssyyn. Saimme ensinnäkin vanhalta taloyhtiöltämme vastineen valituskirjelmäämme. Alku oli liiankin tuttua liirum laarumia, mutta vastineen lopussa he pahoittelivat tapahtuneita kupruja ja lupasivat hoitaa edellisen asuntomme loppusiivouksen ja mahdolliset korjaukset omaan piikkiinsä. Eihän se toki kaikkia meille koituneita kustannuksia kata, mutta hyvä näin. Saimmepa lopullisen sinetin sillekin kurjalle saagalle.
Lisäksi uudesta kodistamme on tupsahdellut lisää yllätyksiä ja tällä kertaa oikein ihania sellaisia. Olin jo aiemmin vähän katsellut ja ihmetellyt noita pihassamme kasvavia muutamia puita. Yhteen niistä on nyt kasvaa pompsahtanut omenan raakileita eli meillä on nyt pihassamme viikunapuun lisäksi yksi omenapuukin! Eikä tässä vielä kaikki. Vuokranvälittäjän rouvalla tuntui olevan puutarha-asiat hyppysissään ja kysyin häneltä, tunnistaako hän vielä kahta muuta puuta pihassamme. Hänen arvionsa mukaan toinen niistä on persikka- ja toinen mahdollisesti nektariinipuu! O. M. G. En ollut uskoa tätä todeksi! Jos minä jonakin päivänä saan poimia puusta oman persikan, tai nektariinin, niin olenhan minä tyttö onneni kukkuloilla! Oi ihanuutta!
 |
| Tässä niitä nyt on, persikan raakileita! Ja omassa pihassa! |
Onneksi vuokranvälittäjä vaimoineen otti hajuhaitan lopulta vakavasti ja onneksi emme itse luovuttaneet ja muuttaneet pois. Muutoin olisi jäänyt luomuviikunat, -omenat, -persikat ja ehkäpä myös -nektariinitkin nauttimatta. Tässä talossa on nyt lopultakin ihmisen hyvä olla. Se on koti. Näin haluan uskoa.
Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti